Tiedätkö sinä, mitä kodin tavanomainen irtaimisto tarkoittaa?

Oikeastaan kaikki siellä kotona lukuunottamatta, jos on jotain poikkeuksellisen kallista esim. jos sulla on Edelfeldiä, kymppitonnien antiikkihuonekaluja, kallista koru- ja kellokokoelmaa, niin ne eivät välttämättä olekaan tavanomaista irtaimistoa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No joo. Kodin huonekalut, tavarat jne. Poislukien henkilökohtainen omaisuus, kuten korut sekä arvotavarat, kuten arvotaide. 

 

Kyllä korutkin kuuluu kodin tavanomaiseen irtaimistoon. Samoin ne seinällä olleet taulut, vaikka niillä erikseen jotain arvoa ehkä olisikin.

Väärin, korut eivät todellakaan ole koko perheen käytössä ollutta koti-irtaimistoa vaan samalla tavalla henkilökohtaista omaisuutta kuin vaikkapa vaatteet ja tyyriit laukut. Jos esimerkiksi hyvin arvokkaisiin laukkuihin, muotivaatteisiin ja koruihin kymmeniä tuhansia sijoittanut rouva kuolee, ei hänen leskellään olisi oikeutta pitää niitä "koti-irtaimistoon" kuuluvina vaan menisivät perintönä lapsille.

Tavalliset sisustustaulut ovat koti-irtaimistoa, mutta onko esimerkiksi arvokas sijoitustaulu?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No joo. Kodin huonekalut, tavarat jne. Poislukien henkilökohtainen omaisuus, kuten korut sekä arvotavarat, kuten arvotaide. 

 

Kyllä korutkin kuuluu kodin tavanomaiseen irtaimistoon. Samoin ne seinällä olleet taulut, vaikka niillä erikseen jotain arvoa ehkä olisikin.

Väärin, korut eivät todellakaan ole koko perheen käytössä ollutta koti-irtaimistoa vaan samalla tavalla henkilökohtaista omaisuutta kuin vaikkapa vaatteet ja tyyriit laukut. Jos esimerkiksi hyvin arvokkaisiin laukkuihin, muotivaatteisiin ja koruihin kymmeniä tuhansia sijoittanut rouva kuolee, ei hänen leskellään olisi oikeutta pitää niitä "koti-irtaimistoon" kuuluvina vaan menisivät perintönä lapsille.

Tavalliset sisustustaulut ovat koti-irtaimistoa, mutta onko esimerkiksi arvokas sijoitustaulu?

Lapsethan vainajan perivät muutenkin, ei puoliso.   

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No joo. Kodin huonekalut, tavarat jne. Poislukien henkilökohtainen omaisuus, kuten korut sekä arvotavarat, kuten arvotaide. 

 

Kyllä korutkin kuuluu kodin tavanomaiseen irtaimistoon. Samoin ne seinällä olleet taulut, vaikka niillä erikseen jotain arvoa ehkä olisikin.

Väärin, korut eivät todellakaan ole koko perheen käytössä ollutta koti-irtaimistoa vaan samalla tavalla henkilökohtaista omaisuutta kuin vaikkapa vaatteet ja tyyriit laukut. Jos esimerkiksi hyvin arvokkaisiin laukkuihin, muotivaatteisiin ja koruihin kymmeniä tuhansia sijoittanut rouva kuolee, ei hänen leskellään olisi oikeutta pitää niitä "koti-irtaimistoon" kuuluvina vaan menisivät perintönä lapsille.

Tavalliset sisustustaulut ovat koti-irtaimistoa, mutta onko esimerkiksi arvokas sijoitustaulu?

Olet väärässä.

Vaikka miten paljon harmittaisi se miten paljon niihin merkkivaatteisiin, merkkilaukkuihin ja koruihin olisi käytetty rahaa, niin ne kyllä on ihan tavallista kodin irtaimistoa. Kukaan ei joudu myymään LV laukkua tai Pradan mekkoja selvitäkseen perintöveroista tai hyvittääkseen mitään toiselle.

Vaatteet,  kirjat, lehdet, sukset,  työkalut, polttopuut, arvottomaksi tulkittava henkilökohtainen omaisuus (esim. rihkamakorut,   aalto-maljakot yms.), tavanomaiset huonekalut ja sisustus eli kaikki paitsi tyyliin Mona Lisan alkup. teos tmv.  

Tavanomaiseen irtaimistoon eivät kyllä kuulu arvotaulut tai kymppitonnien aidot matot. Ne mummon Viipurin linnat ja räsymatot kyllä. 

