1-v tytön äiti ihan poikki-auttakaa!
Olen ihan poikki näihin meidän päiviimme. Tyttö on kyllä terve ja ihana, mutta pinnani on ihan kireällä, kun neiti vaatii koko ajan jotain: Ruokaa kaapista, koko ajan pitäisi saada naposteltavaa. Itse ei voi juoda edes vettä etteikö tyttö kiljuisi vieressä. Jos ei anna mitään huutoa jatkuu vaikka tappiin asti. Jos ei kilju jotain syötävää niin sitten aukoo koko ajan keittiön kaappeja ja laatikoita. Jos kieltää niin sama huuto alkaa taas. Lelut ei kiinnosta tippaakaan. Nytkin huutaa vieressä koko ajan, kun näki että otin yhden karkin.
Onneksi nukkuu kunnon yöunet (12-13 tuntia), päiväunet vaihtelee 30min ja 3 tunnin välillä.
Meillä on maatila ja käyn aamunavetalla tytön nukkuessa klo 5.30- 7.30. Isäntä joutuu vielä tekemään iltahommat yksin, kun ei tytöstä ole vielä mukaan. Sekin on aika väsynyt, kun ei saa päivällä yhtään levähtää, kun kiljumiskonsertti on koko ajan päällä ja kuuluu kyllä koko taloon. Anteeksi valitus, mutta oli pakko purkaantua johonkin. Neuvoja ja vinkkejä ja kokemuksia otetaan kiitollisina vastaan!
Sitä mukaa kuin kuopus rupeaa liikkumaan enemmän, rupeaa mullakin muisti palaamaan. Sanoit, ettet saa päivän aikana tehtyä mitään (kirjanpitoa ym). Näin meilläkin oli esikoisen aikana. Olin aivan ymmällä kun yksi kaverini teki hoitovapaalla väitöskirjaa ja toinen (toimittaja) kirjoitti artikkeleita lehtiin. Itse en pystynyt tekemään mitään, koko päivä meni esikoisen viihdyttämiseen. Vasta jälkeenpäin tajusin, että odotin, että mun olisi pitänyt saada yhtä paljon aikaan kuin ystäväni, joilla oli superhelpot lapset (nukkuivat mm neljän tunnin päikkäreitä säännöllisesti). Ja omani kun nukkui yhdet 30 minuutin tirsat ja kitisi kaikki väliajat.
Nyt tämän toisen lapsen kanssa on sikäli helpompaa, että olen hyväksynyt, ettei mun tarvi tehdä mitään ylimääräistä. Riittää, että perhe saa ruokaa ja puhtaita vaatteita on kaapissa. Ymmärrän, että haluaisit tehdä enemmän maatilalla, mutta jos olet realistinen, onko sen tällä hetkellä oikeasti mahdollista.