Lue keskustelun säännöt.
Monen lapsen äidin tyly käytös
16.10.2023 |
Tunnen yhden monen lapsen äidin, joka puhuu todella tylyyn sävyyn lapsilleen.
Esim. jos lapsi unohtaa usein koulukirjat kotiin, puhuu tyyliin "Ja taasko sinä unohdit ne! Miten monta sataa kertaa sinulle pitää sanoa että..."
Tai jos lapsi meinaa myöhästyä jostain, huutaa "Nyt vauhtia! Miten voi olla, että et taaskaan katsonut kelloa, joka kerta sama homma!"
Ja kuitenkin sama äiti sanoo, että lapset ovat tärkeintä hänen elämässään.
Ymmärrän, että voi olla raskasta, mutta miksi on halunnut monta lasta, jos voimat ei riitä asialliseen käytökseen?
Kommentit (27)
No, muutama vuosikymmen sitten sama äiti olisi sanonut, että "Ja taasko sinä unohdit ne! Pitääkö antaa remmiä että muistat?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Sulla ei taida olla yhtäkään lasta.
Ei ja ehkä siksi muistan paremmln, millaista on olla lapsi. Mua kohdeltiin aina rakastaen enkä voi kuvitellakaan, että vanhempani olisivat käyttäneet tuollaista kieltä. Ap
Vierailija wrote:
No, muutama vuosikymmen sitten sama äiti olisi sanonut, että "Ja taasko sinä unohdit ne! Pitääkö antaa remmiä että muistat?"
Juu, mutta miksi ihmeessä? Miksi ihminen, joka puhuu lapsille noin, on niitä halunnut? Ap
Mikä tuossa on niin ihmeellistä? Kuulostaa vähän kumppaniltani puhumassa mulle. Ymmärrän että ärsyttää, jos pitää toistaa jotain asiaa.
Mun äiti rähjäsi joka päivä vaikken pahin mahdollinen ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mikä tuossa on niin ihmeellistä? Kuulostaa vähän kumppaniltani puhumassa mulle. Ymmärrän että ärsyttää, jos pitää toistaa jotain asiaa.
"Taasko sinä" ja "miten voi olla"... eikö nuo ole ihan oppikirjaesimerkkejä kielenkäytöstä esim. nyt sitten parisuhteessa, jossa kumppani ei kohtele toista arvostaen? Ap
En tiedä, mutta ei tuossa nyt mitään hirveän raflaavaa ole. Ei haukkumista, ei kiroilua... Muistutusta ja hoputusta kyllä. Onko se asiatonta, riippuu ehkä kontekstista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen lapsen äidin
versus
Monilapsisen äidin
snaijaaks sääääääääääääääääääääääää
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mikä tuossa on niin ihmeellistä? Kuulostaa vähän kumppaniltani puhumassa mulle. Ymmärrän että ärsyttää, jos pitää toistaa jotain asiaa.
"Taasko sinä" ja "miten voi olla"... eikö nuo ole ihan oppikirjaesimerkkejä kielenkäytöstä esim. nyt sitten parisuhteessa, jossa kumppani ei kohtele toista arvostaen? Ap
No, meidän suhteessa on ihan syytäkin huomauttelulle, puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
En tiedä, mutta ei tuossa nyt mitään hirveän raflaavaa ole. Ei haukkumista, ei kiroilua... Muistutusta ja hoputusta kyllä. Onko se asiatonta, riippuu ehkä kontekstista
Ehkä se sana mikä kuvaa tuota mun mielestä, on tyly, epäkunnioittava ja ikävä. Itse en siis sietäisi tuollaista sävyä yhdeltäkään läheiseltäni, en puhu muille noin eikä mulle ole puhuttu noin lapsena.
Mutta ilmeisesti tuo sävy on sitten monille "normaali"?
Ap
No, tylyys on tietysti ikävää. Mutta kuulostaa hieman kärpäsestä tehdyltä härkäseltä, jos pahastuu toistuvan myöhästelyn yhteydessä hoputtamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
No, tylyys on tietysti ikävää. Mutta kuulostaa hieman kärpäsestä tehdyltä härkäseltä, jos pahastuu toistuvan myöhästelyn yhteydessä hoputtamisesta.
Nuo oli esimerkkejä. Puhuu tuohon sävyyn miltei aina, myös puolisolleen.
Aika ankea ilmapiiri elää ja kasvaa, jos tuohon sävyyn totutaan puhumaan toisille. Ap
Olisin lapsena varmaan vastannut "nenäkkäästi", että ei tarvitse sanoa monta sataa kertaa, kyllä muutama kymmenen kertaa varmaan riittää.
Ei kotona parisuhteessa tosiaan puhuta noin toiselle, jos ei halua aloittaa riitaa.
