Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku nepsy-lapsen vanhempi selventää?
04.10.2023 |
Heti tähän alkuun: ei ole tarkoitus haukkua ketään, ei arvostella ketään eikä lisätä vastakkainasettelua. Yritän ihan aikuisten oikeasti vain ymmärtää.
Tilanne on se, että olen lapsi-vanhempi harrastusryhmässä lapseni kanssa. Kaikki ryhmän lapset ovat pikkukoululaisia, eli mistään leikki-ikäisten jutuista ei ole enää kyse.
Eilisen jälkeen harkitsen vakavasti, että me lapsen kanssa etsitään joku toinen paikka missä liikkua. Ryhmässä on kolme lasta, joiden käytös eroaa sen verran paljon muista että epäilen heidän olevan nepsylapsia. Se, miten he käyttäytyvät ei oikeastaan ole edes se ongelma, vaan heidän vanhempansa.
Miksi he eivät puutu mihinkään?
Onko kyse siitä, että puuttuminen lapsen käytökseen pahentaisi tilannetta? Onko jostain terveydenhuollosta annettu ohje, että valitse taistelusi? Vai onko vanhemmat jo niin turtuneita omaan lapseen, että ei nähdä miten käytös eroaa muista/vaikuttaa muihin?
Harrastuksessa nämä vanhemmat katsovat vierestä ohittelua, urheiluvälineen kädestä ottamista, huutelua (ei toi oo mitään, mä osaan paremmin, haha sä et osaa, mee pois, MEE POIS MUN VUORO jne). Koko ajan saa olla silmät selässä, milloin joku näistä kolmesta tulee taas tekemään jotain.
Se on stressaavaa, eikä se että minä vieraana aikuisena yritän ohjata oikeaan, toimi. Teen tätä joka kerta, tuloksetta, ja sehän tässä väsyttää. Yksi lapsista vastaa "ei kiinnosta" ja äitinsä vain on siinä vieressä hiljaa.
Sitäkin mietin, että meitä on vain kaksi vanhempaa, jotka puuttuvat näiden lasten tuohuun. Loput eivät tunnu välittävän. Sitäkin mietin siis, että eikö he huomaa vai onko heillekin ihan normaalia käytöstä tiuskia muille että ei kiinnosta, mene pois jne?
Kommentit (47)
Älä tee diagnoosia jonkun huonon käytöksen perusteella ja maalita samalla nepsyjä. Teinillä ADHD ja aina on onnistunut tavallisessa ryhmässö/luokassa työskentely. Käytös 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nepsyaikuinen, jolla on haastava nepsylapsi. Voisin kirjoittaa tähän oman näkemykseni, mutta mun mielestä aloitus on todella asenteellinen. Eikö mielestäsi ns. tavikset tee tuota? Onko mielestäsi nepsy=huonosti käyttäytyvä? Vaikka oma lapseni on hyvin haastava tai oli aiemmin niin ei hän käyttäytynyt ulkopuolisia kohtaan noin.
Kuten sanoin, heidän käytöksensä poikkeaa muista tavalla, joka saa epäilemään nepsyä. En tietenkään tiedä heidän diagnoosejaan tai sitä, onko niitä.
Mutta koska ero muihin on selvä, epäilyni on nyt tämä. Ryhmässä on energisiä lapsia muitakin, oikeastaan suurin osa, mutta he tottelevat sekä ohjaajaa että vanhempaansa viimeistään toisella sanomiskerralla.
Yksi vanhempi jäi lapsensa kanssa pois, koska touhu oli lapsen kanssa mahdotonta. Tunnen hänet toisaalta ja juteltiin tästä, että hänen lapsensa on liian väsynyt arki-iltaisin ja temppuilu oli silkkaa väsymyksestä johtuvaa.
Asenne, jonka luulet näkeväsi, on minusta taas aivan normaalia käytöstapojen puutteen ihmettelyä. Sitä myös haluaa suojella omaa lastaan: en minä halua että kun oma lapsi yrittää ja epäonnistuu, vieressä joku ilkkuu hänelle ja vanhempi vain katsoo vierestä. Enkä halua, että kukaan tulee vähän kuin luvan kanssa etuilemaan ja tönimään.
