Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa rehellisesti mitä kaikkea joudun käymään läpi jos tulen raskaaksi?
03.10.2023 |
En tunne ketään, joka olisi raskaana eikä kukaan kavereistakaan ole synnyttänyt ja anopit kuolleet. Miehen kanssa toivotaan lasta, mutta yritetty ei vielä olla. Neuvolassa joudun varmaan käymää ja ultrassa. Kaikki lähtee varmaan positiivisesta raskaustestistä? Mitä sitten? Eikä sit mitään veetuiluja bilsantunnit käymättä ja kvg. Ei! Vaan ihan oikeasti kysyn!
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ihmeessä meidän esiäidit mahtoi selvitä raskauksistaan aikana, jolloin ei ollut nettiä eikä vauvapalstaa...
Siihen aikaan oli paljon vähemmän vaatimuksia äideille. Ei ollut neuvolaa syynäämässä ja syyllistämässä siitä, jos vaikka oli syönyt pastöroimattomasta maidosta tehtyä juustoa.
Ei ollut, mutta oma äitini oli vähällä kuolla 1960-luvulla ja vauva kuolikin, kun ei ollut neuvolakäyntejä nykymalliin. Ehkä vauvakin olisi selvinnyt, jos olisi ehditty hoitoon ajoissa.
Kovin seuraus on 18 vuoden elatusvelvollisuus, joka räpsähtää siitä riippumatta, onko lapsi omassa hoidossa vai jossakin muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannat paljon murhetta ja huolta koko loppuelämäsi ajan. Siinä vaiheessa, kun ajattelet että saat enemmän omaa aikaa lapsen itsenäistyessä, Alatalon salakavalasti miettiä miten hän pärjää kun et ole hänen lähellään, lopulta valvot öitä odottaen nuorta aikuista kotiin, ja sen jälkeen kun hän on omillaan, voit enää vain kuvitella ja toivoo että toivottavasti kaikki on hyvin. On tää aika raskasta, vaikee kuvailla sanoin edes.
Jos sinulla on tuollaisia jatkuvia tuntemuksia, oletko harkinnut, että kävisit ammattiauttajan luona ihan vaan juttelemassa ja purkamassa mieltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Kannat paljon murhetta ja huolta koko loppuelämäsi ajan. Siinä vaiheessa, kun ajattelet että saat enemmän omaa aikaa lapsen itsenäistyessä, Alatalon salakavalasti miettiä miten hän pärjää kun et ole hänen lähellään, lopulta valvot öitä odottaen nuorta aikuista kotiin, ja sen jälkeen kun hän on omillaan, voit enää vain kuvitella ja toivoo että toivottavasti kaikki on hyvin. On tää aika raskasta, vaikee kuvailla sanoin edes.
Saat rakkaan ja läheisen ihmisen koko loppuelämäksesi.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttaa todella paljon. Tunnetko potkuja, söitkö myrkkyjä, mitä rakenneultrassa selviää jne
Jatkuva ihana, odottava olo. On hienoa tuntea, miten vatsa kasvaa ja etenkin sen, kun joku siellä alkaa liikkumaan...
Vierailija kirjoitti:
Saat vastuun joka ei katoa
Saat rakkaan, joka ei katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka odotus meni ihan hyvin, mutta synnytyksen jälkeen todettiin sydämen sivuääni. Toki aika yleistä mutta oli silti pelottavaa aikaa odotella lopullisia tuloksia.
Tokan kohdalla epäiltiin jotain raajavammaisuutta, ja sitä seurattiin sitten koko raskausaika. Sairaalan lääkärikin totesi että voi tällä lapsella olla ihan hyvä elämä mutta urheilijaa ei tule. No mitään vammaa ei ollut, ja ihan on kehittynyt ikäistensä tahdissa. Oli vaan aikamoiset 20vkoa pelätä oikeasti jotain vakavaa.
