Rivitalossa asuvat, vastaisitteko?

Aloittajalle vielä sanoisin, että koska olet kohtuullisen nuori vielä, niin eipä sellainen taloyhtiö, jossa asukkaat hoitavat kaikki yhteisten alueiden hommat, sinällään mikään huono juttu ole. Varsinkin, jos kerran tykkäät tehdä käsilläsi. Ota kuitenkin huomioon, että itsekin vanhenet aivan kuten naapurisikin. Oletko valmis muuttamaan kodistasi pois sitten, kun et syystä tai toisesta enää pystykään osallistumaan? Tai oletko valmis siihen, että teet myös ikääntyneiden naapureidesikin puolesta asioita? Mulle itselleni on ollut tärkeää, että tämän taloyhtiön yhteisistä alueista vastaa huoltoyhtiö. Joskin lumiauraa ei enää näy aamulla klo 5 (kuten vielä näkyi 1990-luvulla) vaan vasta joskus iltapäivällä, jos vielä silloinkaan, eli aamuisin voi joutua rämpimään lumihangessa. Ellei sitten itse halua lapioida oman pihansa lisäksi lumet vielä taloyhtiön yhteisiltä pihateiltäkin. Silti tämä on mielestäni parempi systeemi kuin että mulla olisi velvollisuus omalla vuorollani nousta aikaisin aamulla ylös kolaamaan lumet. Entä, jos olisi vaikka kovassa kuumeessa tai jalka kipsissä? Jos haluaisin tehdä kaikki hommat itse, olisin hankkinut rivitaloasunnon sijasta omakotitalon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin meistäkin oli outoa, että kosteutta löytyi näin pian. Eräs asukas teki remontin jo aiemmin, kun jokunen laatta alkoi irrota suihkun kohdalta.

Talonrakennuttaja teki huonoa työtä alunperin.

Jos kylppärissä on laattalattia ilman vesieristystä, on tärkeää että lattialämmitys pidetään päällä myös kesäaikaan. Jos lattiassa on sähkölämmitys, on pihille vanhukselle suuri houkutus kääntää termari pois päältä kesäksi, joka sitten auttaa ennenaikaisen kosteusvaurion syntymistä.

Voiko tosiaan olla kokonaan ilman vesieristystä....? Tuohan on ihan pommi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla okt:ssa naapuritontin asukaat voivat olla kuin pahimmasta painajaisesta ja tehdä elämästä helvettiä. Oikeasti, tiedän mistä puhun. 

Pöndellä metsän keskelläkään ei ole rauha taattua, kun vanha maaseudun tapa on tunkea kylään kutsumatta. Kylän juoppoukot tunkee heti katsomaan löytyykö talosta ryyppykaveria, ja jos vähän annat siimaa niin ne on harva se päivä pummimassa viinaa ja tupakkaa, ja tietenkin autokyytiä kossun ostoon ja muiden juoppojen luo.

Eli parempi kun ei asu missään ;)

Vierailija kirjoitti:

Itse välttäisin pieniä, muutaman asunnon yhtiöitä, jossa isännöinnin hoitaa yksi asukas ja kaikki huolto- ja pihatyöt hoidetaan talkoilla. Sitten, jos se isännöitsijä muuttaa muualle, homma leviää käsiin. Pahimmillaan yhdessä myynti-ilmoituksessa oli maininta, että kattoremonttikin on tehty talkoilla.

Minä asuin aikoinaan rivarissa, missä pienet pihahommat hoidettiin talkoilla. Esimerkiksi haravoinnit, oman käytävän lumityö. Yhteistalkoissa oli kaikkein aktiivisimmat, mutta ketään ei pakotettu olemaan paikalla tietyllä kellonlyömällä. Jokainen osasi pitää oman alueensa siistinä silloin kun oli sopiva hetki. Isot auraukset, esim. isommat väylät, oli ulkoistettu. Meillä ei ollut mitään lumikolausvuorolistaa, mikä saattaa joissakin yhtiöissä olla. Muutaman kerran putsattiin katot, mutta siihen tilattiin ammattihenkilöt. Pihalla oli taloyhtiön porukkaa enemmältikin aupuhommissa maan pinnalla, eikä katolla huseeraamassa. 

