Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Monet tuntemani nuoret miehet (n. alle 35v) viettävät mielummin aikaa kavereiden kanssa hauskaa pitäen, naiset ei edes kiinnosta
30.09.2023 |
Kyllä ne elämäntyylit myös on sellaisia ettei monikaan nainen jaksaisi edes katsella. Toisaalta hyvä etteivät edes yritä naiskuviota. Tarkemmin kuin miettii niin mitä se naisystävä edes tuo näille miehille, enemmänkin rajoittaa. Olen itse 30v nainen ja ymmärrän noita miehiä jotenkin. Ne suhteet, mitä minullakin on takana niin ei mies koskaan aidosti vaikuttanut iloiselta tai "hauskaa viettävältä" minun kanssa reissuilla tai matkoilla. Harmi sinänsä. Toisaalta olen alkanut itsekin miettiä että mihin itsekään miestä tarvitsisin jos minulla olisi oikein hyvä nais kaveri/kavereita, joiden kanssa viettää aikaa tiiviisti ja tehdä meitä kiinnostavia juttuja. Halut minulla lopahtaa aina ensihuuman jälkeen, joten tähänkään en miestä "tarvitse" ja vauvakuumettakaan ei ole kuulunut, joten miksi yrittää edes pariutua.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Kertaakaan ei ravintolassa syömässä, elokuvissa, teatterissa, (taide)näyttelyssä, klassisen musan konsertissa, ei Kultsalla, ei Tavastialla, oopperassa, baletissa, tapahtumissa esim. Helsingin Juhlaviik Huvilateltta, ei valokuvanäyttelyssä, ei museoissa.
Ei missään. Ei missään. Ei missään.
Koska hän oli jo käynyt.
Käytti rahaa omaan kivaan. Vaaralliseen ja kalliiseen harrasteeseen. Mikähän se on..
Nuo asiat kuuluvat sinkkuelämään. Parisuhteessa pitää aikuistua ja unohtaa nuo asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kykene saamaan sellaisia naisia joita kohtaan koen seksuaalista vetoa. Siksi elän elämääni ilman naista, ja hoidan seksuaaliset tarpeeni pornolla ja hyvin satunnaisesti maksullisilla naisilla.
Elämäni on muuten kyllä ihan hyvin reilassa: Tienaan 80-90k€ vuodessa, minulla on laaja ystäväpiiri jota tapaan usein, urheilen 5 kertaa viikossa, matkustelen, ja opiskelen uusia kieliä.
M39
Olet pilannut seksuaaliset halusi pornolla. Jatkamalla pornon ja maksullisten käyttöä, et ikinä kykene tuntemaan seksuaalisia haluja normaaleja naisia kohtaan.
Hyvännäköiset naiset eivät ole olleet IKINÄ kiinnostuneita minusta. Tämä kävi ilmi jo 20 vuotta sitten, kauan aikaa ennen kuin rupesin pornoa katsomaan, tai maksullisilla käymään. Eli en ole tässä tilanteessa pornon tai maksullisten takia, ne vain toimivat korvikkeena ja parantavat elämänlaatuani.
Rumaa naista en halua: tyytyminen sellaiseen ei olisi reilua itseäni tai sitä naista kohtaan.
T. Sama jolle vastasit
Sinulla on jotain vikaa tunne-elämässä, kun olet nelikymppinen etkä ole vielä kertaakaan rakastunut yhteenkään naiseen. Jatka vaan samalla tavalla, se on kaikille hyväksi.
Kyllä minä olen rakastunut, mutta kyse oli yksipuolisesta rakkaudesta: kyseinen nainen ei siis rakastanut minua, ainakaan romanttisessa mielessä.
Et ole, olet ollut vain ihastunut.
Kiitos että kerroit minulle, mitä tunteita minä silloin koin.
Ethän sinä ole edes tuntenut ihastumisesi kohdetta, jos se oli yksipuolista. Kuinka se olisi voinut olla rakkautta, jos sinulla on vain mielikuva siitä, minkälainen toinen on? -eri
Missä kohtaa minä sanoin että en tuntenut häntä? Me tunsimme toisemme erittäin hyvin, useiden vuosien ajalta.
Parisuhdemielessä, kumppanina.
Mitä ihmettä? Eikö ihminen voi siis rakastua sellaiseen ihmiseen, jonka on tuntenut vuosikausia ystävänä? Pitääkö ensin olla kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa, ennen kuin kukaan voi sanoa olevansa rakastunut?
Koska tällainen rakastumista sääntelevä asetus on astunut voimaan? Oletko nyt ihan varma että tosielämässä homma menee noin? Että kukaan ei koskaan voi rakastua keneenkään vain aiemman ystävyyden pohjalta?