Nyt odotan kolmatta ja jo NT-ultrassa eli viikolla12 todettiin mahdollinen kromosomipoikkeama ja ensinnäkin täytyy tehdä isoja vaikeita päätöksiä, miten lähtee asioita selvittämään vai lähteekö. Ja nyt vaan odotellaan tuloksia. Tulee tämä lapsi syntymään tai ei niin yhtään lasta en enää ikinä halua. Huoli on todella iso jo tässä vaiheessa, ja kaikkea on muka melkein sattunut/ollut/tullut lapsille, niin joo kiitos ei.
Mun ohje kaikille on; tee eka lapsi nuorena ja tee toinen melkein heti perään.
Rakenneultra. https://www.aava.fi/palvelut/raskaus/raskauden-aikana/rakenneultra-eli-…
Alle 40v pariskunta olemme. Mikä on NT-ultra?
Vierailija kirjoitti:
Joudut mahdollisesti käymään läpi sen, että synnytät kuolleen lapsen kuudennella tai myöhemmällä kuulla, vaikka aina sanotaan että riski keskenmenoon on ohi 3 kk jälkeen. Ehdit ihastua, rakastua ja odottaa lasta, kivuliaasti synnytät ja hänet vain kaavitaan pois.
Kyllä elämä on. Saatat vielä sairastua ennen kuolemaasi ja lopulta jopa kuolet itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ihmeessä meidän esiäidit mahtoi selvitä raskauksistaan aikana, jolloin ei ollut nettiä eikä vauvapalstaa...
Tarkoitatko sitä, että ap kysyy? Eikö saisi kysyä, jos ei ole koskaan näihin asioihin törmännyt? "Ennen" jokainen oli näihin törmännyt, oma äiti oli nähty raskaana, täti tai sisko oli nähty raskaana. Nyt on harvinaista että olisi iso perhe tai että naiset tulisivat raskaaksi heti kun naimisiin menevät.
Minua alkoi nyt ärsyttämään kysymyksen asettelusi. He selvisivät jos selvisivät. Naisten kuolleisuus oli ennen järjettömän suurta. Kuoltiin raskauteen, synnytykseen, synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin (tulehdus oli tavallinen seuraus). Samaten ne vauvat, suhteellisen harva selvisi viisivuotiaaksi asti. Ensimmäinen elinvuosi oli kaikkein vaarallisin.
Mitenkä selvisivät, sinä kysyt?? Hyvin todennäköisesti eivät selvinneetkään ja se tiedettiin! Pappi oli valmiudessa kun naisella synnytyksen kesto venyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräpukamat, kohdun laskeuma, pidätysvaikeudet.
Olen synnyttänyt yhden lapsen, eikä tullut mitään näistä.
Raskaus meni hyvin, en oksentanut.
Loppuaikoina vaan vähän väsytti ja nukkuminen oli ison mahan kanssa vaikeaa.Synnytys minulla oli yllättävän helppo ja kivuton. Olen pitkähkö ja lapsi oli aivan keskikokoinen.
Synnytys sujui aivan jonkun lääkäreiden oppikirjan mukaisesti.
Kuukautiskipuja muistuttavia polttoja 10-5 minuutin välein. Sitten sairaalaan.
Poltot jatkui kipuaaltoina, välissä kivutonta odottolua.Voihkin vähän ja pyysin epiduraalin joka vie kaikki kivut. Katselin potilashuoneessa telkkaria.
Muutaman tunnin päästä kätilö pyysi ponnistamaan jalapsi syntyi.
Ei sattunut kun olin saanut sen epiduraalipuudutuksen.Kätilö tai joku paikkasi episetomia haavan alapäässä. En edes huomannut koko touhua.
Vauva nostettiin verisenä rinnalle ja sitten kiikutettiin tutkittavaksi.
"helppo ja kivuton --- kun olin saanut sen epiduraalipuudutuksen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on mahdollista että et tunne ketään joka olis ollut raskaana??
Siis ootteko teinejä ja toki molemmilta kuollut äiti?
