Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Yhteiskunta, opettajat ja isovanhemmat hoitakoot lapsemme.
Meillä ei "vanhempina" ole vastuita eikä velvollisuuksia, emmehän ole itsekään aikuistuneet.
Kiinnitti huomion jutussa juurikin lasten itsemääräämiseen, eli nykyään on tavallista että annetaan lapsen valita kaikessa.
Siihen oppii pienestä pitäen. Mitä ruokaa haluat, minne haluat lähteä, mitä haluat laittaa päällesi jne loputtomiin...
Mitä tuosta Curling- vanhemmuudesta seuraa itselle ja lapselle. En usko, että pelkkää hyvää.
Kasvaako lapsista erittäin itsekkäitä empatiakyvyttömiä yksilöitä, joita ei ole koskaan kielletty, rangaistu tms? Minä itse ennen muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Meillä miehen vanhemmista laatuaikaa on se, kun tulevat kylään. Lapselle tuodaan aina joku krääsälelu kirpparilta, vaikka on kielletty tuomasta. Katsotaan, kun lapsi leikki lelulla pari minuuttia, sitten istutaan alas ja halutaan kertoa meille vanhemmille omia kuulumisia. Appivanhempiani ei kiinnosta, miten meillä menee, puheenaiheet pyörivät heidän omissa menoissaan ja siinä, mitä kaikkea ovat viime aikoina ostaneet. Etukäteen ennen lapsen syntymää maalailivat, kuinka tulevat sitten olemaan osallistuvia isovanhempia ja paljon apuna.
Niinköhän?
Teit niin tai näin, niin aina väärin päin!
Turhien lelujen tuominen lapselle sillä verukkeella, että pääsee puhumaan lapsen vanhemmille omista asioistaan, ei ole hoitoapua.
Normaalia puheliaiden aikuisten seurustelua. Teidän maailmanne eivät vaan kohtaa, he eivät varmaankaan ymmärrä sinun umpimielisyyttäsi. Eivät osaa nyhtää sinulta puheenaiheita, joten ulospäinsuuntautuneina kertovat omasta elämästään.
Eivät isovanhemmat ole mitään terapeutteja.
Ei ne lapset, miniät ja lapsenlapsetkaan ole mitään terapeutteja isovanhemmille. Normaaliin keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus, ei se että jauhetaan omia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Yhteiskunta, opettajat ja isovanhemmat hoitakoot lapsemme.
Meillä ei "vanhempina" ole vastuita eikä velvollisuuksia, emmehän ole itsekään aikuistuneet.
Ketjun aiheena on tuore tutkimus joka kertoo etteivät isovanhemmat hoida lastenlapsiaan.
Päinvastoin
Isovanhemmat tarjoavat lapsiperheille merkittävää apua. Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta.Yhteyden pitäminenhän ei tarkoita hoitamista.
Miksi pitäisikään, eivät he ole työvoimaa.
Ei tarvitse, mutta yhteyden pitäminen ei ole auttamista. Viikoittainen yhteydenpito ei tarkoita merkittävää apua. Yhteyttä voi pitää vaikka joka päivä auttamatta koskaan ollenkaan.
Se voi olla myös jatkuvaa sekaantumista ja natkuttamista lapsenlapsen asioista, kuten meillä.
Neuvotaan ja päsmäröidään ja paheksutaan.
Kos he puhuvat vain omista asioistaan miten he päsmäröivät teitä?
Lapsenne ovat myös puolisosi lapsia. Mitenkähän pärjäät työelämässä kun
Perhe-elämä on ylivoimaista ja nokka kippuralla koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Meillä miehen vanhemmista laatuaikaa on se, kun tulevat kylään. Lapselle tuodaan aina joku krääsälelu kirpparilta, vaikka on kielletty tuomasta. Katsotaan, kun lapsi leikki lelulla pari minuuttia, sitten istutaan alas ja halutaan kertoa meille vanhemmille omia kuulumisia. Appivanhempiani ei kiinnosta, miten meillä menee, puheenaiheet pyörivät heidän omissa menoissaan ja siinä, mitä kaikkea ovat viime aikoina ostaneet. Etukäteen ennen lapsen syntymää maalailivat, kuinka tulevat sitten olemaan osallistuvia isovanhempia ja paljon apuna.