Onpas villiä tulkintaa, hold your horses. En minä ole väittänyt olevani rakkausasiantuntija, kiinnostaa vain tuollainen kokemus. Omassa tosielämässä ne yksipuoliset ovat olleet ihastumisia ja kahdensuuntaisissakin ihastumisissa rakastuminen ja rakastaminen ovat tulleet vasta sen jälkeen, suhteen syventyessä. Teen siis eron näiden välille, mikä tuntuu olevan ihan yleistä. Toki meidän ikäluokka on yli 35 (ketjun aihe), tässä voi olla ihan puhtaasti sukupolvierojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuo on outoa. Itselleni tuli vasta eron jälkeen 40 vuotiaana ajatus, että enää tarvitsen naista vain seksiin.
Näin kuusikymppisenä ei enään ajattele edes tarvitsevansa tuohonkaan. Toki helpottaa mikäli joku on siivoamassa kämpän, pesemässä pyykit ja laittamassa useamman kerran päivässä aterian pöytään. Kunhan muuten antaa olla rauhassa javtulla sekä mennä milloin ja mihin aikaan vapaasti. Kyselemättä.
Miksi naista kiinnostaisi siivota, pestä sun pyykkejä tai laittaa sulle ruokaa? Jotenkin surullista elää noin. Vanhemnasta sukupolvessa näkee noita pariskuntia, jossa kummallakin omat jutut ja silti tietyt sukupuolen mukaan menevät tehtävät tunnetaan velvoitteiksi. Sitten nuo naiset on onnellisia, kun mies kuolee.
Ei tarvitse kiinnostaa. Miksi miehiä kiinnostaisi kustantaa naisten elintaso?
Ei tarvitse kiinnostaa. Onhan se nyt naisellekin järkevämpää alkaa käyttää aikaansa johonkin, mikä tuottaa jotain itselle. Omat rahat niin ei tarvitse ketään pa s Ka pe r senuk koa passata.
Juuri näin. Kummankaan sukupuolen ei tarvitse tehdä toiselle sukupuolelle mitään positiivista. Molemmat sukupuolet vain vievät toiselta jotain.
Naiset aloittivat tuon ajattelutavan, miehet omaksuivat saman. Nyt voimme kaikki olla tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen.
No naiset eli pitkään voimatta valita. Nyt kun se on mahdollista, näemme, miten vastenmielisiä ne naisten perinteiset velvoitteet naisille on olleet.
Niin varmaan ovat olleet vastenmielisiä.
Miten ajattelitte että miehet ottavat teiltä nuo vastenmieliset asiat hoitaakseen? Mitä otatte tilalle? Enemmän vastuuta raha-asioista? Ei onnistu sillä koulutuksella minkä valitsette, vieläpä julkisella sektorilla... Seksiä maksuksi siivoamisesta? Älä naurata...
eli mitäs nainen tuo nykyään parisuhteeseen? Omat kiukuttelunsa ja pelinsä jossa vaaditaan miehiltä asioita eikä itse tuoda pöydälle mitään? Miksi mies siihen lähtisi? Se voi vähemmällä vaivalla siivota omat sotkunsa, laittaa itselleen ruokaa ja bonuksena ei tarvitse kuunnella naisen nalkutusta väärin viikatuista paidoista.
Mun mies siivoaa ja tekee puolet, ja tuo vielä enemmän rahaa kotitalouteen. En minä häntä mitenkään "palkitse" häntä siitä, että tekee kotitöitä. Me olemme parisuhde, ei mikään äiti-poika suhde, jossa äiti palkitsee poikaa kun se tekee kotityöt.
Sun näkökulma tuntuu jääneen just sellaisen teinipojan tasolle. Odotat, että äiti palkitsee kun siivoat huoneesi tai käyt kesätöissä. Mutta onhan tuo tunnettu juttu jo miehissä, että pieni osa miehistä jää tuollaiselle tasolle loppuiäkseen. Mielestäni on ihan hyvä, ettet ole parisuhteessa, koska ei kukaan äidiksesi tahdo ruveta.
Päinvastoin, sinulla on se märkä lapanen joka tekee kuten äiti käskee.
Mitäs sä toitkaan parisuhteeseen? Miten se tasavertaisuus näkyy teillä?
Suurin osa miehistä ei välitä enää peleistänne.
Suomessa on tarjolla maksullisia naisia todella hyvin, joiden luona voi piipahtaa panolla. Kaiken muun se mies voi tehdä kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kykene saamaan sellaisia naisia joita kohtaan koen seksuaalista vetoa. Siksi elän elämääni ilman naista, ja hoidan seksuaaliset tarpeeni pornolla ja hyvin satunnaisesti maksullisilla naisilla.
