Miten ylläpitää puolison mielenkiinto parisuhteessa vuodesta toiseen?

Mitä ne kriteerit sitten pitäisi olla Jos ei se että yhdessä on mukavaa ja mielenkiintoista olla?

Miten se mies pitää sun mielenkiintoa yllä? Onko se mies jotenkin niin ihmeellinen?

Onneksi parisuhteeni (tai itsetuntoni?) on terve, eikä mies ole minulle mikään objekti jonka takia minun pitäisi tehdä itselleni temppuja että hän pysyisi tyytyväisenä.

Heräsin jo aiemmin, mutta siirryin vaan sohvalle lojumaan känny kädessä. Odottelen aamukakan tuloa ja olen kuin kotonani, piereskelen ja sillein. Niin makkarista kuului "mikä räjähti?" ja kohta se minun röllipeikon näköinen körilääni tuli sieltä tukka pystyssä ja naureskeltiin yhdessä.

Me pysytään yhdessä koska me nauretaan yhdessä, itketään yhdessä ja saadaan olla toistemme seurassa ihan vaan ihmisiä. Yhdessä. Ja vaikka nyt aamusta ollaankin oltu tukka pystyssä ja piereskelty, niin kun on sen aika, ollaan kyllä huoliteltuja ja käyttäydytään sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen salaisuus on se että ei tarvitse huolehtia tällaisista asioista

Jos oletus on se että liitto kestää pitkään ja "ikuisesti" ei se välttämättä kestä. Jos taas oletus on se että se voi myös loppua milloin vain mielenkiinto on helpompi ylläpitää.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en ole tehnyt mitään ihmeempiä tempauksia liittomme eteen. Eikä ole kyllä mieskään tehnyt.

Yhteinen elomme on pääsääntöisesti ihan mukavaa, joskus jopa oikein mukavaa ja ei meidän tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan olemme täysin omia itsejämme. Ei kukaan edes jaksaisi esittää mitään näin kauan. Huolehdimme molemmat siitä, että kotona on siistiä, olemme itse asiallisen näköisiä, on puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa tarpeeksi, lämmintä ja läheisyyttä.

Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita löytyy aina, tosin voimme olla yhdessä hiljaakin vaikka muutaman tunnin ajan, se ei häiritse kumpaakaan. Meillä on myös ihan ikiomia juttuja, harrastuksia ja ystäviä, joihin toinen ei työnnä nokkaansa. Lapset ovat jo aikuisia nuorinta lukuunottamatta ja viihdymme koko perheen kanssa todella hyvin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen salaisuus on se että ei tarvitse huolehtia tällaisista asioista

Jos oletus on se että liitto kestää pitkään ja "ikuisesti" ei se välttämättä kestä. Jos taas oletus on se että se voi myös loppua milloin vain mielenkiinto on helpompi ylläpitää.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en ole tehnyt mitään ihmeempiä tempauksia liittomme eteen. Eikä ole kyllä mieskään tehnyt.

Yhteinen elomme on pääsääntöisesti ihan mukavaa, joskus jopa oikein mukavaa ja ei meidän tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan olemme täysin omia itsejämme. Ei kukaan edes jaksaisi esittää mitään näin kauan. Huolehdimme molemmat siitä, että kotona on siistiä, olemme itse asiallisen näköisiä, on puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa tarpeeksi, lämmintä ja läheisyyttä.

Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita löytyy aina, tosin voimme olla yhdessä hiljaakin vaikka muutaman tunnin ajan, se ei häiritse kumpaakaan. Meillä on myös ihan ikiomia juttuja, harrastuksia ja ystäviä, joihin toinen ei työnnä nokkaansa. Lapset ovat jo aikuisia nuorinta lukuunottamatta ja viihdymme koko perheen kanssa todella hyvin myös.

Me olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta eikä oletus edelleenkään ole se että jatkuisi loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa typeriä vinkkejä että seksi ja laihdutus. Aika suuri osa ihmisistä on normaalipainoisia ja kykeneviä seksiin. Ei se nyt yksinään riitä parisuhteen ylläpitoon.

Toisaalta taas huono itsetunto ei saisi olla. Vaikka olisi miten mukava ihminen, niin huonon itsetunnon takia joutuu täysin kelvottomien kategoriaan.

En ymmärrä ihmisten kriteerejä parisuhteelle.