Huonoa tässä yhtiössä oli se, että hallitukseen ui taloyhtiön pahin juoruakka ja hän kuvitteli, että hänellä on poliisin oikeudet kävellä yleisavaimella asuntoihin ilmoittamatta "tarkistelemaan".  Nykyisin asun omakotitalossa ja en tiedä, että mikä meno siellä on nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta päätyasunto ja ehdottomasti omalla tontilla sijaitseva talo. Ideaali on kolmen tai neljän asunnon rivari. Silloin asukkaiden kesken on yleensä parempi yhteisöllisyys kuin tätä isommissa rivareissa. Tarkista ennen kaupan tekoa, että taloyhtiössä on tehty säännöllisesti asunnon ja piha-alueiden kuntoa ylläpitäviä remontteja. Varaudu itsekin siihen, että niistä tulee maksettavaksi muutaman tuhannen euron vuosittaiset kulut.

Mitä pienempi yhtiö, sitä varmemmin ei saa remonttilainaa pankista.

-> Tuollaisessa yhtiössä isommat rempat onnistuvat vain henkilökohtaisilla lainoilla ja yhden kämpän kustannus on melko järkky, kun jakajia on niin vähän.

Tuohon pitää tietysti jokaisen asunnon ostajan varautua, että remppalainoja voi joutua ottamaan. Olemme asuneet samassa rivarissa nyt 17 vuotta ja erilaisiin huoltoihin ja remontteihin on mennyt meidän osalta varmaan 80 000 euroa. Jokainen huolto ja remonttitoimenpide lisää asunnon käyttöikää ja nostaa hieman asunnon arvoa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla okt:ssa naapuritontin asukaat voivat olla kuin pahimmasta painajaisesta ja tehdä elämästä helvettiä. Oikeasti, tiedän mistä puhun. 

Pöndellä metsän keskelläkään ei ole rauha taattua, kun vanha maaseudun tapa on tunkea kylään kutsumatta. Kylän juoppoukot tunkee heti katsomaan löytyykö talosta ryyppykaveria, ja jos vähän annat siimaa niin ne on harva se päivä pummimassa viinaa ja tupakkaa, ja tietenkin autokyytiä kossun ostoon ja muiden juoppojen luo.

Eli parempi kun ei asu missään ;)

Minä asun pöndellä ja ei täällä ole näkynyt naapureita kutsumattomina vieraina. Ei ole kukaan käynyt etsimässä ryyppyseuraa tai pummimassa tupakkaa.

Perhanan peurat/kauriit vaan meinaa syödä kukkapenkeistä kaiken.

Mitenkä se valesokkeli korjataan ettei ongelma uusiudu, nostetetaanko lattiaa sisällä n60cm vai kaivetaanko piha 60cm alemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos on vanhempi talo eli 1970 ja 1980 luku, niin kannattaa tsekata ettei ole valesokkelia. Se on yksi isoimpia riskirakenteita.

Muuten päätyasuntoa ainakin itse katsoisin. Se on kummasti mukavampi, kun se naapuri onkin vain toisella puolella ja tyypillisesti ikkunoita on kolmella seinällä. Tämän lisäksi ihan taloyhtiön ikään liittyen, mitä rempattu, mitä remppoja tulossa. Jos hiemankin ikää, niin menneet rempat ja huollot kertoo, onko asukkaat olleet kuinka kiinnostuneita pitämään kiinteistöä kunnossa.

Sitten tietty perusjutut, lämmitysmuoto, miten taloyhtiön huolto on hoidettu. Jälkimmäinen vaikuttaa vastikkeeseen. Pienissä yhtiöissä saatetaan lumityöt ja nurmikot hoitaa itse ja sillä voi saada edullisempaa asumista.