Elämäni on muuten kyllä ihan hyvin reilassa: Tienaan 80-90k€ vuodessa, minulla on laaja ystäväpiiri jota tapaan usein, urheilen 5 kertaa viikossa, matkustelen, ja opiskelen uusia kieliä.
M39
Olet pilannut seksuaaliset halusi pornolla. Jatkamalla pornon ja maksullisten käyttöä, et ikinä kykene tuntemaan seksuaalisia haluja normaaleja naisia kohtaan.
Hyvännäköiset naiset eivät ole olleet IKINÄ kiinnostuneita minusta. Tämä kävi ilmi jo 20 vuotta sitten, kauan aikaa ennen kuin rupesin pornoa katsomaan, tai maksullisilla käymään. Eli en ole tässä tilanteessa pornon tai maksullisten takia, ne vain toimivat korvikkeena ja parantavat elämänlaatuani.
Rumaa naista en halua: tyytyminen sellaiseen ei olisi reilua itseäni tai sitä naista kohtaan.
T. Sama jolle vastasit
Voi voi, eikä hyvännäköiset miehet musta. Silti olen kyennyt tuntemaan halua ihan tavallisen näköiseen mieheen.
Eli oletko sitä mieltä, että minun pitäisi mennä suhteeseen sellaisen naisen kanssa, johon en koe seksuaalista vetoa?
En. Sun tilanne on kurja, kun et halua niitä naisia, jotka voisivat potentiaalisesti sua haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-30 ikävälillä mä olin kahdessa pitkässä suhteessa, jotka molemmat kariutuivat lopulta. Olen nyt 35v, ja viimeiset vuodet olen elänyt suhteellisen onnellista elämää ilman vakituista naisseuraa.
Välillä seksuaalinen paine kasvaa niin vahvaksi, että joudun menemään tinderiin ja siellä etsimään seksiseuraa (on muuten minulle aivan helvetillisen duunin takana saada pillua sieltä, jos on edes jotain ulkonäkö vaatimuksia kumppanille).
Tinder projektissa menee yleensä ainakin kuukausi ennen kun pääsen panemaan, mutta sen jälkeen taas seuraavat 6-12 kk pärjää ihan pornon ja oman käden avulla.
Eikö maksullinen tulisi helpommaksi?
En halua käydä maksullisissa. En ole koskaan käynyt, enkä aio käydä jatkossakaan.
Yksi mikä itselläni pistää silmään on stereotypiat.
Onko tosiaan niin, että kaikki naiset haluaa vaan neuloa ja laittaa ruokaa, kuunnella rakkaus on lumivalkoinen ja itkeä?!
Miehet haluaa vaan syödä makkaraa, juoda kaljaa, tumputtaa p or nolle ja pelata pelejä kavereiden kanssa.
Ei ihme ettei huvita viettää aikaa toisen sukupuolen kanssa, kun ennakkoluulot on tuota tasoa. Yleensä ne luulot johtaa käytännön tasolla tapahtuvaan kohteluun, mikä laittaa toisen osapuolen halut nollaan.
No jatkakaa vaan, ei mua haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tarjolla maksullisia naisia todella hyvin, joiden luona voi piipahtaa panolla. Kaiken muun se mies voi tehdä kavereidensa kanssa.
Arvaan, että etpä sinäkään ole koskaan käynyt maksullisella. Ei rohkeus riitä. Tavoitteesi on vain yrittää pelotella sinkkunaisia. Harmi, että tuo uhosi vain hymyilyttää meitä mammoja.
N60
P.S. Ihan vilpittömästi suosittelen käymään niillä maksullisilla. Kun ostat seksiä suomalaiselta aikuiselta naiselta niin ei ole mitään riskiä, että myöhemmin tulisi syyte seksin ostamisesta alaikäiseltä tai parituksen uhrilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kykene saamaan sellaisia naisia joita kohtaan koen seksuaalista vetoa. Siksi elän elämääni ilman naista, ja hoidan seksuaaliset tarpeeni pornolla ja hyvin satunnaisesti maksullisilla naisilla.
Elämäni on muuten kyllä ihan hyvin reilassa: Tienaan 80-90k€ vuodessa, minulla on laaja ystäväpiiri jota tapaan usein, urheilen 5 kertaa viikossa, matkustelen, ja opiskelen uusia kieliä.
M39
Olet pilannut seksuaaliset halusi pornolla. Jatkamalla pornon ja maksullisten käyttöä, et ikinä kykene tuntemaan seksuaalisia haluja normaaleja naisia kohtaan.
Hyvännäköiset naiset eivät ole olleet IKINÄ kiinnostuneita minusta. Tämä kävi ilmi jo 20 vuotta sitten, kauan aikaa ennen kuin rupesin pornoa katsomaan, tai maksullisilla käymään. Eli en ole tässä tilanteessa pornon tai maksullisten takia, ne vain toimivat korvikkeena ja parantavat elämänlaatuani.
