Lue keskustelun säännöt.
Mies valehteli, onkin rikas, mitä tehdä?
Petetty
01.10.2023 |
Tapasin kesällä ihanan miehen ja olemme nyt seurustelleet muutaman kuukauden. Hän on tavallinen, niukasti, mutta silti omillaan toimeen tuleva ja mukava, hyväkäytöksinen, ihana tyyppi. Luulin, että olimme toisillemme rehellisiä ja meillä synkkasi hyvin. Taustamme ja arvomme olivat hyvin samanlaisia. Koin, että olen löytänyt sen elämäni miehen. Olen ollut hyvin onnellinen.
Ja sinisilmäinen.
Minulle on nimittäin valehdeltu päin naamaa.
Osottautui, että mies on erittäin rikkaasta suvusta ja itsekin miljonääri. En tajua!
Hän siis on valehdellut ja esittänyt "köyhää" minulle koko tämän ajan!!! Halusi kuulemma varmistua, että en ole rahojen perässä. En tiedä mitä ajatella. Lähdin suutuksissani kotiin ja sanoin, että haluan käsitellä tätä rauhassa. En koe saaneeni mitään lottovoittoa, vaan tunnen itseni petetyksi. Olen raivoissani, näinkö vähän hän luotti minuun? En tiedä mitä tehdä, vielä eilen suunnittelumme yhteen muuttoa ja yhteistä elämää, jopa avioliittoa ja lapsia. Nyt on kaikelta pohja pois!! Rehellisyys!
En tiedä miksi tänne avauduin. Tuskin kenellekään on käynyt vastaavaa. Ehkä halusin kirjoittamalla purkaa tunteitani. Ehkä haluan jotain ulkopuolista näkemystä. Älkää nyt kuitenkaan tulko kilpaa huutamaan, että olen saanut lottovoiton ja pitäisi olla onnellinen. Ei todellakaan siltä tunnu!
Missä moraali? Minun arvostus?
Voinko enää ikinä luottaa häneen?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Olisihan tuo loukkaavaa ja nöyryyttävää, mies olisi kuitenkin sisäisesti naureskellut kaikille mun jutuille. Ei kiinnosta joku miljonääri mun kämpässä arvioimassa surkeissa puitteissa elän.
En usko että arvostelisi noin. Ongelma olisikin se että minulla ei olisi halua tuhlailla siihen tapaan kuin rikkailla on tapana. Emme varmaankaan voisi tehdä mitään yhdessä kun rahani eivät riitäisi mihinkään hänelle arkipäiväisiin asioihin. En haluaisi edes hänen rahoillaan mitään sellaista joita ilman pystyn elämään kuten auto, ulkona syöminen, elokuvat, taksimatkat, viikonloppureissut jne. Monelle normaalit asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisilla ihmisillä voi olla lukemattomia salaisuuksia ja syitä, joita ei halua kertoa ennen kuin oppii tuntemaan toisen paremmin. On väärin suuttua , jos toinen kuitenkin katsoo ajan olevan kypsä kertomaan lisää itsestään.
Ymmärtäisin, jos mies olisi systemaattisesti ja selkästi harhauttanut sinua uskomaan hänestä jotakin muuta kuin mitä hän on. Onko niin vai tuntuuko sinusta vain siltä? Oletko halunnut itse analysoida ja luoda hänestä selkeän mielikuvan ja suutut lähinnä itsellesi omasta tyhmyydestäsi?
Toisen vauraus on helppo antaa anteeksi, koska ainakaan et saa hänestä elätettävää. Jo se on mukava asia.
Kannattaa silti varauksella suhtautua ihmisten "rikkauksiin". Jotkut eivät oikeasti tajua, mitä on rikas ja puheet isoista rahoista saattavat olla liioiteltuja. Suomessa ei miljönääri ole mitenkään erikoista ja ihmisillä on kyllä omaisuutta, jota on kerrytetty vuosikymmeniä sijoitettuja asuntoihin ja kesäpaikkoihin. Se raha ei välttämättä tuota mitään ja helpottaisi arjen elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Rikkaus voi olla taakka. Mieluummin sopivasti kuin liikaa tai liian vähän. Teillä oli juuri se sopivasti näköpiirissäsi. Nyt moni asia muuttui.
Jos rikkaus on taakka, niin kyllä siitä taakasta eroon pääsee halutessaan. Vai luuletko että kukaan ei ole halukas vastaanottamaan omaisuuttasi ja rahojasi?
Juu en kans tajua mikä ongelma on. Se on taakka kun rahat menee kaikki vuokraan ja ruokaan. No ei aina ole ruokaankaan oikein riittänyt.
Menisi maku tuollaiseen peluriin. Ties mitä pelejä pelaisi suhteen aikana ja harrastaisi mielen sekoittamista. Poistoon.
En jaksanut lukea aloitusta enkä muita vastauksia, mutta ellet jo ole saanut tätä perinteistä vauvapalstaneuvoa, niin:
Jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hommaa. Löysin eilen paljon hyviä sieniä. Ei malttanu lopettaa ajoissa, nyt on liikaa hommaa ja eilen putsasin niitä puoleen yöhön asti.