No laihdutus ei periaatteessa kuumu muuten tähän, mutta itsestään huolehtiminen kuuluu aivan takuulla. Jos joku mamma tai pappa antaa itsensä löysistyä ja paisua muodottomaksi, niin enpä usko, että puolisko sitä mielissään katsoo.

Ja sitten se seksi. Seksi nyt yleensä tuppaa kuulumaan parisuhteeseen, useimpiin ainakin. Hyvä lämmin parisuhdeseksi on parhaita yhdistäviä ja hymyn kasvoille tuovia asioita, sitä ei kukaan pysty kiistämään. Tietenkään jotkut 60 vuotta yhdessä olleet pariskunnat eivät enää sitä puuhaa niin viitsi, mutta toivottavasti heillä olisi silloinkin jonkunlaista läheisyyttä. Jos ei ole, niin sitten he ovat kämppiksiä.

Itsetunto pitää olla kunnossa, jos meinaa, että parisuhde on kohtuullisen hyvä. Se on täysin totta. Yksikään ihminen ei jaksa kuunnella ja katsoa mitään itsesäälissä rypevää puolisoa kovin kauan. Sellainen ei vain ole mitenkään innostavaa ja viehättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen salaisuus on se että ei tarvitse huolehtia tällaisista asioista

Jos oletus on se että liitto kestää pitkään ja "ikuisesti" ei se välttämättä kestä. Jos taas oletus on se että se voi myös loppua milloin vain mielenkiinto on helpompi ylläpitää.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en ole tehnyt mitään ihmeempiä tempauksia liittomme eteen. Eikä ole kyllä mieskään tehnyt.

Yhteinen elomme on pääsääntöisesti ihan mukavaa, joskus jopa oikein mukavaa ja ei meidän tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan olemme täysin omia itsejämme. Ei kukaan edes jaksaisi esittää mitään näin kauan. Huolehdimme molemmat siitä, että kotona on siistiä, olemme itse asiallisen näköisiä, on puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa tarpeeksi, lämmintä ja läheisyyttä.

Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita löytyy aina, tosin voimme olla yhdessä hiljaakin vaikka muutaman tunnin ajan, se ei häiritse kumpaakaan. Meillä on myös ihan ikiomia juttuja, harrastuksia ja ystäviä, joihin toinen ei työnnä nokkaansa. Lapset ovat jo aikuisia nuorinta lukuunottamatta ja viihdymme koko perheen kanssa todella hyvin myös.

Me olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta eikä oletus edelleenkään ole se että jatkuisi loputtomiin.

Mikä ei jatkuisi? Yhdessä oleminenko? No ei varmaan jatkukaan, kyllähän täältä jokainen aikanaan lähtee.

Emme me kuitenkaan ole sillä mielellä yhdessä, että eroamme joskus. Sehän olisi outoa. Meillä mennään päivä kerrallaan ja ajatuksena on, että olemme todellakin yhdessä vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Meidän mimempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa lähes 60 vuotta ja hyvin menee vieläkin, eivät he ole eroamassa tai edes ajattelemassa sellaista vaihtoehtoa. Ja miksi olisivatkaan, kun yhdessä on tosi hyvä olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen salaisuus on se että ei tarvitse huolehtia tällaisista asioista

Jos oletus on se että liitto kestää pitkään ja "ikuisesti" ei se välttämättä kestä. Jos taas oletus on se että se voi myös loppua milloin vain mielenkiinto on helpompi ylläpitää.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en ole tehnyt mitään ihmeempiä tempauksia liittomme eteen. Eikä ole kyllä mieskään tehnyt.

Yhteinen elomme on pääsääntöisesti ihan mukavaa, joskus jopa oikein mukavaa ja ei meidän tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan olemme täysin omia itsejämme. Ei kukaan edes jaksaisi esittää mitään näin kauan. Huolehdimme molemmat siitä, että kotona on siistiä, olemme itse asiallisen näköisiä, on puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa tarpeeksi, lämmintä ja läheisyyttä.

Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita löytyy aina, tosin voimme olla yhdessä hiljaakin vaikka muutaman tunnin ajan, se ei häiritse kumpaakaan. Meillä on myös ihan ikiomia juttuja, harrastuksia ja ystäviä, joihin toinen ei työnnä nokkaansa. Lapset ovat jo aikuisia nuorinta lukuunottamatta ja viihdymme koko perheen kanssa todella hyvin myös.

Me olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta eikä oletus edelleenkään ole se että jatkuisi loputtomiin.