Rumaa naista en halua: tyytyminen sellaiseen ei olisi reilua itseäni tai sitä naista kohtaan.
T. Sama jolle vastasit
Voi voi, eikä hyvännäköiset miehet musta. Silti olen kyennyt tuntemaan halua ihan tavallisen näköiseen mieheen.
Eli oletko sitä mieltä, että minun pitäisi mennä suhteeseen sellaisen naisen kanssa, johon en koe seksuaalista vetoa?
En. Sun tilanne on kurja, kun et halua niitä naisia, jotka voisivat potentiaalisesti sua haluta.
Tyytymisestä ei oikeasti ikinä seuraa mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kykene saamaan sellaisia naisia joita kohtaan koen seksuaalista vetoa. Siksi elän elämääni ilman naista, ja hoidan seksuaaliset tarpeeni pornolla ja hyvin satunnaisesti maksullisilla naisilla.
Elämäni on muuten kyllä ihan hyvin reilassa: Tienaan 80-90k€ vuodessa, minulla on laaja ystäväpiiri jota tapaan usein, urheilen 5 kertaa viikossa, matkustelen, ja opiskelen uusia kieliä.
M39
Olet pilannut seksuaaliset halusi pornolla. Jatkamalla pornon ja maksullisten käyttöä, et ikinä kykene tuntemaan seksuaalisia haluja normaaleja naisia kohtaan.
Hyvännäköiset naiset eivät ole olleet IKINÄ kiinnostuneita minusta. Tämä kävi ilmi jo 20 vuotta sitten, kauan aikaa ennen kuin rupesin pornoa katsomaan, tai maksullisilla käymään. Eli en ole tässä tilanteessa pornon tai maksullisten takia, ne vain toimivat korvikkeena ja parantavat elämänlaatuani.
Rumaa naista en halua: tyytyminen sellaiseen ei olisi reilua itseäni tai sitä naista kohtaan.
T. Sama jolle vastasit
Sinulla on jotain vikaa tunne-elämässä, kun olet nelikymppinen etkä ole vielä kertaakaan rakastunut yhteenkään naiseen. Jatka vaan samalla tavalla, se on kaikille hyväksi.
Kyllä minä olen rakastunut, mutta kyse oli yksipuolisesta rakkaudesta: kyseinen nainen ei siis rakastanut minua, ainakaan romanttisessa mielessä.
Et ole, olet ollut vain ihastunut.
Kiitos että kerroit minulle, mitä tunteita minä silloin koin.
Ethän sinä ole edes tuntenut ihastumisesi kohdetta, jos se oli yksipuolista. Kuinka se olisi voinut olla rakkautta, jos sinulla on vain mielikuva siitä, minkälainen toinen on? -eri
Missä kohtaa minä sanoin että en tuntenut häntä? Me tunsimme toisemme erittäin hyvin, useiden vuosien ajalta.
Parisuhdemielessä, kumppanina.
Mitä ihmettä? Eikö ihminen voi siis rakastua sellaiseen ihmiseen, jonka on tuntenut vuosikausia ystävänä? Pitääkö ensin olla kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa, ennen kuin kukaan voi sanoa olevansa rakastunut?
Koska tällainen rakastumista sääntelevä asetus on astunut voimaan? Oletko nyt ihan varma että tosielämässä homma menee noin? Että kukaan ei koskaan voi rakastua keneenkään vain aiemman ystävyyden pohjalta?
Onpas villiä tulkintaa, hold your horses. En minä ole väittänyt olevani rakkausasiantuntija, kiinnostaa vain tuollainen kokemus. Omassa tosielämässä ne yksipuoliset ovat olleet ihastumisia ja kahdensuuntaisissakin ihastumisissa rakastuminen ja rakastaminen ovat tulleet vasta sen jälkeen, suhteen syventyessä. Teen siis eron näiden välille, mikä tuntuu olevan ihan yleistä. Toki meidän ikäluokka on yli 35 (ketjun aihe), tässä voi olla ihan puhtaasti sukupolvierojakin.
Mä olen aikanaan rakastunut tosi tulisesti kaverimieheen, jonka olin tuntenut siinä vaiheessa jo n. 5 vuotta.
Kun ensimmäisen kerran tapasimme, en kokenut mitään vetoa häneen. Mutta siinä vuosien kuluessa pikkuhiljaa, melkeinpä huomaamatta, rakastuin häneen. Ja kyse oli totta tosiaan nimenomaan rakkaudesta. Olen ollut monesti ihastunut, ja se mitä tunsin tätä miestä kohtaan oli jotain ihan erilaista, kuin pelkkä ihastuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut lukemattomia alapeukkuja kirjoittaessani jo vuosia sitten palstalle tästä.
