klo 23.00 MTV3.doc: Elämän ihme

mutta jäi harmittavan vähälle äidin tuntemusten käsittely. Ekassa jaksossa niitä puitiin enemmän. Ja oli muuten varsin sujuvan oloinen synnytys! :) Mulle kans tuollainen!

Että toivottavsti se onkin sitten noin leppoisaa puuhaa;)



Muuten en ihan käsittänyt Lydi kommenttiasi helposta raskaudesta kun kolme viimeistä kuukautta piti vaan maata ja niistäkin viimeinen sairaalassa, ei kyllä vaikuttanut kovinkaan herkulta! Enkä todella toivo kohdalleni moista.

Puhuttiinkin ihan samasta asiasta eli synnytyksestä, eikä raskudesta, liian aamuista vielä...

oli tosiaan seesteinen synnytys!

mitähän ne oli antaneet sille äidille? =)



mun esikoinen oli tosin yli 4kg, mutta mä räyhäsin ukolle ponnistusvaiheessa kuin viitapiru, että älä koske minuun prkl!!!

ei siis niin kovinkaan tyylikästä käytöstä.. =)

mutta ei se mitenkään kauheata ollut jälkikäteen aatellen.



-ennis- ja sintti 31+6

kiinnitin huomiota tuohon synnytykseen. Ponnistusvaiheessakin äiti vaan jutteli mukavia. Vähän kyllä laittoi miettimään, että liekkö oli pumpattu jotain ihmelääkettä täyteen kun ei eded mitään kipuun viittaavaa pihahdusta päästänyt!



No, kukaan ei varmaan ainakaan saanut liiemmälti traumoja moisen synnytyksen nähtyään :D

hölöä tää toinen osa - eka oli parempi. Epäilin jopa välillä, että oliko koko synnytys aika ajoin lavastettu uudestaan ;)....

kun olin just saanut epiduraalin enkä tuntenut yhtikäs mitään. ei se välttämättä ole aina yhtä huutoa ja kiroilua.

Mullakin kävi varmaan tuuri ekassa synnytyksessä. Olen tosi kipuja piikkikammoinen ja ties mitä ja mies sanoi, et mahdatko pyörtyä synnytykseen, mutta kaikki meni tosi hyvin ja aika kultaa muistot lopuista ;)



En huutanut miehelle tai muillekkaan, ponnistusvaiheessa karjaisin kyllä kunnolla lapsen maailmaan. Kivut juuri ennen epiduraalia olivat kovat, mutta olin niin tajunnan rajamailla, etten juuri tätä hetkeä edes muista. Epiduraali toikin sitten onnen autuuden ja sitten kirpas enää ponnistusvaihe, mutta kesti vaan 27 min.



Olenkin miettinyt, mahtaako tulla potut pottuina tässä seuraavassa, hih! No sen näkee sitten, turha etukäteen jännitellä!



Sitä ihmettelen, miten joku suostuu ottamaan tv-kamerat synnytykseen, kun ei koskaan tiedä, kuinka sujuu. Tois kyllä lisäpaineita...

ku synnyttäjä oli etukumarassa asennossa. Sikiöasennossa kuuluu olla mitä mulla kokemusta.

Itsekin kummastuneena seurasin dokumentin äitiä, kun oli niin kovin seesteinen, iloinen ja kivuton. Hieno homma sinänsä nähdä, että tuommoisiakin synnytyksiä on.:)



Omani oli kyllä ihan toisenlainen, vaikka en huutanut, kiroillut tai muutenkaan melskannut niin kyllä siitä kuitenkin muuten oli seesteisyys ja rauha kaukana. Vaikka vauva olikin melkein tarkalleen saman kokoinen, kun dokumentissa. Eli vaille kolme kiloinen.



Tilaisin tänne yhden tuollaisen harmonisen ja ihanan synnytyksen. Kiitos!;)



Tuulia 16+6

Eli ensimmäinen syntyi ihan vastaavasti. Minulla silloin epiduraalia vähän lisättiin ennen ponnistusta ja todellakaan mitään kipuja en tuntenut. Lapsi oli kyllä kilon suurempi, mutta ilman suurempia rehkimisiä syntyi.

Eli ei se mitään mahdotonta ole!



Suomessahan ei yleensä haluta, että epiduraali vaikuttaisi ponnistettaessa, siinä ehkä suurin ero. Ja tietysti on äiti- ja lapsikohtaista, miten paljon joutuu töitä tekemään, että lapsi saadaan ulos.

on varmaan helpompaa köyristää selkäänsä tuossa asennossa kun mahan saa jalkojen väliin. Se sikiöasento on kamala . mutta muutenkin ihmettelin sitä synnytys asentoas iis kamala miten ylhäällä hällä oli jalat siis hyvä ettei taivasta kohden joutunut raukka ponnistamaan.



Mutta muutoin oli lapsi ihanan suloinen ja kinainen. voikun olisin taas pian raskaana.

