Synnytysvaurioiden korjaus

Ulostamisvaikeus johtuu todennäköisesti lantion alueen hermovauriosta. Mulle niitä tuli myös synnytyksessä. Asialle ei kuulemma voi tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla yli 4 kiloinen lapsi, imukuppiavustus ja välilihan leikkaus. Välilihaa vihloo seksin aikana tietyissä asennoissa. Kyljellään onnistuu yleensä ilman vihlomista. Mutta se muu tuntuma, tai sen puute... Olen ahkerasti koittanut lantionpohjan lihaksia jumppailla, ei auta. Synnytyksestä 1,5 vuotta aikaa jo.

Ei tartte ihmetellä syntyvyyden laskua. En enää mistään hinnasta lähtis synnyttämään. Lapsi jää ainoaksi.

Oletko yrittänyt hakea tilanteeseen apua julkiselta? Ap.

En, koska seksielämän vaivat eivät riitä perusteeksi vaivojen korjaamiselle. Ikävä kyllä. Tässä nähdään naisen arvo edelleen nykymaailmassa. Ei mitään väliä millään, kunhan vaan tuottaisi uusia veronmaksajia oman nautintonsa uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Ulostamisvaikeus johtuu todennäköisesti lantion alueen hermovauriosta. Mulle niitä tuli myös synnytyksessä. Asialle ei kuulemma voi tehdä mitään.

Musta tuntuu, että koko ompelu meni jotenkin pieleen ja sieltä jäi jotain ompelematta myös "toisesta päästä". Ehkä ompelu aloitettiin vähän liian ylhäältä ja sitten ihoa ei riittänyt enää ylös asti emättimen aukolla, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan...Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mulla yli 4 kiloinen lapsi, imukuppiavustus ja välilihan leikkaus. Välilihaa vihloo seksin aikana tietyissä asennoissa. Kyljellään onnistuu yleensä ilman vihlomista. Mutta se muu tuntuma, tai sen puute... Olen ahkerasti koittanut lantionpohjan lihaksia jumppailla, ei auta. Synnytyksestä 1,5 vuotta aikaa jo.

Ei tartte ihmetellä syntyvyyden laskua. En enää mistään hinnasta lähtis synnyttämään. Lapsi jää ainoaksi.

Kaverilla sama. Ei tehnyt enempää lapsia. Mulla meni vuosi ekan jälkeen toipumiseen. Onnex oli vain vajaa kolme kiloa lapsen koko. En uskalla ajatella mitä isomman kanssa olis tapahtunut. Ikäeroa tuli lasten välille 4 vuotta, koska piti miettiä, pystyykö vai. Pelkopolilla kävin myös. Toisen kohdalla synnytys oli nopea, helppo ja luomu, kun mitään ei ehditty antamaan. Mutta kyllä meidän lapsiluku on tässä. En pystyisi enää kolmatta puskemaan, ja taas kerran ottamaan tikkejä hanurin täydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla yli 4 kiloinen lapsi, imukuppiavustus ja välilihan leikkaus. Välilihaa vihloo seksin aikana tietyissä asennoissa. Kyljellään onnistuu yleensä ilman vihlomista. Mutta se muu tuntuma, tai sen puute... Olen ahkerasti koittanut lantionpohjan lihaksia jumppailla, ei auta. Synnytyksestä 1,5 vuotta aikaa jo.

Ei tartte ihmetellä syntyvyyden laskua. En enää mistään hinnasta lähtis synnyttämään. Lapsi jää ainoaksi.

Oletko yrittänyt hakea tilanteeseen apua julkiselta? Ap.

En, koska seksielämän vaivat eivät riitä perusteeksi vaivojen korjaamiselle. Ikävä kyllä. Tässä nähdään naisen arvo edelleen nykymaailmassa. Ei mitään väliä millään, kunhan vaan tuottaisi uusia veronmaksajia oman nautintonsa uhalla.