Mitä tällainen sille (mahdolliselle) nepsyllekään opettaa? Ap
Toivoisin, että tulisit norsunluutornista sen verran alas, että ellei sinulla ole nepsylapsia tai aiheeseen liittyvää koulutusta, et tekisi lapsille diagnooseja sen perusteella, että he huutelee, ohittelee tai vie tavaroita käsistä. Oikein tehdyissä tutkimuksissa tehdään laaja-alaiset tutkimukset ja jopa ammattilaisilla on vaikea tunnistaa toisinaan nepsyjä. Noista mainitsemistasi piirteistä ei mikään ole sellainen, että sen varjolla voisi tehdä diagnoosia. Lue kommentti nro 15, siinä on hyvin selitetty. Se sun asenne liittyy nimenomaan siihen, että mielestäsi huonosti käyttäytyvä lapsi on nepsy. Voi olla, mutta voi olla olematta. Toinen asenne taas liittyy vanhempiin. Tunnen sattuneesta syystä monia nepsylapsia ja heidän vanhempiaan. Joka ikinen tekee ihan valtavan työmäärän lastensa eteen. Myös minä. Silti olen kuullut arvostelua päin naamaa.
Kertomasi käyttäytyminen ei ole sallittua kenellekään, mutta niin kuin jo sanoin, aloituksesi on asenteellinen nimenomaan nepsyjä ja heidän vanhempiaan kohtaan.
Itse olen nepsyaikuinen ja olin lapsena pikemminkin vetäytyvä kuin aiheutin mitään häiriötä. Kyse voi olla aivan tavallisista ylivilkkaista lapsista.
Kyse on nimenomaan taistelun valitsemisesta. Sen harrastuksen pitää olla mukavaa myös niille lapsille, joilla käytöksensä hallinnan opettelu on vielä pahasti kesken. Jos siellä koko ajan kuulee eitä ja älää, se ei ole kivaa tekemistä enää.
Me on opetettu meidän lapsille että kaikki lapset vasta opettelevat elämää ja joillain lapsilla se opettelu vie kauemmin.
Mitä sä itseasiassa tossa nyt pelkäät tai paheksut? Kun kyse ei ole tuon ihmeellisemmästä asiasta ja lapsesi ovat ihan turvassa kuitenkin tilanteissa.
Meillä teinillä on ADHD ja hän oli käytökseltään koulussa ja harrastuksissa malliesimerkki ettei todellakaan kaikki ole käytöskyvyttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmettelyssä ei olisi mitään asenteellista, otsikko ei olisi tuollainen.
Mutta jos nyt silti vastaan asiallisesti ja mietin mahdollisia syitä, niin mieleen tulee ainakin:
a) Vanhempi ei huomaa lapsensa käytöksessä mitään outoa, voi olla jopa tyytyväinen reippaaseen, rohkeaan ja jämäkästi puolensa pitävään jälkikasvuun.
b) Lapsen käytös on voinut aina olla hyvin haastavaa ja vanhempi on väsynyt ainaiseen ohjaamiseen ja jatkuvaan puuttumiseen. Harrastus voi olla myös se pieni hetki, kun hän kokee jakavansa edes vähän vastuuta muiden paikalla olevien aikuisten kanssa ja pitää sitä paikkana, jossa lapsi voi vapaasti purkaa loputtomalta tuntuvaa energiaansa.
c) Hän voi toivoa tuollaisessa tilanteessa muiden ohjaavan myös omaa lastaan, koska on huomannut vieraiden ihmisten puuttumisen tehoavan paremmin.
Meillä lapsi halusi lopettaa kivan harrastuksen, kun siellä oli yksi tuollainen lapsi. Ekalla luokalla oli myös yksi ainoa lapsi joka ei osannut käyttäytyä, ja vaikutti koko luokkaan. Nyt tokalla tätä lasta ei enää ole luokalla, ja lapseni on monesti sanonut, että onpa kiva että on niin mukava luokka nykyään.
Mielestäni kumpikaan näistä lapsista ei vaikuttanut nepsyltä, vaan heillä oli vaan moukkamaiset vanhemmat. Näille lapsille huudetaan, ei kuunnella yhtään ja tungetaan heti puhelin käteen, että hiljenisivät. Eiköhän se ole siis kasvatuksen puutetta ja peliriippuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi syytät nepsyjä vanhempien kädettömyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä nyt oikeasti kyse nepsyistä vai ihan vaan mulkuista/kädettömistä vanhemmista, jotka eivät kasvata lapsiaan ja jälki sen mukaista.
