Nykyajan työelämä on älytöntä kuraa

Niin no, ehkä tämän kommentin myötä se työttämänä oleminen ja pois työelämästä vapaaehtoisesti jättäytyminen alkaakin saada yllättävää ymmärrystä, myös muissa niissä piireissä, missä sitä kuuluisaa kovaa työntekoa yhä jostain syystä ihannoidaan. Vaatiko pomo liikoja? Vaati. Miksi? Ei rahaa. Miksi? Koska valtio. Miksi? Koska ei ole oltu ajoissa hereillä. Miksi? Oli kivempaa tekemistä.

Tuo kuulosti ihan minun työstäni ylempänä toimihenkilönä eteenkin viimeiset 2 v kun taloon tuli uusi naisjohtaja joka oli tunnetusti hyvin armoton, oikein na...sityylinen sairaita työmääriä teettävä henkilö. Raivasi heti yt:ssä yhden koko arganisaatiotason eli keskijohdon pois ja sälytti nekin hommat meille päällikkötasolle.

Hänen alaisillaan oli öitä myös hyvin epätasaisesti, osalla meistä ihan sairas määrä ja ns normaali stabiilitilanteen lisäksi jatkuvia ja jopa useita päällekkäisiä isoja projekteja joista oli vaan selvittävä kaiken muun päälle, vaikka tuntui ettei vuorokaudessa tunnit riitä. Viikonloputkin meni töitä tehdessä.

Siihen kun vielä uhkaillaan ääneen potkuilla (tai seuraavilla yt:llä) jos ei selviä työstään, jatkuvaa siis ihan jatkuvaa puutteiden tai virheiden etsimistä. Ai että tämä daami olikin taitava löytämään aina jonkin asian jota ei vielä oltu selvitetty tai oli vasta to do listalla ja hän PÄÄSI SANOMAAN siitä. Ihan turha oli selittää että on tekeillä, hän käänsi sen töiden laiminlyönniksi tai jotenkin muuten sai syyllisen olon ja huonouden tunteen. Moni alkoi ihan oikeasti pelkäämään kohtaamisia hänen kanssaan.

Häneltä ei koskaan saanut kiitosta vaikka asiakkaat ja joku muu firmassa kiitteli. Johtaja vain ruoski eteenpäin, moitti, vähätteli ja arvosteli ja vaati lisää ja lisää.

Jos / kun porukka alkoi oireilla ja tipahdella, hän oli kuin hyeena iskemässä heikon kimppuun. Hän vain lisäsi vettä myllyyn jos joku osoitti ettei selviä enää, se oli hänelle heikkouden merkki.... vain merkki siitä että on itselleen liian vaativassa tehtävässä.

Tämä ert sairaspersoonainen johtaja ihannoi työnarkomaaneja jotka elää työlleen ja nuoleskelee häntä ja firman ideologiaa, toistaa firman hypetysjargoniaa ja jotka vielä pystyy työn lisäksi opiskelemaan ja käyttää koko elämänsä työlleen.

Jos hän ei pitänyt jostain ihmisestä, ts niistä jotka eivät nuoleskelleet ja osoittaneet kunnioitusta ja ihailua hänelle, hän myllytti niin kauan että pääsi eroon heistä tavalla tai toisella, hän ei kaihtanut keinoja eikä edes valtavien rahamäärien menoja jotta sai näyttää osalle vallankäytön asemaansa.

Voisin kirjoittaa romaanin näistä vuosista. Ihan saatanan sairasta.

Minäkin pidin tuossa firmassa työskentelystä ja työstäni ennen tuon heikkoitsetuntoisen sairaan persoonan tuloa taloon. Olen aina ollut hyvin työorientoitunut ja pidän siitä että hoidan työni hyvin ja kunnialla, loppuun saakka. Olin saanut paljon kiitosta työmoraalistani ja kyvykkyydestäni. Kaikki meni viemäristä alas noina 2 viimeisenä vuotena.

Älä suostu tekemään ylitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulosti ihan minun työstäni ylempänä toimihenkilönä eteenkin viimeiset 2 v kun taloon tuli uusi naisjohtaja joka oli tunnetusti hyvin armoton, oikein na...sityylinen sairaita työmääriä teettävä henkilö. Raivasi heti yt:ssä yhden koko arganisaatiotason eli keskijohdon pois ja sälytti nekin hommat meille päällikkötasolle.

Hänen alaisillaan oli öitä myös hyvin epätasaisesti, osalla meistä ihan sairas määrä ja ns normaali stabiilitilanteen lisäksi jatkuvia ja jopa useita päällekkäisiä isoja projekteja joista oli vaan selvittävä kaiken muun päälle, vaikka tuntui ettei vuorokaudessa tunnit riitä. Viikonloputkin meni töitä tehdessä.

Siihen kun vielä uhkaillaan ääneen potkuilla (tai seuraavilla yt:llä) jos ei selviä työstään, jatkuvaa siis ihan jatkuvaa puutteiden tai virheiden etsimistä. Ai että tämä daami olikin taitava löytämään aina jonkin asian jota ei vielä oltu selvitetty tai oli vasta to do listalla ja hän PÄÄSI SANOMAAN siitä. Ihan turha oli selittää että on tekeillä, hän käänsi sen töiden laiminlyönniksi tai jotenkin muuten sai syyllisen olon ja huonouden tunteen. Moni alkoi ihan oikeasti pelkäämään kohtaamisia hänen kanssaan.

Häneltä ei koskaan saanut kiitosta vaikka asiakkaat ja joku muu firmassa kiitteli. Johtaja vain ruoski eteenpäin, moitti, vähätteli ja arvosteli ja vaati lisää ja lisää.

Jos / kun porukka alkoi oireilla ja tipahdella, hän oli kuin hyeena iskemässä heikon kimppuun. Hän vain lisäsi vettä myllyyn jos joku osoitti ettei selviä enää, se oli hänelle heikkouden merkki.... vain merkki siitä että on itselleen liian vaativassa tehtävässä.

Tämä ert sairaspersoonainen johtaja ihannoi työnarkomaaneja jotka elää työlleen ja nuoleskelee häntä ja firman ideologiaa, toistaa firman hypetysjargoniaa ja jotka vielä pystyy työn lisäksi opiskelemaan ja käyttää koko elämänsä työlleen.

Jos hän ei pitänyt jostain ihmisestä, ts niistä jotka eivät nuoleskelleet ja osoittaneet kunnioitusta ja ihailua hänelle, hän myllytti niin kauan että pääsi eroon heistä tavalla tai toisella, hän ei kaihtanut keinoja eikä edes valtavien rahamäärien menoja jotta sai näyttää osalle vallankäytön asemaansa.

Voisin kirjoittaa romaanin näistä vuosista. Ihan saatanan sairasta.

Minäkin pidin tuossa firmassa työskentelystä ja työstäni ennen tuon heikkoitsetuntoisen sairaan persoonan tuloa taloon. Olen aina ollut hyvin työorientoitunut ja pidän siitä että hoidan työni hyvin ja kunnialla, loppuun saakka. Olin saanut paljon kiitosta työmoraalistani ja kyvykkyydestäni. Kaikki meni viemäristä alas noina 2 viimeisenä vuotena.

Huh huh, sairasta! Pystytkö yhtään avaamaan minkälainen työpaikka kyseessä? Kuulostaa aivan meidän työpaikalta, jenkkiläinen konsulttifirma.