Lue keskustelun säännöt.
Punkkipelko estää elämisen
30.09.2023 |
Mikä tuohon auttaisi? Olen ahdistunut ja masentunut, olosuhteiden pakosta muutin Varsinais-Suomeen. Täällä olisi mukava istua kallioilla, käydä piknikillä ja ennen kaikkea poimimassa marjoja - mutta en uskalla. En jaksaisi tehdä punkkitarkastusta joka ilta tai varsinkaan marjareissun jälkeen, ja pelkään etten huomaisi punkkia tai borrelioosin aiheuttajaa. Tai osaisi ottaa sitä pois oikein. Sitten voimat muutenkin menneenä joutuisin vielä ottamaan vastaam borrelioosin seuraukset...
Pienituloisena haluaisin mennä marjaan tai sieneen ja se auttaisi todella paljon, mutta ei tunnu borrelioosin arvoiselta. Olenko ylipelokas vai pitäisikö tähän vain alistua?
Kommentit (60)
Marjametsään olen laittanut hupullisen vaatteen ja vetänyt maalarinteippiä hihansuihin. Karkotetta paljaisiin kohtiin ja vaatteiden reunoihin.
Vaatteet suoraan koneeseen reissun jälkeen ja itse kuumaan saunaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sienestän pahimmalla punkkialueella, yleensä sienestämässä pyyhin jo keskimäärin 6 punkkia suoraan kämmenistä, ktoiin tultua pyyhin jaloissa kävelevät ja välillä iltaisin/seur. päivänä kiinnityneet pitää irroittaa. Niitä on kyllä tosi paljon. Mut en stressaa, piikin ottanut siihen mihin voi ja muuten ei sairautta tule jos heti ottaa ne pois.
Me liikutaan jatkuvasti metsässä koiran kanssa. Kummallakaan meistä ei ole koskaan ollut punkkia iholla. Koirasta on kyllä poistettu useampiakin ja erityisesti tänä vuonna niitä on ollut runsaasti.
Siinä menee kyllä elämä hukkaan, jos ihan perusasioita kuten esim. luonnossa liikkumista ei uskalla tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Me liikutaan jatkuvasti metsässä koiran kanssa. Kummallakaan meistä ei ole koskaan ollut punkkia iholla. Koirasta on kyllä poistettu useampiakin ja erityisesti tänä vuonna niitä on ollut runsaasti.
Siinä menee kyllä elämä hukkaan, jos ihan perusasioita kuten esim. luonnossa liikkumista ei uskalla tehdä.
Teillä on koira syöttinä, niin olette itse säästyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä punkkitarkastuksessa on? Samalla kun suihkussa itsensä pesee tulee tunnusteltua iho. Ilman suihkua menee 20sec.
Nymfejä et pysty tuntemaan mitenkään. Korkeintaan näet pienen pienen pilkun iholla, jos katsot tarkkaan.
Kyllä nymfitkin löytää, kun ottaa peilin tai toisen ihmisen avuksi. Niitähän on yhdeksän kymmenestä kiinnittyneestä punkista. Aikuiset löytää usein jo lahkeilta tai hihoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niihin tottuu, ei auta kuin altistaa itseään. Eikä punkkitarkastukseen mene kuin minuutti. Lahkeet sukkiin, paita housuihin. Saappaan varsi on liian liukas punkin tarttua.
Turha antaa järkiselityksiä kun kyseessä on fobia. Liittyy todennäköisesti ap:n sairastamaan masennukseen ja/tai ahdistuneisuushäiriöön. Siedätyshoito (kuvat, videot, dokumentit, metsään meno jne) saattaa auttaa. Itsellä oli aikoinaan niin paha fobia (yli 20 vuoden ajan) ettei siihen auttanut muu kuin pelkoni aiheen kohtaaminen ja läpi käyminen. En siis rohkeuttani tehnyt noin, vaan tuo pelkäämäni asia tapahtui minulle tahtomattani ja siihen loppui fobia.
Toki nyt on uusia fobioita, yksi niistä on syöpä ja toinen kuolema. Niitä ei niin vaan sitten kohdatakaan. Lääkityksestä on apua monelle myös. Tsemppiä kaikille jotka näistä kärsii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti punkkeja on nykyään kaikkialla. Minä sain nymfin jalkaani kun poistin ruusupuskaa kerrostalon takapihalta Länsi-Uudellamaalla. Yhtäkkiä huomasin pienen mustan pisteen jalassani. Nyppäsin sen pois. Tuoltakin olisin välttynyt jos olisin suojannut vartaloni pitkillä vaatteilla. Päälläni oli t-paita, sortsit ja sandaalit.
Onneksi punkista ei seurannut mitään.
Punkki luultavasti kulkeutui kerrostalon takapihalle citykanien kautta, niitä täällä näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Itse sienestän pahimmalla punkkialueella, yleensä sienestämässä pyyhin jo keskimäärin 6 punkkia suoraan kämmenistä, ktoiin tultua pyyhin jaloissa kävelevät ja välillä iltaisin/seur. päivänä kiinnityneet pitää irroittaa. Niitä on kyllä tosi paljon. Mut en stressaa, piikin ottanut siihen mihin voi ja muuten ei sairautta tule jos heti ottaa ne pois.
