Miten saisin itseluottamusta? (Haastava lapsi)

Puoliso itse ei kuitenkaan ole lapsen kanssa paljoakaan. Käytännössä olen lähes 100 % vapaa-ajastani lapsen kanssa ja huolehdin hänen tarpeistaan. Mies on lapsen kanssa vain siinä tapauksessa, että minulla on menoa (kerran viikossa jumppa tms). Silloinkin kotiimtullessani olen hädin tuskin saanut kenkiä jalastani, kun isä kommentoi, että lapsi alkoi käyttäytyä huonosti, kun äiti paikalla.

Mies ikään kuin pudotta hanskat, kun astun kynnyksen yli. Sen jälkeen lapsi minun vastuullani.

Miehen osaksi jää vain kritisoida, että äidin läsnäollessa lapsi käyttäytyy huonosti.

Sun olisi syytä mennä terapiaan. Voit ihan suoraan tuoda itse ilmi puutteesi niin kenenkään ei tarvitse "nolata" sinua.

Kannattaa lahjoa lapsi käyttäytymään hyvin käyntien aikana kotina. Lupaat jotain kivaa esim karkkia heti kun täti lähtee ja on käyttäytynyt hyvin.

Käsitykseni mukaan mies on liian mukavuudenhaluinen ojentaakseen tai ohjatakseen ilasta itse. Jos paikalla on toinen henkilö eli mimä, joka teoriassa voisi sen tehdä.

Miksi vaivautua, kun toinen ihminen on paikalla.

Esim. jos olemme syömässä, ja lapsi käyttäytyy huonosti, saattaa mies siirtyä pois ruokapöydästä tioiseen huonerseen syömään.

Mies itse sanoo, että hän läsnäollessani ei kiellä lasta, koska saisi minulta kielteistä palautetta asiasta. Tämä ei pidä paikkaansa. En koskaan ainakaan lapsen läsnäollessa millään tavalla kyseenalaista miestäni. Minulla on vahva näkemys, vanhempien tulee vetää yhtä köyttä. Siksi en lapsen läsnäollessa koskaan kommentoi, jos joskus olisinkin eri mieltä. Pidän tärkeämpänä, että vanhemmat ovat samalla puoöella. Mies taas ei epäröi toimia toisin, vaan laukaisee välittömästi oman näkemyksensä, jos olen ohjeostanut lasta vaihtoehdon A mukaan, ja miehen miekestå vaihtoehto B on parempi. Pienissäkin asioissa.

Miksi sun mies eli lapsen isä ei vietä enempää aikaa oman lapsensa kanssa?

Christiiina kirjoitti:

Miksi sun mies eli lapsen isä ei vietä enempää aikaa oman lapsensa kanssa?

"(...) käyttäytyy huonosti päiväkodissa ja haasteita myös kotona. Saa raivareita, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Vaikea olla ikätasoisesti paikoillaan ym."

Tuossa taitavat ollakin ne syyt, miksi isää ei kiinnosta olla riehuvan lapsen kanssa. Ei minuakaan kiinnostaisi, vaikka olisin sellaisen äiti.

Lapsi on kovasti isän poika.

Ja kaipaa isän seuraa.

Mutta isä viettää vapaa-ajastaan paljon muualla. On pois kotoa. Vetäytyy tietokoneelle tms ja kieltää lasta häiritsemäsrä itseään.

Mutta siitä huolimatta tai juuri siksi lapsi haluaisi kovasti viettää aikaa isänsä kanssa.

Minun homma olisi ehkä hommata jumppa tms meno useammalle illalle viikossa.

Mutta kotiintulot ovat raskaita. Siksikin, että lapsi on ollut poissaoloni ajan ruudulla. Isän selatessa kännyä sohvalla. Lapsi käy ylikierroksilla, kun ei ole ollut muuta tekemistä kuin ruutu. Iltatoimet ja nukkumaanmeno haastavaa ruutuillan jälkeen.

Jos se isä kerta noin hyvin tietää miten lapsen kanssa tulee menetellä, niin näyttäköön mallia ja sinä voit sitten tehdä perässä. Isä ottaa nyt ensisijaisen vastuun lapsesta.

Vaikeaa sanoa. Kuulostaa siltä, että suorastaan pelkäät lastasi. Että asetat lapsen itseäsi vahvempaan asemaan ja siksi vetäydyt kasvatusvastuusta. Ei tuossa auta muu kuin opettelu jämäkämmäksi. Sehän on hyvä jos perhetyöntekijä näkee ongelmamme ja osaa sitten neuvoa oikein.

Isä tulee tietysti mukaan kuulemaan työntekijältä, miten lasta tulisi jatkossa ohjata. Olette kummatkin lapsen vanhempia.

Miksi sun mies on edes alunperin halunnut lapsen, jos häntä ei kiinnosta viettää aikaa sen kanssa?

Totta, miestä ei kiinnosta olla riehuvan lapsen kanssa.

Lapsi vaatii melko intensiivistä läsnäoloa koko ajan.

