Sumutus /GASLIGHT-sarja Yle Areenalla - kukaan katsonut?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Se mitä tästä pitää nuoren oppia, on se, että ei voi sinisilmäisesti luottaa ihmiseen, joka toistuvasti vahingoittaa toista. Vai ovatko tämän päivän nuoret noin naiiveja…….

Voi voi. Siinä on sellaiset psykologiset ja emotionaaliset kuviot meneillään että ei niitä helposti tajua eikä niistä heti pääse irti. "Uhrit" ovat yleensä ellei aina erittäin empaattisia ja herkkiä ja haluavat uskoa hyvää tai jostain syystä itse haavoittuneita jo aiemmin. Eivätkä he aina ole edes nuoria. Noin voi käydä myös aikuisella kunnioitettavan uran tehneelle koulutetulle naisella. Nuoret ovat toki vaaravyöhykkeellä jo elämänkokemuksen puutteen ja tietynlaisen sinisilmäisyyden vuoksi.

Minulla on tällainen vanhempi ystävä, joka on suhteessa täydellisen narsistin kanssa. Ollut jo kauan. On saanut kokea kaikenlaista väkivaltaa. Kun asioista alkoi kertoa linkitin hänelle kaiken mahdollisen sivuston ja kirjan aiheesta narsisti. Ystäväni kirjoitti kauniin kiitoskirjeen. Olimme jo kaveripiirissä valmistautuneita toimimaan oikein, kun ero tulee. Mutta kiitoskirjeessään hän kertoi, kuinka nyt ymmärtää miestään paremmin ja osaa elää asian kanssa. 

Ratkaisu oli hänen ja tietoinen. Olemme yhteyksissä, mutta emme ole tavanneet vuosikausiin. En kestä tätä miestä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En halua lukea kommentteja enempää kun sarja on vielä kesken, mutta täytyy sanoa että valtaosan ekasta neljästä jaksosta voisi skipata, tai ainakin pikakelata. Ymmärrän että rakkaustarinaa rakennetaan huolella ja tarkoituksella, mutta jeesus sitä kliseisen jatkuvan naureskelun ja pussailun määrää. En kaipaa kovin nopeatempoista katseltavaa mutta rajansa kaikella; kohtaukset kestävät tolkuttoman pitkään ja se sama hihitys on läsnä kaikissa kohtauksissa.

 

Viidennessä jaksossa homma alkaa muuttua mukaansatempaavaksi.

Minusta sarja oli hyvä juuri siinä, että tulevaa rakennettiin huolella. Merkityksettömiä kohtauksia ei mielestäni ollut. Esim. juuri se ovikoodihomma, ”oletko sinä sitten aivan peloton?” ja kaikki pieni, kaikki, kaikella oli merkitys. 

Minä katsoin sarjan ilman ääniä pelkällä tekstityksellä, joten siksi jäin ehkä onneks

Mielestäni se alun onnellisuus juuri korosti sitä, miten se liian hyvä voikin todella olla jotain todella rumaa ja kamalaa. Jos tuossa kikatteluvaiheessa joku yrittää kertoa sen totuuden, ei varmasti mene läpi. Kun se on juttu, et alussa on niiiiiiin ihanaa. Se kuuluu siihen juttuun.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Itse olen nuorena ja epävakaana ajautunut aivan sairaaseen suhteeseen itseäni vanhemman miehen kanssa. 

Minua varoiteltiin miehen ex-vaimon ja sukulaisten tahoilta. Mies ei saanut tavata edes omia lapsiaan. Silti KAIKELLE löytyi aina muka looginen selitys. Ja juuri se selitys korostui, että kaikki MUUT ovat hulluja. Uskoin selitykset! 

Lopulta kun tapahtui pahoinpitely ja aloin ymmärtää asioita, selvisi, että hän oli kehitellyt itselleen alusta asti valheellisen identiteetin. Suurin osa hänen kertomaansa ja historiansa oli täysin keksittyä.

Nyt kun mietin asiaa pitkästä aikaa, niin tuntuu ihan pelottavalle, kuinka hemmetin tyhmä ja vietävissä olen ollut. 

