Jääkö muilla vanhat kaverit unholaan, kun elämäntilanne vaihtuu?

Omat kaverit on löytäneet sinkkuajan jälkeen uudet miehet eikä mun seurani enää kiinnosta.

Kyllä ne on jääneet ja se on mielestäni ihan luonnollista. Olisi tosi outoa, jos joku jaksaisi vielä 40-vuotiaana hengata ala-asteen aikaisten kavereidensa kanssa. Yksi tuttu kuulemma näkee näitä aina säännöllisesti, mutta vähän väkinäiseltä se heidän meininkinsä vaikuttaa puheiden perusteella. Antaisi olla. Aika aikaa kutakin. Ihminen kehittyy, tilanteet elää ja piirit vaihtuu. Se on luonnollista. Jos tarrautuu menneeseen kiinni epätoivoisesti ja yrittää sitä tekohengittää, ei se ole kenellekään kivaa.

Joskus on ihan tervettä mennä eteenpäin ja vaihtaa kaveripiiriä. Itsekin vaihdoin aikanaan kaupunkia ja työpaikkaa, taakse jäi silloin tiivis yhteisö. No sopeuduin uuteen ja yhteydenpito väheni. Kehityin ja kasvoin ihmisenä, sain uutta vastuuta ja asiat alkoi näyttää hyvin toisenlaisille kuin reiluna kaksikymppisenä. Satuin kuitenkin törmäämään vanhoihin työkavereihini vuosien jälkeen ja ihmettelin miten vähän he olivat ihmisinä kehittyneet. Samat jutut, samat asiat. Ei jaksanut enää kiinnostaa.

Vierailija wrote:

Oletko ADHD piirteinen? Minä olen, ja mulla on olemassa aina vaan nykyhetki. En kaipaile ketään, jos en näe heitä säännöllisesti. Omia lapsia (nuoria aikuisia) tulee helposti ikävä, mutta he ovat poikkeus.

Ehkä. Ainakin olen introvertti enkä kauheasti edes kaipaa kenenkään seuraa.

Ap

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulle on joskus jopa suututtu, kun olen lopettanut yhteydenpidon.

Ap

Onko tuo mikään ihme?

Itse olen toista maata, kiinnyn ihmisiin ja pyrin pitämään ystävyyksistä kiinni koska välitän siitä, kyselen kuulumisia ja ehdotan tapaamisia, olen tukena jne tai ainakin yritän. Harmittavan monesti toinen osapuoli on vain kyllästynyt ja kyllä siinä loukattu olo tulee ja sellainen että toinen on vähän pinnallinen ihminen, en jää roikkumaan mutta harmittaa

Olisiko sinusta kivempi ajatus se, että toinen pitää yhteyttä pelkästä velvollisuudentunnosta eikä ole enää tippaakaan kiinnostunut sinusta ja asioistasi? Näin mulle käy enkä enää edes muista koko ihmisen olemassaoloa.

Ap

Vierailija wrote:

Kun kymmenen vuotta sitten laitoin korkin kiinni kaikki sen aikaiset ihmiset kaikkosivat ympäriltäni ja tilalle tuli ihmisiä vertaistukiryhmästä. Avattuani taas korkin vertaistuki-ihmiset kaikkosivat, mutta yksikään vanha tuttu ei tullut takaisin. 

M 47 

Ja nyt siis ryyppäilet yksin siellä kämpässäsi?