Eihän sitä apua voi tietenkään myöskään saada, jos ei kysy.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se korjata julkisella puolella, jos siitä todetaan terveydellistä haittaa sinulle. Esteettisistä syistä ei julkinen korjaa. Terv. Sairaanhoitaja

Se on kyllä väärin. Ilman muuta pitää korjata julkisella puolella. Hehän ovat vastuussa siitä, sillä tottapa tuo perheen lapsi on syntynyt Suomessa. Surullista, että itseään tasa-arvoiseksi ja naisystävälliseksi mainostava valtio ei tositilanteessa auta naisiaan mitenkään. Ei ole kyse mistään vähäisestä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla yli 4 kiloinen lapsi, imukuppiavustus ja välilihan leikkaus. Välilihaa vihloo seksin aikana tietyissä asennoissa. Kyljellään onnistuu yleensä ilman vihlomista. Mutta se muu tuntuma, tai sen puute... Olen ahkerasti koittanut lantionpohjan lihaksia jumppailla, ei auta. Synnytyksestä 1,5 vuotta aikaa jo.

Ei tartte ihmetellä syntyvyyden laskua. En enää mistään hinnasta lähtis synnyttämään. Lapsi jää ainoaksi.

Oletko yrittänyt hakea tilanteeseen apua julkiselta? Ap.

En, koska seksielämän vaivat eivät riitä perusteeksi vaivojen korjaamiselle. Ikävä kyllä. Tässä nähdään naisen arvo edelleen nykymaailmassa. Ei mitään väliä millään, kunhan vaan tuottaisi uusia veronmaksajia oman nautintonsa uhalla.

Eihän sitä apua voi tietenkään myöskään saada, jos ei kysy.

Se apu olisi 100% varmuudella lääkärin naurahdus. Ei tässä maassa saa edes rajuihin synnytysvaurioihin apua, aihealueesta on muistaakseni täällä av:llakin pyörinyt joskus keskustelua. En vaivaudu naurunalaiseksi lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun ne ehdottaa sinulle hoidoksi äitiyden ylistämistä ja asenteen korjaamista, vaikka kroppasi ja seksielämäsi olisi pilalla lopuksi elämääsi.

Juu. Sitten jos tosiaan pistät sen lapsen edun edelle ja jäät vaikkapa kotiin hoitovapaalle ja kotihoidontuelle niin johan alkaa tulla neuvolassa ihmettelyä kun vielä oot lapsen kanssa kotona ja udellaan kuinka pitkään meinaat vielä olla. Näin oli meillä just lapsen neuvolassa. Ei ainuttakaan hyvää sanaa siitä että on lapsen kans kotona, ei vaikka päivähoito on kriisissä. Kukaan ei kehu eikä kannusta kotihoitoa.

Kotihoito on hyvästä! Kokoomuslaiseen agendaan vaan kuuluu että äidit menee heti töihin ja lapset tarhaan "kasvatettaviksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla yli 4 kiloinen lapsi, imukuppiavustus ja välilihan leikkaus. Välilihaa vihloo seksin aikana tietyissä asennoissa. Kyljellään onnistuu yleensä ilman vihlomista. Mutta se muu tuntuma, tai sen puute... Olen ahkerasti koittanut lantionpohjan lihaksia jumppailla, ei auta. Synnytyksestä 1,5 vuotta aikaa jo.

Ei tartte ihmetellä syntyvyyden laskua. En enää mistään hinnasta lähtis synnyttämään. Lapsi jää ainoaksi.

Oletko yrittänyt hakea tilanteeseen apua julkiselta? Ap.

En, koska seksielämän vaivat eivät riitä perusteeksi vaivojen korjaamiselle. Ikävä kyllä. Tässä nähdään naisen arvo edelleen nykymaailmassa. Ei mitään väliä millään, kunhan vaan tuottaisi uusia veronmaksajia oman nautintonsa uhalla.

Eihän sitä apua voi tietenkään myöskään saada, jos ei kysy.

Se apu olisi 100% varmuudella lääkärin naurahdus. Ei tässä maassa saa edes rajuihin synnytysvaurioihin apua, aihealueesta on muistaakseni täällä av:llakin pyörinyt joskus keskustelua. En vaivaudu naurunalaiseksi lähtemään.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5292354/katkeruus-siita-etta-synnytys-t…

Tässä ketjussa lisää aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Viivapillu on kyllä kaunis

On hirveää asua Suomessa, kun täällä asuu tuon tasoisia miehiä. Ei mitään kunnioitusta naisia kohtaan tai sitä kohtaan, että kyseinen nainen on antanut elämän  lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla yli 4 kiloinen lapsi, imukuppiavustus ja välilihan leikkaus. Välilihaa vihloo seksin aikana tietyissä asennoissa. Kyljellään onnistuu yleensä ilman vihlomista. Mutta se muu tuntuma, tai sen puute... Olen ahkerasti koittanut lantionpohjan lihaksia jumppailla, ei auta. Synnytyksestä 1,5 vuotta aikaa jo.