Olen sanonut että miehet eivät suostu loputtomiin pelaamaan naisten ehdoilla. Eli naiset juoksevat juoksuja parikymppisinä, tai seurustelevat vuorotellen muutamien suosittujen miesten kanssa, jotka tekevät suhteissa mitä haluavat.
Sitten kun tulee +-30v iässä kiire saada lapset, häät ja asuntolaina, tavismiesten pitäisikin olla valmiina tähän ja heti, ilman aikaa jolloin seurustellaan ja pidetään hauskaa yhdessä ilman lasten hankkimista.
Miehet eivät enää halua odotella vaihtopenkillä pääsyä naisen projektin mahdollistajiksi.
Ja minä olen kirjoittanut jo vuosia, että tällaista ilmiötä ei ole olemassakaan. Ei ole olemassa mitään vaihtopenkkimiehiä, jotka kelpaisivat vasta 30+ ikäisinä. Suomalainen tutkimuskin kertoo, että jos ei ole 30-vuotiaana kokenut ensimmäistä yhdyntää, on mahdollista, että se jää kokematta. Se ei puhu parisuhteesta tai seurustelusta, mutta monille se tarkoittaa samaa; ei parisuhdetta => ei seksiä.
Se, että nainen ei perusta perhettä ensimmäisen, toisen eikä vielä kolmannenkaan miehen kanssa, jota tapailee/jonka kanssa seurustelee tai sekstailee, ei tarkoita että hän kolmekymppisenä ottaisi miehen, jota ei siihen mennessä ole huomannutkaan. Se tarkoittaa, että hän kolmekymppisenä kypsyy haluamaan perhettä (elämänkaariteoria!) kuten joku ikäisensä mies, joka hänkin on sitä ennen kokenut omat parisuhdeviritelmänsä.
Sinähän voit kirjoitella mitä haluat, mutta ei se todista etteikö ilmiö olisi todellinen. Jos en aivan väärin muista niin viimeisimmän FINSEX-tutkimuksen mukaan ñuorimmassa ikäkohortissa (onkohan <25v?) naisilla oli ollut viimeisen vuoden aikana uusia seksikumppaneita kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehillä. Samoin seksikumppanien määrä oli tuon ikäisillä naisilla suurempi kuin samanikäisillä miehillä. Saman kohortin miehillä mediaanin ja keskiarvon ero kumppaneiden määrässä oli huomattavasti suurempi kuin naisilla. ~30v kohortissa erot tasottuvat. Onko tuolle mielestäsi jokin parempi selitys kuin se että parikymppisissä miehissä on huomattava joukko miehiä jotka alkaavat kelpaamaan naisille vasta kolmekymppisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kykene saamaan sellaisia naisia joita kohtaan koen seksuaalista vetoa. Siksi elän elämääni ilman naista, ja hoidan seksuaaliset tarpeeni pornolla ja hyvin satunnaisesti maksullisilla naisilla.
Elämäni on muuten kyllä ihan hyvin reilassa: Tienaan 80-90k€ vuodessa, minulla on laaja ystäväpiiri jota tapaan usein, urheilen 5 kertaa viikossa, matkustelen, ja opiskelen uusia kieliä.
M39
Olet pilannut seksuaaliset halusi pornolla. Jatkamalla pornon ja maksullisten käyttöä, et ikinä kykene tuntemaan seksuaalisia haluja normaaleja naisia kohtaan.
Hyvännäköiset naiset eivät ole olleet IKINÄ kiinnostuneita minusta. Tämä kävi ilmi jo 20 vuotta sitten, kauan aikaa ennen kuin rupesin pornoa katsomaan, tai maksullisilla käymään. Eli en ole tässä tilanteessa pornon tai maksullisten takia, ne vain toimivat korvikkeena ja parantavat elämänlaatuani.
Rumaa naista en halua: tyytyminen sellaiseen ei olisi reilua itseäni tai sitä naista kohtaan.
T. Sama jolle vastasit
Sinulla on jotain vikaa tunne-elämässä, kun olet nelikymppinen etkä ole vielä kertaakaan rakastunut yhteenkään naiseen. Jatka vaan samalla tavalla, se on kaikille hyväksi.
Kyllä minä olen rakastunut, mutta kyse oli yksipuolisesta rakkaudesta: kyseinen nainen ei siis rakastanut minua, ainakaan romanttisessa mielessä.
Et ole, olet ollut vain ihastunut.
Kiitos että kerroit minulle, mitä tunteita minä silloin koin.
