UMK 2024 OFFICIAL

"Vox populi tulee saamaan tosi paljon ääniä Suomen virolaisilta, joten kantsii uhrata äänensä mieluummin jollekin toiselle, jos on jotenkin kahden vaiheilla."

No voittoahan sillä äänestyksellä tavoitellaan? Nyt vähän haiskahtaa Sara fanin epätoivoiselta yritykseltä viedä Mikaelilta ja Nublulta ääniä 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin et vika on meissä suomalaisissa itsessään. Meidät subliminaalisesti aivopestään lapsesta saakka ajattelemaan, että elämä on synkkää ja ikävää. Ja meidän musiikki kuvastaa tätä äärimmäisen vahvasti. Ongelma on sit siinä, kun muualla maailmassa ei ajatella tällä tavoin. Sit me lähetetään meidän mielestä hyviä (synkkiä ja ikäviä) lauluja Euroviisuihin, ja ihmetellään miksi ei pärjätä.

 

Ehkis siis Sara on tän vuoden vaihtoehdoista paras, se ainakin kuvastaa sitä sielunmaisemaa, missä me näköjään ollaan vieläkin vuonna 2024. Tajuan et se maisema on tullut varmaankin 1939-1945 vuosina ja tämän ajan seurauksena, mut eikös olisi jo aika mennä siitä eteenpäin? Ei elämän tarvii olla synkkää ja ikävää (elämä on sitä mitä teet siitä?).

 

No pitäisikö meidäjn joka vuosi lähettää tekopirteitä renkutuksi

Siinähän lukee aika selkeästi et "Ehkis siis Sara on tän vuoden vaihtoehdoista paras". Lähetetään sitten jotain pirteämpää, kun saadaan seuraava sukupolvi päättämään asioista. Tää sukupolvi elelee vielä synkkää ja ikävää aikakautta. En kyllä tiedä miksi, minulla on ainakin ihan mukavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin et vika on meissä suomalaisissa itsessään. Meidät subliminaalisesti aivopestään lapsesta saakka ajattelemaan, että elämä on synkkää ja ikävää. Ja meidän musiikki kuvastaa tätä äärimmäisen vahvasti. Ongelma on sit siinä, kun muualla maailmassa ei ajatella tällä tavoin. Sit me lähetetään meidän mielestä hyviä (synkkiä ja ikäviä) lauluja Euroviisuihin, ja ihmetellään miksi ei pärjätä.

 

Ehkis siis Sara on tän vuoden vaihtoehdoista paras, se ainakin kuvastaa sitä sielunmaisemaa, missä me näköjään ollaan vieläkin vuonna 2024. Tajuan et se maisema on tullut varmaankin 1939-1945 vuosina ja tämän ajan seurauksena, mut eikös olisi jo aika mennä siitä eteenpäin? Ei elämän tarvii olla synkkää ja ikävää (elämä on sitä mitä teet siitä?).

Hyvin sanottu. Suomalaiset ovat outoja. Jäädään junnaamaan omaan pahaan oloon samoin

Täällä on jotkut jääneet junnaamaan valitusvirteensä.

Paljon näyttää olevan sekä suomalaisia että ulkomaalaisia, jotka pitävät Saran biisistä ja kokevat sanatkin kauniina ja koskettavina. Kahden viikon päästä sitten nähdään, meneekö tämänhetkinen ennakkosuosikki viisuihin vai joku muu. 

Olen positiivinen ja iloinen luonne. Olen suomalainen. En ole masentunut enkä pidä synkkyydestä ja surusta. Ajatusmaailmani on elämä on sitä mitä teet sillä. Jos haluat elää masentuneena niin mulle aivan sama. Itse en kestäisi sellaista elämää päivääkään. Oma päätös mulla tuo positiivisuus. Vaikka olen elämässä kokenut paljon menetyksiä, suruja ja huonoja hetkiä, en silti koskaan suostu masentumaan. Se ei ole elämisen arvoista elämää. Täällä ollaan vain kerran ja sen vuoksi en tuhlaa elämää durkutteluun. Kaikki kokee suruja mutta vain osa osaa käsitellä ne ja päästä niistä yli. Se on taito jota pystyy opettelemaan. Positiivisuus siis! 

