1-v tytön äiti ihan poikki-auttakaa!

Meillä on kanssa samanikäinen kuopustyttö (1v1kk) ja kova vaatija on hänkin. Ei nyt ole koko ajan ruoan perään, mutta jos joku toinen jotain pistää suuhunsa, haluaa ihan varmasti oman osuutensa ja kovan huudon kanssa.



Mielestäni omat napostelut kannattaa hoitaa täysin salassa. Jos minä jään kiinni jostain suupalasta, annan sitten lapsillekin. Sen takia yritänkin välttää napostelua myös itse.

Puhetta ei juuri ole, mutta liikettä sitäkin enemmän. Homman nimi on: lehmän hermot ja lapselle sellaista tekemistä, jota saa tehdä. Eli kaappeihin lapsilukot ja esim. yhteen kaappiin romua (muovikulhoja, kauhoja ym) mitä saa tutkia rauhassa.

Lapsiportteja paikkoihin, joihin ei saa mennä.

Vaaralliset asiat pois ulottuvilta.

Niin saa itse joskus sen hetken, ettei tarvitse koko aikaa ravata perässä katsomassa, mitä tuhoja syntyy.= lapsiturvallinen ympäristö

Onko korvatulehdukset, allergiat ym. suljettu pois?

Lapselle voi antaa syötävää, mikä hänelle sopii: kurkunpaloja, maissinaksuja, leipää jne. Onko lapsi nälkäinen?

Siis onko tuo ongelma nimen omaa tuo napostelun tarve? Miten hän syö ruokaa ja kuinka monta kertaa päivässä? Ulkoiletteko riittävästi? Onko sinulla aikaa leikkiä hänen kanssaan? Kuulostaa kertomasi perusteella siltä että tyttö kaipaa joko huomiota tai virikettä.. Jatkuva napostelun tarve voi olla nälkää tai tylsyyttä ja tekemisen puutetta.. Tarkennappas hieman niin on helpompi kommentoida.. =)

Saa kyllä ruokaa mielestäni tarpeeksi. Aamulla puuron tai leipää, juustoa, kurkkua jne. samaa kuin mekin aamupalaksi. Tunnin päästä hedelmäsosetta. Aamupäivällä ulkoilemme noin tunnin tai käymme kaupungilla asioilla. Sitten saa välipalaa (sosetta, hedelmää, jugurttia...). Päiväunet alkaa noin klo 13 ja kestää tosiaan pääsääntöisesti puolitoista tuntia. Herättyään syö " oikeaa ruokaa" eli joko samaa kuin me, jos mahdollista tai lihasoseen. Juomana oma maito tankista, janojuomana vesi. Alkuillasta syödään taas välipalaa ja illalla puuro hedelmä tai marjasoseen kera. Mutta kaiken tämän lisäksi kitisee joka välissä juustoviipaleita, leipäpaloja jne.

Allergioita tai sairauksia ei ole.

Olen tytön kanssa periaatteessa koko ajan, koska en saa mitään tehtyä hänen ollessa hereillä. Istun lattialla ja leikitään, kuunnelaan musiikkia, hoidetaan koiria, joten ei pitäisi olla tekemisen tai huomion puutetta. Isänsä on myös tytön kanssa niin paljon kuin töiltään ehtii.

Nukkumaan meno illalla on helppoa. Nukahtaa yksin omaan sänkyynsä ilman kitinöitä ja nukkuu tosiaan jopa 13 tuntia heräämättä.

Tässä alkaa välillä jo tulla itsesyytöksiä, että olenko huono äiti ja valitan turhasta? Rakastan tyttöä kuitenkin yli kaiken ja hän on ollut kuitenkin ns. helppo vauva. Mua vaan tällä hetkellä niin rassaa, ettei päivissä ole muuta sisältöä kuin perässä ravaaminen ja kieltäminen. Mies aikoi huomenna tehdä portin keittiöön, että pystyy olemista edes vähän rajaamaan ja voin vaikka katsoa tv:tä olohuoneessa tytön touhutessa ettei tarvi sataa kertaa keittiöön välillä juosta. Tänää tyttö sitten oppi nousemaan sohville eli tuli uutta varottavaa-huoh!