Mikä ei jatkuisi? Yhdessä oleminenko? No ei varmaan jatkukaan, kyllähän täältä jokainen aikanaan lähtee.

Emme me kuitenkaan ole sillä mielellä yhdessä, että eroamme joskus. Sehän olisi outoa. Meillä mennään päivä kerrallaan ja ajatuksena on, että olemme todellakin yhdessä vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Meidän mimempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa lähes 60 vuotta ja hyvin menee vieläkin, eivät he ole eroamassa tai edes ajattelemassa sellaista vaihtoehtoa. Ja miksi olisivatkaan, kun yhdessä on tosi hyvä olla?

En oleta että olisimme yhdessä kymmen vuoden kuluttua ellei molemmat halua olla yhdessä. Yhdessä tuskin haluaa olla väkisin elle se yhdessä oleminen ole mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Huonoitsetunto tulee parisuhteessa toisen huonosta ja /tai välinpitämättömästä suhtautumisesta & kohtelusta kumppania kohtaan.

Eri

Miksi olla suhteessa, jossa toinen ei kohtele hyvin? Hyväitsetuntoinen ei suostu tuollaiseen vaan lähtee.

Arvosta itseäsi.

Et ainakaan niin että alat kerjäämään huomiota ja olemaan rasittavan huono itsetunnoltasi.

Vierailija kirjoitti:

Huonoitsetunto tulee parisuhteessa toisen huonosta ja /tai välinpitämättömästä suhtautumisesta & kohtelusta kumppania kohtaan.

Eri

Veikkaanpa, että esimerkiksi ap:n itsetunto on ollut jo ennen parisuhdetta hyvin olematon, mutta ilmeisesti riittävä miehen mielestä.

Jos parisuhteessa toinen kohtelee välinpitämättömästi tai huonosti, niin parisuhde on hyvin helppo pistää poikki ja lähteä omille teilleen. Jos ei niin tee, on ihan turha yrittää syyttää toista osapuolta omasta saamattomuudestaan ja typeryydestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen salaisuus on se että ei tarvitse huolehtia tällaisista asioista

Jos oletus on se että liitto kestää pitkään ja "ikuisesti" ei se välttämättä kestä. Jos taas oletus on se että se voi myös loppua milloin vain mielenkiinto on helpompi ylläpitää.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en ole tehnyt mitään ihmeempiä tempauksia liittomme eteen. Eikä ole kyllä mieskään tehnyt.

Yhteinen elomme on pääsääntöisesti ihan mukavaa, joskus jopa oikein mukavaa ja ei meidän tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan olemme täysin omia itsejämme. Ei kukaan edes jaksaisi esittää mitään näin kauan. Huolehdimme molemmat siitä, että kotona on siistiä, olemme itse asiallisen näköisiä, on puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa tarpeeksi, lämmintä ja läheisyyttä.

Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita löytyy aina, tosin voimme olla yhdessä hiljaakin vaikka muutaman tunnin ajan, se ei häiritse kumpaakaan. Meillä on myös ihan ikiomia juttuja, harrastuksia ja ystäviä, joihin toinen ei työnnä nokkaansa. Lapset ovat jo aikuisia nuorinta lukuunottamatta ja viihdymme koko perheen kanssa todella hyvin myös.

Me olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta eikä oletus edelleenkään ole se että jatkuisi loputtomiin.

Mikä ei jatkuisi? Yhdessä oleminenko? No ei varmaan jatkukaan, kyllähän täältä jokainen aikanaan lähtee.

Emme me kuitenkaan ole sillä mielellä yhdessä, että eroamme joskus. Sehän olisi outoa. Meillä mennään päivä kerrallaan ja ajatuksena on, että olemme todellakin yhdessä vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Meidän mimempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa lähes 60 vuotta ja hyvin menee vieläkin, eivät he ole eroamassa tai edes ajattelemassa sellaista vaihtoehtoa. Ja miksi olisivatkaan, kun yhdessä on tosi hyvä olla?

En oleta että olisimme yhdessä kymmen vuoden kuluttua ellei molemmat halua olla yhdessä. Yhdessä tuskin haluaa olla väkisin elle se yhdessä oleminen ole mukavaa.

Olet vaikeaselkoinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen salaisuus on se että ei tarvitse huolehtia tällaisista asioista

Jos oletus on se että liitto kestää pitkään ja "ikuisesti" ei se välttämättä kestä. Jos taas oletus on se että se voi myös loppua milloin vain mielenkiinto on helpompi ylläpitää.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en ole tehnyt mitään ihmeempiä tempauksia liittomme eteen. Eikä ole kyllä mieskään tehnyt.

