Erakko ystävä!! Yritän saada häntä ihmisten ilmoille onnistumatta.

Kyseessä vanha ystävä, joka asuu kaupungista n. 30km päässä keskellä metsää ja maaseutua mökissä, jonka peri.
Tämä meidän kaupunki ei tosiaan mikään kaupunki vaan pieni maalaiskylä.
Minä asun 30km päässä tuosta mökistä ja vierailen siellä 3 kertaa viikossa.
Tajusin, että pakko alkaa käydä siellä, vaikka kaveri ei näytä oikein välittävän.
On kuitenkin niin ujo, ettei saa sanottua.
Ajattelin, että parempi näin, että käyn siellä.
Hän saa minusta edes kontaktin.
Hänellä ei tietenkään ole puhelinta joten en voi ilmoittaa tulostani muuten, kuin pihaan ajolla.
Tänään menin aamulla jo varhain kaverin mökille, mutta kaveri oli metsässä.
Päätin yllättää hänet, tamppasin matot, pesin hänen pyykkinsä järvessä, heitin nahistuneita astioita pois ja toin uusia tilalle.
Siivosin koko mökin ja kannoin vanhaa roinaa roskikseen.
Laitoin ruokaa. Kaverin tullessa mökkiin kaikki oli valmista.
Olin ajanut pois heittämät tavaratkin läheiselle pisteelle.
Kaveri taas kerran suuttui.
Olen kuulemma sotkenut kaiken.
Sotkin hänen ruokasuunnitelmat sillä käytin vääriä aineksia väärään aikaan, heitin pois tärkeitä asioita ja nyt hänen käyttöhousunsa ovat märkinä naruilla.
Metsähaalarit hänellä jalassa, joten sama mitä hänellä on päällä. Voi pitää nuo samat haalarit päällä loppupäivän.

Tiedän, ettei kaveri olisi antanut minun tehdä mitään, mutta onneksi oli metsässä niin onnistuin.
Olen käynyt viime viikolla 4 kertaa mökillä ja tänäänkin istuin siellä vielä 2h seurustelemassa, kun ihmiselle ei tee hyvää olla yksin kokoajan.
Ihan uskomatonta, että ihminen voi olla noin kankea ja joustamaton.
Jonkunlainen persoonallisuushäiriö on oltava kyseessä! Sanoin tuon myös kaverille ennen, kuin hän käski minua lähtemään.

Mitä tällaisen kanssa pitäisi tehdä?
En tosiaan luovuta ja jätä häntä rauhaa. Se ei tee hyvää yksinäiselle miehelle!!