Onko täällä ketään, jota on hoidettu pitkään masennuspotilaana vaikka syynä on ollut raudanpuute?

Vierailija wrote:

Naisten terveydenhuolto on sitä mitä on. Aika moni diagnoosi jätetään tekemättä ja asioita tutkimatta, koska kohteena on nainen. Epäilen että aika monella masentuneella voi olla neurokirjon ongelmia, varsinkin naisilla, joilla se jätetään diagnosoimatta.

Miten niin naisten terveydenhuolto? Suomessa naiset käyttää terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin miehet. Jos jotain pitäisi väittää niin olla huolissaan miesten terveydestä! Suomessa kun vallitsee sellainen kulttuuri, ettei raavas mies mene lääkäriin kuin vasta pakon edessä. Sitten kun oikeasti on jo se pää kainalossa.

En tiedä, mutta minulle määrättiin masennus/paniikkihäiriölääkkeitä, vaikka syy oli niskajumi. Puoli vuotta popsin noita turhaan.

Rautaa suoneen tiputettaessa voi saada allergisen reaktion.

Ja: infuusio auttaa tietyn ajan. Sen jälkeen ollaan jälleen samassa tilanteessa.

Jotain pitäisi muuttaa, että raudat ja ferritiinit olisivat pysyvästi riittävällä tasolla.

Vierailija wrote:

no miten lääkäri ja lääkäriasema tienaa jos sinä paranet. Mieti sitä. Yksityisellä puolella lääkärin ainoa tehtävä on saada asiakas pysymään asiakkaana. Ja näitä asiakaita haalitaan julkiselta puolelta.

Jos kyseessä olisi autokorjaamo niin miten hyvin luulisit sen menestyvän samalla liikeidealla? Korjaillaan vain, eikä saada ikinä autoja toimimaan kunnolla. Minä uskallan väittää, että sellainen autokorjaamo pärjää kilpailussa paremmin joka hoitaa nopeasti ja tehokkaasti asiakkaiden autot kuntoon!

Tällä hetkella pitkällä sairauslomalla masennuksen vuoksi. Ferritiini on 10, ja rautatablettien syöminen yhtä tuskaa, koska mahani ei niistä tykkää. Yritin kyllä vaikka ferritiini on yrityksestä huolimatta vain laskenut kokoajan. Lääkäri on sitä mieltä, että rautatabletteja voi syödä, ei kuitenkaan mitenkään välttämätöntä.

Se, että onko tuo syy vai mahdollinen osatekijä, en osaa sanoa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olin vuosia vaihtelevasti vakavasti masentunut. Pariin otteeseen söin venlafaxinia 3-6 kuukautta. Paranin pahasta masennuksesta 3 kuukaudessa, kun aloin napata monipuolisesti vitamiini- ja hivennäisainevalmisteita ja lisäravinteita. En tiedä mikä auttoi, mutta olen todella iloinen tästä paranemisesta. Elämä oli hirveätä, kun mieli yritti minua tap**a. Nykyään otan kuureja kaikenlaista. Törkeätä syödä vain sellaisia lisäravinteita, jotka eivät tuhoa sisuskaluja.

Raskausajan multitabs, methyl folate, spirulina, chlorella, rauta, ubiquinol, kalaöljy, erilaiset muut yhdistelmälisäravinteet, joissa ei ole synteettistä A vitamiinia, joka aiheuttaa kipeitä finnejä.

         Ongelmana on vain se, että ei voi tietää mikä lisäravinne vahingoittaa niitä sisäkaluja. Maksavaurioita tulee yllättävän paljon. Lisäravinteita ei tarvitse tutkia samalla taval

Apteekin rautatabletilla et saa maksavaurioita aikaiseksi vaikka yrittäisit. Yhtä järkevä ajatus kuin yrittää verilettuja syömällä itsemurhan tekemistä.

Vierailija wrote:

Rautaa suoneen tiputettaessa voi saada allergisen reaktion.

 

Ja: infuusio auttaa tietyn ajan. Sen jälkeen ollaan jälleen samassa tilanteessa.

 

Jotain pitäisi muuttaa, että raudat ja ferritiinit olisivat pysyvästi riittävällä tasolla.

Onkohan siinä jotakin perää, kun juutalaiset syö lihan ja maitotuotteet niin, että välissä tulee olla 6 tuntia. Kalsium estää raudan imeytymisen.

