Mikähän minussa on? Minua ei koskaan hyväksytä mukaan ns. "parempiin piireihin". Ihmisten perusoletus minusta on, että olen epäluotettava
Siis ihan ensimmäinen oletus, että olisin jotenkin punomassa koko ajan jotain salajuonia. Sellaiset mukavat sihteerikkö/tutkija/tunnolliset/kunnolliset naiset (olen itsekkin nainen) haluaa useinmiten karttaa ja jos ei, niin painaa alas päin tai osoittaa minut jotenkin tyhmäksi. Usein myös ryhmäytyvät keskenään ikään kuin minua vastaan. Tätä tekee niin nuoret kuin vanhatkin ihmiset.
Miesten kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Olen yleensä ihan mukava ja hymyilevä ja kiltti.
Kärsin tästä aivan valtavasti, koska en pääse töissä "piireihin" tai minulle ei tarjota työpaikkaa tai mahdollisuuksia. Ei oteta vakavasti vaan sivuutetaan palavereissa tai ei edes kysytä olenko siellä tai oteta mukaan suunnitteluun.
Kommentit (47)
Toisessa paikassa laitoin työkaverille ihan viattomia viestejä, koska hän oli pyytänyt kommentteja. Soitti yhtäkkiä vihaisena, että onko mulla jotakin häntä vastaan. No ei ollut. Miten kukaan voi niiin väärin ymmärtäää toisen viestin?????
Yksinkertaisesti kehitä elämääsi muuta sisältöä. Pidä työ työnä.
Vierailija wrote:
Yksinkertaisesti kehitä elämääsi muuta sisältöä. Pidä työ työnä.
Vaikea pitää työ työnä, koska tämä vaikuttaa minuun jo henkisesti ja on syönyt itsetuntoa. En etene urallani, koska en kuulu piireihin. Ja koko ajan mietii, että mistä tuokin on minulle niin vihainen (koska kukaan ei pysty KOSKAAN ÄÄÄNEEN sanomaan mitään). Tai olenko tehnyt jotain väärin. Tai lähtee kulkemaan joku huhu, että olen epäluotettava tms. Vaikka ihan normaalisti noudatan sääntöjä kuin muutkin. Ja olen myös yleensä silmätikkuna. Jos joku tekee jotain tai myöhästyy töistä tai jotain, niin hänelle ei sanota mitään mutta jos minä teen näin, niin saan kuulla siitä huutoa. Jotenkin säännöt on ihan erit toisille, kuin minulle.
Olenkin aina pohtinut, että onko minun ulkonäössäni jotain, mikä saa ihmiset ekstra varpaillee, vahtimaan ja epäilemään?
Joko kuvittelet että sulle ollaan erityisen vihaisia.
Toki voit olla jotenkin kieron juonittelijan näköinen, vaikea sanoa näkemättä.
Kysy suoraan niiltä ihmisiltä. Eipä sitä voi muuten tietää.
Vierailija wrote:
Joko kuvittelet että sulle ollaan erityisen vihaisia.
Toki voit olla jotenkin kieron juonittelijan näköinen, vaikea sanoa näkemättä.
Kysy suoraan niiltä ihmisiltä. Eipä sitä voi muuten tietää.
Minkä näköinen on kieron ja juonittelevan näköinen?
Ota asenne: "Mä oon täällä vain töissä". Piutpaut muulle sakille.
Onko sinulle siis sanottu työpaikalla suoraan, että käytöksesi antaa sinusta sellaisen kuvan, että juonittelisit koko ajan muita vastaan? Jos on, perusteltiinko sitä mitenkään? Mikä käytöksessäsi saa muut olettamaan niin?
Mitä tuohon jatkuvaan ulossulkemiseen tulee, niin kyse voi olla useammasta eri asiasta. Jotkut naiset ovat luonteeltaan sovinnaisia, normeihin mukautuvia ja täten joskus hieman pikkumaisia. Jos erotut työpaikan muista naisista, saattaa se alitajuisesti ärsyttää ja oudoksuttaa muita. Yllättävän harva on niin kehittynyt, että ärsyyntymisestään huolimatta pystyy suhtautumaan toiseen vertaisenaan. Lisäksi varsinkin naisvaltaisilla aloilla on henkisesti niin vaativat työolosuhteet, että jo pelkkä stressi voi lyhentää pinnaa ja laskea erilaisuuden sietokykyä.
Toinen vaihtoehto on se, että et valitettavasti ehkä vaikuta ulospäin niin mukavalta, kuin mitä oletat. Yritätkö liikaa päästä klikkeihin mukaan, koetko työpaikan ihmissuhteet läheisemmiksi kuin ne ovat? Vitsailetko liian huolimattomasti, osaatko lukea nonverbaalista viestintää? Suhtaudutko naisiin huomaamattasi jotenkin alentuvasti? Onko sinulla naisten kanssa ongelmia myös työpaikan ulkopuolella? Jos vastaat tuohon viimeiseen myöntävästi, saattaa sinun tavassasi suhtautua muihin naisiin olla jotain, joka saa heidät vieroksumaan sinua. Et välttämättä sitä itse huomaa mutta esimerkiksi alentuva suhtautuminen kyllä ns. tihkuu helposti rivien välistä esimerkiksi sanavalintoina, äänensävyinä ja ilmeinä.
Vierailija wrote:
Onko sinulle siis sanottu työpaikalla suoraan, että käytöksesi antaa sinusta sellaisen kuvan, että juonittelisit koko ajan muita vastaan? Jos on, perusteltiinko sitä mitenkään? Mikä käytöksessäsi saa muut olettamaan niin?