Mun mielestä Paskana on kappaleena hieno. Se on samaistuttava ja jollakin synkällä tavalla kaunis. Mutta en mä sitä viisuihin halua lähettää. Enkä kuunnella jatkuvasti radiossa tai omilla soittolistoilla. Voin silti arvostaa Paskana-biisiä, mutta mun ääni menee kyllä hyvän fiiliksen energisoivalle No rules:ille, jota myös omassa arjessani kuuntelen toistuvasti.

ENs vuonna Saara Aalto UMK. Kolme biisiä, jotka tilataan Ruotsista jaYle suunnittelee niihin maailmanluokan spektaakkelit. Meri-rakas toimii managerina. Tai sitten Pertti Kurikan nimipäivät suoraan viisuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttäköön listat, gallupit mitä tykkää ja samoin nää reaktiovideoiden tekijöiden mielipiteet olla mitä vaan, mut eiköhän ratkaiseva tekijä oo kansa. Oliski mielenkiintosta nähä Siipolan naama jos ei voittaiskaan UMK:ta. Nyt kun häntä hehkutetaan voittajaksi, voikin käydä niin että se saa äänestäjät äänestämään entistä enemmän jotain muuta.

Listat ja gallupit ovat kansan ääni.

Niin on, mut ei välttämättä kaikkien äänet siinä ole sekä äänestää voi vissiin useamman kerran finaalissa.

Nyt positiivisuutta! Hyvää meininkiä! Iloa ja huumoria! No rules. Siitä löytyy kaikki😄

Nää typerät kisat pitäis vaan lopettaa. Ruotsi nappaa turhia voittoja nykyään muutman vuoden välein. 

No rules 👍👍👍

En kyllä No rulesiakaan äänestä jos ei viisuihin meinaa. Mikähän se haastattelu on, josta joku saanut tällaisen käsityksen?

Jos Sara Siipola ei voita, niin se on varmaan kisojen jälkeen ihan paskana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin et vika on meissä suomalaisissa itsessään. Meidät subliminaalisesti aivopestään lapsesta saakka ajattelemaan, että elämä on synkkää ja ikävää. Ja meidän musiikki kuvastaa tätä äärimmäisen vahvasti. Ongelma on sit siinä, kun muualla maailmassa ei ajatella tällä tavoin. Sit me lähetetään meidän mielestä hyviä (synkkiä ja ikäviä) lauluja Euroviisuihin, ja ihmetellään miksi ei pärjätä.

 

Ehkis siis Sara on tän vuoden vaihtoehdoista paras, se ainakin kuvastaa sitä sielunmaisemaa, missä me näköjään ollaan vieläkin vuonna 2024. Tajuan et se maisema on tullut varmaankin 1939-1945 vuosina ja tämän ajan seurauksena, mut eikös olisi jo aika mennä siitä eteenpäin? Ei elämän tarvii olla synkkää ja ikävää (elämä on sitä mitä teet siitä?).

Hyvin sanottu. Suomalaiset ovat outo

Kuka voi pitää sanoja kauniina? ei saa pyöriä maa, aurinko sammuttakaa, verhot kii! Tosi kaunista.... Tuo verhot kii on itelle kaikkein kauhkauhein. En pidä ikinä verhoja kiinni, kaikissa ikkunoissa meillä ei edes ole verhoja. Inhoan verhoja niin ehkä siksi nämä sanatkin on niin peestä hah! 

Vierailija kirjoitti:

Jos Sara Siipola ei voita, niin se on varmaan kisojen jälkeen ihan paskana.