Ei tartte ihmetellä syntyvyyden laskua. En enää mistään hinnasta lähtis synnyttämään. Lapsi jää ainoaksi.

Oletko yrittänyt hakea tilanteeseen apua julkiselta? Ap.

En, koska seksielämän vaivat eivät riitä perusteeksi vaivojen korjaamiselle. Ikävä kyllä. Tässä nähdään naisen arvo edelleen nykymaailmassa. Ei mitään väliä millään, kunhan vaan tuottaisi uusia veronmaksajia oman nautintonsa uhalla.

Miehen voi tyydyttää muullakin tavoin kuin yhdynnässä, joten ei tuollaista kosmeettista ongelmaa julkisella lähdetä korjaamaan.

Kato, perusäijä heräs mukaan keskusteluun. Millään muulla, kuin _miehen_ tyydyttämisellähän ei ole väliä. Oksettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla yli 4 kiloinen lapsi, imukuppiavustus ja välilihan leikkaus. Välilihaa vihloo seksin aikana tietyissä asennoissa. Kyljellään onnistuu yleensä ilman vihlomista. Mutta se muu tuntuma, tai sen puute... Olen ahkerasti koittanut lantionpohjan lihaksia jumppailla, ei auta. Synnytyksestä 1,5 vuotta aikaa jo.

Ei tartte ihmetellä syntyvyyden laskua. En enää mistään hinnasta lähtis synnyttämään. Lapsi jää ainoaksi.

Oletko yrittänyt hakea tilanteeseen apua julkiselta? Ap.

En, koska seksielämän vaivat eivät riitä perusteeksi vaivojen korjaamiselle. Ikävä kyllä. Tässä nähdään naisen arvo edelleen nykymaailmassa. Ei mitään väliä millään, kunhan vaan tuottaisi uusia veronmaksajia oman nautintonsa uhalla.

Miehen voi tyydyttää muullakin tavoin kuin yhdynnässä, joten ei tuollaista kosmeettista ongelmaa julkisella lähdetä korjaamaan.

Sairas kommentti ylipäänsä, mutta julkisella kyllä korjaillaan monia kosmeettisia vaivoja.

Miten sinua vähäteltiin? Onko vaiva siis mielestäsi sellainen jonka voi korjata? Tarkoitan, että kyllähän alatiesynnytyksessä paikat jokatapauksessa jonkin verran muuttuu. Siis jos aukko on "vain" venynyt, niin eihän kätilöt siinä heti synnytyksen jälkeen tietystikkään ala sitä tiukentelemaan. Ehkä hieman kuulostaa siltä, että kätilöt ovat ommellen ihan normaalisti haavat umpeen, mutta sinua harmittaa muuttunut alakertasi. Korjaa vain jos ymmärsin väärin. Yleensähän raskaus ja synnytys myös heikentävät lantiopohjalihaksia ja menee aikaa palautumiseen ja että ne saa treenattua edelliselle tasolle, jos saa. Omalla kohdalla esikoisen kanssa meni vuosi, että pidätyskyky palasi entiselle tasolle. Kuopuksen kohdalla se oli heti synnytyksen jälkeen samalla tasolla, kun taas eräällä ystävälläni meni 4vuotta ja hän tarvitsi jonkun kalliin laitteen apua, mutta pitkän treenaamisen jälkeen kertoo, että voi taas käydä juoksulenkeillä ilman suojaa. Yritän nyt vain tsempata, jos kyse onkin tämmöisestä, johon voi itse vaikuttaa. Toki jos tilanne on se että sinulla on ollut esimerkiksi kolmannen tai neljännen asteen repeämät ja pahat hermovauriot, niin tilanne on ihan eri ja tietysti julkisen puolen pitäisi reagoida. Saanko kysyä, että kuinka pahat repeämät olivat? Ja kuinka kauan synnytyksestä on?