Ethän sinä ole edes tuntenut ihastumisesi kohdetta, jos se oli yksipuolista. Kuinka se olisi voinut olla rakkautta, jos sinulla on vain mielikuva siitä, minkälainen toinen on? -eri
Missä kohtaa minä sanoin että en tuntenut häntä? Me tunsimme toisemme erittäin hyvin, useiden vuosien ajalta.
Parisuhdemielessä, kumppanina.
Mitä ihmettä? Eikö ihminen voi siis rakastua sellaiseen ihmiseen, jonka on tuntenut vuosikausia ystävänä? Pitääkö ensin olla kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa, ennen kuin kukaan voi sanoa olevansa rakastunut?
Koska tällainen rakastumista sääntelevä asetus on astunut voimaan? Oletko nyt ihan varma että tosielämässä homma menee noin? Että kukaan ei koskaan voi rakastua keneenkään vain aiemman ystävyyden pohjalta?
Onpas villiä tulkintaa, hold your horses. En minä ole väittänyt olevani rakkausasiantuntija, kiinnostaa vain tuollainen kokemus. Omassa tosielämässä ne yksipuoliset ovat olleet ihastumisia ja kahdensuuntaisissakin ihastumisissa rakastuminen ja rakastaminen ovat tulleet vasta sen jälkeen, suhteen syventyessä. Teen siis eron näiden välille, mikä tuntuu olevan ihan yleistä. Toki meidän ikäluokka on yli 35 (ketjun aihe), tässä voi olla ihan puhtaasti sukupolvierojakin.
Mä olen aikanaan rakastunut tosi tulisesti kaverimieheen, jonka olin tuntenut siinä vaiheessa jo n. 5 vuotta.
Kun ensimmäisen kerran tapasimme, en kokenut mitään vetoa häneen. Mutta siinä vuosien kuluessa pikkuhiljaa, melkeinpä huomaamatta, rakastuin häneen. Ja kyse oli totta tosiaan nimenomaan rakkaudesta. Olen ollut monesti ihastunut, ja se mitä tunsin tätä miestä kohtaan oli jotain ihan erilaista, kuin pelkkä ihastuminen.
Sinäkin siis erotat ne toisistaan, mutta eri tavoin. Mulle ne ovat aste-eroja samalla janalla, enkä pääsisi rakastumiseen saakka ilman vastakaikua - ehkä onneksi, sen verran kivuliasta se on ollut.
Pitää valita henkilö joka on samanhenkisempi, lisäksi jos puoliso on tosi ekstrovertti niin eikö ne aina hengaa suuren kaveriporukkansa kanssa, jos itse tykkää olla kaksisteen pitää valita samanlainen puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajat muuttuu. Varmaan vielä 10-20v sitten iso osa avioliitoista oli järkiavioliittoja olosuhteen pakosta. Valittiin läheltä se ok kumppani ja mentiin naimisiin. Se oli vain suoriutumista ja hampaiden kiristelyä. Tehtiin lapset, pidettiin koti ja perhe pystyssä. Iloisuus ja hauskuus oli poissa.
10 v sitten järkiavioliittoja? Älä nyt viitsi. Meinaatko ettei matkusteltu tai lähdetty opiskelemaan tai töihin toiselle paikkakunnalle? Ei se nyt viimeisessä 10-20 v ole olennaisesti muuttunut,. Olet niin nuori ilmeisesti, että et ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
20-30 ikävälillä mä olin kahdessa pitkässä suhteessa, jotka molemmat kariutuivat lopulta. Olen nyt 35v, ja viimeiset vuodet olen elänyt suhteellisen onnellista elämää ilman vakituista naisseuraa.
Välillä seksuaalinen paine kasvaa niin vahvaksi, että joudun menemään tinderiin ja siellä etsimään seksiseuraa (on muuten minulle aivan helvetillisen duunin takana saada pillua sieltä, jos on edes jotain ulkonäkö vaatimuksia kumppanille).
Tinder projektissa menee yleensä ainakin kuukausi ennen kun pääsen panemaan, mutta sen jälkeen taas seuraavat 6-12 kk pärjää ihan pornon ja oman käden avulla.
Ootko yrittänyt etsiä tai haluaisitko jonkunlaisen FWB tai tapailusuhteen tuohon? Kysyn siksi et olen samantaustaisen miehen kanssa vastaavassa suhteessa. Mulla lapset 50-50 ja oon vähän vanhempi niin en myöskään kaipaa tämän tiiviimpää parisuhdetta. Nyt tapaillaan (ollaan sovittu ettei tavata muita) viikonloppusin ja tehdään lomareissujakin yhdessä ja on tässä selkeä välittäminen/ihastus ilmassa aina ollut mutta samalla myös ajatus siitä että tämän tiiviimmäksi ei tätä varmaankaan viedä.