Niinköhän?
Teit niin tai näin, niin aina väärin päin!
Turhien lelujen tuominen lapselle sillä verukkeella, että pääsee puhumaan lapsen vanhemmille omista asioistaan, ei ole hoitoapua.
Eivät isovanhemmat olekaan mitään hoitoapua. He ovat aikuisia, joiden kanssa vietetään aikaa. Ihme asennevamma sulla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 40-l syntyneiden lapsenlapset ole jo aikuisia tai aikuistumassa? Ei ainakaan minun opuskelijalapseni enää tafvitse " hoitamista" suuren ikäluokan vanhemmiltani.
Mun 40-luvulla syntyneen vanhempani nuorin lapsenlapsi on 2v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Yhteiskunta, opettajat ja isovanhemmat hoitakoot lapsemme.
Meillä ei "vanhempina" ole vastuita eikä velvollisuuksia, emmehän ole itsekään aikuistuneet.
Ketjun aiheena on tuore tutkimus joka kertoo etteivät isovanhemmat hoida lastenlapsiaan.
Päinvastoin
Isovanhemmat tarjoavat lapsiperheille merkittävää apua. Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta.Yhteyden pitäminenhän ei tarkoita hoitamista.
Miksi pitäisikään, eivät he ole työvoimaa.
Ei tarvitse, mutta yhteyden pitäminen ei ole auttamista. Viikoittainen yhteydenpito ei tarkoita merkittävää apua. Yhteyttä voi pitää vaikka joka päivä auttamatta koskaan ollenkaan.
Se voi olla myös jatkuvaa sekaantumista ja natkuttamista lapsenlapsen asioista, kuten meillä.
Neuvotaan ja päsmäröidään ja paheksutaan.
Kos he puhuvat vain omista asioistaan miten he päsmäröivät teitä?
Lapsenne ovat myös puolisosi lapsia. Mitenkähän pärjäät työelämässä kun
Perhe-elämä on ylivoimaista ja nokka kippuralla koko ajan.
Tuo on tutkimustulos. Etkö sinä ymmärrä että ketjun aihe on tuo tutkimus?
Sitäpaitsi sotket nyt kirjoittajatkin keskenään.
Ja miten ne isovanhemmat nyt perhe-elämään liittyy???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Meillä miehen vanhemmista laatuaikaa on se, kun tulevat kylään. Lapselle tuodaan aina joku krääsälelu kirpparilta, vaikka on kielletty tuomasta. Katsotaan, kun lapsi leikki lelulla pari minuuttia, sitten istutaan alas ja halutaan kertoa meille vanhemmille omia kuulumisia. Appivanhempiani ei kiinnosta, miten meillä menee, puheenaiheet pyörivät heidän omissa menoissaan ja siinä, mitä kaikkea ovat viime aikoina ostaneet. Etukäteen ennen lapsen syntymää maalailivat, kuinka tulevat sitten olemaan osallistuvia isovanhempia ja paljon apuna.
Niinköhän?
Teit niin tai näin, niin aina väärin päin!
Turhien lelujen tuominen lapselle sillä verukkeella, että pääsee puhumaan lapsen vanhemmille omista asioistaan, ei ole hoitoapua.
Normaalia puheliaiden aikuisten seurustelua. Teidän maailmanne eivät vaan kohtaa, he eivät varmaankaan ymmärrä sinun umpimielisyyttäsi. Eivät osaa nyhtää sinulta puheenaiheita, joten ulospäinsuuntautuneina kertovat omasta elämästään.
Eivät isovanhemmat ole mitään terapeutteja.
Ei ne lapset, miniät ja lapsenlapsetkaan ole mitään terapeutteja isovanhemmille. Normaaliin keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus, ei se että jauhetaan omia asioita.
Ihmiset nyt puhuu omista asioistaan. Vaikea tommosen kanssa on keskustella kun naama väärinpäin ollaan vaatimassa että ihan toisin pitäisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Meillä miehen vanhemmista laatuaikaa on se, kun tulevat kylään. Lapselle tuodaan aina joku krääsälelu kirpparilta, vaikka on kielletty tuomasta. Katsotaan, kun lapsi leikki lelulla pari minuuttia, sitten istutaan alas ja halutaan kertoa meille vanhemmille omia kuulumisia. Appivanhempiani ei kiinnosta, miten meillä menee, puheenaiheet pyörivät heidän omissa menoissaan ja siinä, mitä kaikkea ovat viime aikoina ostaneet. Etukäteen ennen lapsen syntymää maalailivat, kuinka tulevat sitten olemaan osallistuvia isovanhempia ja paljon apuna.