Yhteinen elomme on pääsääntöisesti ihan mukavaa, joskus jopa oikein mukavaa ja ei meidän tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan olemme täysin omia itsejämme. Ei kukaan edes jaksaisi esittää mitään näin kauan. Huolehdimme molemmat siitä, että kotona on siistiä, olemme itse asiallisen näköisiä, on puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa tarpeeksi, lämmintä ja läheisyyttä.

Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita löytyy aina, tosin voimme olla yhdessä hiljaakin vaikka muutaman tunnin ajan, se ei häiritse kumpaakaan. Meillä on myös ihan ikiomia juttuja, harrastuksia ja ystäviä, joihin toinen ei työnnä nokkaansa. Lapset ovat jo aikuisia nuorinta lukuunottamatta ja viihdymme koko perheen kanssa todella hyvin myös.

Me olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta eikä oletus edelleenkään ole se että jatkuisi loputtomiin.

Mikä ei jatkuisi? Yhdessä oleminenko? No ei varmaan jatkukaan, kyllähän täältä jokainen aikanaan lähtee.

Emme me kuitenkaan ole sillä mielellä yhdessä, että eroamme joskus. Sehän olisi outoa. Meillä mennään päivä kerrallaan ja ajatuksena on, että olemme todellakin yhdessä vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Meidän mimempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa lähes 60 vuotta ja hyvin menee vieläkin, eivät he ole eroamassa tai edes ajattelemassa sellaista vaihtoehtoa. Ja miksi olisivatkaan, kun yhdessä on tosi hyvä olla?

En oleta että olisimme yhdessä kymmen vuoden kuluttua ellei molemmat halua olla yhdessä. Yhdessä tuskin haluaa olla väkisin elle se yhdessä oleminen ole mukavaa.

Olet vaikeaselkoinen tyyppi.

Ehkä mutta en koe että minun pitäisi olla helloselkoinen tai että kenenkään tarvitsisi selvittää kaiken minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen salaisuus on se että ei tarvitse huolehtia tällaisista asioista

Jos oletus on se että liitto kestää pitkään ja "ikuisesti" ei se välttämättä kestä. Jos taas oletus on se että se voi myös loppua milloin vain mielenkiinto on helpompi ylläpitää.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja en ole tehnyt mitään ihmeempiä tempauksia liittomme eteen. Eikä ole kyllä mieskään tehnyt.

Yhteinen elomme on pääsääntöisesti ihan mukavaa, joskus jopa oikein mukavaa ja ei meidän tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan olemme täysin omia itsejämme. Ei kukaan edes jaksaisi esittää mitään näin kauan. Huolehdimme molemmat siitä, että kotona on siistiä, olemme itse asiallisen näköisiä, on puhtaita vaatteita, hyvää ruokaa tarpeeksi, lämmintä ja läheisyyttä.

Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita löytyy aina, tosin voimme olla yhdessä hiljaakin vaikka muutaman tunnin ajan, se ei häiritse kumpaakaan. Meillä on myös ihan ikiomia juttuja, harrastuksia ja ystäviä, joihin toinen ei työnnä nokkaansa. Lapset ovat jo aikuisia nuorinta lukuunottamatta ja viihdymme koko perheen kanssa todella hyvin myös.

Me olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta eikä oletus edelleenkään ole se että jatkuisi loputtomiin.

Mikä ei jatkuisi? Yhdessä oleminenko? No ei varmaan jatkukaan, kyllähän täältä jokainen aikanaan lähtee.

Emme me kuitenkaan ole sillä mielellä yhdessä, että eroamme joskus. Sehän olisi outoa. Meillä mennään päivä kerrallaan ja ajatuksena on, että olemme todellakin yhdessä vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Meidän mimempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa lähes 60 vuotta ja hyvin menee vieläkin, eivät he ole eroamassa tai edes ajattelemassa sellaista vaihtoehtoa. Ja miksi olisivatkaan, kun yhdessä on tosi hyvä olla?

En oleta että olisimme yhdessä kymmen vuoden kuluttua ellei molemmat halua olla yhdessä. Yhdessä tuskin haluaa olla väkisin elle se yhdessä oleminen ole mukavaa.

Olet vaikeaselkoinen tyyppi.