Hieman vertaan nyt maan lapseeni (nyt 1,5 tyttö), koska meillä hyvin samanlainen rytmi kuin teillä, ja aamu alkaa puurolla n. klo 8. Sitten yleensä ulkoilemme n. 9-10.30 ja sen jälkeen tytön on ehdottomasti saatava " oikeaa ruokaa" . Hän on yleensä liukumäessä yms. vietetyn aamun jälkeen niin nälkäinen että söisi vaikka kiviä :). Sitten tulee myös uni hyvin n. 12 aikaan. Nukkuu yleensä 2 h. Klo 14 on välipalana yleensä jugurttia tai hedelmää tms. Noin klo 17 on päivällinen, siis jälleen oikeaa ruokaa. Iltapuuro tai viili/leipä syödään n. 19.30. Meillä siis syödään 2 " kunnon ateriaa" päivässä ja se tuntuu olevan tarpeen. Vaikka tyttö on pienikokoinen, niin tuntuu, että varsinkin ulkoilun jälkeen on ruokahalu tosi kova.



Tietysti ruoan yms. kerjäämiseen voi olla monia syitä. Tuon ikäinen kun haluaa kaikkea mitä näkee.... Niin myös meillä, mutta selvästi olen huomannut että tyttö ei juurikaan kerjää ruokaa, jos on kylläinen.

Meillä on juostu läkähdyksiin asti pojan perässä siitä lähtien kun hän oppi kävelemään 11kk ikäisenä. Hänestä ei virta lopu kuin unien ajaksi. Jokaisen hetken hereillä ollessaan hän menee kuin sähköjänis paikasta ja tilanteesta toiseen. Tietysti kaikki kielletty kiinnostaa ja siitä on syntynyt loputon kieltämisen kierre. Ja tekevälle sattuu, kuhmuilta ja haavereilta ei voi välttyä. Voimia on kysytty paljon! On suorastaan mieltä ylentävää, kun jopa tarhasta huomautetaan miten meidän poika on poikkeuksellisen energinen. Jep jep, lupaava ADHD...



Meidän jaksamista on auttanut ensinnäkin kodin raivaaminen sallittavampaan kuntoon. Meiltä on kaikki pienet esineet nostettu ylös tai suljettu lukittuihin kaappeihin. Joitakin vaikeiksi todettuja huonekaluja on kiikutettu vinttiin piiloon. Kaikki minkä lukkoon saa, on myöskin lukittu. Kulkemista voi kätevästi rajoittaa myös porteilla. Pistorasiat tulpataan seuraavaksi. Huonekaluilla kiipeilemisen suhteen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltää kieltämästä päästyä johdonmukaisesti, ja tämä alkaa viimein tuottaa tulosta kahden kuukauden jälkeen. Lelut eivät kiinnosta, kaikki muu kylläkin. Olen sitten antanut hänelle käytöstä poistettuja esineitä tai muuten vaan leikkejä kestäviä tavaroita katsottavaksi, ettei nyt aivan kaikkea tarvitse kieltää. Kotona meneekin nykyisin jo ihan kivasti, mutta voi armias mummolareissuja joissa ei voi sekunniksikaan irrotta katsettaan lapsesta....!



Jostain luin, että kävelemään oppineelle lapselle tulee noin 2kk kuluttua uudelleen lähentymisen vaihe. Aluksi kävelytaito vie kaiken huomion ja lapsi hurmiossaan lähtee valloittamaan maailmaa. Pian hän ahdistuu huomatessaan olevansa vanhemmastaan " erillisenä" ja tämän vuoksi ilmenee poikkeuksellinen läheisyyden aika. Sopii ainakin meidän poikaan, joka oppi pari kk sitten kävelemään ja nyt yllättäen on alkanut roikkua lahkeessa ja kinuta syliin ja mankua vieressä suupaloja aina kun syön. Aikansa kutakin, tämäkin vaihe menee ohi jossain vaiheessa. Ajattelen positiivisesti että olen lapselle nyt kaikki kaikessa, vaikkakin se onkin raskasta omien töiden ja tekemisten vaikeutuessa. Jaksamista!