Niinköhän?
Teit niin tai näin, niin aina väärin päin!
Turhien lelujen tuominen lapselle sillä verukkeella, että pääsee puhumaan lapsen vanhemmille omista asioistaan, ei ole hoitoapua.
Normaalia puheliaiden aikuisten seurustelua. Teidän maailmanne eivät vaan kohtaa, he eivät varmaankaan ymmärrä sinun umpimielisyyttäsi. Eivät osaa nyhtää sinulta puheenaiheita, joten ulospäinsuuntautuneina kertovat omasta elämästään.
Eivät isovanhemmat ole mitään terapeutteja.
Ei ne lapset, miniät ja lapsenlapsetkaan ole mitään terapeutteja isovanhemmille. Normaaliin keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus, ei se että jauhetaan omia asioita.
Uteleminen on asia jota vanhempien tuler välttää aikuisten lastensa kohdalla.
Miksi et itse voit kertoa että sait ylennyksen tai vaihdoit työpaikkaa, kävit mammografiassa, menit kuoroon, ostatte pianon?
Ihan sillern lähentyisitte, sinäkin siitä ylimielisestä kuorestasi antaisit inhimillisen kuvan itsestäsi ja lähentyisitte appivanhempien kanssa.
Ei kukaan uskalla kysellä aikuisten asioista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Yhteiskunta, opettajat ja isovanhemmat hoitakoot lapsemme.
Meillä ei "vanhempina" ole vastuita eikä velvollisuuksia, emmehän ole itsekään aikuistuneet.
Ketjun aiheena on tuore tutkimus joka kertoo etteivät isovanhemmat hoida lastenlapsiaan.
Päinvastoin
Isovanhemmat tarjoavat lapsiperheille merkittävää apua. Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta.Yhteyden pitäminenhän ei tarkoita hoitamista.
Miksi pitäisikään, eivät he ole työvoimaa.
Ei tarvitse, mutta yhteyden pitäminen ei ole auttamista. Viikoittainen yhteydenpito ei tarkoita merkittävää apua. Yhteyttä voi pitää vaikka joka päivä auttamatta koskaan ollenkaan.
Se voi olla myös jatkuvaa sekaantumista ja natkuttamista lapsenlapsen asioista, kuten meillä.
Neuvotaan ja päsmäröidään ja paheksutaan.
Kos he puhuvat vain omista asioistaan miten he päsmäröivät teitä?
Lapsenne ovat myös puolisosi lapsia. Mitenkähän pärjäät työelämässä kun
Perhe-elämä on ylivoimaista ja nokka kippuralla koko ajan.Tuo on tutkimustulos. Etkö sinä ymmärrä että ketjun aihe on tuo tutkimus?
Sitäpaitsi sotket nyt kirjoittajatkin keskenään.
Ja miten ne isovanhemmat nyt perhe-elämään liittyy???
Jaa, kai ne isovanhemmat liittyy perhe-elämään jos heidän pitäisi hoitaa lapset ja antaa vanhemmille vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html
Yhteiskunta, opettajat ja isovanhemmat hoitakoot lapsemme.
Meillä ei "vanhempina" ole vastuita eikä velvollisuuksia, emmehän ole itsekään aikuistuneet.
Ketjun aiheena on tuore tutkimus joka kertoo etteivät isovanhemmat hoida lastenlapsiaan.
Päinvastoin
Isovanhemmat tarjoavat lapsiperheille merkittävää apua. Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta.Yhteyden pitäminenhän ei tarkoita hoitamista.
Miksi pitäisikään, eivät he ole työvoimaa.
Ei tarvitse, mutta yhteyden pitäminen ei ole auttamista. Viikoittainen yhteydenpito ei tarkoita merkittävää apua. Yhteyttä voi pitää vaikka joka päivä auttamatta koskaan ollenkaan.
Se voi olla myös jatkuvaa sekaantumista ja natkuttamista lapsenlapsen asioista, kuten meillä.