Ensimmäinen synnytys meni ilman mitään kivunlievitystä. Helppo ja ihana tapahtuma. Toisessa jouduin sektioon lapsen asennon vuoksi, mutta sekin meni ihan hyvin, vaikka alatiesynnytyksen olisin toki halunnutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräpukamat, kohdun laskeuma, pidätysvaikeudet.
Sektiosynnyttäneellekin?
Ei ole nuo riippuvaisia synnytystavasta vaan ovat sen raskauden aiheuttamia vaivoja.
Minusta oli ihanaa olla raskaana - jotenkin oli ihanaa kun maha kasvoi, ja taisin sitä raskauden hehkuakin saada kasvoille. Tukka oli tuuhea eikä rasvoittunut, toisin kuin yleensä. Olin toki onnekas, ettei pahoinvointia ollut, joten jatkoin normaalia elämää ja treenaamista synnytykseen asti, mikä puolestaan ylläpiti hyvää oloa ja edisti myös synnytyksestä palautumista. Synnytys itsessään oli tosi raju ja lääkkeistä huolimatta kivulias kokemus, mutta on ihmeellistä, miten nopeasti siitä palautui - ensin sitä tuntee olevansa ihan rekan alle jäänyt, sitten viikon päästä tekisi mieli jumppaan. Myös vauva-arki on ollut helpompaa kuin kuvittelin.
Joo, ikinä ei tiedä mitä vaivoja itselle tai vauvalle tulee, mutta on hyvä muistaa, että yleensä eniten kokemuksistaan kertovat ne, joilla on ollut vaikeuksia, joten mielikuva saattaa vääristyä. Itse ainakin yllätyin, koska olin odottanut, että kaikki on ihan kamalaa vähintään vuoden ajan. Mediasta ja keskustelupalstoilta saa kuvan, että lapsen hankkiminen pilaa kropan, elämän ja parisuhteen. Itse ainakin koen elämäni parantuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peräpukamat, kohdun laskeuma, pidätysvaikeudet.
Takana kolme täysaikaista raskautta (ja muutama varhainen keskenmeno) ja ainoa näistä minkä sain oli peräpukamia esikosisen raskaudessa. Synnytyksestä en osaa sanoa kun kaikki omat on sektiovauvoja, mulla ei lantiosta mahtunut läpi vauvaa. Raskaudet meni mulla suht hyvin, ei yhtään pahoinvointia, mutta verenpaine laski niin alas, että tuolilta ylös nouseminen oli välillä vaarallinen projekti. Samoin syke nousi varsinkin loppuraskauksissa niin, että mitään urheilua ei vounut ajatellakaan, kun jo portaiden nousu aiheutti ahdistusta. Mutta nämä on todella yksilöllisiä, kaverilla sen sijaan lensi laatta synnytysaliin saakka kummassakin raskaudessa, mutta verenpaineiden ja sykkeen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ja toisella kaverilla, kyllä ruuat pysyi sisällä, mutta verenpaine kohosi kummassakin raskaudessa niin, että pari viimeistä kuukautta maattiin sängyssä. Että ei voi tietää mitä sulle eteen ap tulee, lue joku raskautta käsittelevä opas niin saat vähän käsitystä mitä kaikkea siellä voi edessä olla. Muista kuitenkin, että suurin osa raskauksista sujuu ihan normaalia elämää eläen ja lopputuloksena on terve vauva ja terve äiti.
Vierailija kirjoitti:
oksennat kymmeniä kertoja päivässä puolenvuoden ajan.
Itse en oksentanut kertaakaan raskaana ollessa. Sen sijaan sain liudan muita vaivoja, tässä niitä lueteltuna:
Ummetus, närästys, valtava turvotus joka puolella kroppaa, vasemman käden puutuminen ja tunnottomuus (rannekanavaoireyhtymä ehkä?), jatkuva pissahätä, katkonaiset yöunet, si-nivelen / lonkan alueen kipu vasemmalla puolella (haittasi kävelyä ja sängystä nouseminen oli tuskaisaa), korkea verenpaine (143/100 tais olla huippulukema), jne...