Kyllä jotkut punkit voivat tartuttaa jo lyhyessäkin ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sienestän pahimmalla punkkialueella, yleensä sienestämässä pyyhin jo keskimäärin 6 punkkia suoraan kämmenistä, ktoiin tultua pyyhin jaloissa kävelevät ja välillä iltaisin/seur. päivänä kiinnityneet pitää irroittaa. Niitä on kyllä tosi paljon. Mut en stressaa, piikin ottanut siihen mihin voi ja muuten ei sairautta tule jos heti ottaa ne pois.
Kuulostaa järkyltä!
En tod. Menisi tuollaiseen metsään.
Enkö ole AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli siskon koira hoidossa.. viikon jälkeen lattialla mönki punkki.
Punkit on vaarallisia. Ja ne ei kuole oikein millään
Mä ymmärrän täysin tuon pelon.
Jos eivät levittäisi tauteja olis eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut monta punkkia iholla, yksi purikin ja kävin terveydenhoitajalla, joka poisti sen. Ei siitä mitään seurannut. Älä suotta pelkää. Pihdeillä tai punkkilassolla saa punkin irti. Voit myös ostaa punkkirokotteen.
Rokote ei ehkäise borrelioosia vaan aivokuumetta. Paras keino suojautua vaatteilla.
Mutta puutiaisaivokuumeelta on myös syytä suojautua. Tapasin äskettäin siihen sairastuneen ihmisen. Oli ollut hyvin sairas, mm. sairaalahoidossa. Toipuminen pitkällistä. Liikkuminen ja pystyssä pysyminen oli huteraa yhä viikkojen päästä taudista.
Tiedän myös ihmisiä joilta on mennyt vuosia borrelioosia sairastaessa.Ei ole ihme ,että pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me liikutaan jatkuvasti metsässä koiran kanssa. Kummallakaan meistä ei ole koskaan ollut punkkia iholla. Koirasta on kyllä poistettu useampiakin ja erityisesti tänä vuonna niitä on ollut runsaasti.
Siinä menee kyllä elämä hukkaan, jos ihan perusasioita kuten esim. luonnossa liikkumista ei uskalla tehdä.
Teillä on koira syöttinä, niin olette itse säästyneet.
Koiran mukana punkit kulkeutuvat sisälle.
Onneksi ei ole koiraa eikä pikkulapsia ,kun on nähnyt,kuinka pahasti borrelioosista voi sairastua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös ihmisiä joilta on mennyt vuosia borrelioosia sairastaessa.Ei ole ihme ,että pelottaa.
Tiedän ihmisiä, joilta on mennyt vuosia parantua liikenneonnettomuudessa. Ei ihme, että pelottaa.
Marja- ja sienimetsää varten hankit kertakäyttöisen suojahaalarin, ei maksa montaa euroa. Oikein kammoisena laitat kumisaappaat ja teippaat lahkeensuut kumppareiden päälle. Suojaa kuulema hirvikärpäsiltäkin, kun laittaa hupunkin päähän. Kaikista panikoivimmat voivat teipata vaikka kertakäyttökumihanskatkin käteen ja hyttysverkkohatun hupun päälle. Sitä samaa haalaria voi käyttää monta kertaa.
Toisten mielestä riittää, että vetää sukanvarret housunlahkeiden päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me liikutaan jatkuvasti metsässä koiran kanssa. Kummallakaan meistä ei ole koskaan ollut punkkia iholla. Koirasta on kyllä poistettu useampiakin ja erityisesti tänä vuonna niitä on ollut runsaasti.
Siinä menee kyllä elämä hukkaan, jos ihan perusasioita kuten esim. luonnossa liikkumista ei uskalla tehdä.
Teillä on koira syöttinä, niin olette itse säästyneet.
Koiran mukana punkit kulkeutuvat sisälle.
Myös vapaasti ulkoilevat kissat ovat punkkimagneetteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sienestän pahimmalla punkkialueella, yleensä sienestämässä pyyhin jo keskimäärin 6 punkkia suoraan kämmenistä, ktoiin tultua pyyhin jaloissa kävelevät ja välillä iltaisin/seur. päivänä kiinnityneet pitää irroittaa. Niitä on kyllä tosi paljon. Mut en stressaa, piikin ottanut siihen mihin voi ja muuten ei sairautta tule jos heti ottaa ne pois.
Kyllä jotkut punkit voivat tartuttaa jo lyhyessäkin ajassa.
Juu se mihin on rokote niin tarttuu heti, borrelioosi taas ei tartu heti, eli jos on rokote niin riittää et poistaa sisään tullessa punkit
Mutta puutiaisaivokuumeelta on myös syytä suojautua. Tapasin äskettäin siihen sairastuneen ihmisen. Oli ollut hyvin sairas, mm. sairaalahoidossa. Toipuminen pitkällistä. Liikkuminen ja pystyssä pysyminen oli huteraa yhä viikkojen päästä taudista.