Ja pakkotalkoita. Varokaa virkeitä senioreja, joilla on liikaa aikaa ja energiaa.

Päätyasunto voi myös olla toisesta seinästä kylmä.

Älykäsmoukka kirjoitti:

Mitenkä se valesokkeli korjataan ettei ongelma uusiudu, nostetetaanko lattiaa sisällä n60cm vai kaivetaanko piha 60cm alemmaksi?

Sahataan kaikista runkotolpista mätä ~1m alapäästä pois ja korvataan metalliversiolla. Samalla vaihdetaan homeiset villat ja verhouslevyt. Toki myös ulkopuolelta pitää patolevyttää ja salaojittaa sen minkä voi.

Aikakautensa toista aivopierua tuo ei toki korjaa eli se maanvarainen laatta itsessään voi olla kaksoislaatta joka on litimärkä.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pöndellä ja ei täällä ole näkynyt naapureita kutsumattomina vieraina. Ei ole kukaan käynyt etsimässä ryyppyseuraa tai pummimassa tupakkaa.

Riippuu tietty paikasta. Asun Itä-Suomessa ja mun jo edesmennyt setä oli just tuollainen juopporetku joka ramppasi muiden juoppojen luona säännöllisesti ja jouduin sille toisinaan kuskina olemaan. Nyttemmin tuo kutsumaton vierailu on tapana varmaan jo hiipumassa, ja nykyään "alan miehet" asuu kaupungeissa ja vetää huimausaineita pelkän kossun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Älykäsmoukka kirjoitti:

Mitenkä se valesokkeli korjataan ettei ongelma uusiudu, nostetetaanko lattiaa sisällä n60cm vai kaivetaanko piha 60cm alemmaksi?

Sahataan kaikista runkotolpista mätä ~1m alapäästä pois ja korvataan metalliversiolla. Samalla vaihdetaan homeiset villat ja verhouslevyt. Toki myös ulkopuolelta pitää patolevyttää ja salaojittaa sen minkä voi.

Aikakautensa toista aivopierua tuo ei toki korjaa eli se maanvarainen laatta itsessään voi olla kaksoislaatta joka on litimärkä.

Joo, teräskengillä alajuoksut ja mädät korvaamalla joutuu varmaan tekemään, jos asiallista korjausta havittelee.

Mutta tämä on sen verran järeää hommaa, että mitenkähän monessa yhtiössä asukkaat suostuvat evakkoon ja yhtiön pihi eläkeparlamentti suostuu kustannuksiin?

Eiköhän vaan vähän talkoilla pistetä sikafleksiä jalkalistojen taakse homeen käryä tiivistämään ja suditaan sokkeliin ulkopuolelle maalia? Terv. Hallituksen Puheenjohtaja, 73v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, annan ap ystävän neuvon:

Säästä kunnes sinulla on varaa siihen ok-taloon, älä muuta rivariin.

Rivarissa on niin monta isoa riskiä, että ei sellaista kannata kenenkään ostaa.

Vaikka (siiis vaikka huom) asunto olisi hyvä, naapurit voivat tehdä elämästä helvettiä.

Ja omistuskämpästä et pääse kovin helposti pakoon.

Okt on ainoa asumismuoto, johon kannattaa sijoittaa

Oikeasti, tiedän mistä puhun.

Ihan samalla tavalla okt:ssa naapuritontin asukaat voivat olla kuin pahimmasta painajaisesta ja tehdä elämästä helvettiä. Oikeasti, tiedän mistä puhun. 

Voi toki. Tekivät emämunauksen, jäi todistettavat jäljet paperiin. On poliisitutkinnassa. Yllättäin hiljaista ja rauhallista. Ei edes katsota meihin päin.

Tää päätyasuntojen pakotus ja sähkölämmitteisten rivareitten karttaminen kyllä hämmentää tässä ketjussa.

