Uusioperheen joulu, mihin lahjat?
Olen seurustellut reilun vuoden miehen kanssa, joka on minua vanhempi ja jolla on myös kaksi lasta edellisestä liitosta... Lasten äiti alusi vastusti suhdetta, ja minussa oli tietysti kaikki mahdolliset viat, mutta sitten kun alkuhankaluuksista päästiin, niin koko ajan kuitenki on tullut jotain..
No tämän hetkinen riita on nyt lasten joululahjoista, mihinkä kysyisinkin teidän mielipidettä. Ajattelimme mieheni, lasten isän, kanssa, että lahjat jota saavat meiltä ja mieheni vanhemmilta jäisivät tänne, koska täälä ei paljon leluja heillä ole. Ja suurin osa leluista oli sellaisia, että heillä oli vastaanvanlaisia jo äidinsä luona.
Lapsille toki selitimme asian, että miksi ne jäävät tänne ja sovittiin, että saavat jotain viedä äidinsäkkin luokse, mutta isoimmat olisivat täälä (mm. sellaisia leluja jotka on koottuja, ettei edes kestäisi edes takaisen rehaamista tai tosiaan semmoisia mitä heillä on jo vastaavanlaisena).
Lapset lähtivät ihan hyvillä mielin pois täältä, eivätkä edes kyselleet enää lelujen perään, mutta sitten kun lasten äiti oli kuullut jutun, etteivät saaneetkaan leluja tuoda sinne, hän suuttui tajuttomasti ja onki jo pommittanut toista päivää asiasta.
Viimeiset viestit mitä hän on miehelleni lähettäny, on ollut sellaisia, missä hän on sanonut kuinka lapset eivät enää ikinä halua tulla tänne, ja kuinka joulua ei enää ikinä tulla meille viettämään. Että tämä tyttö joka on vanhempi (6 v) haluaa vain sen takia tulla uutena vuotena tänne että saa lelunsa pois, ja nuorempi (poika 5 v) ei halua tulla ollenkaa..
En pysty käsittämään asiaa, että kun lapset lähtivät täältä he olivat iloisia, eivätkä olisi halunneet lähteä, ja kun olivat olleet varttitunnin äitinsä luona, meidän työ ei halutta enää koskaan tulla..
Meillä kuitenkin ajatuksena oli se, että lapsilla olisi tääläkin leluja, joittenka parissa aika kuiluisi, kuin että heillä on aina vain pari pehmolelua joukossa, niin onko siinä jotain väärä?
Ja minusta on lasten äidiltä kohtuutonta sanoa isälle tyyliin kuinka lapset vihaavat häntä, itselle kun ei tulisi mieleenkään, hän oikeen piruilee asiasta, ja kyselee: että miltä nyt tuntuu, kun lapset eivät halua tulla luoksenne..
Hohoijakkaa... Mutta sanokaan mitä mieltä te olette, olemmeko tehneet nyt ihan väärin kun lelut jäivät tänne, näillä lapsilla kun ei äidin työnä leluista ole pulaa, ja täälä niitä tarvittaisiin...
Kommentit (10)
mutta siltikin todennäköisesti antaisin jonkin verran periksi ja antaisin lasten esim. valita joitain lahjoja, joita vievät (jos vaikka haluavat kavereille näyttää tms.) ja jotkut voisi sitten pitää teillä. Ja sitten marssitte alennusmyynteihin ja ostatte lisää!!! Saattepahan äidin suun suppuun... :-/ Kyllä on toiset todella pikkumaisia - äidillä ei tosiaan taida olla oikeita ongelmia... Todennäköisempi syy tietty se, että on vain yksinäinen, katkera, mustasukkainen ja kateellinen. On niin surullista, että lapset näissä jutuissa on aina ne, jotka joutuvat kärsimään! Nytkin menivät hyvät joulufiilikset piloille... Olkaa te fiksumpia ja ajatelkaa lasten parasta älkääkä tarttuko lasten äidin tavoin lillukanvarsiin...
Lapsille toki selitimme asian, että miksi ne jäävät tänne ja sovittiin, että saavat jotain viedä äidinsäkkin luokse, mutta isoimmat olisivat täälä (mm. sellaisia leluja jotka on koottuja, ettei edes kestäisi edes takaisen rehaamista tai tosiaan semmoisia mitä heillä on jo vastaavanlaisena).
Ymmärrän itse mainiosti, että esim jotain koottavia + lautapelejä on melko masentavaa rehata edestakaisin, koska osat häviävät ja sitten siinä on yksi riidanaihe lisää :/ Uskon, että lapset asian ymmärtävät ja onpahan sitten aina jotain mieluista isänkin luokse tullessa.
Jos leluja olisi hirvittävän paljon, niihin alkaa menettää mielenkiintoa...