Jos ilokaasua ei lasketa. Mutta sitä en enää ponnistusvaiheessa ottanutkaan. Itselläni ei ollut kipuja ponnistusvaiheessa ollenkaan. Vaikka kyllähän siinä naama punaisena 15min puskettiin niin huutamiset ym. olivat kyllä kaukana..

Eli kyllä niitä helppojakin synnytyksiä löytyy. Useimmiten vaan kuulee niitä " kamalia" synnytyskertomuksia! (Itse en ainakaan osannut edes kuvitella että vauva noin helposti maailmaan syntyisi=)



Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa synnytystä...

-Alpukka rv21+5

tuo hihitteli ponnistusten välissä ja auvoisen näköinen mamma. Taisi olla aika mömmöt päällä ;). Muutenkin koko synnytys näytettiin aivan liian pikaisesti. Vauvakaan ei itkenyt ja nostettiin heti rinnalle. Suomessa taidetaan ensin vähän virvoitella itkuun, ennenkuin äidin rinnalle laitetaan. Lapsikin taisi olla aika pöllyissä kun vähän flegmaattisesti lähti käyntiin. Tai niissä synnytyksissä, joita olen paikanpäällä seurannut on ollut kyllä ihan eri meininki.

Usa:ssa ainakin käytetään myös tuota istuvaa asentoa (selkä köyryssä) epiduraalin laittoon, niin minulle on laitettu.



Tuosta ponnistusasennosta, ilmeisesti takaa hyvän näkyvyyden lääkärille. Näin minulle sitä on perusteltu. Lisäksi tukee hyvin jalkoja, mikä varmaan ainakin (voimakaamman) epiduraalin kanssa helpottaa hommaa huomattavasti. Oma " seesteinen" synnytykseni oli samanlaisessa asennossa, ja kuten ylempänä sanoin, ei siinä pahemmin tarvinnut ponnistella, helposti vauva ulos tuli. Eli ei se mielestäni aina mitenkään niin kamala/hankala äidille ole, kuin joskus annetaan ymmärtää. Lisäksi kun asento oli niin hyvin tuettu, niin mekin siinä välillä rennosti juttelimme ponnistusten välissä, ei taidettu kuitenkaan hihitellä ;) Jokainenhan tietysti reagoi jännitykseen omalla tavallaan.



Ohjelman vauvahan muuten syntyi muistaakseni RV 36, joten sekin varmaan osaltaan selittää, ettei ihan heti parkaissut. Minä olen kyllä myös saanut lapset ensin vatsan paalle/syliin, ja sitten hetken päästä on virvoiteltu enemmän, jos tarvetta. Tietenkään ei ole ollut kyse mistään vakavasta tilanteesta, mutta niinhän ohjelman vauvakin oli ihan hyväkuntoinen syntyessään.

kaks kätilöä piteli jalkoja tuolleen aika ylhäällä . Mä ajattelin että se jotenkin " avasi paikkoja" paremmin, vaikka tietty painovoimaa vastaanhan se on. Mutta nopeasti vauva mullakin tuli ulos.

Mitä tuohon epiduraaliin tuleen, niin ainakin minulle laitettiin samalla tavalla kuin tuossa dokkarissa, eli istualleen. Tyynyä sain sylissä puristaa ja kaipa sitä olisi saanut purrakkin :D ja kätilö sitten vielä painoi hartioista alespäin, että ei vahingossa pääse siitä supistuksenkaan aikana nousemaan. Tämä tapahtui siis jorvissa vuonna 2002.

Vuonna 2005 mulle laitettiin epiduraali tuollaisessa istuma asennossa suuren ylipainon vuoksi.

Ja ei kyllä ollut helppoa istua epämukavassa asennossa maha litskussa kun kätilö painaa alemmaksi ja alemmaksi.

Ja supistuksia pukkas koko ajan.



Ja empä kyllä enään moista puudutetta huolisikaan. =)



Tsirppana

Ranskassahan se synnytti, vai? En katsonut niin tarkkaan että osaisin varmuudella sanoa.



Joka tapauksessa Ranskassa asuvana tiedän että kivunlievitys on siellä kunnia-asia terveydenhoidossa, eli hyvinkin saattoi tämä mamma olla aika mömmöissä. ;)

Nostan vielä tätä keskustelua kun nyt vasta löysin tämän. Mua ärsytti tuossa dokkarissa (niinkuin monessa muussakin televisiossa nähdyssä synnytyksessä), ettei istukan " synnyttämistä" noteerattu mitenkään.



Itsekin olin ihan siinä luulossa, että istukka vaan itsestään sit lopuksi solahtaa ulos, mutta omassa synnytyksessä pahimmat ongelmat alkoivatkin vasta tuossa jälkeisvaiheessa kun istukka ei suostunutkaan tulemaan ulos. Kyllä istukkakin pitää oikeasti ponnistaa ja synnyttää... Ehkä se sitten olis noin " ruusuiseen" dokumenttiin ollut liian äklöä ;-).



Musta oli positiivista kun kerrankin äiti ei huutanut ja ähkinyt synnytyksessä ihan mahdottomasti. Oli tosiaan kiva nähdä, että noinkin se voisi sujua :-).



KP rv 17+3 ja esikoinen 1v11kk