Joo, mutta kun se pitääkin tutkia Ferritiini ja se ei kuulu perinteiseen verenkuvaan. Ja se on syytä muistaa, että vaikka hemoglobiini olisi hyvä (jopa korkea), niin silti rautavarastot voivat olla aivan liian matalalla. Eihän tätä tiennyt minunkaan terveyskeskuslääkärini. Itse olin aivan voimaton ja sairas, kun Ferritiini oli vain 17. Hematologin (verisairauksien erikoislääkäri) mukaan Ferritiinin pitäisi olla vähintään 100. Aloittamani rautakuuria tulee kestämään vuoden verran.

Naisilla on luonnostaan enemmän rautapoistumaa kuin miehillä. Lisäksi suun kautta otettavasta valmisteesta (oli se sitten mikä tahansa vitamiini) imeytyy vain osa. Eli jos otat 400mg rautaa, niin ei se 400mg varastoidu. Elimistöllä on tapansa kontrolloida tällaisia asioita. Mikä tahansa vitamiini suurina määrinä kerrallaan otettuna voi olla henkeä ja terveyttä uhkaava. Siksi elimistö kontrolloi mitä imeyttää ja mitä ei. Toisaalta taas jos on vakava puute (esim. Kalsium) ja satut juomaan lasillisen maitoa, niin elimistö tehostaa kalsiumin ottoa, koska sitä on saatavilla. 

Raudan funktiota terveyteen ja eri sairauksiin on tutkittu aika vähän. Siksi sille ei anneta painoarvoa, koska lääkäreiden pitää perustaa hoitonsa tutkittuun tietoon.

Vierailija wrote:

Tällä hetkella pitkällä sairauslomalla masennuksen vuoksi. Ferritiini on 10, ja rautatablettien syöminen yhtä tuskaa, koska mahani ei niistä tykkää. Yritin kyllä vaikka ferritiini on yrityksestä huolimatta vain laskenut kokoajan. Lääkäri on sitä mieltä, että rautatabletteja voi syödä, ei kuitenkaan mitenkään välttämätöntä.

 

Se, että onko tuo syy vai mahdollinen osatekijä, en osaa sanoa.

https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet?component=2160&sortByColumn=…

Syö oikeaa ruokaa jos rautatabletti ei sovi vatsalle. Muutenkin sanotaan, että rauta imeytyy paremmin oikeasta ruoasta kuin lisäravinteista.

Ohis: itselläni päinvastainen kokemus.

Eli hemoglobiini arvokseni mitattiin 75 (ja ferritiinitasot lähellä nollaa).

En ollut havainnut mitään pulmaa jaksamisessa. Ei lisääntynyttä väsymystä. Ei masennusoireita. Ei alakuloa tms.

Minulla oli siis vakava anemia, mutta voinnistani en sitä osannut mitenkään arvata.

Näin on käsittääkseni useinkin anemiatapauksissa. Elimistö tavallaan tottuu raudan puutteeseen. Hemoglobiinitaso laskee hiljalleen pitkän ajan kuluessa, eikä ihminen siksi välttämättä huomaa sitä.

Mutta tsempit kaikille masennusta poteville. Jos raudan puute osoittautuukin syylliseksi, saa rautaa helposti purkista. (Jos anemialle ei muuta vakavampaa syytä kuin raudan heikko imeytyminen.)

Vierailija wrote:

Tällä hetkella pitkällä sairauslomalla masennuksen vuoksi. Ferritiini on 10, ja rautatablettien syöminen yhtä tuskaa, koska mahani ei niistä tykkää. Yritin kyllä vaikka ferritiini on yrityksestä huolimatta vain laskenut kokoajan. Lääkäri on sitä mieltä, että rautatabletteja voi syödä, ei kuitenkaan mitenkään välttämätöntä.

 

Se, että onko tuo syy vai mahdollinen osatekijä, en osaa sanoa.

Kokeile sideral valmistetta. On kalliimpi, mutta ei aiheuta vatsavaivoja ja maistuu paremmalta.

Omassa päässä viiraa niin syytetään trendikkäästi feriitiiniä😆

Osta vatsaystävällistä Sideralia, on hyvä, mutta erittäin kallista. Olen nyt kuukauden syönyt ja olo on jonkin verran kohentunut. Kauheat oireet tuli matalasta rautavarastosta (alhainen Ferritiini) Eihän omalääkäri tietenkään hoksannut asian yhteyttä, piti huomauttaa asiasta.