Kuuleppas jos aamulla annat lapsellesi n.2dl kaurapuuroa panet voi nokareen tai hedelmäsosetta silmäksi ja nokka mukista välil annat maitoryyppyjä sit ulkoilet tunnin ja lähdet keittämään peruinoita kuorineen keität et ovat kypsiä ja teet ruskeankastikkeen ja maitoa taas ryyppyinä sen jälk.leikkiä ja päiväunet maitopullonkera.Herättyään välipalaksi jugurttia,omemnan lohkoja,muroja ,soppaa ym sit ulkoilua leikkiä ja toiset perunat voi olla keittoruokakin ja iltapalaksi puuroa,velliä ym niin sanon että kyl narinat loppuu...TUON IKÄINEN EI TURHIA NARISE USKO POIS 7 LAPSEN ÄITINÄ TIEDÄN....EI LAPSI VÄLTTÄMÄTÄ ENÄÄ PUURON SYÖTYÄÄN TARVI VÄLIPALAA VAAN NS.PERUNARUOKAA..JOS ANNAT PURKKIRUOKAA KAUPAN KEITÄ PERUNAA SEKAAN HAARUKALLA MUUSAAT JA VOITA MAUKSI TL KYL AINAKIN MEIDÄN MUKSUT JAKSAA EIVÄTKÄ IKINÄ TOLLAI KERJÄÄÄ RUOKAA.Kyl lapsen kans pitää jaksaa touhuta anna vaikka kattilankansia koriin muovikippoja joita katselee lei´kkii niillä..Lapsi pitkästyy jos hän vain ns.TIELLÄ...juttele,katsokaa kirjoja yhdessä ,laittakaa pyykkejä yhdessä..ym

Ja kyl ton ikänen jo vaatii kädestä syötävää eikä se ole mitään kerjäämistä vaan kehitykseen kuuluvaa kun on ihminen vaik viel pieni.Kenenpä lapsi se ton ikäsenä itse hakee ruokansa ja syö,kyl aikusen täytyy se antaa ja jaksaa laittaa ..Pienen lapsen maha viel pieni et syyö nm.5-6 kertaa pvässä ja koska koko ajan kuluttaa ja kasvaa niin tarvii sen...NYKYPVÄN ÄIDIT NI LAISKOJA ET JOPA LASTEN PITÄIS OLLA HILJAA NURKASSA JA EI SAIS TUOTTAA HÄIRIÖITA HEILLE NIIN SIT KYL NS.HYVIN MENIS...LAPSISTA ON VAIVAA,HUOLTAYM JOS KERRAN TEETTEKIN NIITÄ....

Minulla itsellä kaksi tyttöä, 3v ja 1v3kk. Minusta kyllä myös tuntuu, että lapsesi on oikeasti nälkäinen. EHDOTTOMASTI toinen lämpöinen ateria päivään! Lapsi tarvitsee kaksi lämmintä pääateriaa päivässä. Eli aamupäivältä toinen välkkäpala pois ja lounas ennen päiväunia. Sitten välipala unien jälkeen ja taas iltapäivällä uusi ateria.

Meillä oli kuopukselle tullut nyt 1v ja 1v3kk:n välillä yli kilo painoa lisää. Söikin kyllä kaiken ruuan minkä antoi ja siskon tähteet myös. Laitan lapsille samanverran ruokaa ja tosiaan jos isompi syö ruuastaan puolet niin pienempi syö omansa ja siskolta loput. Olisikohan teilläkin kyse kasvupyrähdyksestä?

Rankka tämä ikä kyllä on, mutta kuitenkin aivan ihana! Voimia ja jaksamisia!

Tulipa taas laadukas vastaus Suurperh.äidiltä. Ei lapsen riehuminen aina ole nälkää eikä edes väsymystä! Jos omat lapset ovat aina rauhallisia tai viimeistään ruoalla rauhoitettavissa, ei voi vetää yleispätevää johtopäätöstä. Saattaa olla lapsia jotka syövät luonnostaan vähän vaikka mitä ruokaa ja millä tavalla tarjotaan, jotkut taas syövät mahdottomasti. Eikä tällä asialla ole aina ylienergisyyden kanssa mitään tekemistä. Kuten ei aina silläkään, miten paljon unia lapsi nukkuu.



