Äiti lähes aina humalassa kun sen kanssa soitellaan. Selittää vain omaa paskaa elämäänsä eikä vastavuoroisesti kysy edes kuulumisia. Miten menettelisit?
Aivan järkkyä kuunneltavaa. Ensin selittää pitkän aikaa jostain tilanteesta josta pahoitti tilanteensa ja sitten jatkaa seuraavaan. Kaikki kohtelee häntä huonosti ja kaikki on huonosti. Selittää pitkiä tarinoita ja draamailee.
Ei kysele toisten kuulumisia. Valittaa vain.
Sitten kun sanoin tästä suoraan hänelle vihdoin, että et ole pitkään aikaan miten esimerkiksi mulle kuuluu ja olenko hänelle terapeuttina vain, niin suuttui, alkoi haukkumaan. Sanoi, että ei pysy kuitenkaan perässäni ja olen manipuloitu ihminen sekä kaikkea ihan ihmeellistä, asiasta riippumatonta.
Jaaha..
Sanoin hänelle, että en halua soitella enää enkä kestä olla enää hänen kanssaan tekemisissä. Löi luurin kiinni.
Taas saa yhden syyn lisää juoda varmaan.
Ihan mahdotonta keskustella ihmisen kanssa joka jatkuvaan kertoo miten häntä kohdellaan niin ja näin mutta ei näe, että itse on asiansa pilannut ja saanut vielä paljon mahdollisuuksia korjata asioita. Mutta mikään ei muutu.
Päänsärky tulee.
Kommentit (30)
Tyypillinen alkoholisti.
Ilmoita hänelle, että keskusteluyhteys palautuu, kun äitisi lopettaa denialisminsa, menee katkolle ja opettelee keskustelemaan kanssasi selvinpäin. Et ole vastuussa aikuisen ihmisen päihdesairaudesta ja sen hallinnasta.
Tee huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen. Äitisi pääsee sitä kautta katkaisuhoitoon.
Mulla on samanlainen äiti mutta ei ole alkoholisti! Silti ihan sama virsi puheluissa ja empatiaa ei osaa tuntea ollenkaan
Sano, että puhut hänen kanssaan puhelimessa vain kun hän ei ole päihtynyt.
Hän on sairas, yritä ymmärtää. Kerro, että olet yhteydessä silloin, kun hän on selvinpäin. Ei kai tuollainen mitään kuulumisia hoksaa kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen alkoholisti.
Ilmoita hänelle, että keskusteluyhteys palautuu, kun äitisi lopettaa denialisminsa, menee katkolle ja opettelee keskustelemaan kanssasi selvinpäin. Et ole vastuussa aikuisen ihmisen päihdesairaudesta ja sen hallinnasta.
Juu.
Pahinta tässä vaan on se, että kun on surua vaikka meillä lapsilla niin kääntää sen itseensä. Kaiken kääntää itseensä ja puhuu vain siitä miten kurjaa hänellä on. Säälin ja tuen häntä liikaa. Se saa loppua nyt.
Ei vaan voi jutella kuin normaalin ihmisen kanssa.
Kaiken ottaa marttyyrisesti itseensä ja huokailee hänen elämäänsä. Kaikki kääntyy häneen ja se alkaa vähän jo vituttamaan kun on tässä muillakin elämää.
Joskus saattaa jopa oikeasti olla mukava ihminen mutta yleensä huomaan olevani se kuuntelija ja tukea antava ihminen.
En vain jaksa. Tulee selittämätön olotila liian usein kun hänen kanssaan juttelee, ihan kuin minulla ei olisi omaa ääntä olemassa.
En jaksa enää sääliä tai olla tässä tilanteessa, ei tämä muutu.
On ollut jo ikäni alkoholisoitunut, niin miksi tuo muuttuisi. Joskus on parempia kausia ja taas se alkaa. Ap
Minun äitini ei juonut, mutta olin aina ihan poikki pienestäkin kanssakäymisestä. Vuorovaikutus oli täysin yksipuolista tykitystä ja muiden arvostelua. Äiti oli energiasyöppö, jonka seurassa muutkin väsyivät.