Kummallakin myös omat elämät eikä kysellä tai ihmetellä missä toinen on tai kytätä millään lailla muutenkaan. Musta vaikuttaa siltä et kumpikin saa tästä parisuhteen parhaat puolet (seksi, seura, kumppanuus, läheisyys yms) mutta ei niitä haittoja. Voin siis suositella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuo on outoa. Itselleni tuli vasta eron jälkeen 40 vuotiaana ajatus, että enää tarvitsen naista vain seksiin.
Niin tätä just meinasin että mihin miehet muka oikeasti naista "tarvitsee" muuhun kuin tuohon. Ei miehiä kiinnosta syvälliset keskustelut, yleensä ei samat harrastukset, ei samat tv sarjat, ei kodinhoito ja ruuanlaitto jne. Viimeeksi miesystäväni kanssa mökillä ollessa mietin että olisin varmaan iloisempi yksin siellä, kiisteltiin illalla tv ohjelmista, kumpaakaan ei kiinnosta toisen ohjelmat, mies haluaisi nukkua pitkään, minä herätä ajoissa, mies tykkäisi tissutella iltamyöhään, minä en nykysin jaksa ruokaviinejä enempää juoda, kiisteltiik kumpi lämmittää saunan ja kumpi menee lisäämään puita, (minulla neulominen kesken, miehellä kännykällä pelaus) jne. Ap
ketä hittoa kiinnostaa "syvälliset keskustelut"? ei minua ainakaan, ja jos ukko alkaa sellaisia höpisemään, niin nukkuu koirankopissa. meillä ukolla ei ole lupaa koskea mihinkään kodinhoitoon liittyvään asiaan. ei edes hellaan. se on minun valtakuntaa ja vastuualuetta. telkkua ei katsota kumpikaan ja musiikki maku on täysin samanlainen molemmilla. ei siis aihetta riitelyyn.
Eli olet saanut diktatorisoitua koko kodin ja miehen toimimaan niin kuin sinä vaadit ja nyt täällä valehtelet kuinka mies tykkää ja haluaa samoja asioista kuin sinä
siis minä olen kotivaimo, joka hoitaa kaikki kodin askareet, ukko tuo rahan taloon. kyseessä ei ole diktatuuri, vaan erittäin toimiva kahden ihmisen yksikkö, koska kakarat on jo maailmalla. näin on pärjätty 26 vuotta, ja pärjätään hautaan saakka.
Voihan paskahalvaus. Ei noin saa tehdä. Puolet kotitöistä kuuluu aina miehelle.
Miksi ei saisi? Jos homma toimii noin molempien mielestä niin silloinhan kaikki on hyvin ja perhe on onnellinen.
Nainen on viikon sairaalassa, niin mies on hätää kärsimässä, kun ei osaa edes kahvia keittää itselleen.
Kaikki tuollaiset asiat on opittu jo opiskeluaikoina.
Naiset laittavat itsensä jalustalle kuvitellen että nuo ovat jotenkin ylivoimaisen vaikeita tehtäviä miehille hoitaa. Eivät ne ole, ne eivät vain ole kiinnostavia.
Mikä ihme sinut saa kuvittelemaan, että kotityöt olisivat meidän naisten mielestä yhtään sen kiinnostavampia? Joidenkin mielestä varmasti on, mutta ei todellakaan voi yleistää kaikkiin naisiin. Yhtä lailla voisin itse yleistää, että koska oma puolisoni tykkää tiskata käsitiskejä ja minä inhoan tiskaamista, niin miesten kuuluisi hoitaa käsin tiskaaminen.
Sinä et varmaan tykkää mistään muusta kuin laiskottelusta ja viinin lipittelystä.
- eri
Sinun mielestä on ihan ok, jos joku mies ei tykkää kotitöistä eikä niitä tee. Sitten nainen, joka ei tykkää kotitöistä, on sinun mielestä laiska. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille ilmainen vinkki: jos naisen pienet tulot ärsyttää, niin älkää etsikö parisuhteeseen pienituloisia naisia vaan etsikää puoliso sieltä oman tulotason piiristä. Katsokaa ajoissa naisen koulutusta, ammattia ja tulotasoa.
En tosin usko yhtään, että joku 11 tuhatta tienaava mies olisi naimisissa 2,5 tuhatta euroa tienaavan naisen kanssa. Pelkkää satua tuollaiset väitteet.
Niinhän sitä tulikin tehtyä, köyhinä opiskelijoina. Jopa valmistuessa olimme jokseenkin samatuloisia, mutta kun aikaa on kulunut 25 vuotta, minä miehenä tienaan 3x mitä saman katon alla pesää pitävä naaraslokki jolle ei kelpaa oman tienestinsä mukainen elintaso.
