Uusi työ jännittää

Mietin jatkuvasti sitä, että muistan olla aktiivinen ja kysellä paljon ja olla oma-aloitteinen. Samaan aikaan ressaan, että riitänkö varmasti työntekijänä. 

Normaalia on. Jos jotain on saanut ja se on alkamassa, helposti miettii, haluaako sittenkään.

Voi myös pelätä, mokaako. Useimmiten aloitus menee ihan hyvin. Pahimmassa tapauksessa voi myöhästyä tms, mutta siitäkin yleensä selviää.

Hyvin se menee

Aloitin ma-aamuna uudessa työssä. Takana on yli puoli vuotta työttömyyttä. Jännitti niin vietävästi ja toisaalta intoa täynnä kuin ilmapallo. Jo eilen iski kamala epäilys että onko tämä työ kuitenkaan mulle. Lähinnä turhauttaa kun oikein kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää. Joutuu norkoilemaan sivussa eikä jaksaisi koko ajan kysellä milloin taas jatketaan. Kuitenkin vaan reilut pari viikkoa kun pitäisi jo itsenäisesti tehdä.

Normaalia ajatusta 

Normaalia, ja tuttua. Kaikki hyvät muutokset aiheuttaa usein tollasta pientä jännitystä ja pelkoa siitä että päätös olisikin väärä. Ajan kanssa se siitä sutviutuu!

Aloitatko vaativalla alalla asiantuntijana?

Se on tuota aina alussa. Muutama kuukausi ja ei mieltä vaivaa kunhan palkka juoksee. Se ensimmäisen vuoden sinä on ihan eri henkilö kuin 10 vuoden sinä samassa työpaikassa .

Tuo on ihan normaalia. Minäkin (viiskymppinen) hain sellaista paikkaa mikä ei nyt ole ihan "mun juttu" mutta osaamiseni puitteissa kuitenkin (päällikkötason hallinnollinen työ)  ja sain sen paikan. Ennen työn alkua oli sellainen kurkkua kuristava fiilis ja ikäänkuin pakoreaktio päällä, olin lähellä ilmoittaa etten tulekaan koska en ole varma kiinnostaako duuni edes mut pakko oli mennä kun jotain on tehtävä että saa rahaa ja muutakaan ei ole tarjolla.

Ensimmäinen viikko oli kamala, aivot ylikierroksilla kaikesta tietotulvasta ja mietin joka päivä että inhoon tätä. Mutta viikko viikolta helpotti ja kun huomasin oppivani nopeasti ja sain siitä positiivista palautettakin niin tunsin ajoittain jopa innostusta.

MUTTA

on erittäin tärkeää millaisen vastaanoton saa ja millaisia persoonia ne ihmiset ovat kenen kanssa eniten teet työtä (mm oma esihenkilö). Itselläni omasta esihenkilöstä kuoriutui 2 vko sisällä tosi outoja piirteitä, hän käyttäytyi eräässä (ilmeisesti hänelle stressaavassa tilanteessa) todella typerästi minua kohtaan ja sivalsi sanallisesti ihan absurdilla tyylillä minua. Auto. Siitä ja eräästä toisesta tilanteesta tajusin että tämä daamihan ei ole ollenkaan sitä mitä esittää ja häntä kannattaa varoa. 

Monessa muussa asiassa olen todella pettynyt, olen täällä moneen muuhun kollegani nähden varsin koulutettu ja kokenut, olen nähnyt monta muutakin firmaa kuin ne jotka ovat olleet täällä viimeiset 15v ja koko ikänsä tällä samalla palvelusektorilla. Siitä huolimatta vielä vuodenkaan jälkeen kukaan ei ole kysynyt minulta miten edellisillä työnantajillani on tehty asioita, minun mielipidettä kysytään aniharvoin ja sitten kun joskus sen sanon oma-aloitteisesti, pahimmassa tapauksessa kimppuuni hyökätään sanallisesti tai rynnätään puhumaan päälle tai ainakaan mielipiteilläni tai ideoillani ei ole tuon taivaallista merkitystä. Muutenkin minua kohdeltiin ainakin ekat 1/2 v kun jotain harkkaria. Koska olen kiinnostunut asioista ja haluan ymmärtää kokonaisuutta, oppia talon tapoja ym, kyselen paljon ja esitän jatkokysymyksiä, niin minulle hermostutaan koska osa kokee että kyseenalaistan asioita. Joku jopa kipittää parkumaan johtajille että painostan tai jotenkin olen ärsyttänyt heitä. Siis anteeksi mitä? 

En enää uskalla sanoa mitään kun tuntuu että joka asiasta tulee sanomista jostain ja saan jopa nuhteita ihan todella puolittaisista lauseistanikin. Minua kohdellaan välillä kuin olisin joku ulkopuolinen uhka tälle erittäin sisäänlämpiävälle porukalle johon ainakaan vielä ei minua ole otettu mukaan. Minun oletetaan olevan kuin joku kriitikko ja talon tapojen arvostelija vaikka yritän vain selviytyä työstäni hyvin ja kuulua joukkoon siinä missä muutkin.

En tiedä jaksanko niin kauan että pääsen ns sisäpiiriin ja saan rennosti olla oma itseni. Koitan olla kauheasti analysoimatta joka juttua, tulee mitä tulee, mutta on myös varsin uuvuttavaa olla koko ajan varpaillaan ja mistä taas joku loukkaantuu ja minä joudun tilanteen syntipukiksi.

Riippumatta siitä millaseen duuniin ja mille organisaatiotasolla olet menossa, mutta opettele heti muiden persoonallisuuspiirteet. Tunnista kavalat henkilöt joita sietää varoa. Varo heitä!

Älä luota kehenkään, vaikka näkisit, kuulisit tai kokisit mitään negatiivista, älä avaudu kellekään. Älä missään tapauksessa moiti /arvostele työnantajasi tapoja toimia. Myötäile ja ole vain hiljaa tai samaa mieltä muiden pitkään talossa olleiden kanssa. Äläkä missään nimessä erehdy haastamaan ketään, kuka on hierarkiassa ylempänä sinua, äläkä edes kollegoitasi, se olisi pahin virheesi! Näin saat mukavan ja helpon ihmisen maineen, vain sellaisista pidetään työpaikalla.

Älä tee sitä virhettä mitä minä tein, että luotin niihin muutamaan kenen kanssa tein aluksi eniten töitä. Sieltähän tuli puukko selkään hyvin pian ja jouduin edesvastuuseen sanomisistani. Kaikki negatiivinen mitä sanoin kantautui johtajan korviin ja taas oltiin puhuttelussa jossa jouduin puolustautumaan.