Ellei satu asumaan rivarissa maalla, siellä päätyasunnossa on päädyssä joko parkkipaikka, roskakatos tai toinen taloyhtiö vieressä.

Meidän taloyhtiössä päätykämpissä nautitaan viereisten Hekan kämppien elämisen äänistä, parkkipaikan metelistä ja roskisten kansien paukuttelusta.

Päädyssä asuu vanhempi pariskunta, jonka rouva on ihan kypsä päätyasuntonsa äänimaailmaan.

Itse asutaan keskellä piha poispäin yhteisestä alueesta, varmasti taloyhtiön rauhallisin asunto, sillä toisen talon pihat ovat yleisiin piha-alueisiin päin.

Asunnon sijaintia tärkeämpää on se miten äänieristetty huoneisto on sisäpuolelta.

Meillä osakkeiden välissä on maahan asti ulottuva betoniseinä, ei siis ole ääniyhteyttä kun osakkeet ovat ikään kuin omissa betonikoteloissaan.

Naapurin rouva pyyteli joskus anteeksi kun heidän koira haukkuu aina sisällä, mutta kertaakaan ei ole kuulunut mitään, ei edes tiedetty että siellä on koira kun hän kävelyttää sitä asuntonsa päädystä.

Tasakatto, puurunko, laattaperustus, maasto viettää taloon päin. Juokse pois, älä katso taaksesi.

Rivitalossa yli 500k asunto????

Aina on tuurista kiinni, millaiset naapurit saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta päätyasunto ja ehdottomasti omalla tontilla sijaitseva talo. Ideaali on kolmen tai neljän asunnon rivari. Silloin asukkaiden kesken on yleensä parempi yhteisöllisyys kuin tätä isommissa rivareissa. Tarkista ennen kaupan tekoa, että taloyhtiössä on tehty säännöllisesti asunnon ja piha-alueiden kuntoa ylläpitäviä remontteja. Varaudu itsekin siihen, että niistä tulee maksettavaksi muutaman tuhannen euron vuosittaiset kulut.

Mitä pienempi yhtiö, sitä varmemmin ei saa remonttilainaa pankista.

-> Tuollaisessa yhtiössä isommat rempat onnistuvat vain henkilökohtaisilla lainoilla ja yhden kämpän kustannus on melko järkky, kun jakajia on niin vähän.

Tuohon pitää tietysti jokaisen asunnon ostajan varautua, että remppalainoja voi joutua ottamaan. Olemme asuneet samassa rivarissa nyt 17 vuotta ja erilaisiin huoltoihin ja remontteihin on mennyt meidän osalta varmaan 80 000 euroa. Jokainen huolto ja remonttitoimenpide lisää asunnon käyttöikää ja nostaa hieman asunnon arvoa myös. 

No ei normaalisti toimivassa yhtiössä omiin nimiin tarvitse yhtiön korjaukseen käytettyjä lainoja ottaa.

Esimerkin pienessä 3-4 asunnon yhtiössä kun muutama kämppä on pienivaraisen eläkeläisen niin tämä käytännössä tarkoittaa, että yhtiö ei saa remppalainaa ja osakkaat eivät halua/saa remppalainaa -> Yhtiö saa vaikka mädäntyä pystyyn, mitään kallista ei korjata koskaan. 

En laittaisi omaa pääomaani tuollaiseen yliriskisijoitukseen, aivan kuten pankitkaan eivät lainaa omaansa.

Onko nuo rivarit rakennettu liian ahneen grynderin toimesta useimmiten, vai miten ihan näin maalikonkin silmään monet rakenteet näyttävät aika heppoisilta. Kaikki halvemman mukaan kuin Älvsbytaloilla konsanaan -> jonkinlainen puu/purulevy/kipsikoju, jossa tukevinta tekoa on korkeintaan julkisivun tiiliverhoilu, jollei sitäkin ole säästetty ja tehty halvimmasta laudasta mitä löytyy.