Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli sinusta kauheinta syöpää sairastavan läheisenä?
03.10.2023 |
Minusta kuvausten tulosten odottelu oli hyvin ahdistavaa, varsinkin kun uutiset meni jonkin ajan jälkeen kerta toisensa jälkeen huonommiksi. Lopulta kuolema tuntui suorastaan helpottavalta 😞
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kauhistelu toisen läheisen taholta. Sairaus ollut jo pitkään ja kuolema tulee kuitenkin.
Kauhistelu on perseestä. T. Syöpää sairastava
Näin minäkin sanoisin. Eiköhän jokainen syöpää sairastava tiedä oman tautinsa ja paranemistodennäköisyytensä ja kaipaa enemmänkin niitä hyviä hetkiä, jossa saa unohtaa sen odottavan kohtalonsa hetkeksi. Raskaampaa se on, jos aina se ensimmäinen ja ainoa puheenaihe ihmisillä on syöpä ja voivottelut päälle.
Jos kuolee huomenna, niin pakkoko sitä on murehtia ne viimeiset tunnit. Ennemmin haluaisi nauttia siitä ajasta, mitä on jäljellä.
En odota paranevani ikinä. Tämä on krooninen sairaus jossa on hyviä aikoja ja sitten niitä huonompia. Hyvinä aikoina en uhraa taudilleni ajatustakaan. Olen onnekas koska nykyinen hyvä jakso on kestänyt vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuvaiheen tuskat, pahoinvointi heikotuksineen, se kun hän turposi (nestettä paljon) tunnistamattoman näköiseksi ja nahka kiristi ja oli kivulias, kun ei saanut henkeä ja joutui haukkomaan, hidas kiduttava hiipuminen. Se kun hiipuminen ja kuolema kesti niin kauan eikä mitenkään voitu oloa helpottaa. Voi miksi eutanasiaa ei sallita!
Surullisia kokemuksia teillä. Omassa lähipiirissä on näitä äkkikuolemia. Ei tietysti helppoa sekään, kun ei voi jättää edes hyvästeljä. Mutta eipä tarvitse katsella vierestä, kun rakas ihminen kituu. Voin vain kuvitella miten voimattomaksi sitä itsensä tuntee ja miten nuo kokemukset jäävät painamaan pitkäksi aikaa. Toivottavasti olette saaneet vertaistukea tai keskusteluapua. Todellakin, eutanasian pitäisi olla sallittua. Miksi kenenkään tulisi kuolla uskaisesti kipuihin, tukehtumalla tai henkeä haukkoen?
Se kun tsemppaa toista hoitojen aikana vaikka tietää (tai siis ei tiedä) miten kamalia ne hoidot on. Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta kun jo ajatus niistä myrkyistä on kauhea. Onneksi nykyään moni paranee hoitojen ansiosta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppuvaiheen tuskat, pahoinvointi heikotuksineen, se kun hän turposi (nestettä paljon) tunnistamattoman näköiseksi ja nahka kiristi ja oli kivulias, kun ei saanut henkeä ja joutui haukkomaan, hidas kiduttava hiipuminen. Se kun hiipuminen ja kuolema kesti niin kauan eikä mitenkään voitu oloa helpottaa. Voi miksi eutanasiaa ei sallita!
Mikähän siinä on, että joskus syöpäkuolema on oniin tuskallinen, ja joskus taas ei. Oma läheiseni, joka siis sairastsi syöpää ja kuoli siihen lähti hyvin rauhallisesti, lääkärikin sanoi, että paras tapa kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin ymmärtämään mitä tarkoittaa että kaikella on aikansa.
Ja tämä oli sinusta kauheinta? Okei.
Se, kun näkee miten elämästä häviää pala kerrallaan kaikki elämisen arvoinen. Ei pysty enää syömään, eikä jaksa seurustella tai kiinnostua ympäristöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ei oikeastaan mikään. Kaksi syöpää eletty ja kuoltu. Minä omaishoitajana 10 vuotta. Hetkeäkään en vaihtaisi pois näin jälkikäteen. Elämää sekin vaan oli.