Kaikista omituisinta ja nöyryyttävintä on näissä suhteissa minusta juuri se, että toinen tietoisesti valehtelee ja manipuloi. Testailee, miten älyttömiä juttuja kumppanin saa uskomaan ja mi

Ja ikävintä se, että "uhrit" aina kokee syyllisyyttä ja häpeää. Ja jos väärässä yhteydessä asiasta avautuvat, heitä syytetään uhriutumisesta. Jokaisen kuuluis päästä terapiaan, jonka seurauksena ei ole häpeää, vaan vain ymmärrystä enemmän itseä kohtaan. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Se Kaasunäytelmä/elokuva mihin joku tämä sekoitti on kyllä myös hyvä. Vaikka on olikohan se 40-luvulta. Ei mitään uutta auringon alla..

Kaasunäytelmä! Voi ei, tarkoitin Kaasuvalo.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaasuvalo

 

Tän oon lapsena/nuorena nähnyt ja oli järkyttävä! Jännittävä joo, mut ahdistava. Varmaan silloin syntyi ymmärrys ekaa kertaa, et ihmiset voivat olla todella kierolla tavalla pahoja.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Se mitä tästä pitää nuoren oppia, on se, että ei voi sinisilmäisesti luottaa ihmiseen, joka toistuvasti vahingoittaa toista. Vai ovatko tämän päivän nuoret noin naiiveja…….

Voi voi. Siinä on sellaiset psykologiset ja emotionaaliset kuviot meneillään että ei niitä helposti tajua eikä niistä heti pääse irti. "Uhrit" ovat yleensä ellei aina erittäin empaattisia ja herkkiä ja haluavat uskoa hyvää tai jostain syystä itse haavoittuneita jo aiemmin. Eivätkä he aina ole edes nuoria. Noin voi käydä myös aikuisella kunnioitettavan uran tehneelle koulutetulle naisella. Nuoret ovat toki vaaravyöhykkeellä jo elämänkokemuksen puutteen ja tietynlaisen sinisilmäisyyden vuoksi.

 

Minulla on tällainen vanhempi ystävä, joka on suhteessa täydellisen narsistin kanssa. Ollut jo kauan. On saanut kokea ka

Jos mies kirjoitti kirjeen? tai oli siinä mukana kirjoittamassa? 

Hyvin tehty sarja. Oma menneisyys vastaavanlaisessa suhteessa muistui mieleen liiankin hyvin. Paljon samaistumiskohtia ja pelottavaa kyllä myös samanlaisia vuoropuheluita. Ihan kun toimittaisiin jonkin käsikirjoituksen mukaan uhrin alistamisessa

Vierailija wrote:

Joku täällä kritisoi Noraa. Itse olin tosi kiltti nuori enkä olisi voinut kohdella Sammya samoin kuin hän ja varsinkaan puhua hänelle niin mutta ymmärrän kuitenkin tätä Noraa, on nuori ja kypsymätön. Itse olin vanhempi kun kohtasin oman "hirviöni", silti ihan kokematon moisesta ja yritin ymmärtää ja selittää kummallista ja karmeaa käytöstä, olin kuin korkkiruuvi ja säälinkin kun toinen kertoi kauheasta taustastaan ja lapsuudestaan. Vaikka toinen teki mitä. 

No se on onneksi taakse jäänyttä elämää mutta kauan, vuosia, menee että toivun. Tuo sarja on hyvä, auttaa edelleen ymmärtämään missä olin vaikka olenkin prosessoinut kaikkea jo muutaman vuoden.

Vielä parempi jos se auttaa joitakuita joutumasta samaan helvettiin.

En minäkään olisi kohdellut Sammya huonosti, mutta se oli dramaturgisesti tarkka osoitus siitä ettei uhri aina ole ylikiltti reppana, vaan kohteeksi voi joutua kuka tahansa, topakkakin ihminen.

Vierailija wrote:

Vaikka tätä aihetta miten paljon käsitellään, niin silti en vaan ymmärrä miten ihmiset jumittautuvat tuollaisiin suhteisiin, eivätkä lähde lätkimään heti alkuunsa. Etenkin kun tavallisia miehiä monesti jätetään ihan naurettavan pienistäkin syistä, mutta sitten tuollaisen hirviön tekemisiä jäädään katselemaan. Does not compute.

Tähän olisi voitu pureutua sarjassa enemmänkin, vaikka saat kyllä vastauksia ihmettelyysi lukemalla psykologien/muiden asiantuntijoiden lausuntoja sekä tilanteissa olleiden kokemuksia aiheesta, niitä on netti pullollaan. Ehkä sitten ymmärrys lisääntyy?