Onhan tuommoiset aina tosi inhottavia juttuja ja on todella väärin miten naisia kohdellaan usein terveydenhuollon puolella. Valitettavasti raskaudessa ja synnytyksessä on myös ns. Omaan piikkiin meneviä riskejä, joita täytyy ottaa, jos lapsen haluaa tehdä. Esimerkiksi itse valmistauduin siihen, että jos minulle jäisi roikkuva vatsanahka, niin päätin mielessäni, että kävisin sen omakustanteisesti korjauttamassa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole vähätellä, vaan toivon että hieman avaat asiaa, jotta tiedetään paremmin neuvoa onko tilanne julkiselle vai yksityiselle kuuluva. Tai jos synnytyksestä alle vuosi tms. Niin voisiko aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinua vähäteltiin? Onko vaiva siis mielestäsi sellainen jonka voi korjata? Tarkoitan, että kyllähän alatiesynnytyksessä paikat jokatapauksessa jonkin verran muuttuu. Siis jos aukko on "vain" venynyt, niin eihän kätilöt siinä heti synnytyksen jälkeen tietystikkään ala sitä tiukentelemaan. Ehkä hieman kuulostaa siltä, että kätilöt ovat ommellen ihan normaalisti haavat umpeen, mutta sinua harmittaa muuttunut alakertasi. Korjaa vain jos ymmärsin väärin. Yleensähän raskaus ja synnytys myös heikentävät lantiopohjalihaksia ja menee aikaa palautumiseen ja että ne saa treenattua edelliselle tasolle, jos saa. Omalla kohdalla esikoisen kanssa meni vuosi, että pidätyskyky palasi entiselle tasolle. Kuopuksen kohdalla se oli heti synnytyksen jälkeen samalla tasolla, kun taas eräällä ystävälläni meni 4vuotta ja hän tarvitsi jonkun kalliin laitteen apua, mutta pitkän treenaamisen jälkeen kertoo, että voi taas käydä juoksulenkeillä ilman suojaa. Yritän nyt vain tsempata, jos kyse onkin tämmöisestä, johon voi itse vaikuttaa. Toki jos tilanne on se että sinulla on ollut esimerkiksi kolmannen tai neljännen asteen repeämät ja pahat hermovauriot, niin tilanne on ihan eri ja tietysti julkisen puolen pitäisi reagoida. Saanko kysyä, että kuinka pahat repeämät olivat? Ja kuinka kauan synnytyksestä on?

Onhan tuommoiset aina tosi inhottavia juttuja ja on todella väärin miten naisia kohdellaan usein terveydenhuollon puolella. Valitettavasti raskaudessa ja synnytyksessä on myös ns. Omaan piikkiin meneviä riskejä, joita täytyy ottaa, jos lapsen haluaa tehdä. Esimerkiksi itse valmistauduin siihen, että jos minulle jäisi roikkuva vatsanahka, niin päätin mielessäni, että kävisin sen omakustanteisesti korjauttamassa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole vähätellä, vaan toivon että hieman avaat asiaa, jotta tiedetään paremmin neuvoa onko tilanne julkiselle vai yksityiselle kuuluva. Tai jos synnytyksestä alle vuosi tms. Niin voisiko aika auttaa.

Synnytyksestä kaksi vuotta ja kolmannen asteen repeämä. Siis emättimen aukolla on ihan repeämä avonaisena (näkyy viilto, josta ei ole ommeltu, mutta on repeytynyt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinua vähäteltiin? Onko vaiva siis mielestäsi sellainen jonka voi korjata? Tarkoitan, että kyllähän alatiesynnytyksessä paikat jokatapauksessa jonkin verran muuttuu. Siis jos aukko on "vain" venynyt, niin eihän kätilöt siinä heti synnytyksen jälkeen tietystikkään ala sitä tiukentelemaan. Ehkä hieman kuulostaa siltä, että kätilöt ovat ommellen ihan normaalisti haavat umpeen, mutta sinua harmittaa muuttunut alakertasi. Korjaa vain jos ymmärsin väärin. Yleensähän raskaus ja synnytys myös heikentävät lantiopohjalihaksia ja menee aikaa palautumiseen ja että ne saa treenattua edelliselle tasolle, jos saa. Omalla kohdalla esikoisen kanssa meni vuosi, että pidätyskyky palasi entiselle tasolle. Kuopuksen kohdalla se oli heti synnytyksen jälkeen samalla tasolla, kun taas eräällä ystävälläni meni 4vuotta ja hän tarvitsi jonkun kalliin laitteen apua, mutta pitkän treenaamisen jälkeen kertoo, että voi taas käydä juoksulenkeillä ilman suojaa. Yritän nyt vain tsempata, jos kyse onkin tämmöisestä, johon voi itse vaikuttaa. Toki jos tilanne on se että sinulla on ollut esimerkiksi kolmannen tai neljännen asteen repeämät ja pahat hermovauriot, niin tilanne on ihan eri ja tietysti julkisen puolen pitäisi reagoida. Saanko kysyä, että kuinka pahat repeämät olivat? Ja kuinka kauan synnytyksestä on?

