Jos olisit sinkku niin voisitko asua 32 neliön yksiössä?
Kommentit (46)
32 neliötä riittää, jos on tarpeeksi kaappeja ja keittiöön mahtuu muutakin kuin kahvinkeitin.
Asuin monta vuotta ja ahdasta oli. Ahtaus puolestaan johtaa siihen, etteivät tavarat tahdo pysyä järjestyksessä ja syntyy siivoton vaikutelma.
No onko etupiha? Jossa voi istuskella?
Asuisin sellaisessa kämnpässä mihin on varaa.
En mahtuisi tuon kokoiseen asuntoon. Oman talon pohja on isompi kuin tuo ja tässä on kaksi ja puoli kerrosta sekä lämmin piha-aitta. Kamalaa jos pitäisi tunkea noin pieneen asuntoon.
Asunnon koosta viis, mutta en viihtyisi asunnossa, jossa ei ole pihaa tai parveketta. Ahdistaisi jos ei pääsisi ulos istuskelemaan.
Voisin. Alkoviosa olisi hyvä. Olisi tuon kokoinen mukava hoitaa. Ei olisi paljon siivottava.
Asuin opintojen keskivaiheilla. Silloin toki oli parannus solusta mutta en pitänyt siitä, että huoneita oli vain se yksi ja sama. En asuisi enää.
Olen sinkku ja agoni on siksi iso että 70 neliöinen kerrostalokaksiokin tuntuu ahtaalta.
M 48
Vierailija wrote:
Miten voi olla rivitalo missä ei ole pihaa?
Helposti. Poikani asuu rivitalossa missä on vain etuterassi, ei pihaa.
Ja aloittajalle voisin asua.
En voisi. Minulla on koiria ja paljon kirjoja.
Asunut jo 9 vuotta 35 neliössä, parveke on.
Tuossa yhtälössä se rivari tökkii eniten. Vielä kun kerrot, että pihatyöt tehdään asukkaiden kesken, niin juoksen pakoon ja lujaa. Tuollaisesta on sen verran monen vuoden kokemus, ettei mua saa enää ikinä muuttamaan rivariin. Ja kyllä, asun nyt omakotitalossa, jonka pihatyöt teen ihan itse, mutta omaan tahtiin.
Varallisuus määrittää kuinka pienessä tai suuressa asumme.
Kun oli työtä ja varallisuutta rakennettiin iso talo,
kun tultiin ikäihmisiksi myytiin talo ja ostettiin rivitalon pätkä 80 neliötä.
Kun erosin ja jouduin huijatuksi olen elänyt 33 neliön asunnossa.
Noin se elämä menee, että joskus on pakko alistua köyhyyteen ja ahtauteenkin.
Kiltteys on hyve jota ei maailmassa kunnioiteta.
En. Asun tällä hetkellä täysi-ikäisen lapseni kanssa omakotitalossa jossa 150 asuinneliötä ja tähän mä jään sitten kun lapsi muuttaa pois. No jää kissa mun kanssa. :D
Asuin yli 10 vuotta 30 neliön yksiössä, jossa oli vaatehuone ja kylpyhuoneessa amme.
Asunnon ainoa ikkuna oli etelään ja kesäisin asunto oli hirveä sauna. Parveke oli ollut kiva.
Kyllä siellä pystyi asumaan, mutta sitä pienempään en lähtisi. Nyt omilla lapsilla on 35 neliöiset yksiöt ja ne tuntuvat siihen verrattuna peräti ylellisiltä :)
Pohjaratkaisulla on tietysti iso merkitys!
Voisin asua ja olen asunutkin (tai taisi olla vähän isompi, 34 neliötä). Pidän kuitenkin tästä nykyisestä pienestä (42 neliötä) kaksiosta enemmän. Pieni kokonaan erillinen makuuhuone on viihtyisämpi kuin alkovi jollainen minulla yksiössä oli.
Onhan tuossa tilaa. Asun mieheni ja kahden lapsen kanssa 50 neliön mummonmökissä.
Olen asunut 34 neliön asunnossa 30 vuotta.
Tuota minäkin ihmettelin. Oi aikoja, oi tapoja!