Sarja oli kyllä kamala ja voimauttava. Tunnistin Simonin hahmossa piirteitä kolmesta exästäni, kuten rakkauspommitus/imelä rakkauspuhe, ensimmäinen riita/raivokohtaus heti suhteen syvennyttyä, creeppailu ja stalkkaaminen, haukkuminen ja nillitys, exien haukkuminen, matkustelun rajoittaminen, väkivalta ja tietty sumutus ja ristiriitojen laittaminen mielenterveysongelmieni syyksi. Simonin mariseminen Noralle siitä, ettei Nora ikinä mieti hänen tunteitaan, oli todella ärsyttävää ja mietin että hitto mikä säälittävä ruikuttaja, samoin kuin exäni olivat. Kaikista heidän yrityksistään tuhota itsetuntoni rippeet ja asettaa minut itsensä alapuolelle, todellisuudessa he ovat itse heikkoja ja pärjänneet elämässä huonosti. Tavallaan kostavat itse itselleen kaiken paskan.

Toivottavasti joku joka on vielä hankalassa paikassa näkee sarjan, uskaltaa soittaa numeroon ja lähteä rakentamaan parempaa elämää.

Vierailija wrote:

Itse olen nuorena ja epävakaana ajautunut aivan sairaaseen suhteeseen itseäni vanhemman miehen kanssa. 

Minua varoiteltiin miehen ex-vaimon ja sukulaisten tahoilta. Mies ei saanut tavata edes omia lapsiaan. Silti KAIKELLE löytyi aina muka looginen selitys. Ja juuri se selitys korostui, että kaikki MUUT ovat hulluja. Uskoin selitykset! 

Lopulta kun tapahtui pahoinpitely ja aloin ymmärtää asioita, selvisi, että hän oli kehitellyt itselleen alusta asti valheellisen identiteetin. Suurin osa hänen kertomaansa ja historiansa oli täysin keksittyä.

Nyt kun mietin asiaa pitkästä aikaa, niin tuntuu ihan pelottavalle, kuinka hemmetin tyhmä ja vietävissä olen ollut. 

Itselläni taas mies sanoi muina miehinä, että jos hänen exänsä laittaa minulle viestiä, niin kertoisin siitä heti hänelle. Exällä totta kai hänen mukaansa vakavia mt-ongelmia jne. Kyselin toki miksi hänen exänsä minulle viestittelisi, niin voi kuulema saada mitä vain sekopäisiä ideoita.

Yhteenmuutto tuli nopeasti puheeksi, en suostunut. En tiedä, minkälaiseksi suhde olisi mennyt, mutta sarjan katsottua vahvistui tunne, että ero oli todella oikea päätös.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Se mitä tästä pitää nuoren oppia, on se, että ei voi sinisilmäisesti luottaa ihmiseen, joka toistuvasti vahingoittaa toista. Vai ovatko tämän päivän nuoret noin naiiveja.

Voi voi. Siinä on sellaiset psykologiset ja emotionaaliset kuviot meneillään että ei niitä helposti tajua eikä niistä heti pääse irti. "Uhrit" ovat yleensä ellei aina erittäin empaattisia ja herkkiä ja haluavat uskoa hyvää tai jostain syystä itse haavoittuneita jo aiemmin. Eivätkä he aina ole edes nuoria. Noin voi käydä myös aikuisella kunnioitettavan uran tehneelle koulutetulle naisella. Nuoret ovat toki vaaravyöhykkeellä jo elämänkokemuksen puutteen ja tietynlaisen sinisilmäisyyden vuoksi.

 

Minulla on tällainen vanhempi ystävä, joka on suhteessa täydellisen narsistin kanssa. Ollut jo kauan. On saanut kokea ka

Uhrit ovat aina syyttä jollain tapaa otollisia saalistuskohteita. Itse olen äärettömän hyvämuistinen ja tarkka huomaamaan ristiriitaisuuksia. Lisäksi omaan terveen itsetunnon, joten tapailuille tuli hyvin äkillinen päätös, kun huomasin tapailevani oman elämän "Simonia".

Tässä ketjussa on kehuttu näyttelijöitä, mutta mua on häirinnyt koko sarjan ajan naispääosan esittäjän sopimattomuus rooliin. Tähän olisi tarvittu sirompi ja kauniimpi nainen. Tätä mieltä ei tietenkään saa olla.