Minä veikkaisin kaikkein pahinta eli noiden yhdistelmää. Naapurissa asui aikaisemmin ADHD-lapsi, jota ei edes yritetty kasvattaa, joka paikassa vedettiin esiin AHDH-kortti, "ei sille mitään voi, kun sillä on ADHD". Tunnen muistakin ADHD-perheitä ja niissä aikuisten asenne ei ole samanlaista ja lapselle etsitään rajoja valiten ne taistelut. Tuo naapuri ei taas tehnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on nimenomaan taistelun valitsemisesta. Sen harrastuksen pitää olla mukavaa myös niille lapsille, joilla käytöksensä hallinnan opettelu on vielä pahasti kesken. Jos siellä koko ajan kuulee eitä ja älää, se ei ole kivaa tekemistä enää.
Me on opetettu meidän lapsille että kaikki lapset vasta opettelevat elämää ja joillain lapsilla se opettelu vie kauemmin.
Mitä sä itseasiassa tossa nyt pelkäät tai paheksut? Kun kyse ei ole tuon ihmeellisemmästä asiasta ja lapsesi ovat ihan turvassa kuitenkin tilanteissa.
Siis ap kuvaa kiusaamista ja sinusta se on ok? No, ei ole. Oli kiusaaja nepsy tai ei.
Hesarissa oli iso juttu peruskoulun rappiosta. Siinä monet opettajat sanoivat, että nykyään osa vanhemmista jättää kasvatuksen välistä, ja olettavat varhaiskasvatuksen ja koulun hoitavan asian. Tämä tietenkin vaikuttaa muihinkin lapsiin, kun opettajien huomio menee perusasioiden opettamiseen näille kädettömille lapsille. Eikä ollut kyse niissä kommenteissa nepsyistä tai s2 lapsista (heitä oli käsitelty erillisissä kappaleissa), vaan vanhemmista jotka eivät jostain syystä viitsi opettaa lapsilleen mitään. Ja että ilmiö on kasvava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nepsyt eivät tottele. Kasva sinäkin aikuiseksi.
Ja juurikin sen takia nepsyt saavat käyttäytyä missä vain miten haluavat.
Kuulostaa ihan tavallisille neurotyypillisille vapaan kasvatuksen uhreille. Minun nepsyt lapsina auttoi muita, otti syrjään jääneet leikkeihin, antoi tilaa, oli hiljaisia ja hymyileväisiä eikä rääkyviä perkeleitä niin kuin neurotyypilliset mukulat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuollaisia vanhempia on paljon. En halua sortaa ketään sukupuolen mukaan, mutta isiä on näistä minun havaitsemistani ollut enemmän kuin äitejä. Olettaisin, että kaikki nämä lapset eivät voi olla nepsyjä. Oma sisarukseni, jolla oli diagnoosi oli lapsena verraten kiltti, rauhallinen ja tottelevainen.
On myös tietysti sellaisiakin vanhempia, että eivät enää jaksa, kun on erityislapsi, ja huuto olisi loputon, jos esimerkiksi puuttuisi siihen kun vie lelun toiselta. Ihan ymmärrettävää yrittää välillä päästä helpolla. En mielellään anna omien lasten leikkiä näiden kanssa, kun oppivat sitten itsekin samoille tavoille, enkä pidä siitä että omia sorretaan.
Mutta suurin osa näistä on ihan normaaleja lapsia, jotka syystä tai toisesta käyttäytyvät huonosti. Voi olla liikaa harrastuksia, koululuokassa raju meno, huono kotikasvatus, mitä ikinä. Ja vieras harrastusporukka ei pysty keskenään pitämään kuria. Kyllähän koululaiset jo itse yleensä hoitavat monia kiistoja keskenään.
Nykyään päiväkodissa on tällaista tappelua jatkuvasti. Ihan lyödään ja potkitaan. Ei ennen ollut sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on nimenomaan taistelun valitsemisesta. Sen harrastuksen pitää olla mukavaa myös niille lapsille, joilla käytöksensä hallinnan opettelu on vielä pahasti kesken. Jos siellä koko ajan kuulee eitä ja älää, se ei ole kivaa tekemistä enää.
