Lue keskustelun säännöt.
Monen lapsen äidin tyly käytös
16.10.2023 |
Tunnen yhden monen lapsen äidin, joka puhuu todella tylyyn sävyyn lapsilleen.
Esim. jos lapsi unohtaa usein koulukirjat kotiin, puhuu tyyliin "Ja taasko sinä unohdit ne! Miten monta sataa kertaa sinulle pitää sanoa että..."
Tai jos lapsi meinaa myöhästyä jostain, huutaa "Nyt vauhtia! Miten voi olla, että et taaskaan katsonut kelloa, joka kerta sama homma!"
Ja kuitenkin sama äiti sanoo, että lapset ovat tärkeintä hänen elämässään.
Ymmärrän, että voi olla raskasta, mutta miksi on halunnut monta lasta, jos voimat ei riitä asialliseen käytökseen?
Kommentit (27)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuulostaa todella normaalilta arjelta. Pitäisikö jäädä pitämään tunteidensanoitusmonologi?
Mun äiti haukkui idiootiksi ja sanoi että musta ei koskaan tule mitään, siitä olisin enemmän huolissani.
No idiootiksi haukkuminen on kyllä vielä rumempaa, joten ehkä siinä sitten sukupolvien ketjussa on vähän edistytty. Mulle ei tosiaan koskaan sanottu "taasko sinä" , "etkö sinä", "miten voi olla, ettet vieläkään". Eikä vanhemmat menettäneet malttiaan juuri koskaan.
ap
Onnea täydellisistä vanhemmista! Kerro toki, miten vanhempasi toimivat, kun sadannen kerran unohdit koulukirjat kotiin? Vai etkö unohtanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En tiedä, mutta ei tuossa nyt mitään hirveän raflaavaa ole. Ei haukkumista, ei kiroilua... Muistutusta ja hoputusta kyllä. Onko se asiatonta, riippuu ehkä kontekstista
Ehkä se sana mikä kuvaa tuota mun mielestä, on tyly, epäkunnioittava ja ikävä. Itse en siis sietäisi tuollaista sävyä yhdeltäkään läheiseltäni, en puhu muille noin eikä mulle ole puhuttu noin lapsena.
Mutta ilmeisesti tuo sävy on sitten monille "normaali"?
Ap
Hohhoijaa. Puhuu ihminen kenellä ei ole lapsia. Mietippä vaikka semmosta tilannetta, että olet ihan oikeesti sanonut jostain samasta asiasta lapselle 1000 kertaa. Eli monta vuotta, eikä homma silti onnistu.
VAlitettavsti jossain kohtaa sitä turhautuu. Ei kenelläkään ole semmoset lehmän hermot ( ei edes sulla), että jos
Ehkä lapselle kannattaisi ajan kanssa näyttää ja ymmärtää että hän vasta opettelee asioita? Haluatko, että sinulle puhutaan noin kun opettelet jotain? Puhumalla lapselle noin opetat, että hänelle saa rakkain ihminen puhua rumasti. En usko että pyydätte lapsiltanne anteeksi omien hermojenne menetystä ikinä.
Vierailija wrote:
Kyllä meillä äiti ja isä muistutti asioista ja käski pitämään kiirettä jos piti olla jossain ajoissa.
Ja meistä kasvoi ihan kunnon ihmisiä jotka on ajoissa paikalla kun on opetettu siihen eikä vain jääty lepertelemään "tulisit kultapieni nyt, kun pitäisi jo olla menossa" Ei lapset traumatisoidu jos sanotaan että liikettä niveliin eikä jädä sanoitamaan tunteita.
Liikettä niveliin on ihan ok, "liikettä niveliin, aina sinua saa hoputtaa" on taas jotain ihan muuta. Etkö huomaa eroa? Mulle oltiin tosi jämptejä lapsena eli siitä ei ole kyse, vaan hermojen menetyksestä ja syyttelevistä sanavalinnoista. ap
Mitäs asialle sitten mielestäsi pitäisi tehdä? Laittaa äiti johonkin hypnoosiin ja ohjelmoida toisenlaiseksi luonteeltaan? Ei luonteenpiirteitä ole ihan helppo muuttaa toisiksi. Tässä puhutaan kuitenkin nyt suht pienestä asiasta. Kärjistetään ja yleistetään, että espanjalaiset ovat tulisia kiivastuessaan ja rakastaessaan. Eikö heillä saisi olla lapsia?
Outi on tällainen äiti. Yksikään lapsi ei edes lukiota käynyt vaikka olivat oikein kristallilapsia, hahhhhhaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En tiedä, mutta ei tuossa nyt mitään hirveän raflaavaa ole. Ei haukkumista, ei kiroilua... Muistutusta ja hoputusta kyllä. Onko se asiatonta, riippuu ehkä kontekstista
Ehkä se sana mikä kuvaa tuota mun mielestä, on tyly, epäkunnioittava ja ikävä. Itse en siis sietäisi tuollaista sävyä yhdeltäkään läheiseltäni, en puhu muille noin eikä mulle ole puhuttu noin lapsena.
Mutta ilmeisesti tuo sävy on sitten monille "normaali"?
Ap
Hohhoijaa. Puhuu ihminen kenellä ei ole lapsia. Mietippä vaikka semmosta tilannetta, että olet ihan oikeesti sanonut jostain samasta asiasta lapselle 1000 kertaa. Eli monta vuotta, eikä homma silti onnistu.
VAlitettavsti jossain kohtaa sitä turhautuu. Ei kenelläkään ole sem
Osaatko sinä kertoa, mitä vanhempi tekee väärin, jos lapsen kanssa unohtamisista on keskusteltu nätisti sen 1000 kertaa, kokeiltu eri muistamiskeinoja, laitettu muistutuslappuja asunto täyteen ja kysytty lapselta itseltäänkin ehdotuksia siihen, että kuinka lapsi oppisi muistamaan asioita paremmin? Osaatko kertoa, miten vanhemman tulisi toimia toisin?
Kyllä meillä äiti ja isä muistutti asioista ja käski pitämään kiirettä jos piti olla jossain ajoissa.
Ja meistä kasvoi ihan kunnon ihmisiä jotka on ajoissa paikalla kun on opetettu siihen eikä vain jääty lepertelemään "tulisit kultapieni nyt, kun pitäisi jo olla menossa" Ei lapset traumatisoidu jos sanotaan että liikettä niveliin eikä jädä sanoitamaan tunteita.