Pidin oman jaksamiseni vuoksi pitkiä taukoja, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa.
Taidan olla samanlainen kun äitisi joiltain osin valittavasti. Onko hän yksinäinen, minä ainakin olen.
Alkoholisti löytää aina syyn juoda. Syy on aina jonkun muun. Alkoholisti on itse syytön kaikkeen. Alkoholi ei ole mikään ongelma, hän sulkee siltä silmänsä täysin.
Rajoita yhteydenpitoa.
Juuri noin! Mulla oli vähän samanlaista, ja vastailin jotain neutraalia, kuten "Ai että!", "jaa, vai niin, tällasta se on, näin se menee...", puhelimen ääni pienellä, ja luin samalla jotain lehteä.
Joskus kokeeksi olin hyvin osaaottavainen, ja sanoin: "Tuohan on aivan hirveää! Eihän noin saa tehdä/sanoa. Sun elämä on niin synkkää ja rankkaa. Ei mitään iloa eikä nautintoa. Mä en jaksaisi elää, jos olisi noin ankeaa. Miten sä jaksat tätä. En voi edes kuvitella, miten hirveää on päivästä toiseen kuulla tuota. Aivan kamalia ne ihmiset..." Jotain tuohon tyyliin ymmärtävällä ja aidosti osaaottavalla äänenpainotuksella.
Arvatkaas mitä! Hän muuti heti tyyliä, ja alkoi puolustautua, että onhan hänen elämässään iloakin. :D Luetteli jotain esimerkkejä ja kuului, että hymyilikin. :)
Mun ystävälläni on selvästi narsisti äitinä, joka vielä on hänelle ilkeä ja syyttelevä, ja vain valittaa koko ajan. Vinkkasin tästä hänelle, ja hän olikin tapaamisella hyvin osaaottavainen. Sanoi äidilleen, että hän tappaisi itsensä, jos olisi noin kovaa kärsimystä koko elämä ilman mitään iloa. Kuulemma toimi samoin hänelläkin! :D
Itse vastaavaa kokeneena mietin että tuskin on vasta viime aikoina alkanut tuollaiseksi..?
On varmaan ollut aika raskas ja manipuloiva vanhempi jo silloin kun olet ollut lapsi?
Mä ehdin kolmekymppiseksi asti ennen kuin tajusin koko homman.
Olin vaan miettinyt miksi kaikki on hänen kanssa niin hankalaa, miksi on niin ilkeä, miksi toimii niin älyttömän omituisesti jne.
Teki myös mulle noita vuodatuspuheluita.
Kerran erehdyin ottamaan yökylään ja se oli iso virhe.
Tyyppihän on täysi narsisti.
Katkaisin välit, yritin vielä jossain vaiheessa sietää mutta on niin mahdoton ihminen että ihan koko oman perheeni vuoksi oli pakko katkaista välit lopullisesti.
Nykyään sitten stalkkaa meitä
Kai tässä poliisia vielä tarvitaan.
Mutta kun pääsin irti siitä että kyllähän mun pitää yrittää ymmärtää ja jaksaa, niin se on helpottanut älyttömästi omaa elämää!
Kaikkihan ei tätä ymmärrä, minä olen itsekäs, sehän on sun äiti jne.
Mutta ollaan mekin heidän lapsia!
He tosin eivät pysty narsisminsa takia kohtelevan lapsiaan normaalisti.
Sun ei tarvitse sietää tuollaista.
Perheen pitäisi olla voimavara, ei kiusaaja.
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon!
En ymmärrä tätäkään, että äitini viikko sitten oikein itki minulle kuin näimme pitkästä aikaa. Vuolaasti nyyhkytti koska isäni oli heikossa kunnossa. Minusta tuntui pahalta isän tilanne mutta sitten tuin häntä. He ovat eronneet ajat sitten eivätkä ole edes väleissä. Äiti se vain itki ja sanoi ettei ole nukkunut sen asian vuoksi.