Tiedän varmasti luvata, ettei meidän lapsi ole nälässä. Hänelle tarjotaan ruokaa tarpeeksi, usko huviksesi. Ja hän nukkuu vuorokaudessa yhteensä 13-15h. Ulkoilee tuntikausia päivässä ja päivissä on toistuva rytmi. Hänen kanssaan leikitään ja ollaan tuntikausia joka ikinen päivä, ihan vain häneen keskittyen ja kotihommat unohtaen. Kyllä silti voin sanoa että hän on tavallista energisempi tapaus, tämän ovat huomanneet kaikki lapsen kanssa tekemisissä olleet, myös ammatti-ihmiset.



Ehkä omia vastauksiaan voisi vähän miettiä ennen kuin julistaa " oikeita" totuuksia. Lapset ovat erilaisia. Jokainen äiti väsyy joskus ja se on luvallista. Vertaistuki ja vinkit auttaa jaksamaan.

kun puhuu " nykyajan äideistä" ikään kuin ei itse kuuluisi meihin...?



Alkuperäiselle voimia, hermostuttavaa on välillä narina. Tuohon ruoka-aikatauluun ehdottaisin kyllä samanlaista muutosta kuin joku muukin, eli välipaloja pois ja kaksi ruokaa päivässä. Omaa napostelua lapsen saamatta osaansa ei kyllä oikeastaan voi harrastaa. Tietysti voi olla lapsen ja aikuisen herkut erikseen, suklaa voi olla aikuisten ja rusinat lasten herkkuja.

Joskus narina menee ohi kun ei heti kiinnitä huomiota. Yksivuotias voi alkaa jo silloin tällöin keksiä itse itselleen tekemistä ja viihdykettä, jos ei siis ole väsynyt eikä nälkäinen.

Voimia ja iloa arkeen! En voi sanoa että kohta se menee ohi, ei ole ainakaan vielä mennyt meillä, vaikka isompi on kohta kaksi ja puolivuotias...

En huomannut viesteistäsi, kuinka paljon yli vuoden tyttö on. Mutta meillä ei muksut olisi pärjänneet millään tuollaisella ruokamäärällä. 8kk ikäisenä olen ruvennut antamaan 5 ateriaa päivässä, joista kaksi on ollut liha-ateriaa. Ja puuroa kannattaa tarjota joka aamu, jos tyttö vain suostuu sitä syömään.



Itselläni on ollut kaksi kitisijää, joten voin hyvin kuvitella millaista arkesi on. Jotkut lapset vain kitisevät ja vaativat paljon, siis vaikka kaikki periaattessa olisi hyvin. Uskon sen olevan täysin luonnekysymys, meillä esikoinen pitkästyy vieläkin todella nopeasti. Esikoinen lopetti kitinät 1v8kk. Hän kiinnostui vasta 2v leluista, siihen saakka vain aikuisten tavarat kiinnostivat.



Itse olen myös raivannut kodin turvalliseksi, ettei koko ajan tarvi olla silmät selässä. Koska lelut eivät kiinnostaneet, on meilläkin ollut kattiloita ja kauhoja leluina. Noin 1½v lähtien olen ottanut esikoisen mukaan kotitöihin. Kun itse kuorin perunoita, harjasi hän omaa perunaansa. Siivotessa hänellä oli oma rätti ja jälki oli sen mukaista. Hän oli myös kova kiipeämään, sohvalle hän nousi jo alle vuoden ikäisenä (pitkä tyttö), mutta opetin hänet tulemaan turvallisesti takaperin pois sohvalta ja parissa viikossa hän sen oppi.

Olen samoilla linjoilla kuin pari muutakin eli ehdottomasti kaksi lämmintä ruokaa päiväohjelmaan. Aamupäivän välipalan voi hyvin jättää pois eli välipala olisi paikallaan vasta päiväunien jälkeen. Näiden lisäksi vielä aamuin illoin puuro. Näillä mielestäni pitäisi nälkä lähteä ja voihan sitä päivän aikana antaa sormiruokaa (maissinaksuja, porkkanaa, kurkkua,...).