Voi sanoa asiallisesti, että muistathan ottaa mukaan kirjat ja katsoa kelloa, jotta ehdit ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olisin lapsena varmaan vastannut "nenäkkäästi", että ei tarvitse sanoa monta sataa kertaa, kyllä muutama kymmenen kertaa varmaan riittää.
Ei kotona parisuhteessa tosiaan puhuta noin toiselle, jos ei halua aloittaa riitaa.
Voi sanoa asiallisesti, että muistathan ottaa mukaan kirjat ja katsoa kelloa, jotta ehdit ajoissa.
Näin juuri. Mulle sanottiin noin ja jos en muistanut, opin seurauksista. Jos vanhempi olisi räyhännyt ja tylyttänyt, olisin todennäköisesti vain alkanut kapinoida ja menettänyt kunnioitukseni tätä kohtaan. Ap
Nykyään vanhemmat on itsekin vielä lapsia vaikka ikää olisikin jo runsaasti. Yksikin äiti huusi päiväkodin pihalla lapselleen kun tämä itkien yritti pysyä äidin perässä "tekeekö kasvaminen kipeetä" !
Huutaa muutenkin lapsilleen jatkuvasti ja kyllä sen valitettavasti lapsista huomaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En tiedä, mutta ei tuossa nyt mitään hirveän raflaavaa ole. Ei haukkumista, ei kiroilua... Muistutusta ja hoputusta kyllä. Onko se asiatonta, riippuu ehkä kontekstista
Ehkä se sana mikä kuvaa tuota mun mielestä, on tyly, epäkunnioittava ja ikävä. Itse en siis sietäisi tuollaista sävyä yhdeltäkään läheiseltäni, en puhu muille noin eikä mulle ole puhuttu noin lapsena.
Mutta ilmeisesti tuo sävy on sitten monille "normaali"?
Ap
Hohhoijaa. Puhuu ihminen kenellä ei ole lapsia. Mietippä vaikka semmosta tilannetta, että olet ihan oikeesti sanonut jostain samasta asiasta lapselle 1000 kertaa. Eli monta vuotta, eikä homma silti onnistu.
VAlitettavsti jossain kohtaa sitä turhautuu. Ei kenelläkään ole semmoset lehmän hermot ( ei edes sulla), että jossain kohtaa on ihan kypsä toistamaan samaa asiaa.
Kuulostaa todella normaalilta arjelta. Pitäisikö jäädä pitämään tunteidensanoitusmonologi?
Mun äiti haukkui idiootiksi ja sanoi että musta ei koskaan tule mitään, siitä olisin enemmän huolissani.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En tiedä, mutta ei tuossa nyt mitään hirveän raflaavaa ole. Ei haukkumista, ei kiroilua... Muistutusta ja hoputusta kyllä. Onko se asiatonta, riippuu ehkä kontekstista
Ehkä se sana mikä kuvaa tuota mun mielestä, on tyly, epäkunnioittava ja ikävä. Itse en siis sietäisi tuollaista sävyä yhdeltäkään läheiseltäni, en puhu muille noin eikä mulle ole puhuttu noin lapsena.
Mutta ilmeisesti tuo sävy on sitten monille "normaali"?
Ap
Hohhoijaa. Puhuu ihminen kenellä ei ole lapsia. Mietippä vaikka semmosta tilannetta, että olet ihan oikeesti sanonut jostain samasta asiasta lapselle 1000 kertaa. Eli monta vuotta, eikä homma silti onnistu.
VAlitettavsti jossain kohtaa sitä turhautuu. Ei kenelläkään ole semmoset lehmän hermot ( ei edes sulla), että jos
Kuten kerroin, omilla vanhemmillani oli. Ja sanoin, että ymmärrä, että voi väsyttää, turhauttaa jne. Mutta jos ei osaa puhutella lapsiaan rakastaen tai edes asiallisesti, eikö siinä kohtaa jo pitäisi aiemmin tajuta, ettei kovin monta lasta hankkisi? Mun sydän ainakin särkyy lasten puolesta, joilla on tuollaiset vanhemmat.
Jos 1000 kert unohtaa, ehkä vanhemman pitäisi myös alkaa miettiä, mitä itse tekee väärin, kun lapsi ei opi? ap
Vierailija wrote:
Kuulostaa todella normaalilta arjelta. Pitäisikö jäädä pitämään tunteidensanoitusmonologi?
Mun äiti haukkui idiootiksi ja sanoi että musta ei koskaan tule mitään, siitä olisin enemmän huolissani.
No idiootiksi haukkuminen on kyllä vielä rumempaa, joten ehkä siinä sitten sukupolvien ketjussa on vähän edistytty. Mulle ei tosiaan koskaan sanottu "taasko sinä" , "etkö sinä", "miten voi olla, ettet vieläkään". Eikä vanhemmat menettäneet malttiaan juuri koskaan.
ap
Sulla ei taida olla yhtäkään lasta.