Mielekäs tekeminenkin pakkopullaa

Pienlapsiperhearjen myötä tuntuu, että vaikka raivaisinkin itselleni aikaa, sille ajalle varattu tekeminen ”on vain tehtävä”. Kotona oleminen on vain kestettävä. Lasten kanssa oleminen ei ole ihanaa. Ennen nautin työstäni, mutta nyt sekin on muuttunut harmaaksi eteen päin raahustamiseksi.

Olen hyvin pettynyt siihen, että en enää pysty nauttimaan elämästäni kuten nuorena.

Ei silloinkaan ollut mitenkään merkittävän hohdokasta, mutta nautin päivittäin töihin lähdöstä, siitä että kotona sai tehdä ruokaa ja viikonloppuisin ulkoilla. En kaipaa mitään erkoista, vaan sen, että nauttisin olemisesta.