Joo, lapsi jää ainoaksi. Aika ei kultaa muistoja ja ei oo sitä isoa tiellä olevaa mahaakaan ikävä. Ihanaa kun toi lapsi on nyt maailmassa ja kasvaa koko ajan, ihana veijari.
Melko rohkeasti lähditte kolmanteen lapseen, kun kahdella muullakin epäiltiin geneettisiä ongelmia. Toivottavasti geenilotto onnistuu nytkin ja lapsi on terve.
Vierailija kirjoitti:
Ensin teet raskaustestin. Kun olet saanut positiivisen tuloksen ja ehkä odotellut jonkun aikaa, voit varata ensikäynnin neuvolaan. Siitä alkaa rullata, kertovat sitten milloin tarvitsee mennä.
Huolehdi jo ruokavaliosta ja terveellisyydestä. Raskausvitamiinit voit aloittaa jo ennen raskautta, sitten lopetat kahvinjuonnin ja tarkistat, mitä ruoka-aineita ei suositella raskaana oleville.
Hanki jo muutama raskausvaate, esim. kiristämättömät housut ja paitoja. Sitten neuvolakäynnin jälkeen voit hankkia jo pari lastentarvikettakin. Neuvola antaa raskaustodistuksen, kun raskaus on edennyt.
Raskausvaatteita tarvitsee vasta viimeisellä kolmanneksella ja kannattaa käyttää esim. miehen isompia paitoja päällä. Turha ostaa mitään krääsää, jota tarvitsee vain noin kolme kuukautta, ellei suunnitelmissa ole ainakin kolme lasta.
Kannattaa vasta rakenneultran jälkeen ostella vauvan vaatteita. Sen jälkeen tilanne on jo melko pysyvä.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti lasuja. Suomessa tehdään yli 200.000 lasua vuodessa, eli lähes kaikki lapset ja sikiöt joutuvat niiden kohteeksi. Sikiöistä tehdään ns. ennakoivia lasuja eli mahdollinen huostaanotto toteutuu vasta synnytyksen jälkeen. Ja ei kannata selittää, että teillä on kaikki hyvin ja siksi lasua ei tule. Kaikista perheistä löytyy joku puute, kun tarpeeksi tutkitaan.
Älä pelottele. Minun lapsiani ei otettu huostaan. Ehkä sinut ja sinun lapsesi on.
Alussa väsymystä ja ähkyn tunnetta. Huolta vauvasta. Muljahduksia vatsassa ja kiinnikkeiden kiristelyä. Harjoitussupistuksia. Yksinäisyyttä. Rakkautta. Jännitystä.
Olen synnyttänyt yhden lapsen, eikä tullut mitään näistä.
Raskaus meni hyvin, en oksentanut.
Loppuaikoina vaan vähän väsytti ja nukkuminen oli ison mahan kanssa vaikeaa.
Synnytys minulla oli yllättävän helppo ja kivuton. Olen pitkähkö ja lapsi oli aivan keskikokoinen.
Synnytys sujui aivan jonkun lääkäreiden oppikirjan mukaisesti.
Kuukautiskipuja muistuttavia polttoja 10-5 minuutin välein. Sitten sairaalaan.
Poltot jatkui kipuaaltoina, välissä kivutonta odottolua.
Voihkin vähän ja pyysin epiduraalin joka vie kaikki kivut. Katselin potilashuoneessa telkkaria.
Muutaman tunnin päästä kätilö pyysi ponnistamaan jalapsi syntyi.
Ei sattunut kun olin saanut sen epiduraalipuudutuksen.
Kätilö tai joku paikkasi episetomia haavan alapäässä. En edes huomannut koko touhua.
Vauva nostettiin verisenä rinnalle ja sitten kiikutettiin tutkittavaksi.