Rupea tekemään puolikasta työaikaa, vaihda pienempipalkkaiseen työhön, rupea päätoimiseksi opiskelijaksi tai ota ero. Onhan tuossa sinulla vaihtoehtoja.
Suosittelisin eroa. Sehän noissa muissakin on edessä, vain naisen toimesta miehen tulotason pudotessa.
Kummankin on haluttava olla kimpassa, youknow.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuo on outoa. Itselleni tuli vasta eron jälkeen 40 vuotiaana ajatus, että enää tarvitsen naista vain seksiin.
Niin tätä just meinasin että mihin miehet muka oikeasti naista "tarvitsee" muuhun kuin tuohon. Ei miehiä kiinnosta syvälliset keskustelut, yleensä ei samat harrastukset, ei samat tv sarjat, ei kodinhoito ja ruuanlaitto jne. Viimeeksi miesystäväni kanssa mökillä ollessa mietin että olisin varmaan iloisempi yksin siellä, kiisteltiin illalla tv ohjelmista, kumpaakaan ei kiinnosta toisen ohjelmat, mies haluaisi nukkua pitkään, minä herätä ajoissa, mies tykkäisi tissutella iltamyöhään, minä en nykysin jaksa ruokaviinejä enempää juoda, kiisteltiik kumpi lämmittää saunan ja kumpi menee lisäämään puita, (minulla neulominen kesken, miehellä kännykällä pelaus) jne. Ap
ketä hittoa kiinnostaa "syvälliset keskustelut"? ei minua ainakaan, ja jos ukko alkaa sellaisia höpisemään, niin nukkuu koirankopissa. meillä ukolla ei ole lupaa koskea mihinkään kodinhoitoon liittyvään asiaan. ei edes hellaan. se on minun valtakuntaa ja vastuualuetta. telkkua ei katsota kumpikaan ja musiikki maku on täysin samanlainen molemmilla. ei siis aihetta riitelyyn.
Eli olet saanut diktatorisoitua koko kodin ja miehen toimimaan niin kuin sinä vaadit ja nyt täällä valehtelet kuinka mies tykkää ja haluaa samoja asioista kuin sinä
siis minä olen kotivaimo, joka hoitaa kaikki kodin askareet, ukko tuo rahan taloon. kyseessä ei ole diktatuuri, vaan erittäin toimiva kahden ihmisen yksikkö, koska kakarat on jo maailmalla. näin on pärjätty 26 vuotta, ja pärjätään hautaan saakka.
Voihan paskahalvaus. Ei noin saa tehdä. Puolet kotitöistä kuuluu aina miehelle.
Miksi ei saisi? Jos homma toimii noin molempien mielestä niin silloinhan kaikki on hyvin ja perhe on onnellinen.
Nainen on viikon sairaalassa, niin mies on hätää kärsimässä, kun ei osaa edes kahvia keittää itselleen.
Kaikki tuollaiset asiat on opittu jo opiskeluaikoina.
Naiset laittavat itsensä jalustalle kuvitellen että nuo ovat jotenkin ylivoimaisen vaikeita tehtäviä miehille hoitaa. Eivät ne ole, ne eivät vain ole kiinnostavia.
Mikä ihme sinut saa kuvittelemaan, että kotityöt olisivat meidän naisten mielestä yhtään sen kiinnostavampia? Joidenkin mielestä varmasti on, mutta ei todellakaan voi yleistää kaikkiin naisiin. Yhtä lailla voisin itse yleistää, että koska oma puolisoni tykkää tiskata käsitiskejä ja minä inhoan tiskaamista, niin miesten kuuluisi hoitaa käsin tiskaaminen.
Sinä et varmaan tykkää mistään muusta kuin laiskottelusta ja viinin lipittelystä.
- eri
Sinun mielestä on ihan ok, jos joku mies ei tykkää kotitöistä eikä niitä tee. Sitten nainen, joka ei tykkää kotitöistä, on sinun mielestä laiska. Miksi?
Nainen ei tee kotitöiden sijaan oikeita palkkatöitä vaan makaa sohvalla.
Jos tekisi niin sitähän voisi palkata jonku näpsäkän nuoren naisen auttelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä? Eikö ihminen voi siis rakastua sellaiseen ihmiseen, jonka on tuntenut vuosikausia ystävänä? Pitääkö ensin olla kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa, ennen kuin kukaan voi sanoa olevansa rakastunut?
Koska tällainen rakastumista sääntelevä asetus on astunut voimaan? Oletko nyt ihan varma että tosielämässä homma menee noin? Että kukaan ei koskaan voi rakastua keneenkään vain aiemman ystävyyden pohjalta?