Onhan tuommoiset aina tosi inhottavia juttuja ja on todella väärin miten naisia kohdellaan usein terveydenhuollon puolella. Valitettavasti raskaudessa ja synnytyksessä on myös ns. Omaan piikkiin meneviä riskejä, joita täytyy ottaa, jos lapsen haluaa tehdä. Esimerkiksi itse valmistauduin siihen, että jos minulle jäisi roikkuva vatsanahka, niin päätin mielessäni, että kävisin sen omakustanteisesti korjauttamassa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole vähätellä, vaan toivon että hieman avaat asiaa, jotta tiedetään paremmin neuvoa onko tilanne julkiselle vai yksityiselle kuuluva. Tai jos synnytyksestä alle vuosi tms. Niin voisiko aika auttaa.

Synnytyksestä kaksi vuotta ja kolmannen asteen repeämä. Siis emättimen aukolla on ihan repeämä avonaisena (näkyy viilto, josta ei ole ommeltu, mutta on repeytynyt).

En ole sairaanhoitaja, mutta kuulostaa melko selkeästi siltä, että olisi julkisenpuolen hommia. Ainakin itse vaatisin erittäin painokkaasti korjaamista, enkä hyväksyisi mitään väheksymistä. Ei varmastikkaan helppo juttu lähteä vaatimaan, mutta kannattaa. Vetoaisin sinuna traumaattiseen synnytykseen ja muutenkin pahoihin repeämiin. Ihan mihin tahansa, jotta ottavat tosissaan ja alkavat korjaamaan. Voimia!

Samankaltaista ongelmaa minullakin, en ole saanut gyneiltä apua. Ei julkiselta enkä yksityiseltä. Toisaalta olen miettinyt, että leikkauksissa on aina riskinsä, voi tulla arpikudosta tai muuta vaivaa kylkiäisinä. Mulla lievät laskeumat todettu gynellä. Lisäksi jäi tunnottomuutta alapäähän. On vaikuttanut itsetuntoon ja haluihin tosi paljon. Jos ero tulisi, en uskaltaisi enää uuteen parisuhteeseen tämän takia.

On tämä sairas valtio. Naisten synnytysvaurioita ei oteta tosissaan eikä niille tehdä juuri mitään. Ihan kehitysmaan tasolla.

Hae apua toisaalta, vaikka ensimmäinen ilmeisen epäpätevä lääkäri vähätteli vaivaasi. Instassa vulvadr-tilillä synnytysvaurioihin paneutunut lääkäri, jolla hyvää infoa ja myös yksityisvastaanotto. Instasta löytyy myös Ruotsissa asti synnytysvaurionsa korjauttanut (alapaa_pilalla). Lisäämällä omaa tietouttasi osaat paremmin pitää puolesi.

Itsellä 1v synnytyksestä ja pikkuhiljaa tiedon lisääntyessä olen tajunnut että mulla taitaa olla korjaamatta synnytyksessä vaurioitunut lihas/lihaksia. Tätä lähden edistämään, tarvittaessa pontevastikin, kunhan imetys päättyy.

Sinä elät kehossasi joka päivä, ei lääkäri. Oma mielipiteeni on, että kaikki mikä on rikki edes pientä vaivaa aiheuttaen, tulee korjata jos siihen keino on. Esim. yhtään ylimääräistä lihasta ei kehossa ole.

Ja yksi tärkeimmistä: näistä vaivoista ei kukaan terveydenhuollon ammattilainen mainitse ennen synnytystä puollella sanalla. Synnyttäjällä ei ole tällöinä mahdollista antaa tietoon perustuvaa suostumusta (medical consent). Et siis ole tällaiseen "lupautunut" ja vaivasi tulee korjata.

Ruotsissa näitä hoidetaan.

Mulla on korjattu revennyt väliliha ja emättimen takaseinämä. Oli kyllä ihan käsittämättömän hankalaa saada korjausleikkausta. Kävin noin kymmenen kertaa naistenklinikalla. Jotkut ihan suoraan valehtelivat että ei ole vaurioita. Jotkut taas olivat sitä mieltä että eihän se mitään haittaa jos toosa on revennyt.