Itseäni on jäänyt mietityttämään nuoruudesta yksi mies, että väistinkö luodin vai missasinko sen yhden suuren rakkauden, joka olisi voinut olla. En päättänyt suhdetta itse, vaan olin hyvinkin rakastunut ja olisin halunnut jatkaa. Se tuntui sellaiselta "liian hyvää ollakseen totta" ja "ansaitsenko tätä". Olisin kuitenkin ollut varmasti liian omapäinen ohjailtavaksi ja kohtalaisella itsetunnolla varustettu. Edelleen haluan uskoa, että hän oli ihana ihminen, vaikea uskoa mitään muuta, mutta joskus silti mietin, kun näitä tarinoita luen. Omasta mielestäni nykyään tunnistan nopeasti narsistiset piirteet, eikä mikään, mitä tiedän tuon ihmisen elämästä ja lähipiiristä, viittaa mihinkään huolestuttavaan. Mutta ehkä sellaisiakin voi olla? En luota tässä omaan arvostelukykyyni.

Seuraavaksi päädyin kyllä ongelmalliseen suhteeseen, jossa oli näitä piirteitä, mutta ei niin paljon, että olisi ollut aidosta narsistista tai psykopaatista kyse, mahdollisesti epävakaasta kumminkin, tai hänellä oli kehitys pahasti kesken ja riippuvuudet siihen lisäksi. Suhteessa oli paskamaista käytöstä, henkistä lyttäämistä ja kaasuvalotusta, mutta ei fyysistä väkivaltaa. Se olisikin ollut sellainen merkki, mistä olisin tajunnut lopettaa suhteen. Tuo henkinen puoli oli sellaista, ettei sitä vain kyennyt tajuamaan kunnolla ennen kuin jälkeenpäin, koska ne ajatus- ja toimintamallit olivat niin erilaisia kuin itsellä. Siten ymmärrän kyllä, miten se itsetunto nakertuu pikkuhiljaa ja todellisuudentaju vääristyy. Mitä heikompi tahto ja itsetunto sitä helpommin tuo tapahtuu. Myös liika kiltteys ja halu ymmärtää toista altistaa. 

Nyt on Areenassa tositapaukseen pohjautuva Viides käsky, BBC:n tuotantoa. Jos jotakuta haittasi Sumutuksessa kikattelu ja teinisarjamaisuus, niin tämä sarja voisi olla enemmän hänen juttunsa. Tarina on aivan eri, mutta tietyt jutut ovat aivan identtisiä - kuten monien tänne kirjoittaneiden kertomuksissakin. Suosittelen. 

Vierailija kirjoitti:

"Nyt on Areenassa tositapaukseen pohjautuva Viides käsky, BBC:n tuotantoa. Jos jotakuta haittasi Sumutuksessa kikattelu ja teinisarjamaisuus, niin tämä sarja voisi olla enemmän hänen juttunsa. Tarina on aivan eri, mutta tietyt jutut ovat aivan identtisiä - kuten monien tänne kirjoittaneiden kertomuksissakin. Suosittelen. "

Kyllä. Todella hyvä sarja samasta aihepiiristä.Mutta miksi ihmeessä The Sixth Commandent on suomennettu viides käsky?Sixth= kuudes.

Laitan suoran linkin sarjaan tähän alle

https://areena.yle.fi/1-66244472

 

Tosi hyvä sarja, vaikka päähenkilö Noran näyttelijän täyteaine-nakkihuulet näyttivät tosi typeriltä ja häiritsivät tosi paljon. Varmaan ihan nätti tyttö olisi ilman sitä nakkiturvotusta. (Suomessa ei vielä näe näyttelijöillä niin paljoa tökeröitä muokkauksia, toivottavasti asianlaita pysyisi niin.)

Jäin miettimään myös tuota Sammyn tylytystä, vähän jäi tympeä maku dramaturgiasta, että tarinassa annettiin kuin "opetus" itserittoiselle akalle, joka ei ymmärrä arvostaa kilttiä miestä. Minusta saattoi tulkita niinkin, ja jos sarjaa miettii tuosta näkökulmasta, on aika äklöä.

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä sarja, vaikka päähenkilö Noran näyttelijän täyteaine-nakkihuulet näyttivät tosi typeriltä ja häiritsivät tosi paljon. Varmaan ihan nätti tyttö olisi ilman sitä nakkiturvotusta. (Suomessa ei vielä näe näyttelijöillä niin paljoa tökeröitä muokkauksia, toivottavasti asianlaita pysyisi niin.)

Jäin miettimään myös tuota Sammyn tylytystä, vähän jäi tympeä maku dramaturgiasta, että tarinassa annettiin kuin "opetus" itserittoiselle akalle, joka ei ymmärrä arvostaa kilttiä miestä. Minusta saattoi tulkita niinkin, ja jos sarjaa miettii tuosta näkökulmasta, on aika äklöä.