Tuli tuossa mieleen, että onko teidän lähellä muita pieniä lapsia? Jos on, niin järjestäkää treffejä heidän kanssaan - seuraa saa sekä äidit että lapset. Tiedän, että yleisesti sanotaan ettei 1-vuotias tarvitse ikäistensä seuraa. Olen eri mieltä. Meidän kuopus on sen verran vilkas, että silmin nähden nauttii muiden lasten seurasta. Ehkä tämä johtuu osittain 3-vuotiaan isoveljen seurasta eli hän on oppinut touhuamaan yhdessä. Ainakin itselleni ja jaksamiselleni on tosi tärkeää tavata samassa elämäntilanteessa olevia äitejä lapsineen.



Olen samaa mieltä siitä, että on aivan turha antaa mitään yleispäteviä neuvoja. Meillä esikoinen oli 1-vuotiaana rauhallinen tutkijatyyppi. Hän jaksoi olla itsekseen rauhassa yllättävän pitkiä aikoja eikä tarvinnut jatkuvaa seurustelua. Tämä kuopustyttö on täysin toista maata. Haluaa koko ajan kontaktia ja on todella nopea liikkeissään. Häneltä ei mene kuin muutama sekunti, kun nousee Tripp Trappin kautta ruokapöydälle seisomaan ja ottaa pöydän päällä roikkuvista lampuista kiinni :-|. Keittiössä hänen suurinta huviaan on työntää emännänjatkos haluamalleen kohdalle (missä kohtaa pöydällä on jotain mielenkiintoista) ja kipuaa hetkessä pöydän päälle. Eli tämän tytön kohdalla sohvalle ja sohvapöydälle nouseminen on jopa turvallista touhua. Kielletään tottakai koko ajan, mutta mikään ei ole mennyt toistaiseksi jakeluun. Tyttö on aivan ihana pakkaus (tosi kivaa vaihtelua rauhallisen isoveljensä rinnalle), mutta vaatii kyllä jatkuvaa tarkkailua. Täytyy nyt toivoa, että tätä vaihetta ei kestä mahdottoman kauan. Tosin muutaman ystäväni mukaan vilkkaat taaperot lopettavat tämän hullun touhuamisensa vasta 3-vuotiaana jos silloinkaan ;-).



Voimia vielä ap:lle!

Tuohon ruoka-asiaan haluan vielä sen verran kommentoida, että ollaan kyllä kokeiltu kahta lämmintä ruokaa päivässä, mutta poikkeuksetta toinen menee " harakoille" . Tyttö syö lusikallisen tai kaksi ja sitten alkaa pyryyttämään pois. Eikä siinä vaiheessa edes kelpaa ns. herkku välipalat, jotka muuten kyllä uppoaa, joten ei pitäisi olla nälkä.

Ihmettelemään jäin Suurperheen äidin negatiivissävyistä vastausta?? Ei nyt ole ollut missään vaiheessa kyse, ettenkö tietäisi että tämän ikäiset touhuaa paljon, eikä myöskään siitä etteikö touhuta yhdessä. Tyttö on kaikessa mukana, missä voi turvallisesti olla, kuten ne pyykkien levitykset, petien petaukset, siivoukset jne. Mutta en pysty tällä hetkellä tekemään mitään ajatuksia viepää hommaa, koska tyttöä pitää vahtia koko ajan. Esim. maatalouden kirjanpito ja muut paperi ja ATK-hommat on jääneet kokonaan isän kontolle ja ne vie yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Lähinnä halusin vertaistukea, miten muilla menee ja onko tämä joku ohi menevä vaihe. Kyllä sitä jokainen on joskus poikki vaikkei mitään sen kummempaa ongelmaa olekaan. En uskokaan, että sinäkään Suurperheen äiti olet aina kuin naantalin aurinko etkä ikinä huuda lapsilesi? Kirjoituksesta tuli mieleeni, että olet erään uskonlahkon jäsen, jossa kaikki lapset annetaan tulla, huolimatta haluaako tai jaksaako äiti. En sano tätä mitenkään loukatakseni, mutta valitettavasti neljä vuotta sitten ystäväni " raiskattiin" aviomiehen toimesta jo synnytysosaston vessassa. Sain silloin ystävälleni puhuttua järkeä ja lähtemään liitosta, sanoipa suku ja lahko mitä tahansa. Mies oli yrittänyt puolustella, että Jumala käski. Voi helvetti, sanon minä! Ja edelleenkin korostan sitä etten halua loukata ketään....

