Ystävä hehkuttaa aina uutta parisuhdetta, kunnes tulee ero
...sit taas löytää uuden ja taaaas hehkutetaan. Tätä jatkunut jo sen viisi vuotta?! En jaksais enää hehkuttaa mukana, vaikka tietty niin teen koska niin ystävät tekee?
Esim. tämän hetkinen mies joka kierroksessa. Tunteneet kuukauden, nyt on jo suku tavattu ja anoppi puhuu ihanasta miniästään. Ystävä hehkuttaa onneaan, et nyt on se oikea löytynyt. Ja minä hehkutan mukana et jessss, oot niin onnesi ansainnut kaikkien luusereiden jälkeen.
Toki odotan itse tässä sitä oikeaa samalla ja mietin mikä on minussa vikana kun en noin huikeita tyyppejä tapaa, saati heidän sukuaan.
When do you get to that point where enough is enough?
Siis että kannattaako edes ehdottaa että jäitä hattuun? Vai hehkuttaa mukana?
Kommentit (6)
Ymmärrän sinua. Itse en edes olisi ystävä tuollaisen kanssa. En vain pystyisi tuollaista seuraamaan, kun minulla ärsyttäisi tuollainen lapsellisuus ja kevytmielisyys. Rakkaudesta tuossa ei ole kyse, vaan siitä, että pitää olla joku. Miehetkin todennäköisesti sellaisia, joita en siedä.
Sama juttu. En todellakaan jaksa hehkuttaa enkä edes olla enää kovin paljon tekemisissä.
Sukulaisnainen samaa maata. Nyt löytyi se huippu hurmaava. Kaksissa häissä olen ollut, kolmannet jätin väliin.
Vierailija wrote:
Sukulaisnainen samaa maata. Nyt löytyi se huippu hurmaava. Kaksissa häissä olen ollut, kolmannet jätin väliin.
No mut hänhän on päässyt pitkälle kerta naimisiinkin päässyt. Ap:n ystävätär ollu viisi kertaa kihloissa muttei kertaakaan naimisissa ;)
Ap joka siis jatkaa tsemppaamista. Ihan vaan koska ystävät on tärkeitä ja annan palaa samalla mitalla jos ja kun itse tapaan jonkun...hehkutettavan :)
Olet tietenkin onnellinen ystäväsi puolesta niin kauan kuin onnea kulloinkin jatkuu. Jokainen elää ja kokee tavallaan. Hyvä ystävä ymmärtää tämän.