Mitä tuohon jatkuvaan ulossulkemiseen tulee, niin kyse voi olla useammasta eri asiasta. Jotkut naiset ovat luonteeltaan sovinnaisia, normeihin mukautuvia ja täten joskus hieman pikkumaisia. Jos erotut työpaikan muista naisista, saattaa se alitajuisesti ärsyttää ja oudoksuttaa muita. Yllättävän harva on niin kehittynyt, että ärsyyntymisestään huolimatta pystyy suhtautumaan toiseen vertaisenaan. Lisäksi varsinkin naisvaltaisilla aloilla on henkisesti niin vaativat työolosuhteet, että jo pelkkä stressi voi lyhentää pinnaa ja laskea erilaisuuden sietokykyä.
Toinen vaihtoehto on se, että et valitettavasti ehkä vaikuta ulospäin niin mukavalta, kuin mitä oletat. Yritätkö liikaa päästä klikkeihin mukaan, ko
Ei ole sanottu suoraan mutta piikitellään esim. joillakin tutkinnoillani että mulle jää tunne, että he eivät usko, että olen niitä koskaan suorittanut. Eli huijaan. En mielestäni yritä päästä liikaa mukaan, mutta pakkohan minun on jotain kahvipöydässä jutella.
Jos tuota tapahtuu ihan kaikkialla vaikka työpaikka tai työkaverit vaihtuvat, ongelma on todennäköisesti sinun päässäsi.
Jos se toisaalta ei ole sinun mielikuvituksesi tuotetta niin tuolla kuvauksella syy ei vielä aukea. Pystytkö laittamaan samanlaista viestiä kuin lähetit sille työkaverille, joka koki sinut hyökkäävänä, ja lisätietoina menikö palaute ainoastaan hänelle vai suurempaan jakeluun, oliko tässä jotain suurta kritiikkiä hänen työtään kohtaan yms.
Hyi, ap on siis kiipijä. Muut vaistoavat sen ja karttavat. Hyvä niin.
Tai jos sanon jonkin asian itsestäni tai tekemisistäni (minkä tiedän olevan ihan 100%) totta, niin vastaanotto on sellaista, että jaa jaa. Ihan ko noin. Ihan kuin valehtelisin matkustaneeni jossain maassa, tai osaavani jotain kieltä tai mitä vaan.
Vierailija wrote:
Hyi, ap on siis kiipijä. Muut vaistoavat sen ja karttavat. Hyvä niin.
No mikä sun mielestä on kiipijä. Totta nyt ihmiset haluaa urallaan edetä tai löytää töitä. Voishan sitä tietenkin jäädä työttömäksi kotiinkin. Tämä ajatus ei mulle ihan nyt avautunut. Hyi.
Järjestä itsellesi niitä mahdollisuuksia äläkä odota että muut järjestää ne sinulle. Tuo on se syy miksi et ole piireihin päässyt kun et sinne ole edes yrittänyt vaan odotat koko ajan että sinut kutsutaan sinne
Vierailija wrote:
Hyi, ap on siis kiipijä. Muut vaistoavat sen ja karttavat. Hyvä niin.
Tämän kommentin kirjoittaja edustaa juuri tätä pöhöttynyttä narsistista "parempia piirejä" :D Eli hyi hyi, jos joku alempiarvoinen tulee heidän seuraansa. Tässähän se vastaus ap:lle tulikin. Et kuulu joukkoon koska edustat huonompaa luokkaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joko kuvittelet että sulle ollaan erityisen vihaisia.
Toki voit olla jotenkin kieron juonittelijan näköinen, vaikea sanoa näkemättä.
Kysy suoraan niiltä ihmisiltä. Eipä sitä voi muuten tietää.
Minkä näköinen on kieron ja juonittelevan näköinen?
Pälyilee ympärilleen, siristelee silmiä, kapea terävä nenä,virnistelee.. katso piirretyistä minkälaisia kaikki pahikset ja rosvot on. Sellainen ketun näköinen.
Hymyilen paljon, ja koitan keventää tunnelmaa. Mutta taidan lopettaa hymyilemisen. Miten siinä onnistuu, jos se tulee niin automaattisesti?
Minuunkin ihmiset aina suhtautuneet vihamielisesti. Olen ihan kivan näköinen ja osaan käyttäytyä mutta ihmiset kai aistivat etten ole keskiluokkainen tai rikas. Sellaisia ovat suomalaiset.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joko kuvittelet että sulle ollaan erityisen vihaisia.
Toki voit olla jotenkin kieron juonittelijan näköinen, vaikea sanoa näkemättä.
Kysy suoraan niiltä ihmisiltä. Eipä sitä voi muuten tietää.
Minkä näköinen on kieron ja juonittelevan näköinen?
Aloittaja kertoi hymyilevän paljon, olisko se sitä veemäistä hymyä tai sen näköistä. Onhan se outoa jos muut puhuu ja yksi katsoo ja hymyilee. Ihan oikeasti turha hymyillä jos silmät ei ole mukana, näyttöä vain todellakin juonittelevalta.
Mitä teen. Yhdessä työpaikassa sellaiset 60 kymppiset tykaverit oikein innolla lyöttäytyivät minua vastaan ja loivat toisiinsa sellaisia tietäväisiä katseita. Ihan sama mitä sanoin tai en sanonut, niin sanoin muka jotain tyhmää. Sama vaikka olisin ihaillut, että onpa nätti kukka tuossa ikkunan laudalla