Mitä tehdä ensimmäisenä isänpäivänä ilman isää?
Kysymys oikeastaan olikin jo otsikossa. Onko ideoita?
Kommentit (16)
En minä ainakaan tehnyt mitään erikoista. En vain voinut soittaa isälle ja tunsin haikeutta hänen poismenonsa vuoksi.
Millainen spektaakkeli se ennen on ollut, kun nyt olet noin hukassa?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko ennemin ohittaa päivän vai muistaa isääsi ?tai sopivasti kumpaakin ? Ja osanottoni.
Sepä se kun en oikein tiedä tai ole varma. Ehkä vähän molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko ennemin ohittaa päivän vai muistaa isääsi ?tai sopivasti kumpaakin ? Ja osanottoni.
Sepä se kun en oikein tiedä tai ole varma. Ehkä vähän molempia.
Minä viettäisin päivää mahdollisuuksien mukaan muiden isääni kaipaavien kanssa. Pyytäisin vaikka kahville tai syömään kanssani.
Kävisin kyllä myös haudalla jos se olisi mahdollista.
Tosin tämä on vain se mitä ajattelin, ku ehdin isäni vaikeasti sairastaessa kuvitella jopa tällaisia hetkiä.
Isäni kuoli kun olin 15 v. Käymme isäinpäivänä haudalla ja teemme isän lempiruokaa. Tämä vain jäi jotenkin perinteeksi kun ensimmäinen isäinpäivä hänen kuoltuaan teimne näin.
Tee mitä huvittaa, ei se sun isääsi enää kiinnosta.
Juhlin pappaa ja omien lasteni isää. Pappakin tosin on jo 96v.
Isäni kuoli kun olin 7v. enkä ole varmaan ikinä viettänyt isänpäivää hänen kanssaan tai häntä muistellen.
Vietä päivä äitisi kanssa, puuhaatte sitten mitä puuhaatte. Sinä olet ensimmäistä kertaa isänpäivänä ilman isää, mutta hän viettää juhlapäivää ensi kertaa ilman puolisoa. Se on vielä rankempaa.
Minä kävin silloin aikoinaan viemässä kynttilän haudalle.
Vierailija kirjoitti:
Vietä päivä äitisi kanssa, puuhaatte sitten mitä puuhaatte. Sinä olet ensimmäistä kertaa isänpäivänä ilman isää, mutta hän viettää juhlapäivää ensi kertaa ilman puolisoa. Se on vielä rankempaa.
Jaa että puolison menettäminen rankempaa kuin isän menettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko ennemin ohittaa päivän vai muistaa isääsi ?tai sopivasti kumpaakin ? Ja osanottoni.
Niin, äidin mielestä minun pitäisi vihata ja unohtaa, mutta minulle isi oli aina mukava, reilu ja kiva.
Äiti käy heti huutamaan jos minua itkettää.
Juhlin kun paska oli vihdoin kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Olin iloinen kun isä kuoli.
Niin no miksei, voihan siitä kai iloinenkin olla jos taustat on vaikeat.
Ei kai sitä sitten mitenkään tarvi juhlia.
Haluatko ennemin ohittaa päivän vai muistaa isääsi ?tai sopivasti kumpaakin ? Ja osanottoni.