Ei ole musta kovin hyvä, jos sitä aletaan ottaa esille aina silloin, kun tahto halutaan saada lävitse. Kun asiallisiakin perusteluita voi käyttää, tai sitten pitäytyä muuten raivoamisessa, mutta tuommoinen tapaamisoikeudella pelleily on jotain _todella_ lapsellista, alhaista ja typerää.
Itse elän uusperheessä, jossa sekä minun että miehen lapsi. Eli lahjojen jakoa on kolmella taholla; meidän luona, exäni luona ja mieheni exän luona. Kaikki sovellamme leluihin periaatetta, että lelut ovat siinä kodissa, jossa lapsi on ne saanut. Oma poikani kyllä kuljettaa mukanansa satunnaisesti pehmolelua isänsä luota minun luo ja toisinpäin mutta jokaisella lelulla on pääasiallinen kotinsa. Henk.koht. pidän outona moista lähivanhemman suhtautumista, että lelut pitäisi toimittaa hänelle mutta hyvin voin kuvitella, että mieheni exältä moinen(kin) irtoaisi. Onko lähiäideille jotenkin hankalampaa antaa lapsen elää elämäänsä toisessakin kodissa? Näin ainakin meidän kuviossa tuntuu olevan.
Miehellani on edellisesta liitostaan kaksi lasta ja meilla ainakin on toiminut erittain hyvin saanto etta lelut jotka on meille hankittu tai tytot ovat meilta tai meidan puolen suvulta saaneet pysyvat meilla. Toki lapset voivat vieda aidilleen " naytille" niin haluessaan mutta takaisin pitaa tuoda. Samoin toimii tyttojen aiti. Nain tytoilla on molemmissa kodeissa lempileluja ja tavaroita joita he tarvitsevat eika niita tarvitse kuljetella edestakaisin. Tytot ovat 8 ja 10 v ja ymmartavat asian erittain hyvin. Samaa kaytantoa olemme pitaneet vaatteista. Tytoilla on vaatteet taalla ja aidillaan eri. Tosin viime aikoina olen huomannut etta tyttojen sukkia on alkanut valumaan heidan aidilleen... Heidan aiti ei ole todellakaan mikaan koti-ihme ja tytoilla harvoin on puhtaita vaatteita aidiltaan tullessaan.. Ikava sanoa, mutta tosi asia.
Lähiäidin kommentti: Eli meillä myös samallalailla toimii homma, tosin isä ei anna lasten ottaa edes tärkeimpiä leluja mukaan kotiin. Mielestäni ihan hyvä juttu välillä vaan harmittaa jos saavat jonkin kivan jutun isän luona eivät sitä saa kotiin tuoda edes lainaan. Ehkä myöhemmin? Meillä ei leluista ole pulaa mutta esimerkiksi viime vuonna lasten isä hankki lapsille uudet talvi puvut mutta ne jäivät myös isän luo, sillä isä ei halunnut antaa niitä lapsille, joten täällä oltiin sitten vanhoissa puvuissa ja isän luona uusissa. Lelujen kohdalla asian ymmärrän ja vielä jossain suhteessa vaatteidenkin, mutta välillä olisi kiva jos isä hankkisi lapsille myös tänne edes jotain. Lapsille se on tärkeä juttu, että voi sanoa saaneensa jonkin vaatteen isältään. Yhdet paidat lapset saivat isiltä 2vuotta sitten ja niitä on pidetty kovasti. Toki isän luota jotakin tavaraa välillä tulee, esim. pari puun palaa, joku pahvi naamari, sellaisia asioita joille isä ei anna arvoa, mutta lapsi haluaa säilyttää joten ne sitten dumpataan meille.
Tärkeintä on mielestäni se että lapset ovat tyytyväisiä tilanteeseen, eivätkä kaipaa lelujaan. Meillä osa leluista jää usein isovanhemmille, jolloin myös siellä on leluja, yleensä heidän ostamia juttuja. Viime jouluna tulleet leikki rummut saivat minun puolestani oikein mielellään jäädä sinne :)
Ai niin ja sitten jos tuntuu siltä kannattaa välttää antamasta lapsille paljoa joululahjoja. Hankkii vaan muuten vaan leluja kotiin ja sanoo lapsille että nämä ovat täällä teitä varten ja tekee asiasta jotenkin erityisen lapsille, jolloin lasten äiti ei koe että lapset eivät saisi lahjojaan itselleen, vaan voi olla vaan tyytyväinen kun isä hankkii leluja kotiinsa jotta lapset siellä viihtyisivät.
Meillä myös lasten synttäri lahjat menee tällä perjaatteella eli isän ostamat jää isän luo yms. niin ja isä pitää omat kutsut kotonaan omille sukulaisilleen ja tietyille kummeille, jotka eivät ole minun kanssa tekemisissä.