Vierailija wrote:

Käytännössä kodin kaikki tavarat. Eräs sukulainen kuoli varattomana ja hänelle jäi muutamia velkoja. Monille tuntui olevan kauhean vaikeaa ymmärtää, ettei tämän sukulaisen orvoksi jääneelle lapsella ollut mitään velvollisuutta alkaa myymään äitinsä kodin tavaroita maksaakseen äitinsä velat, vaan velat jäi heidän tappioksi, koska kodin irtaimisto ei kuulu velkojille.

Tosin eihän nuo lapset niitä kodin tavaroita voineet myydä, koska se olisi sama asia kuin ottaa perintö vastaan ja silloin päätyy vastaamaan myös veloista.

Erikseen arvotavarana vakuutetut esineet eivät ole tavanomaista koti-irtaimistoa. Kaikki muu on ja jos pesä on velkainen, niin jo pelkkä valokuva-albumin ottaminen sieltä itselle on pesään kajoamista ja tekee albumin ottajasta vastuullisen myös velkoihin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Käytännössä kodin kaikki tavarat. Eräs sukulainen kuoli varattomana ja hänelle jäi muutamia velkoja. Monille tuntui olevan kauhean vaikeaa ymmärtää, ettei tämän sukulaisen orvoksi jääneelle lapsella ollut mitään velvollisuutta alkaa myymään äitinsä kodin tavaroita maksaakseen äitinsä velat, vaan velat jäi heidän tappioksi, koska kodin irtaimisto ei kuulu velkojille.

Tosin eihän nuo lapset niitä kodin tavaroita voineet myydä, koska se olisi sama asia kuin ottaa perintö vastaan ja silloin päätyy vastaamaan myös veloista.

Nyt höpisemättä palturia, velat EI periydy, velat maksetaan kuolinpesästä JOS sille jää varoja, mutta jos on velkainen pesä niin voi voi, luoton antajan tappioksi jää!

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Käytännössä kodin kaikki tavarat. Eräs sukulainen kuoli varattomana ja hänelle jäi muutamia velkoja. Monille tuntui olevan kauhean vaikeaa ymmärtää, ettei tämän sukulaisen orvoksi jääneelle lapsella ollut mitään velvollisuutta alkaa myymään äitinsä kodin tavaroita maksaakseen äitinsä velat, vaan velat jäi heidän tappioksi, koska kodin irtaimisto ei kuulu velkojille.

Tosin eihän nuo lapset niitä kodin tavaroita voineet myydä, koska se olisi sama asia kuin ottaa perintö vastaan ja silloin päätyy vastaamaan myös veloista.

Ihme jankkausta.  Jos perukirja on miinusmerkkinen ei ole mitään perintöä,  mitä vastaan ottaa tai mistä kieltäytyä.

Ja se että perukirja on miinusmerkkinen ei estä omaisia hoitamasta vainajan hautaamista tai pesän selvittelyä.  Se ei tuo mitään velkojen maksuvelvollisuutta 

Vierailija wrote:

Erikseen arvotavarana vakuutetut esineet eivät ole tavanomaista koti-irtaimistoa. Kaikki muu on ja jos pesä on velkainen, niin jo pelkkä valokuva-albumin ottaminen sieltä itselle on pesään kajoamista ja tekee albumin ottajasta vastuullisen myös velkoihin.

Ei, ei, ei.  

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Käytännössä kodin kaikki tavarat. Eräs sukulainen kuoli varattomana ja hänelle jäi muutamia velkoja. Monille tuntui olevan kauhean vaikeaa ymmärtää, ettei tämän sukulaisen orvoksi jääneelle lapsella ollut mitään velvollisuutta alkaa myymään äitinsä kodin tavaroita maksaakseen äitinsä velat, vaan velat jäi heidän tappioksi, koska kodin irtaimisto ei kuulu velkojille.

Tosin eihän nuo lapset niitä kodin tavaroita voineet myydä, koska se olisi sama asia kuin ottaa perintö vastaan ja silloin päätyy vastaamaan myös veloista.

Höpönlöpön. Velat ei periydy. Kun kuolinpesä todetaan varattomaksi, jää mahdolliset velat velkojien tappioksi. Tavallinen kodin irtaimisto ei kuulu kuolinpesän varoihin.

Vierailija wrote:

Erikseen arvotavarana vakuutetut esineet eivät ole tavanomaista koti-irtaimistoa. Kaikki muu on ja jos pesä on velkainen, niin jo pelkkä valokuva-albumin ottaminen sieltä itselle on pesään kajoamista ja tekee albumin ottajasta vastuullisen myös velkoihin.

Mitä ihmettä horiset?  Velkoja ei tarvitse maksaa jos perukirjaan ei jää kuin velkaa viivan alle.

Kukaan velkoja ei tarvitse valokuvia.