Neuvotaan ja päsmäröidään ja paheksutaan.
Kos he puhuvat vain omista asioistaan miten he päsmäröivät teitä?
Lapsenne ovat myös puolisosi lapsia. Mitenkähän pärjäät työelämässä kun
Perhe-elämä on ylivoimaista ja nokka kippuralla koko ajan.Tuo on tutkimustulos. Etkö sinä ymmärrä että ketjun aihe on tuo tutkimus?
Sitäpaitsi sotket nyt kirjoittajatkin keskenään.
Ja miten ne isovanhemmat nyt perhe-elämään liittyy???
Jaa, kai ne isovanhemmat liittyy perhe-elämään jos heidän pitäisi hoitaa lapset ja antaa vanhemmille vapaa-aikaa.
Ei ole kukaan sellaista vaatinut, vaan kertonut että tutkimuksen mukaan eivät hoida mutta kyllä päsmäröivät.
Perhe-elämään eivät liity mitenkään.
Meillä anoppi ja appi kieltäytyivät hoitamasta. Joten ottihan se aluksi päähän.
Miehen veljen lapsia ovat hoitaneet paljon. Esim kun vanhemmat ovat olleet lomalla yms. Ja he viettävät muutenkin paljon aikaa yhdessä siis veli perheineen anoppilassa.
Kaikki kesälomat sekä juhlapyhät. Ja juuri olivat yhdessä ulkomailla.
Lähinnä kyllä ihmetyttää kun viettävät kaiken ajan yhdessä? Liekö notmaslia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 40-l syntyneiden lapsenlapset ole jo aikuisia tai aikuistumassa? Ei ainakaan minun opuskelijalapseni enää tafvitse " hoitamista" suuren ikäluokan vanhemmiltani.
Mun 40-luvulla syntyneen vanhempani nuorin lapsenlapsi on 2v.
Ok, johtunee siitä, että omat vanhempani eivät opiskelleet tms vaan menivät töihin ja perustivat perheen nuorina. Kuten lähes kaikki naapurustossamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Meillä miehen vanhemmista laatuaikaa on se, kun tulevat kylään. Lapselle tuodaan aina joku krääsälelu kirpparilta, vaikka on kielletty tuomasta. Katsotaan, kun lapsi leikki lelulla pari minuuttia, sitten istutaan alas ja halutaan kertoa meille vanhemmille omia kuulumisia. Appivanhempiani ei kiinnosta, miten meillä menee, puheenaiheet pyörivät heidän omissa menoissaan ja siinä, mitä kaikkea ovat viime aikoina ostaneet. Etukäteen ennen lapsen syntymää maalailivat, kuinka tulevat sitten olemaan osallistuvia isovanhempia ja paljon apuna.
Niin ne aikuisetkin taantuvat takaisin lapsen asteelle, kun edeltävä sukupolvi astuu kuvioihin.
Halutaan niiden omien ja appivanhempien ottavan vastuuta omasta aikuiselämästä ja murheista, tietenkin olettaen heidän aistivan kaiken sillä kuuluisalla intuitiolla.
Mutta kylminä ja itsekkäinä he keskittyvät vain omiin asioihinsa. VOI ITKU JA KIUKKUPOTKU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viiskymmentä luvulla syntynyt mummo. Kyllä se niin on , etten osaa hoitaa näköjään nykysysteemin mukaan lapsenlapsia. Sanoisinko, hoitaisin jos osaisin. Niin on maailma muuttunut.
Omat vanhempani eivät ole koskaan kysyneet minulta mitä kuuluu, miten menee. Myöskään lastenlasten asiat ei kiinnosta. Ostavat kyllä lahjat ja haluavat tehdä fb postauksia. Eivät ole koskaan leikkineet lasten kanssa tai hoitaneet. Mutta ei se heidän työtään olekaan.
Isoäitini kyselee senkin edestä, syyttelee ja haukkuu myös minua. Tukea en ole saanut keltään suvusta ja en enää oikein pidä yhteyttä.
