~~~*~~~ Haahujen syyskuu ~~~*~~~~

Vihdoin taas kotona sunnuntaihin asti vain kylläkin :(



Mutta mutta, ihan hirmuisen suuret onnittelut Hyttyselle ja naulle plussista ja paljon tarriksia mukaan matkaan!!! ihanna lukea heti kotiin tullessa ihania uutisia.



Marjapensaalle pahoittelut menetyksestäsi ja tervetuloa mukaan höpisemään meidän kanssamme!



ON pikaisesti. mulla jäi ovis testit kotiin ja "jouduin" ostamaan clearbulen digitestit Lappeenrannasta. No ovis sitten bongattiin viime sunnuntaina ja tietenkin hyödynnettiin niin hyvin kuin voitiin ;) Nyt sitten taas vaan odotellaan mikä on se tulos...



Hermione kp 22/31-34 ja dpo 5 ehkä..

Pysykää Hyttysen kanssa siellä odottajien puolella. Kyllä me tullaan täältä vielä perässä. Käykää kuitenkin sitten kertoilemassa ultrakuulumisia. Marjapensaalle myös multa tervetulopahoittelut. Extrapeukutuksia Hermionelle!



(.) Ovis lähestyy. Nyt on kp 10 ja mahaa jo vähän turvottaa. Jos sais peitot heilumaan huomenna ja maanantaina, niin olis hyvä. Toinen taktiikka olis pihdata sunnuntaihin asti ja yrittää silloin, niin olis vähän lähempänä oletettua ovista, jos ei maanantaina sitten onnistukaan. Apua! Mulla mies hyytyi viime kierrossa paineen alla. Miten saan sen nyt suoriutumaan kunnialla loppuun asti? Auttaiskohan, jos kaivan kaapista esiin sisäkön asun ja laitan mustat stay-upit? Sitten se kyllä heti arvaa, että nyt on tosi kyseessä ja kasaa itselleen kauheet suorituspaineet. Voisin ehkä jättää asun kaappiin ja yrittää uskotella sille, ettei nyt olis hyvä aika raskautuakaan, kun on yhden kaverin synttärit tulossa ja haluis ottaa silloin siideriä.

Onnittelut kaikille plussanneille :) & tervetuloa uusille! Oon valitettavasti nyt sen verran kiireessä etten ehtiny lueskella kirjoituksia enempää:( mutta toivon silti, että jos joku tietäis/ois kokemusta, jaksais vastailla mulle..



Testasin tässä kierrossa (ekan kerran tässä yrityksessä, nyt yk4) ovulaatiota kp 11 alkaen, ja ekat testit näytti selvää negaa, testiruutu oli tyhjä. Sitten 14-16 testiruudussa oli selkeä viiva, mutta kontrolliviiva oli kuitenkin jonkin verran paksumpi. Ja nyt (kp 17) oli taas erittäin haalea testiviiva - tarkoittaako tämä sitä, ettei ovulaatiota ollut LH-noususta huolimatta??? :(

Mun kiertojen pituudella (lyhyydellä) testailu ois kai pitäny oikeaoppisesti aloittaa jo kp 9 ja ajattelinkin jo hetken että myöhästyin testailussa, mutta toisaalta jonkinlainen LH:n nousu kuitenkin tapahtui 14-16...



Nyt tää uusi yritys on alkanu tuntua todelliselta YRITYKSELTÄ, se siitä "tulee jos on tullakseen" -ajatuksesta, kun paniikki valtaa mielialaa.. :( Testien lisäks käytössä GLA (Glandiini 25 kp 1-15) + mieletön määrä muita ravintolisiä (magnesium, sinkki, foolihappo, kalsium, e-vitamiini) - tosin näiden tavoitteena helpottaa täälläkin valittamiani kauheita & kauhean pitkiä pms-kipuja selässä. Tulos näyttää laihanlaiselta:( Pienehkö kipuilu alkoi kp 14 -> ja näyttää lisääntyvän koko ajan:(



Jotenkin tuntuu että nyt ollaan taas ihan finaalissa tsemppauksen suhteen :(

Raskaus tuntuu mielettömän kaukaiselta mahdollisuudelta nyt tai ylipäätään ja pms-oireet itkettää ja ovuloimattomuus vielä enemmän:((



nimim. epätoivoinen..!!



ps. anteeksi tää negatiivinen sävy, mutta nyt just ei jaksa muuta..

kaikille plussanneille, hyttyselle ja naulle, ja oliko vielä muitakin, toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti =) On upeeta mahtavaa lukea teidän hyviä uutisia, ja silti jotenkin itsellä vähän haikee mieli... Jotenkaan ei jaksa enää ollenkaan uskoa että itsellä voisi vielä onnistua, toiveikkuus on ihan kadoksissa. Tuulimunan jälkeen just oli ekat menkat, jotka alkoi ihan ykskaks yöllä ja oli niin kivuliaat, etten tiennyt miten päin olisin ollut ja vähän jo säikähdinkin. Onneksi siitä helpotti särkylääkkeen kanssa, ja ne kestikin sitten vain viikon. Ovulaatioita en ole koskaan jaksaillut seurailla, ihan mielialan mukaan ollaan miehen kanssa petipuuhia harrastettu, joten ei siitäkään mitään varmuutta tapahtuuko sitä vai ei... Gynekologilla käymistä olen miettinyt, mutta en vaan jotenkaan ole saanut aikaiseksi.



Mieliala on muuten kyllä ollut suht hyvä, olen pärjännyt kunhan vaan en anna itseni ajatella yhtään pidempään tapahtunutta tai kuinka pitkällä raskaus nyt jo olisi. Mutta aina siihen ei vaan pysty. Onneksi teille täällä saa purkaa mieltään, kun ei sellaiset jotka eivät ole itse kokeneet samaa, täysin käsitä miten pitkään tuollainen asia voi aiheuttaa tuskaa. Vähään aikaan en ole tänne kirjoitellutkaan, vaikka lähes päivittäin olen käynyt lukemassa teidän kuulumisia, mutta nyt tuli sellainen sisäinen pakottava tarve.



Aloitin kuitenkin yhden toisen projektin tässä, nimittäin nyt ajattelin että on hyvä hetki karistaa liikakiloja, ja olen alkanut käydä jumpilla sekä lattareita (soolo) tanssimassa, on muuten tosi hauskaa, ja syödä terveellisemmin. Mistäpä sitä sitten tietää jos oikeasti onnistuu laihtumaan, vaikka siitä olisi apua raskautumisessa, eikös se saata vaikuttaa ovulaatioonkin. Joka tapauksessa ainakin fyysisesti olo on paljon parempi jo nyt ja jaksaa enempi. Sitten vielä pieni koiranpentu tuossa jaloissa pyörimässä onneksi takaa sen, ettei kovin usein ennätä ajatuksiinsa vaipua ja surullisia ajatella.



Tsemppiä Avalle ja kaikille muillekin, joilla fiilikset ei ole niin kovin korkealla, välillä niitä masennuksen hetkiä tulee, mutta täytyy vaan koittaa muistaa kaikki se hyvä mitä itellä on ja koittaa nauttia siitä, sitä mä yritän itelleni tolkuttaa. Ja mulla on ainakin maailman ihanin aviomies ja lapset =) Vaikkakin se yhteinen lapsi miehen kanssa vain puuttuu, ja ajatus siitä että sitä ei koskaan saataisikaan, ottaa kyllä koville. Mutta minkäs teet ;(

Mutta nyt täytyy lähteä jatkamaan kotiaskareita, eli oikein ihanaa parempaa syksyisen päivän jatkoa kaikille!!!!!