Oudoin ruokasuhde, jota olette joutuneet todistamaan?

Toisille pelkkä ruoka on pakkomielle. Tunnen muutaman tyypin, jotka ajattelevat ruokaa koko ajan ja ruoka rytmittää kaiken muun tekemisen elämässä. Elämä pyörii ruuan ja sen syömisen ympärillä. Kaikki muu ympärillä on vain täytettä. Elämä tuntuu suistuvan raiteiltaan, jos tätä rutiinia rikotaan jotenkin ja ruokailu ei tapahdu oikeaan aikaan. Itsestäni tämä tuntuu oudolta, koska mulle ei ruoalla ole kovin suurta merkitystä elämässä. 

Sukulainen kasaa kaikki yhteen kasaan lautaselle, sekoittaa ja ahmii. Siis montaa eri salaattia, kastikkeet, lihat, perunat jne kaikki yhtenä mössönä ja parhaimmillaan lisää vielä salaatinkastiketta tai vastaavaa vielä päälle. Joillekkin ruoka on kirjaimellisesti pelkkää polttoainetta.

Vierailija wrote:

Toisille pelkkä ruoka on pakkomielle. Tunnen muutaman tyypin, jotka ajattelevat ruokaa koko ajan ja ruoka rytmittää kaiken muun tekemisen elämässä. Elämä pyörii ruuan ja sen syömisen ympärillä. Kaikki muu ympärillä on vain täytettä. Elämä tuntuu suistuvan raiteiltaan, jos tätä rutiinia rikotaan jotenkin ja ruokailu ei tapahdu oikeaan aikaan. Itsestäni tämä tuntuu oudolta, koska mulle ei ruoalla ole kovin suurta merkitystä elämässä. 

Ei se varmaan noin ole mutta sinusta tuntuu siltà kun ruoka ei merkitse sulle mitään ja syöt varmaan milloin sattuu aikaa olemaan eli epäsäännöllisesti. Itse syön aina samaan aikaan joka päivä ja sitä ei tule kukaan rytyyttelemään toisenlaiseksi. Silti elämäni ei pyöri ruoan ja syömisen ympärillä koska minulla ei ole syömishäiriötä.  

Vierailija wrote:

Sukulainen kasaa kaikki yhteen kasaan lautaselle, sekoittaa ja ahmii. Siis montaa eri salaattia, kastikkeet, lihat, perunat jne kaikki yhtenä mössönä ja parhaimmillaan lisää vielä salaatinkastiketta tai vastaavaa vielä päälle. Joillekkin ruoka on kirjaimellisesti pelkkää polttoainetta.

Enemmän taitaa olla niitä, jotka hysteerisinä siirtelevät herneitä lautasen reunalta toiselle, kun ruoat eivät saa koskettaa toisiaan. Yksi tuntemani ihminen ei pystynyt syömään mitään kastikkeita, kun "ne sotkee ruoan".

Eräs kaveri teeskentelee olevansa tunnollinen kasvissyöjä, vaikka olen todistanut useampaan kertaan sen syövän leikkeleitä, kanaa, kalaa ja kananmunia. En ole viitsinyt huomautella. Naureskelen vaan sen touhuille ja itsensä korostamisen tarpeelle.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sukulainen kasaa kaikki yhteen kasaan lautaselle, sekoittaa ja ahmii. Siis montaa eri salaattia, kastikkeet, lihat, perunat jne kaikki yhtenä mössönä ja parhaimmillaan lisää vielä salaatinkastiketta tai vastaavaa vielä päälle. Joillekkin ruoka on kirjaimellisesti pelkkää polttoainetta.

Enemmän taitaa olla niitä, jotka hysteerisinä siirtelevät herneitä lautasen reunalta toiselle, kun ruoat eivät saa koskettaa toisiaan. Yksi tuntemani ihminen ei pystynyt syömään mitään kastikkeita, kun "ne sotkee ruoan".

Tää on usein autismin merkki. Ja omat lapseni tekevät tätä myös, kaikki syödään erillään ja ns. kuivana. 

Lapsen kaveri on ihan tavisperheestä, mutta hänen ruokasuhteensa on ollut jo alle kouluikäisenä vinksallaan. 

Oli kerran meillä yötä, repussa mukana niin paljon herkkuja jaettavaksi että oma lapseni oksensi yöllä. Heti aamupalan jälkeen kuiskutteli lapselleni että haluaa lähteä 2km päähän kauppaan kun namit loppuivat. Omani ei innostunut tippaakaan, varsinkin kun oli talvi, joten tämä kaveri lähti yksin sitten. 

Lapsen huoneesta on löytynyt mm. purkkaa läntättynä seinälle ym. sotkemista kaverin jäljiltä, joten mietin onko tällä isompikin ongelma taustalla. 

Varmaan oma ruokasuhteeni on outo muiden mielestä. Mulla on paljon ruokia ja ruoka-aineita joita en syö. Siksi en koskaan mene vieraisiin paikkoihin syömään jotain minulle etovaa. En mene ravintoloihinkaan joissa ei ole ruokalistoja netissä ja kaikenlaiset buffetit ovat kauhistus minulle. Olen tottunut tähän, ulkopuoliset ihmettelee.