Ei, mutta kaveri leimattiin ja diagnosoitiinkin ahdistushöiriöiseksi ja paniikkihäiriöiseksi ja sosiaalisten tilanteiden pelkääjäksi ja sai niihin lääkkeet, vaikka kyseessä oli verisuonten ahtautuminen, joka huomattiin vasta kun tyyppi sai viittä vaille sydänkohtauksen ja kiidätettiin pallolaajennukseen.

Vierailija wrote:

Naisilla on luonnostaan enemmän rautapoistumaa kuin miehillä. Lisäksi suun kautta otettavasta valmisteesta (oli se sitten mikä tahansa vitamiini) imeytyy vain osa. Eli jos otat 400mg rautaa, niin ei se 400mg varastoidu. Elimistöllä on tapansa kontrolloida tällaisia asioita. Mikä tahansa vitamiini suurina määrinä kerrallaan otettuna voi olla henkeä ja terveyttä uhkaava. Siksi elimistö kontrolloi mitä imeyttää ja mitä ei. Toisaalta taas jos on vakava puute (esim. Kalsium) ja satut juomaan lasillisen maitoa, niin elimistö tehostaa kalsiumin ottoa, koska sitä on saatavilla. 

Raudan funktiota terveyteen ja eri sairauksiin on tutkittu aika vähän. Siksi sille ei anneta painoarvoa, koska lääkäreiden pitää perustaa hoitonsa tutkittuun tietoon.

Luepa netistä hematologi Tom Wideniuksen kirjoitus: Raudan puute - laaja ja alidiagnostisoitu ongelma.

Aina ei tuo oikein syöminenkään auta. Mahdollisesti imeytymisessä häikkää, koska myös vitamiit aika huonoissa lukemissa. Kilpparin vajikseen syömääni thyroxinin annostusta on myös kokoajan jouduttu nostamaan ylöspäin, kun arvot eivät suostu isosta annostuksesta huolimatta asettumaan tavoitearvoihin.

Lääkäri on vain todennut, että hän ei usko mihinkään imeytymisongelmiin, ei kylläkään mitään muutakaan kantaa ole asiaan ottanut, vain annostusten määrää nostetaan.

Mutta siis aina ei vain onnistu, ei ruokavaliolla eikä edes pillereillä.

Vierailija wrote:

Jos epäilee itsellä raudanpuutetta niin se on helppo käydä testauttamassa. Toinen vaihtoehto on "kuurina" syödä erityisen rautapitoista ruokaa - sanotaan nyt vaikka parin kuukauden ajan. Kokeilla huomaako mitään muutosta omassa olotilassa.

Jotenkin minulle jää sellainen olo, että ihmiset ei halua ottaa mitään vastuuta itse omasta terveydestään. Jonkun muun pitäisi hoitaa kaikki valmiiksi ja ratkaista ongelmat yksilön puolesta. Jos jotain vikaa on niin menkää lääkäriin! Kyllä ne tutkii ja hoitaa kun vain avaatte suunne.

 

Tiedätkös kun kaikilla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia toimia oman elämänsä lääkäreinä? Kyllä minäkin nettiä selasin aina kun vain suinkin ehdin, mutta lääkärit naureskelivat ehdotuksilleni ja tunkivat masennuslääkkeitä, psykologikäyntejä ja psykiatrikäyntejä. Neljä vuotta haahuilin aivan jaksamiskyvyn rajoilla, kävin töissä ja nukuin ja muuta elämää ei ollut. Jatkuva väsymys ja uupumus, hiustenlähtö, hengästyminen, levottomat jalat. Lopulta hemoglobiini romahti alle sadan (tähän saakka oli ollut siinä 120 ja 115) ja vasta sitten keksittiin tutkia ferritiini. Oli seitsemän, johon lääkäri sitten totesi (tästä on tosiaan joitakin vuosia aikaa ja silloin ei tämä vielä ollut muoti-ilmiö), että onhan se tuolla alarajoilla, kun sen pitäisi olla 10, että syöpä nyt rautakuuri kolmen kuukauden ajan. 

Yritin kyllä. Oksensin yhden rautalääkkeen, toisen kanssa sain pahoja vatsakipuja, kolmatta pystyin syömään vaikka aiheuttikin huonoa oloa. Puolen vuoden päästä ferritiini oli noussut kahdeksaan ja lääkäri kannusti, että kyllä se siitä, jatka vain syömistä, niin nousee. Taas puoli vuotta ja ferritiini oli 8,4. Lääkäri kysyi, onko olo ollut nyt energinen, kun on selvästi noussut. Ei ollut, ei. 