Nyt sitten kertoi, että itki oikeasti sitä kun jäi poliiseille kiinni kun joi yhden olen kun oli autolla liikenteessä ja menetti korttinsa hetkeksi. Kuulemma se häntä häiritsi kuinka ne pahat poliisisedät kehtasi hänet niin tuomita ja viedä kortin. Joutui kävellen menemään lääkäriin jne. Myöhemmin vielä selvisi että pääsi siitä kuin koira veräjästä eikä rikosta tapahtunut, ei saanut edes sakkoja.
Silti vain kaikki on pahoja ja itkua vain.
En vain käsitä hänen ajatuksen juoksuaan. Mikä on totta ja mikä ei.
Jotenkin omat aivot vain sulaa kun manipuloi oikeastaan minua ja kertoo puolitotuuksia.
Joo..
Kyllä saan luovuttaa jo?
Ap
Äitien kasvattajat kirjoitti:
Juuri noin! Mulla oli vähän samanlaista, ja vastailin jotain neutraalia, kuten "Ai että!", "jaa, vai niin, tällasta se on, näin se menee...", puhelimen ääni pienellä, ja luin samalla jotain lehteä.
Joskus kokeeksi olin hyvin osaaottavainen, ja sanoin: "Tuohan on aivan hirveää! Eihän noin saa tehdä/sanoa. Sun elämä on niin synkkää ja rankkaa. Ei mitään iloa eikä nautintoa. Mä en jaksaisi elää, jos olisi noin ankeaa. Miten sä jaksat tätä. En voi edes kuvitella, miten hirveää on päivästä toiseen kuulla tuota. Aivan kamalia ne ihmiset..." Jotain tuohon tyyliin ymmärtävällä ja aidosti osaaottavalla äänenpainotuksella.
Arvatkaas mitä! Hän muuti heti tyyliä, ja alkoi puolustautua, että onhan hänen elämässään iloakin. :D Luetteli jotain esimerkkejä ja kuului, että hymyilikin. :)Mun ystävälläni on selvästi narsisti äitinä, joka vielä on hänelle ilkeä ja syyttelevä, ja vain valittaa koko ajan. Vinkkasin tästä hänelle, ja hän olikin tapaamisella hyvin osaaottavainen. Sanoi äidilleen, että hän tappaisi itsensä, jos olisi noin kovaa kärsimystä koko elämä ilman mitään iloa. Kuulemma toimi samoin hänelläkin! :D
Vaarallinen neuvo.
Narsisti saa kaikesta tuosta materiaalia mitä tarpeen tullessa käyttää sinua vastaan.
Taatusti esim. tuo toiseksi viimeinen lause.
Älä soita hänelle kertoaksesi omista asioistasi. Ei hän kuuntele. Soita hänelle kysyäksesi, mitä hänelle kuuluu. Kun et enää jaksa kuunnella, lopeta puhelu. Soita vain, jos olet huolissasi hänestä, tai jaksat oikeasti kuunnella hänen juttujaan.
Älä jatka puhelua, jos kuulet hänen olevan humalassa. Lopeta silloin puhelu ystävällisesti mutta tiukasti. Juttele vain silloin, kun hän on selvinpäin. Jos hän yhtään kaipaa sinua, ehkä hän ymmärtää vähentää juomistaan. Muista, että hänen itsesäälissä rypemisensä on vain tyypillistä juopuneen käytöstä, hän on silloin alkoholin vaikutuksen alainen.
Kaveri soittaa joskus kännissä ja puhuu vaan omista asioistaan. Nyt, kun tavattiin, niin kyseli paljon kuulumisia myös. Jos kuulen, että on hieman ottanut, niin en todellakaan odota, että kyselee myös kuulumisiani. Hänellä on paljon stressiä töissä ja olen sitten kuntelijana. Ei tätä kuitenkaan kovin usein tapahdu.
Äitisi on sairas ihminen, turha hänen jutuilleen on hirveästi painoarvoa antaa. Olet sen verran yhteyksissä kuin jaksat ja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja jos et jaksa, niin et ole yhteydessä. Mitä siinä muuta.