Voiko tunneihminen ja järki-ihminen koskaan saavuttaa hyvää suhdetta?
Olen tavannut ihmisen jonka persoonallisuus poikkeaa omastani. Teen päätökset perustuen järkeen, ajatellen tulevaisuutta. Hän taas on impulsiivinen, elää tunteella ja myös ne päätökset tekee pääosin vain tunteella.
Voiko tällainen suhde koskaan toimia?
Kommentit (16)
Kyllä, tunneihminen ja järki-ihminen voivat saavuttaa hyvän suhteen, vaikka heidän persoonallisuutensa eroavatkin toisistaan. Tärkeintä on avoin kommunikaatio ja kyky ymmärtää ja arvostaa toistensa erilaisia näkökulmia ja päätöksentekotapoja. Tällainen suhde voi olla rikastuttava, kunhan molemmat osapuolet ovat valmiita kompromisseihin ja toisiaan tukemaan.
Tärkeää on myös oppia hyödyntämään toistensa vahvuuksia ja tasapainottamaan toistensa heikkouksia. Tiedon ja tunteiden yhdistäminen voi luoda monipuolisia näkökulmia ja auttaa tekemään parempia päätöksiä yhdessä.
Kaiken kaikkiaan tällainen suhde voi olla erittäin palkitseva, kunhan molemmat osapuolet ovat valmiita tekemään töitä suhteen eteen ja hyödyntämään toistensa vahvuuksia.
Eikö tuollainen ole se ”täydellisyys”?
Kyllä mun mielestä järki-järki parisuhde on paras. Tunteet pilaavat kaiken.
Meillä tuollainen suhde, ei toimi, olemme eroamassa. Liian pitkään odotin, että siltä järki-ihmiseltä löytyisi myös tunteita.
Vierailija wrote:
Kyllä mun mielestä järki-järki parisuhde on paras. Tunteet pilaavat kaiken.
tunteet tekevät elämästä elämisen arvoista
Pohdintaa yleisesti aiheesta, ei vastaus välttämättä aloitukseen. Pelkästään järjellä ajatteleva tunteeton "koneihminen" pilaa yleensä tunteet ja suhteet. Ja tunteella ajatteleva järjen jos kaikki on tunnehyökyisää. Ellei ole kiva tunne, välittää. Mutta osa on vain herkkiä tai helposti ahdistuvia. Eikä se aina sulje järkeä pois. Jos järki-ihminen ei ole lämmin vaan kylmä kuin huippuvuoret, turha suhde. Onko tasapainoa, aitoa välittämistä. Jos toinen on näyttelyesineenä, homma ei toimi.
Jos molemmat ovat oman tyyppinsä ääripäitä, niin en löisi vetoa sen puolesta. Kaiken älyllistävä järki-ihminen ja jatkuvasti suurten emootioiden aallokossa surffaava tunnetyyppi eivät todennäköisesti pysty ymmärtämään toistensa suhtautumistapoja. Väärinkäsityksiä syntyy varmasti ja usein. Äärimmäisyysihmisillä on usein myös persoonallisuuden kypsymättömyyttä mukana sopassa, mikä tässä tapauksessa johtaa herkästi mm. siihen, että molemmat pitävät entistä jääräpäisemmin omaa tyyliään oikeana ja suhtautuvat halveksien toisen tapaan käsitellä asioita.
Itse en pystyisi olemaan parisuhteessa kummankaan kanssa. En viehäty äärilaidoista. Käsittelen ja hahmotan maailmaa pääasiassa järkiperäisestä, loogisesta näkökulmasta mutta tunne on yleensä se, jonka avulla teen elämäni tärkeät päätökset. Pidän tervettä tunne-elämää ja tunteidenkäsittelykykyä ehdottoman tärkeänä myös kumppanini kohdalla.
Kyllä jos osaa tehdä myös kompromisseja. Jos ei, ei tule mitään. Jollei myöskään ole halua oppia ymmärtämään toista, ei suhde toimi.
Mun kaikki suhteet olleet tällaisia
Jos kumpikaan ei ole aivan ääripäässä. Mun ex oli todella impulsiivinen ja tunteella toimiva, sellainen arjen järki ja halu/kyky toimia oikein millään tasolla suunnitelmallisesti puuttui. Minussakin on impulsiivisuutta ja olen varsin tunteellinenkin, mutta minulle on tärkeää järjestys, pysyvyys ja holtti arjen perusasioissa. Exälle ei oikein millään tuntunut olevan väliä ja kaiken olisi pitänyt olla kivaa, eli esim. saattoi vaikka yhden hankalamman työpäivän jälkeen irtisanoutua.
Nro. 15 jatkaa: Tosiaan puhuin exästä, eli suhdetta ei ollut mahdollista saada toimivaksi.
Meillä tällainen suhde. Toimii.