Pahomman väsymykseni keskellä kerran eräissä juhlissa purskahdin itkuun. Sen soijaan, että joku olisi tarjonnut apua tai lohduttanut, minulle kerrottiin miten heidän lapsensa aina nukkui kun vaan laittoi sänkyyn, söivät teippaasti janiin edelleen. Että en vain osaa olla lapseni kanssann.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Meillä miehen vanhemmista laatuaikaa on se, kun tulevat kylään. Lapselle tuodaan aina joku krääsälelu kirpparilta, vaikka on kielletty tuomasta. Katsotaan, kun lapsi leikki lelulla pari minuuttia, sitten istutaan alas ja halutaan kertoa meille vanhemmille omia kuulumisia. Appivanhempiani ei kiinnosta, miten meillä menee, puheenaiheet pyörivät heidän omissa menoissaan ja siinä, mitä kaikkea ovat viime aikoina ostaneet. Etukäteen ennen lapsen syntymää maalailivat, kuinka tulevat sitten olemaan osallistuvia isovanhempia ja paljon apuna.
Niin ne aikuisetkin taantuvat takaisin lapsen asteelle, kun edeltävä sukupolvi astuu kuvioihin.
Halutaan niiden omien ja appivanhempien ottavan vastuuta omasta aikuiselämästä ja murheista, tietenkin olettaen heidän aistivan kaiken sillä kuuluisalla intuitiolla.
Mutta kylminä ja itsekkäinä he keskittyvät vain omiin asioihinsa. VOI ITKU JA KIUKKUPOTKU.
Tutkimuksen mukaan
- isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsiaan
- sekaantuvat, vanhempien toiveiden vastaisesti.
Huomaa että olet moukkien lapsi
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ja appi kieltäytyivät hoitamasta. Joten ottihan se aluksi päähän.
Miehen veljen lapsia ovat hoitaneet paljon. Esim kun vanhemmat ovat olleet lomalla yms. Ja he viettävät muutenkin paljon aikaa yhdessä siis veli perheineen anoppilassa.
Kaikki kesälomat sekä juhlapyhät. Ja juuri olivat yhdessä ulkomailla.
Lähinnä kyllä ihmetyttää kun viettävät kaiken ajan yhdessä? Liekö notmaslia.
😅 Etkö itse ymmärrä mikä yhtälössä mättää? Annan vinkin: alkaa s ja päättyy ä.
Meillä isovanhemmat on niin iäkkäitä, että kyllä ne yhden käden sormin on laskettavissa, milloin on käytetty apuna. Itse pärjäillään ja pähkäillään. Luulen, että jos tukiverkkoja olisi enemmän, olisin voinut harkita useampaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Meillä miehen vanhemmista laatuaikaa on se, kun tulevat kylään. Lapselle tuodaan aina joku krääsälelu kirpparilta, vaikka on kielletty tuomasta. Katsotaan, kun lapsi leikki lelulla pari minuuttia, sitten istutaan alas ja halutaan kertoa meille vanhemmille omia kuulumisia. Appivanhempiani ei kiinnosta, miten meillä menee, puheenaiheet pyörivät heidän omissa menoissaan ja siinä, mitä kaikkea ovat viime aikoina ostaneet. Etukäteen ennen lapsen syntymää maalailivat, kuinka tulevat sitten olemaan osallistuvia isovanhempia ja paljon apuna.
Niinköhän?
Teit niin tai näin, niin aina väärin päin!
Turhien lelujen tuominen lapselle sillä verukkeella, että pääsee puhumaan lapsen vanhemmille omista asioistaan, ei ole hoitoapua.
Normaalia puheliaiden aikuisten seurustelua. Teidän maailmanne eivät vaan kohtaa, he eivät varmaankaan ymmärrä sinun umpimielisyyttäsi. Eivät osaa nyhtää sinulta puheenaiheita, joten ulospäinsuuntautuneina kertovat omasta elämästään.
Eivät isovanhemmat ole mitään terapeutteja.
Ei ne lapset, miniät ja lapsenlapsetkaan ole mitään terapeutteja isovanhemmille. Normaaliin keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus, ei se että jauhetaan omia asioita.
Niinpä, muista siis avata suusi.
Normaaleista arkisista asioista keskusteleminen ei ole terapioimista, vaan ihan perus sosiaalisuutta.
Terapeutin tehtävä taasen on kaivaa ne puhumattomat, mieltä painavat asiat sieltä mieltä kaivamasta.
Epäsosiaalisten tyhmien ihmisten touhua. Ei ole hyvien käytöstapojen mukaista.
Eri