Mulla meni vain yhteentoista asti, mutta lähdin uudestaan metsään kahdeksalta aamulla. Nyt odottaa taas iso läjä käsittelyä, teinipoika ehdotti sienikeittoa! Täytyy katsoa, löytyykö jääkaapista sulatejuustoa, kermaa nyt aina on.
Tänään löytyi: suppilovahveroita, kantarellejä, mustatorvisieniä, orakkaita, lampaankääpiä ja karvarouskuja. Olisin mielelläni kerännyt rouskuja enemmänkin, mutta en nyt käynyt rouskumaastossa, vain koiran aamulenkkipoluilla. Aivan loistava sienivuosi!
Hanki tasoistasi seuraa.
Olet sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olisin toiminut samoin, jos olisin rikas. Ja olen nainen.
Mistä muusta on paitsi ok myös kannustettavaa valehdella useita kuukausia ja samalla tietoisesti larpata vastakohtaista? Luetelkaa, kiitos.
Olisiko ok esim. teeskennellä, että on työssäkäyvä ja kunnollinen, ja sitten kuukausien päästä paljastaa, että onkin työtön linnakundi? Tai toisinpäin, teeskennellä linnakundia vaikka ei sellainen ole? Mittakaavassa yhtä älyvapaa vedätys, joka kertoo vedättäjän ihmiskuvasta jotain oleellista. Valehtelu on vastenmielistä, etenkin kun larppaa ihan vastakkaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan tuo loukkaavaa ja nöyryyttävää, mies olisi kuitenkin sisäisesti naureskellut kaikille mun jutuille. Ei kiinnosta joku miljonääri mun kämpässä arvioimassa surkeissa puitteissa elän.
En usko että arvostelisi noin. Ongelma olisikin se että minulla ei olisi halua tuhlailla siihen tapaan kuin rikkailla on tapana. Emme varmaankaan voisi tehdä mitään yhdessä kun rahani eivät riitäisi mihinkään hänelle arkipäiväisiin asioihin. En haluaisi edes hänen rahoillaan mitään sellaista joita ilman pystyn elämään kuten auto, ulkona syöminen, elokuvat, taksimatkat, viikonloppureissut jne. Monelle normaalit asiat.
Mä en nyt tajua tätä. Miten toisen varallisuus liittyy sinuun? Jos et ole vielä ymmärtänyt niin rikkaissa on varsinkin niitä ihmisiä, jotka eivät turhaan kuluta tai tuhlaa rahaa. Rikas usein nauttii ihan perus elämisestä pienellä kitsastelusta. Ja peruselämisellä tarkoitan sitä, että kilohinnat katsotaan kaupassa, autoa ei käytetä kuin pakon edessä tai vuokrataan sellainen jos ei muuta vaihtoehtoa ole, käytetään julkisia, ulkona syödään harvoin (ehkä kerran puolessa vuodessa), elokuvissa käydään jos on jotain katsottavaa, ja näin päin pois. Mulle ei todellakaan ole normaalia tuollainen, että kulutetaan, koska on normaalia. Mun omaisuus siis lasketaan joissain miljoonissa. Olen todella tarkka rahasta. En omista autoa, en omista asuntoa, en harrasta ulkonasyömistä, leffassa käyn muutaman kerran vuodessa, en käytä maksullisia viihdekanavia, en osta vain ostamisen ilosta. Se on todella typerää kuluttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä miehellä on aiempaa kokemusta onnen onkijoista ja on tästä syystä varovainen. Luottamus on ansaittava ja ilmeisesti olet sen nyt ansainnut. Olet saanut lottovoiton; rakkaan ja rikkaan.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Vaikea itsenikään olisi olla onnellinen tilanteessa, jossa minut on asetettu ns. luottamustestiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
keksittyä roskaa
Ihan sama. Palstalla on tärkeintä päästä haukkumaan miehiä.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään koskaan kerro uusille tuttavuuksille tai seurustelukumppaneille että olen rikkaasta perheestä ja rahaa on niin ettei tarviis töissä käydä.
Ihan tervettä ja tavallista se on.
Mutta kyllähän se näkyy käytöksessä, ainakin mulla: hinnat ei kiinnosta, kotona on laatukamaa (toki myös kirpparilta ja Ikeasta), autokaan ei ole halpa vaikkei kyllä kalleinkaan, lomailen muut asiat mielessä kuin raha. Mutta toisaalta ajattelen kyllä että samanlailla voisi elää myös monet muut hyvätuloiset. Samanlaisia ihmisiä me ollaan.
Täysin keksitty juttu. Mutta vastaan silti: menet suihkuun ja nukkumaan, ja maanantaina sitten töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan tuo loukkaavaa ja nöyryyttävää, mies olisi kuitenkin sisäisesti naureskellut kaikille mun jutuille. Ei kiinnosta joku miljonääri mun kämpässä arvioimassa surkeissa puitteissa elän.
Tienaan itse alle mediaanin, olisinkohan jopa pienituloisen rajoilla?