Asia meni nyt jo pahasti viereen, joten palataanpa aiheeseen. Meillä on koti raikattu turvalliseksi ja mies rakentaa parhaillaan porttia keittiöön, jotta saadaan suljettua se tarpeen vaatiessa tytöltä.

Tänään on taas tuntunut virkeämmältä ja teidän vastaukset varmasti auttoivat eteenpäin. Nautin aamutöistä navetalla ilman kiirettä. Annan huomiota ihanille pikku jouluvasikoille ja opetan meidän paimenkoiraa työskentelemään. Kun aika koittaa, niin neiti pääsee mukaan ja navetassa riittää kyllä touhua. Kesällä tyttö oli mukana rintarepussa hakemassa ammuja laitumelta ja nauraa käkätti koko ajan moisille hännänheiluttajille.

Muistan kun tyttöni oli loppukesästä 1 vuotias niin meillä oli myös " ongelmia" siinä, että 5 ateriaa oli välillä liikaa, eikä jaksanut kunnolla syödä päivällistä 17 aikaan. Mutta tein yksinkertaisesti niin, että päiväunien jälkeen n. klo 14 annoin vain vähän hedelmäsosetta , jugurttia tai pelkästään maitoa, jotta sitten klo 17 jaksoi syödä peruna- tms. ruokaa. Se toimi meillä. Nykyään kaikki 5 ruokaa menee paremmin, mutta selvästi aiemmin kus välipala aiheutti sen, ettei toinen lämmin ruoka maistunut. Ehkä voisit kokeilla myös samaa. Mutta ehdotan kyllä, että pidät kiinni kahdesta " kunnon ateriasta" ja jätät mieluummin välipalat vähemmälle. Myös kannattaa laskea että ruokailujen välissä on tarpeeksi aikaa (2-3 h), koska pienetkin napostelut aiheutti ainakin meillä sen, ettei ruoka maistunut. Vatsa on vielä niin pieni...



Meillä myös on keittiiöön tehty oma laatikko, jossa on muovikippoja, puukauhoja yms. joita tyttö saa vetää lattialla. Sotku on kaamea, mutta viihtyypä niiden kanssa :). Tosin nykyään alkaa jo " järkevämmätkin" leikit onneksi kiinnostaa.... Joten kärsivällisyyttä!

Hei!

Meillä on hiukan vanhempi tyty, ikää hällä nyt 1v9kk. Pääosin tyty on hirmuisen aurinkoinen mutta osaa kyllä todella vaativakin. Kuvauksesi osui meihin aika hyvin :) Tyttö on hoikkeliini mutta haluaisi napostella koko ajan jotain herkkua.

Tyttö oli juuri tuon ikäinen kun teillä nyt, kun aloitti pph:lla hoidossa. Mielestäni se oli juuri oikea " ratkaisu" tuohon meidän känkkäilyyn. Lähinnä tarkoitan toisten lasten seuraa. Mielelläni en todellakaan hoitoon vienyt niin pienenä mutta minkäs teit kun töihin oli mentävä. Olisiko teillä mahdollisuutta esim. perhekerhoon tai muuten vain toisten lasten seuraan?



Ruokailusta vielä...meillä on ollut iät ajat tälläinen rytmi syönnissä:

- aamupala n klo 8 (puuroa, hedelmiä, leipää, mysliä tms)

- lounas n klo 12 (mitä tahansa kotiruokaa, herkkua kaikki keitot)

- välipala n klo 15 (hedelmää, jukurttia, leipää) Ja tällöin annan joskus myös tytön herkkuja esim. rusinoita. Jos annan herkkuja, annan ne yleensä jonkun ruoan yhteydessä

- päivällinen n klo 17-18 (tätä ei yleensä kauheasti mene mutta tarjoan kuitenkin, joskus hotkii parikin lautasellista)

- iltapala n klo 20 (kts aamupala)



Ilta- ja aamupalalla teen tytölle yleensä ensisijaisesti puuron. Syö sitä minkä syö ja sen jälkeen teen hänelle ns. herkkulautasen. Kokoan lautaselle kaikkea mahdollista esim. leipää, hedelmiä, vihanneksia, rusinoita jne. Yritän laittaa ruoat mahdollisimman houkuttelevasti näkysälle ja kyllä kelpaa :)



Tämä toimii meillä hyvin. Ja mitä enemmän tyttö on ulkona, sitä paremmin ruoka yleensä maistuu.