No tässä tämmöistä. Ei pahalla etävanhempia kohtaan. Välillä vaan asiat vähän risoo. :)
Murmeliitta
Mun mielestä olis jotenki outoa, ettei lapsi sais ottaa lahjaksi saamiaan leluja ja vaatteita mukaan sinne pääasialliseen kotiin... Mua ainaki ketuttais jos saisin jotain kivaa ja sit mulle sanottais, että nyt joudut jättämään sen tänne ja saat taas parin viikon päästä leikkiä sillä. Mut se on vaan mun mielipide.
Meillä isä (etä) kysyy aina minulta mitä voisi tyttärelleen hankkia ja minä sitten ehdotan jotain ja ehdotan kyllä ihan sillä mielellä että hankittu tavara on sitten lapsen ja kulkee lapsen mukana.
Onhan se hyvä että on molemmissa paikoissa leluja, mutta esim. meidän 3-vuotiaalle isältä lahjaksi saatu BabyBorn-nukke on niin tärkeä, että se on aina ja joka paikassa mukana.
Mielestäni legot, pelit ja kirjat on ihan sitten eriasia, mutta tällaiset henkilökohtaiset lahjat ovat lapsen ja kulkevat lapsen mukana.
Sen verran vielä ajattelin laittaa, että minulle ei tulisi mieleenkään ehdottaa lasten isälle mitään lapsille tärkeää lahja ideaa, koska he eivät oletettavasti voi kumminkaan ottaa niitä sitten mukaan. Tänä vuonna lapset eivät tainneet edes saada mitään sen ihmeempää isiltä lahjaksi.
Hassu juttu asian tiimoilta kävi pari päivää sitten, kun kävimme poikien isän iso mummun luona kylässä( isä ei oikein ole jaksanut lasten kanssa siellä käydä ja minä taas olen ihan hyvissä väleissä vanhan mummun kanssa, joten käyn sitten lasten kanssa siellä pari kertaa vuodessa. mummu asuu vielä tässä lähellä) Mummu sitten ilmoitti hyvin käytännöllisenä ihmisenä että haluaa antaa synttäri lahjansa (pojallani on kohta synttärit) minulle jotta voin sen antaa sitten pojalle, koska isän luona se jää isälle ja vaatteen käyttö aste on paljon alhaisempi. Eli kaikki sukulaiset eivät oikeen tykkää tästä käytännöstä :)
Välillä mietin miten isä tekee sitten kun lapset ovat 15v eivätkä suostu pitämään kuin tietyn tyyppisiä vaatteita, eivätkä välttämättä halua käyttää eri vaatteita isän ja äidin luona tai kun lahjat ovat muutakin kuin leluja (esim. kannettava cd tai mitä silloin nyt sitten on in) jättääkö isä lahjat ostamatta vai pakottaako hän lapset jättämään lahjat sinne silloinkin? No joo sitä voi sitten ihmetellä. siihen on kumminkin vielä jokunen vuosi aikaa.
murmeliitta
Neuvoisin, että pitäydytte tiukalla asialinjalla. Olette varmaan sanoneet jo syyn toimintaanne. Henkilökohtaisuuksiin ei kannata mennä, mutta sanokaa vain, että:
- Lasten lelut pysyvät teillä, jotta lapsilla olisi leluja
- Lasten lelut ovat lasten leluja, eivät lasten äidin leluja
- Lapsen äiti ei määrää ko leluista
- Lähihuoltajan velvollisuus on edistää lasten ja etähuoltajan välistä tapaamista. Jos näin ei käy, hän on vaarassa menettää nykyisen käytännön mukaisesti lähihuoltajuuden, mikäli asia viedään eteenpäin (tämä ei ole vain sanahelinää)
- Sanokaa, että olette säästäneet hänen asiattomat tekstiviestinsä ja mikäli homma jatkuu, voitte jatkaa keskustelua lastenvalvojan luona
Suosittelen vastaamaan vaikkapa yksitotisesti: " lelut pysyvät täällä. tästä asiasta ei kannata keskustella enää. kuten tiedät, lähihuoltajana velvollisuutesi on tukea etähuoltajan suhdetta lapsiin, ei estää tapaamisia."
Tämän jälkeen voitte ehkä vielä vastata: " jos estät tapamisia, otamme yhteyttä lastenvalvojaan. Hän voi olla kiinnostunut lähettämistäsi viesteistä, jotka olemme tallentaneet."
Vaikka ottaisi aivoon, riitaa ei kannata jatkaa, koska siinä helposti tulee suutuspäissään vain lietsottua ylimääräistä. Tai pahimmassa tapauksessa mentyä ei-asialinjalle, jolloin vetoaminen " asiallisiin" tahoihin alkaa tuntua jo nololta itsestäkin. Jos toinen osapuoli on kuin ääliö, on vahvoilla, jos itse ei ole sitä.
Lapset eivät noin helposti ala isäänsä vihaamaan, vaikka äiti niin toivoisikin.