Mutta niin. Tapailin hetken miestä, joka tienasi yli mediaanin, eli meidän tuloissa ja omaisuudessa oli huomattava ero. Tämä paljastui pikkuhiljaa, ja kyllä se häiritsi.
Ei mies pahaa tarkoittanut, mutta tuntui kyllä kurjalta kun toinen esimerkiksi ihmetteli ääneen, miksei minulla ole säästöjä asuntolainaa varten. Kun joutui selittämään, että tulojen tällä puolen jos muutaman satasen onnistut säästämään, menee se jossain vaiheessa jonkun yllätyslaskun maksamiseen. Kuten viime talvena isoihin sähkölaskuihin.
Nyt en suoraan sanoen halua tapailla ketään, ennen kuin rahallinen tilanne parempi. En tiedä, tuleeko koskaan olemaan tämän parempi. Mutta yksin ei ainakaan tarvitse kokea häpeää siitä.
Tässä oon nyt koittanut miettiä monelta kantilta, mutta vielä on tunteet ihan sekaisin. Päällimmäisenä tunne, että tunnenko miestä lainkaan, kun ei olekaan se, joksi luulin. Jotkut teistä on tajunneet hyvin ajatukseni.
Joku kysyi mitä olisin tehnyt, jos olisin alusta asti tiennyt miljonääriksi. No suoraan sanottuna en mitään. En olisi halunnut lähemmin tutustua. Olisin ajatellut, että elämäntyylimme ja arvomme ovat nuin kaukana toisistaan, ettei siitä mitään pysyvää tule. Tai että hän on vain yhden yön juttua vailla huvitellakseen.
En ole koskaan haaveillut ökyelämästä, ei minusta ole sellaiseen. Haaveilen tavallisesta kodista ja keskiverto elintasosta, tavallisista lapsista, kesämökistäkin.
Jotenkin olisin mielummin toivonut, että saavutettaisiin haaveet miehen kanssa yhdessä, eikä niin, että kaikki annetaan minulle valmiina.
En tiedä kuinka paljon hän suoraan valehteli vai jättikö vain kertomatta. Tätä pitää nyt miettiä. Hyvä huomio.
Äh. Ärsyttää.
Jos et ymmärrä, miksi mies teki niinkuin teki, niin olet hänelle väärä valinta. Jatka matkaasi.
Petetty kirjoitti:
Tässä oon nyt koittanut miettiä monelta kantilta, mutta vielä on tunteet ihan sekaisin. Päällimmäisenä tunne, että tunnenko miestä lainkaan, kun ei olekaan se, joksi luulin. Jotkut teistä on tajunneet hyvin ajatukseni.
Joku kysyi mitä olisin tehnyt, jos olisin alusta asti tiennyt miljonääriksi. No suoraan sanottuna en mitään. En olisi halunnut lähemmin tutustua. Olisin ajatellut, että elämäntyylimme ja arvomme ovat nuin kaukana toisistaan, ettei siitä mitään pysyvää tule. Tai että hän on vain yhden yön juttua vailla huvitellakseen.En ole koskaan haaveillut ökyelämästä, ei minusta ole sellaiseen. Haaveilen tavallisesta kodista ja keskiverto elintasosta, tavallisista lapsista, kesämökistäkin.
Jotenkin olisin mielummin toivonut, että saavutettaisiin haaveet miehen kanssa yhdessä, eikä niin, että kaikki annetaan minulle valmiina.En tiedä kuinka paljon hän suoraan valehteli vai jättikö vain kertomatta. Tätä pitää nyt miettiä. Hyvä huomio.
Äh. Ärsyttää.
Ei se miljonäärikään sulle välttämättä tavallisia lapsia anna. Hyvä jos niitä edes saa. Ei kaikkea voi mitata rahassa.
Tosi tarina Turusta; nainen otti eron miehestään joskus alkukeväästä. Ei siinä mitään, syyt olivat olemassa ja asia virallistettiin.
Tuli syksy, ja iltalehdissä julkaistiin lista jostain Nokian osakkeilla rikastuneista ai jotain sellaista.
Suureksi hämmästykseksi olikin ex-miehen nimi listan kärjessä!? Kunnan ykkönen! Kuuleman mukaan tätä , joka eron halusi ja laittoi sen käyntiin oli kyllä ittuuntunut. Kun ei liiton aikana asia tullut mitenkään esille eikä edes puuheeksi.
Onko mies sitten oikeasti rahaa sinne tänne syytävä tuhlari, joka elää äveriäästi ja haluaa myös kustantaa sinulle ökyelämän (mitä et halua)? Vai onko tämä omaa kuvitelmaasi.
Ostiko hän erikseen halvan pienen kämpän ja huonot vaatteet ja vanhan auton vain sinua tapaillakseen? Vai miten tämä homma käytännössä tapahtui, että elämänne ja arvonne ovat täysin erilaisia ja mies huijari kun suku onkin rikas?
Jos rikkaus on taakka, niin kyllä siitä taakasta eroon pääsee halutessaan. Vai luuletko että kukaan ei ole halukas vastaanottamaan omaisuuttasi ja rahojasi?