Tsemppiä kovasti ap:lle! Itse jaksan uskoa että joskus tämä känkkisvaihe helpottaa, nyt on jo paljon helpottanut :)

Eli miten minä tekisin/yrittäisin jonkun aikaa. Ei tarkoita, että kaikkien on niin tehtävä ;)



Aamulla puuroa niin paljon kuin uppoaa.

Sitten hoitamaan asioita tai ulos leikkimään.

Lounas (lämminruoka) siinä klo 10-12 riippuu aamun heräämisajasta.

Päikkäreille

Välipala heti herättyä taikka jos ei meinaa toinen lämmin ruoka maistua, siitten tosi pieni välipala tai ei ollenkaan.

Lämmin ruoka 16-17

Iltapalalla puuroa.



Minä olen pitänyt tärkeänä opettaa kahdelle lämpimälle ruoalle ja vähentää niitä välipaloja jos meinaa ettei ole nälkä.

Aikaa siihen uuteen ruokajärjestyksen oppimiseen menee, ihan kuin aikuisellakin joka joutuu siirtämään ruokatunnin yhdestätoista kahteen (vain esimerkki).

Ajan kans siis muuttaisin rytmiä ja jättäisin itseltäkin ne ylimääräiset pois. Hyväähän se aikuisellekin tekee pysyä säännöllisessä rytmissä ruokailujen suhteen. Pysyy verensokeri kohdallaan ja hampaat ei joudu töihin liian usein.

Meidän tyttö on nyt 13kk ja aika samanlaista touhua on meilläkin, aika hermoja raastavaa välillä, sanoisin. :) Tyttö on aina ollut rauhallinen ja " kiltti" tapaus, siksi tuntuu niin kummalta nämä huutokohtaukset. On päiviä, jolloin tyttö ei huuda ja kaikki menee kivasti, mutta juuri vaikkapa tänään on ollut taas ihan mahdoton aamu kun koko ajan kiehnätään ja kiljutaan...



Meillä ei tuo naposteluhomma ole kuitenkaan noin " paha" , mutta aina jos itse syön jotain, pitää siitä antaa tytöllekin, muuten tulee iso huuto. Tuleepa itse katsottua vähän mitä syö, mitään sokeriaddiktia en haluaisi tytöstä noin pienellä iällä kouluttaa. :) Joten ainoa neuvoni tähän on, että omat napostelut pois kun lapsi on hereillä, meillä ei ainakaan muu auta. Meilläkin tyttö syö mielestäni tarpeeksi, enempää ei vaan mene, joten uskonpa, että napostelut johtuvat ennemminkin mielenkiinnosta, varsinkin jos lapsi tietää, että koko aikaa ei saisi napostella. Kaikki kiellettyhän on kivaa!



Kieltämisestä seuraa meillä aina hirveä huuto, mutta periksi en anna, koska tässä iässähän lapset testailevat rajojaan ja sitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Eli annan huutaa, mutta otan kyllä syliin ja hellittelen, että saataisiin huomio muuhun kuin siihen kiellettyyn juttuun. Kaiken aikaa istun, kuten sinäkin, lattialla lapsen vieressä, koska jos muualle koitan mennä, tulee tyttö perässä ja huutaa...



Pointtini tässä sekavassa sepustuksessa oli kuitenkin siis se, että kohtalotovereita löytyy, vertaistukea kun etsit. :) Luulisin siis, että kyse on ikävaiheesta, joka menee varmasti (ja toivottavasti) ennemmin tai myöhemmin ohi. Tuon suurperheen äidin kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, olen törmännyt hänen kirjoituksiinsa ennenkin ja ovat aina samaa sävyä. Taitaa olla provo koko tyyppi.