Minä hoidan sen.

Mutta miehen mielestä huonosti, koska lapsi ei käyttäydy hyvin.

Oletko harkinnut eroa? Mieshän suorastaan vittuilee sinulle. Miehestä on teille vain haittaa.

'Miksi mies on edes alunperin halunnut lapsen'

Ajattelen, on hivenen irrelevanttia kysyä, miksi mies on halunnut lapsen. Lapsi on kuitenkin jo olemassa ja minulle kovin rakas (ja lisää ei tule).

Mutta vastaan kuitenkin, että ajattelen, miehelle on tärkeä lisääntyminen. Sillä ei ole merkitystä, kuka lapsen syntymän jälkeen kasvattaa. Joku sen kuitenkin tekee, ajattelee mies.

Ei kuulostane kovin vastuuntuntoiselta, mutta tuon kaltaisesti ajattelen miehen ehkä ajattelevan.

Tulee ilmi muissakin yhteyksissä. Mutta esim siinä, että mies kokisii ehkä jonkinlaisena kunnia-asianaan, jos saisi antaa siementään nk. itsellellisille, äidiksi haluaville naisille.

Mutta tämä mielestäni sivuraide.

Tilanne on nyt se, että lapsi on olemassa. Rakastan häntä. Mutta lapsella on haastava käytös. Ja minun heikko itsetuntoni ei auta asiaa.

Mies kokee tarpeelliseksi vertailla: 'minun seurassani lapsi käyttäytyy hyvin. Äidin läsnäollessa lapsi käyttäytyy huonosti.'

Tämä lannistaa minua. En koe hyötyväni vertailusta.

Hanki isälle ja lapselle yhteinen harrastus, missä ei tuijoteta ruutua. Kerran viikkoon vaikka uimaan, kiipeilemään, heittelemään frisbee-golfia tai pelaamaan minigolfia tai vaikka etsimään geokätköjä. Mikä sattuu heitä eniten kiinnostamaan.

Sano suoraan sille tulijalle heti alkuun, että olet kovin herkkä arvostelulle ja ottamaan vastaan kielteistä palautetta, mutta otat kuitenkin mielelläsi vastaan hyviä käytännön vinkkejä, mistä olisi apua.

Vierailija kirjoitti:

Mies kokee tarpeelliseksi vertailla: 'minun seurassani lapsi käyttäytyy hyvin. Äidin läsnäollessa lapsi käyttäytyy huonosti.'

Tämä lannistaa minua. En koe hyötyväni vertailusta.

No mutta miksi et? Sano lapsen isälle, että koska lapsi käyttäytyy sinun kanssasi hyvin, osaat näemmä kasvattaa häntä paremmin. Minä voinkin ottaa muutaman harrastuksen lisää, jotta lapsi saa sinulta hyvää kasvatusta ja hänestä tulee kiltimpi.

Huomaa, että harrastuksen ei tarvitse olla ohjattu. Se voi olla parin tunnin kirjastoreissu, tunnin kävelylenkki tai omassa makkarissa suljetun oven takana makoilu kirjaa lukien tai läppäriltä jotain ohjelmaa katsoen. Pidä kiinni aikataulusta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lahjoa lapsi käyttäytymään hyvin käyntien aikana kotina. Lupaat jotain kivaa esim karkkia heti kun täti lähtee ja on käyttäytynyt hyvin.

No mitä tuo nyt mitään auttaa pitemmän päälle?

Kuinka paljon ap lapsella ruutuaikaa? Eli pelaako jotakin ja minkälaisia ohjelmia katsoo telkasta?

Entä kuinka hektistä arki on eli onko lapsi totutettu siihen että koko ajan tapahtuu jotakin? Pystyykö lapsi leikkimään yksikseen?

Tuskin se keskustelu sen perhepalvelun kanssa mitään arvostelua on? Siellä etsitään ratkaisuja. Jos miehesi alkaa arvostella sinua siinä tilanteessa niin sano ihan suoraan että tämäkin on teillä yksi ongelma että mies arvostelee äitiyttäsi eikä ota hirveästi vastuuta arjesta tai lapsen käytöksestä.

Sanonpa vielä sen verran että olet ap ilmeisesti läheisempi lapsesi kanssa ja hän uskaltaa sinulle osoittaa mieltäänkin enemmän kuin miehellesi.

Toki lapsi varmaan koettelee kuinka paljon per#eilyä siedät häneltä.

Mitä ärhäkämpi lapsi, sitä täsmälliset rutiinit ovat tarpeen. Ruoka aina samaan aikaan, nukkumaan ajoissa, tarpeeksi unta. Pelata saa palkkioksi, kun on käyttäytynyt hyvin, muutoin voi väritellä kuvia tai lukea kirjaa tai pelata lautapelejä. Ole tiukka, lapsi takaisin sänkyyn, vaikka vinkuisi illalla vastaan. Älä kuitenkaan suutu vaan ole vain jämäkkä ja muista kehua aina hyvistä hetkistä.