Tai sit se menee kakalle😁

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna Euroviisuihin lähetettiin artisti + biisi, missä oli mukana hassua huumoria, hyvää mieltä, hyvää meininkiä, ja runsaasti viihdyttävyyttä. Tämä osoittautui varsin hyväksi reseptiksi, ja samalla kyseenalaistaa aikaisempien vuosien valinnat (melankoliset surkuttelubiisit ja artistit).

Kysymys on, onko tämän vuoden ehdokkaista yksikään sellainen, keneltä löytyisi nämä samat viime vuoden ainekset?

Luulisi sen nyt jo kaikkien tajunneen, että ei ole, eikä joka vuosi semmoista voi ollakaan. Uusi vuosi, uudet biisit. Myöskään Keiran tapasta tanssipoppia ei nyt oo eikä Kuumaan haikeeta poppi-iskelmää. Portion Boyssien faneille luulis Windowsmanin olevan samantyyppinen ja muut miettii sitten, että mikä tänä vuonna on paras tai paremman puutteessa kelpoisin.

Toivon no rules lähtevän suomea edustamaan siinä on oikea asenne 👍👍👍 no rules 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin et vika on meissä suomalaisissa itsessään. Meidät subliminaalisesti aivopestään lapsesta saakka ajattelemaan, että elämä on synkkää ja ikävää. Ja meidän musiikki kuvastaa tätä äärimmäisen vahvasti. Ongelma on sit siinä, kun muualla maailmassa ei ajatella tällä tavoin. Sit me lähetetään meidän mielestä hyviä (synkkiä ja ikäviä) lauluja Euroviisuihin, ja ihmetellään miksi ei pärjätä.

 

Ehkis siis Sara on tän vuoden vaihtoehdoista paras, se ainakin kuvastaa sitä sielunmaisemaa, missä me näköjään ollaan vieläkin vuonna 2024. Tajuan et se maisema on tullut varmaankin 1939-1945 vuosina ja tämän ajan seurauksena, mut eikös olisi jo aika mennä siitä eteenpäin? Ei elämän tarvii olla synkkää ja ikävää (elämä on sitä mitä teet siitä?).

Hyvin sanottu. Suomalaiset ovat outoja. Jäädään junnaamaan omaan pahaan oloon samoin

Taitaapa olla kuitenkin melkoisen yleismaailmallinen ilmiö tehdä ja kuunnella myös muunkinlaista musiikkia kuin jumputuksia lyriikoilla tyyliin kaksin käsin kiinni tuopista niinku cha, cha, cha tai uuh, aah, riisu mut, ota mun lanteista kii (ei yhtään mitään Käärijää tai Siniä vastaan).

Kannattaa vaikkapa kuunnella Sian Chandelier ja miettiä, miksiköhän siitä tuli  maailmanlaajuinen hitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin et vika on meissä suomalaisissa itsessään. Meidät subliminaalisesti aivopestään lapsesta saakka ajattelemaan, että elämä on synkkää ja ikävää. Ja meidän musiikki kuvastaa tätä äärimmäisen vahvasti. Ongelma on sit siinä, kun muualla maailmassa ei ajatella tällä tavoin. Sit me lähetetään meidän mielestä hyviä (synkkiä ja ikäviä) lauluja Euroviisuihin, ja ihmetellään miksi ei pärjätä.

 

Ehkis siis Sara on tän vuoden vaihtoehdoista paras, se ainakin kuvastaa sitä sielunmaisemaa, missä me näköjään ollaan vieläkin vuonna 2024. Tajuan et se maisema on tullut varmaankin 1939-1945 vuosina ja tämän ajan seurauksena, mut eikös olisi jo aika mennä siitä eteenpäin? Ei elämän tarvii olla synkkää ja ikävää (elämä on sitä mitä teet siitä?).

Hyvin sanottu. Suomalaiset ovat outo

Olen kuunnellut tuon sian biisin, en pidä siitä. Hirveä ääni ensinnäkin ja ei uppoa tuo musiikki omaan musiikkimakuun yhtään

Sian biisi on kidutusta korville

Miksi suomalaiset haluaa synkkyyttä??? Eikö edes vähän iloa elämään, no rules👍