Me on opetettu meidän lapsille että kaikki lapset vasta opettelevat elämää ja joillain lapsilla se opettelu vie kauemmin.
Mitä sä itseasiassa tossa nyt pelkäät tai paheksut? Kun kyse ei ole tuon ihmeellisemmästä asiasta ja lapsesi ovat ihan turvassa kuitenkin tilanteissa.
Niimpä! Ei mitään pahaa ole siinä että nepsylapset huutele törkeyksiä muille lapsille ja pilkkaavat osaamattomuudesta jne.
Meillä oli niin ison työn takana jo saada lapsi osallistumaan, niin paikan päällä sitä keskittyi luomaan hyvää fiilistä, että täällä on kivaa, kuin viilaamaan siinä tilanteessa lapselle täysin mahdottomia juttuja. Mut mulla on ennemminkin jäänyt mielikuva, että puutuin aina liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on nimenomaan taistelun valitsemisesta. Sen harrastuksen pitää olla mukavaa myös niille lapsille, joilla käytöksensä hallinnan opettelu on vielä pahasti kesken. Jos siellä koko ajan kuulee eitä ja älää, se ei ole kivaa tekemistä enää.
Me on opetettu meidän lapsille että kaikki lapset vasta opettelevat elämää ja joillain lapsilla se opettelu vie kauemmin.
Mitä sä itseasiassa tossa nyt pelkäät tai paheksut? Kun kyse ei ole tuon ihmeellisemmästä asiasta ja lapsesi ovat ihan turvassa kuitenkin tilanteissa.
Siis ap kuvaa kiusaamista ja sinusta se on ok? No, ei ole. Oli kiusaaja nepsy tai ei.
No minä en kyllä lukenut tuosta aloituksesta mitään kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on nimenomaan taistelun valitsemisesta. Sen harrastuksen pitää olla mukavaa myös niille lapsille, joilla käytöksensä hallinnan opettelu on vielä pahasti kesken. Jos siellä koko ajan kuulee eitä ja älää, se ei ole kivaa tekemistä enää.
Me on opetettu meidän lapsille että kaikki lapset vasta opettelevat elämää ja joillain lapsilla se opettelu vie kauemmin.
Mitä sä itseasiassa tossa nyt pelkäät tai paheksut? Kun kyse ei ole tuon ihmeellisemmästä asiasta ja lapsesi ovat ihan turvassa kuitenkin tilanteissa.
Siis ap kuvaa kiusaamista ja sinusta se on ok? No, ei ole. Oli kiusaaja nepsy tai ei.
Tuo nyt varmasti oli kirjoitettu nimenomaan siitä näkökulmasta, jos lapsen käytökselle on neurologinen pohja. Silloin tuo mitä sinä sanot kiusaamiseksi ei kieltämällä muutu. Kiisata ei tietenkään saa, siihen me ihan kaikki aikuiset puututaan, eikö niin?
Minulla on neljä nepsylasta, joista kukaan ei ole käyttäytynyt ap:n kuvaamilla tavoilla ketään kohtaan. Sen sijaan nepsylapseni ovat olleet monenlaisen kiusaamisen kohteena.
Lapsistani kolme on autismin kirjolla ja sosiaalisissa suhteissaan arkoja / vetäytyviä. Kaksi kirjolaisistani on joutunut toistuvasti syrjityksi ja kaveriryhmän ulkopuolelle, kunnes nykyään yliopistossa ovat onneksi löytäneet hyviä ystäviä. Kolmas on ollut onnekkaampi ja pärjännyt paremmin, mutta vetäytyy kaikista konfliktitilanteista, joita nenttien kesken riittää.
ADHD-lapseni sosiaaliset taidot ovat puolestaan loistavat. Hänellä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia kaverisuhteissa. Hän on se, jota opettajat koulussa pyytävät ottamaan uudet luokkakaverit mukaan ja auttamaan heitä saamaan ystäviä. Hän on myös se, joka puuttuu konflikteihin, puolustaa heikompia, löytää ratkaisuja.
Ihan sama mikä ryhmä, niin ohjaaja on todennäköisesti joku vapaaehtoinen, jolla ei tarvitse olla minkäänlaista tietoa tai kokemusta ryhmänohjauksesta. Ja siis hyvä että jotkut suostuvat vetäjiksi, muuten olisivat lasten harrastukset vähissä.