Mikä instanssi se mielestäsi valvoo täysin varattoman ja velkaisen mummon/ miehen  jäämistöä?

Älä sotke konkurssipesiin.

Vierailija wrote:

Erikseen arvotavarana vakuutetut esineet eivät ole tavanomaista koti-irtaimistoa. Kaikki muu on ja jos pesä on velkainen, niin jo pelkkä valokuva-albumin ottaminen sieltä itselle on pesään kajoamista ja tekee albumin ottajasta vastuullisen myös velkoihin.

Eikä tee. Vainajan lapsella ei ole mitään velvollisuutta vastata vainajan veloista kun pesä on varaton. Lapsi muutti pois kyseisestä asunnosta ja otti sieltä heti mukaansa omat tavaransa, mutta myös valokuvia ja muuta sellaista. Silti hän sai pitää kaikki vanhempansa tavarat, jopa huonekalut.

Suomessa ehkä 1%:lla väestöstä, lähinnä jossain Etelä-Helsingin isoissa asunnoissa, on merkittäviä määriä arvotaidetta, antiikkia, veistoksia jne. joiden jokaisen hinta väh. neli-viisinumeroinen.

Olen 16 vuotta tyhjentänyt kuolinpesiä ympäri Suomen, ja poikkeuksetta ellei olla Helsingin kantakaupungissa, niin koti on täynnä Askoa, Ikeaa, Maskua, Iittalaa, Arabiaa ym. roskaa jota kukaan ei halua.

Maa on todella köyhä ellei pientä eliittiä lasketa, ja  näillä sitten jo yksi kullattu antiikkikello lipaston päällä on 10x arvokkaampi kuin taviskansalaisen koko irtaimisto on edes uutena ollut.

Tavanomaista irtaimistoa on kaikki mitä ei ole erikseen kirjoissa ja kansissa. Esimerkiksi luvalliset aseet ja aiemmin mainitut erikseen vakuutetut arvoesineet eivät kuulu tähän.

Vierailija wrote:

Erikseen arvotavarana vakuutetut esineet eivät ole tavanomaista koti-irtaimistoa. Kaikki muu on ja jos pesä on velkainen, niin jo pelkkä valokuva-albumin ottaminen sieltä itselle on pesään kajoamista ja tekee albumin ottajasta vastuullisen myös velkoihin.

Irtaimiston saa kyllä hakea. Ja pakkokin on, koska vainajan asunto on pakko tyhjentää. Vai meinaatko, että kukaan ei voi tyhjentää esim. vuokralla olevaa asuntoa, koska tavaroiden koskettaminenkin tarkoittaisi, etä pitää alkaa maksaa toisen velkoja? Ja lisäksi eihän kukaan sitä tiedä, kuinka paljon irtaimistoa omaiset sieltä asunnosta hakevat - vai meinaatko, että kaikkien vainajien ovelle tulee poliisivartiointi?



Tottakai valokuva-albumit saa hakea, ja muunkin irtaimiston, minkä haluaa itselleen. Toko yhteisymmärryksessä muiden perillisten kanssa, eli esim. vainajan lapset voivat keskenään jakaa haluamansa irtaimiston.

Olen ollut pesänhoitajana kahdessa pesässä jossa on ollut aseita.  Ne on kyllä yksi riesa ja syytä tarkkaan merkitä perukirjaan.  Perukirja tarvitaan myydessä.

Niiden perään kyselee poliisikin koska saa kuolemista tiedon väestörekisteristä.   Mieheni perukirja tehtiin heinäkuussa, elokuussa tuli poliisilaitokselta kirje aseiden hallussapidosta.   Ennenko ehittiin mitään.  Sitten vein ne asekauppaan jälleenmyyntiin.   Kolme ( metsästysaseita kaikki)  meni heti,  neljännestä tuli jo  marraskuussa taas kirje, teillä on yksi ase hallussanne.  Asekauppias siis myydyistä teki kyllä muutokset poliisille.

Aina ei ole kyse omaisuuden rahallisesta arvostakaan. Esimerkiksi isäpuolen kuolinpesässä lueteltiin erikseen alle 100 euron arvoinen metsästysase, mutta muutaman tuhannen euron arvoinen antiikkilipasto meni osana kodin irtaimistoa.

Vierailija wrote:

Aina ei ole kyse omaisuuden rahallisesta arvostakaan. Esimerkiksi isäpuolen kuolinpesässä lueteltiin erikseen alle 100 euron arvoinen metsästysase, mutta muutaman tuhannen euron arvoinen antiikkilipasto meni osana kodin irtaimistoa.

Tai sitten se oli muutaman tonnin arvoinen vain unelmissa. Jos ei ole dokumentoitua provenanssia tai kullattuja pronsseja, ei niillä ole kuin käyttöarvo.