Ehkä mutta en koe että minun pitäisi olla helloselkoinen tai että kenenkään tarvitsisi selvittää kaiken minusta.

Miten se on edes mahdollista, että itsestä selvittäisi ihan kaikki asiat puolisolle? En ymmärrä tuota ollenkaan. Ei kenelläkään sitä paitsi edes riitä aika ja mielenkiinto alkaa jauhamaan itsestään kaikki jutut toiselle ja toisella kuunnella puolison jaarittelua.

Normaaleilla ihmisillä on omat puolisosta riippumattomat elämän alueensa, esimerkiksi ystävyyssuhteet ja työasiat, joista iso osa ei kuulu toiselle millään tavoin.

Vaikka minulla ja miehelläni on takana pitkä parisuhde, niin omat asiani ovat omiani aina ja hänen asiansa ovat luonnollisesti hänen asioitaan. Hirveän hyvin kuitenkin näissä yhteisissä asioissa riittää juteltavaa ja juteltavaa sekä kiinnostuksen kohteita tulee koko ajan lisää vanhojen tietenkin väistyessä taka-alalle.

Mies voi myös tehdä huonon itsetunnon. Oman miehen rakkaus on useamman kerran lopahtanut ja on sanonut sen minulle, ettei rakasta minua enää. Parempina aikoina taas toteaa, että rakastaakin ja on silloin oikein ihana ja hellä. Sen vuoksi itsellä elämä on yhtä yrittämistä, etten vain ärsytä/ahdistaa häntä/saa häntä surulliseksi/vihaiseksi. Jotenkin sairaalla tavalla ajattelen, että en saa koskaan parempaa kumppania ja menen koko ajan syvemmälle tässä suossa ja se vähäkin itsekunnioitus, mikä on ennen ollut, on kadonnut.

Itselle riittäisi että nainen osoittaisi kiinnostusta ja halua toimia kahdestaan - tehtäisiin ruokaa yhdessä, siivotaan yhdessä, suunnitellaan asioita yhdessä jne.

Myönnetään että olen myös hyvin läheisyydenkipeä henkilö joten jos naiselle kelpaisi esim. tunnin päikkärit, halailuineen, silittelyineen ja pikku kutitteluineen niin olisi mukava tai yleisesti runsas koskettaminen pitkin päivää.

Vierailija kirjoitti:

Mies voi myös tehdä huonon itsetunnon. Oman miehen rakkaus on useamman kerran lopahtanut ja on sanonut sen minulle, ettei rakasta minua enää. Parempina aikoina taas toteaa, että rakastaakin ja on silloin oikein ihana ja hellä. Sen vuoksi itsellä elämä on yhtä yrittämistä, etten vain ärsytä/ahdistaa häntä/saa häntä surulliseksi/vihaiseksi. Jotenkin sairaalla tavalla ajattelen, että en saa koskaan parempaa kumppania ja menen koko ajan syvemmälle tässä suossa ja se vähäkin itsekunnioitus, mikä on ennen ollut, on kadonnut.

Ihan itse olet ahdingossasi ja se ei ole miehen vika. En ymmärrä ihmisiä, jotka määkivät sinun tavoin huonoa elämäänsä ja ryytyvät johonkin ihan paskaan.

Et mitenkään.. Jauhelihakastike on jauhelihakastike, vaikka sitä kuinka maustaisi eri tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mies voi myös tehdä huonon itsetunnon. Oman miehen rakkaus on useamman kerran lopahtanut ja on sanonut sen minulle, ettei rakasta minua enää. Parempina aikoina taas toteaa, että rakastaakin ja on silloin oikein ihana ja hellä. Sen vuoksi itsellä elämä on yhtä yrittämistä, etten vain ärsytä/ahdistaa häntä/saa häntä surulliseksi/vihaiseksi. Jotenkin sairaalla tavalla ajattelen, että en saa koskaan parempaa kumppania ja menen koko ajan syvemmälle tässä suossa ja se vähäkin itsekunnioitus, mikä on ennen ollut, on kadonnut.

Miehesi ei ole sinun omaisuuttasi, vaan hän on vain mies, jonka kanssa haluat väenväkisin olla. Rakkautta tuo ei ole kummankaan puolelta, vaan jotain sai ras ta läheisriippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Riittävä ja monipuolinen seksi pitää suhteen yllä!

56 vuotiaana ei seksi ole enää "se" juttu parisuhteessa, keksi parempi.