Onneksi tästä tuli se muoti-ilmiö. Nuori ja vastavalmistunut lääkäri huolestui, kun ferritiini oli tippunut kuuteen seuraavalla tarkastuksella ja keksi, että ehkäpä ne runsaat kuukautiset voisivat olla syynä. Sain kierukan ja siitä puolen vuoden päästä ferritiini oli 27. En syö enää rautalääkkeitä, hemoglobiini on 130, ferritiini 23-25. Väsynyt olen edelleen mutta se ei ole enää samanlaista kammottavaa uupumusta kuin aiemmin. Hiuksiakin pysyy päässä hiukan paremmin. Olo ei ole varsinaisesti hyvä mutta ei enää pahakaan, kun ei tarvitse kipuilla rautavalmisteiden kanssa. Infuusiota en ole saanut useista pyynnöistäni huolimatta ja parempi niin, kun en varmaan kestäisi sellaista rautamäärää kehossani. 

En oikein ymmärrä, miten olisin voinut ottaa vastuuta omasta olostani paremmin. Ruokavalioni on ollut aina hyvä ja yksi lääkäri lähetti minut ravintoterapeutille vielä varmistamaan, että se on juuri oikeanlainen. Ruokavaliolla en ole saanut ferritiiniä nousemaan vaan kyllä se kierukka sen nousemisen tässä aiheutti. Menetin yksinkertaisesti enemmän rautaa kuin mitä mikään ruokavalio pystyi minulle tuottamaan. Lääkäreillä ravasin yhtenään. Söin masennuslääkkeitä, joita minulle kipattiin ja itse asiassa syön vieläkin, kun kukaan lääkäri ei pysty myöntämään, että vika ei ehkä alunperin ollutkaan masennuksessa. Olen kiltti ja uskon lääkäreitä. Lääkärit vain eivät ole olleet kovin kilttejä minulle. Aika yksin sitä ihminen saa jäädä ongelmineen vuosikausiksi, vaikka miten yrittäisi hakea apua. Ja yhteiskunnalle olen tullut kalliiksi, kun ei ole viitsitty tutkia kunnolla. 

Vierailija wrote:

Ohis: itselläni päinvastainen kokemus.

 

Eli hemoglobiini arvokseni mitattiin 75 (ja ferritiinitasot lähellä nollaa).

En ollut havainnut mitään pulmaa jaksamisessa. Ei lisääntynyttä väsymystä. Ei masennusoireita. Ei alakuloa tms.

 

Minulla oli siis vakava anemia, mutta voinnistani en sitä osannut mitenkään arvata.

 

Näin on käsittääkseni useinkin anemiatapauksissa. Elimistö tavallaan tottuu raudan puutteeseen. Hemoglobiinitaso laskee hiljalleen pitkän ajan kuluessa, eikä ihminen siksi välttämättä huomaa sitä.

 

Mutta tsempit kaikille masennusta poteville. Jos raudan puute osoittautuukin syylliseksi, saa rautaa helposti purkista. (Jos anemialle ei muuta vakavampaa syytä kuin raudan heikko imeytyminen.)

Itsellä kanssa näin. Hemoglobiini 80 ja ferritiini 3. Kävin normaalisti töissä, hoidin pienet lapset ja kävin salilla 4 kertaa viikossa. Syy anemiaan hoidettiin ja rautatableteilla ferritiini nousi lähemmäs 100 kahdessa vuodessa.

Itselläni ei ole, mutta siskolla diagnosoitiin raskaudenjälkeinen masennus, vaikka syy oli matalassa varastoraudassa, se oli 7. Nyt on saatu jo kuntoon, aikaakin on kulunut jo 8 vuotta, eikä ferritiinistä silloin vielä puhuttu.

Itselläni oli alku syksyllä kummallista väsymystä, nukahtelin sohvalle pitkiksi ajoiksi. Kuukautiset oli kesällä todella runsaat aiempaan verrattuna. Hemoglobiini oli 118, ferritiiniä ei mitattu. Diagnosoin itselleni liian vähäisen raudansaannin ja aloin syömään enemmän punaista lihaa, maksamakkaraa ja verilettuja. Kuukaudessa olo on piristynyt kummasti, söin siis kaikenkaikkiaan aivan liian vähän ruokaa, kun ei ollut nälkä. Kuukauden päästä otetaan uudet verikokeet, katsotaan miten käy.