Tuohon sarjaan oli ympätty erilaisia roolihahmoja, jotka vaikuttivat melkoisen kliseisiltä. Päähenkilöhän ei missään vaiheessa kuulunut penaalin terävimpiin kyniin. Liekö ollut tarkoitus alleviivata sitä, että hän oli otollinen uhri otollisessa tilanteessa (tapailusuhde päättynyt ja jäänyt ilman opiskelupaikkaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä sarja, vaikka päähenkilö Noran näyttelijän täyteaine-nakkihuulet näyttivät tosi typeriltä ja häiritsivät tosi paljon. Varmaan ihan nätti tyttö olisi ilman sitä nakkiturvotusta. (Suomessa ei vielä näe näyttelijöillä niin paljoa tökeröitä muokkauksia, toivottavasti asianlaita pysyisi niin.)

Jäin miettimään myös tuota Sammyn tylytystä, vähän jäi tympeä maku dramaturgiasta, että tarinassa annettiin kuin "opetus" itserittoiselle akalle, joka ei ymmärrä arvostaa kilttiä miestä. Minusta saattoi tulkita niinkin, ja jos sarjaa miettii tuosta näkökulmasta, on aika äklöä.

Tuohon sarjaan oli ympätty erilaisia roolihahmoja, jotka vaikuttivat melkoisen kliseisiltä. Päähenkilöhän ei missään vaiheessa kuulunut penaalin terävimpiin kyniin. Liekö ollut tarkoitus alleviivata sitä, että hän oli otollinen uhri otollisessa tilanteessa (tapailusuhde päät

Jep, ja ehkä Sammy-kohtauksella haluttiin korostaa sitä, ettei yhteen päätyminen Simonin kanssa ollut sattumanvaraista, koska Noralle ei kelvannut mikä tahansa laastari. Simon siis ui aktiivisesti ns. liiveihin. Ja että turhauttava lähtötilanne oli se että Nora ei saanut sitä jonka olisi halunnut, eikä halunnut sitä jonka olisi saanut, ja kun sitten tuli molemminpuolinen rakastuminen Simonin kanssa, se oli alkuun jotain ihmeellistä.

Kyllä, hyvin tehty sarja. Oma ensimmäinen vakava suhteeni nuoruudessa oli tuollainen. Työstän päässäni sitä, mikä teki minusta uhrin ja haavoittuvan ja vasta nyt, 25 vuotta myöhemmin, tajuan asioita. Sarjaan olisi voinut lisätä päähenkilötytön rikkinäisyyden, ehkä koulukiusaamis-, ja kaltoinkohtelutaustan tms., mikä teki hänestä imartelulle alttiin uhrin.

Hyvä sarja, kaipaisin vastaavasta aiheesta tehtyä sarjaa, missä päähenkilöt ovat keski-ikäisiä, mahdollisesti traumataustaa ja kiusaamiskokemuksia takana. Missä iässä tahansa voi joutua epäterveeseen suhteeseen eikä tarvitse olla tyhmä joutuakseen vastaavaan tilanteeseen, enemmänkin syyt ovat tunnepuolessa.

Itseänikin häiritsi jatkuva naureskelu, ehkä oltaisiin voitu mennä nopeammin karuihin kokemuksiin ja todellisessa elämässä kestää usein pitempään ennen kuin silmät aukeavat.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sarja, kaipaisin vastaavasta aiheesta tehtyä sarjaa, missä päähenkilöt ovat keski-ikäisiä, mahdollisesti traumataustaa ja kiusaamiskokemuksia takana. Missä iässä tahansa voi joutua epäterveeseen suhteeseen eikä tarvitse olla tyhmä joutuakseen vastaavaan tilanteeseen, enemmänkin syyt ovat tunnepuolessa.

Itseänikin häiritsi jatkuva naureskelu, ehkä oltaisiin voitu mennä nopeammin karuihin kokemuksiin ja todellisessa elämässä kestää usein pitempään ennen kuin silmät aukeavat.

Tuo tuo naureskelu/hyvä olo liittyy tuollaiseen suhteeseen vahvasti, välillä hattaravaihe ja välillä kidutusta. Riittävän pitkään kun tuollaista elämää elää, toinen saa sinut kontrolliin.

Se mitä minua on aina mietityttänyt, on se että ymmärtääkö Simon-tapaiset ihmiset oikeasti mitä ne tekee ja miten paljon ne tuohaa ihmisiä. Sarjassa Simon itki jatkuvasti, mutta oliko uhriutumista vai itseinhoa?