Tsemppiä ja jaksamista!



Ps. Oletko harkinnut noihin teidän navetta yms. puuhiin ergo-reppua? Ostin meille sellaisen, koska tyttö ei kovin kauaa viihdy rattaissa jos ollaan vaikka kaupungilla tms. Ergossa teidänkin tyttö saattaisi viihtyä jos tykkäsi rintarepustakin, sen saa selkäpuolellekin ja kenties maatilan työt saisi hoidettua tyttö selässä? Sanoo hän joka ei tiedä moisista töistä mitään. :D

Toisaalta toiset kuviot eli kiipeilyt taas muuten... ;)



Nälkä selittyy meillä ainakin kasvamisella ja tuo vinkki, että antaa kaksi lämmintä liha-ateriaa ainakin toimii meillä. Ja jos ei meinaa huolia, niin syötän seisaallaan, ja leikin jotain jääkaappimagneettien kanssa. Tällä tavalla saa ruoan syömisen alkuun. Joskus on niin nälissään (vaikka just olisi syönytkin) että ei meinaa huolia edes... ja sitten syö alkuun päästyään ison lautasellisen. Ja noita napostelupaloja, terveellisiä, ja joskus epäterveellisempiäkin, olen antanut sitten välissä jos vaikuttaa kovin kiukkuiselta tai rauhattomalta.



Eroahdistusta, ja sitten jotain 1-vuotisuhmaakin on ilmassa.



Navettahommiin, oletko kokeillut jotain leikkikehän tapaista? Ei tarvis kantaa. Itse olen Ergossa ja liinoissa ja ilmankin kantaa raahustanut kahta lastani ja nyt on selkä ja hartiat täysin tohjona kolmen vuoden kantamisen jälkeen... Siksi en halua kantaa yhtään ylimääräistä. :) ja kävelyn opittua meillä on tuo kiukku hellittämään päin, samoin kun puhetta alkaa tulla yhä enempi. Toisaalta jos kiukuttaa meillä ilman näkyvää syytä niin se selittyy vatsavaivoilla yhä.



Sitten vielä meillä ympäristön tai hoitajan vaihos tekee aina hyvää sekä äidille että lapselle. vaikka kiukuttaiskin kovasti sillä hetkellä. isi hoitamaan vaikka tunniksi vaan ja ite tuulettamaan itseä. joskus pelkkä ulosmeno lapsen kanssa auttaa.

Kyllä mulla kyynelet valuu kun ajattelen ystävääsi ja sitä mitä hänen miehensä teki hänelle synnytysosastolla. Aivan kamalaa. Järkyttävää.



Itse kuulun myös uskonlahkoon ja kaikki lapset saavat tulla jotka ovat tullakseen. Elämä ei silti ole tuollaista, että näisella ei ole mitään arvoa ja mies saa " käyttää vaimoaan hyväksi jos siltä tuntuu" ja että vaimon on pakko päästää mies peiton alle, tuntui itsestä miltä tuntuu. EI. Kuvailemasi tapaus johtuu siitä, että tuollainen mies on kyllä sairas. Ei kukaan tervejärkinen tee noin. Tuollainen ei missään nimessä ole hyväksyttävää meidän piireissä. Mutta myös me olemme ihmisiä ja joukkoomme mahtuu myös mieleltään sairaita.



Tämän nyt sanon vain siksi, ettei kenelläkään jäisi kuvaa että uskovaiset ovat tuollaisia ja kaikista on aivan ok että mies raiskaa vaimonsa. EI TODELLAKAAN.



Suurperh.äidille: voisit kyllä hieman miettiä millä tavalla mielipiteitäsi tuot julki. Vaikka sinulla onkin 7 lasta, et silti tiedä kaikkea kaikkien lapsista. Koita ymmärtää se. Jos sinun lapsista kukaan ei ole käyttäytynyt noin, et voi sanoa että tuollainen käytös on epänormaalia lapselta " kun ei kukaan sinunkaan lapsista ole ollut tuollainen" . Ja vaikka sinulla onkin 7 lasta, et ole yhtään parempi äiti kuin ne äidit joilla on 1 lapsi.