Lue keskustelun säännöt.
Punkkipelko estää elämisen
30.09.2023 |
Mikä tuohon auttaisi? Olen ahdistunut ja masentunut, olosuhteiden pakosta muutin Varsinais-Suomeen. Täällä olisi mukava istua kallioilla, käydä piknikillä ja ennen kaikkea poimimassa marjoja - mutta en uskalla. En jaksaisi tehdä punkkitarkastusta joka ilta tai varsinkaan marjareissun jälkeen, ja pelkään etten huomaisi punkkia tai borrelioosin aiheuttajaa. Tai osaisi ottaa sitä pois oikein. Sitten voimat muutenkin menneenä joutuisin vielä ottamaan vastaam borrelioosin seuraukset...
Pienituloisena haluaisin mennä marjaan tai sieneen ja se auttaisi todella paljon, mutta ei tunnu borrelioosin arvoiselta. Olenko ylipelokas vai pitäisikö tähän vain alistua?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siinä punkkitarkastuksessa on? Samalla kun suihkussa itsensä pesee tulee tunnusteltua iho. Ilman suihkua menee 20sec.
Nymfejä et pysty tuntemaan mitenkään. Korkeintaan näet pienen pienen pilkun iholla, jos katsot tarkkaan.
Kyllä nymfitkin löytää, kun ottaa peilin tai toisen ihmisen avuksi. Niitähän on yhdeksän kymmenestä kiinnittyneestä punkista. Aikuiset löytää usein jo lahkeilta tai hihoilta.
Hyi hitto ajatuskin niistä pienistä kusipäistä vilisemässä pitkin kroppaa 🤢
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette "ymmärrä" sitä mikä punkkien tarkastuksessa on vaikeaa, ette ilmeisesti ole olleet masentuneita. Silloin pienetkin asiat voivat tuntua raskaalta. Metsään meneminen ei ole yhtä vaikeaa, koska yleensä pidän siitä ja se on aiemmin ollut minulle henkireikä.
Ja kiitos teille, jotka sanotte ymmärtävänne! Joistakin pelko voi tuntua hassulta, mutta ahdistuksesta kärsivälle pienetkin huolet voivat tuntua suurilta. Borrelioosi on vakava sairaus (minulla on jo rokote aivokuumeeseen) ja artikkeleiden mukaan punkkeja on eniten metsässä, toisin kuin yleensä luullaan.
Kiitos muille vastauksista! Tuo jo helpotti paljon, että monella purema kutisee. Voikohan antibiootteja pyytää silloinkin, jos punkki on kiinnittynyt ihoon ja puremaan ei muodostu borrelioosin "rinkulaa"?
Borrelioosia ei kannata vähätellä mutta se on kuitenkin mikrobisairaus, joka lähtee antibiootilla pois. Useimmiten se on havaittavissa varhaisvaiheessa siitä rinkulaihottumasta, ja jos silloin aloitetaan antibioottikuuri muita oireita ei ehdikään kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Tultiin lapsen kanssa juuri metsältä, oltiin alle puoli tuntia ja 6 punkkia ehti joko vaatteisiin tai iholle mut ne sai helposti pois
Kannattaa silti varmuuden vuoksi vielä käydä kuumassa suihkussa ja käsin pestä koko kroppa saippualla.
Itse pelkään sitä ahdistusta ja paniikkikohtausta mikä syntyisi huomatessani punkin tunkeneen päänsä ihoni alle ja joutuisin sen repimään ja jos sen pää jääkin ihooni enkä saa sitä pois... Oksettaa ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette "ymmärrä" sitä mikä punkkien tarkastuksessa on vaikeaa, ette ilmeisesti ole olleet masentuneita. Silloin pienetkin asiat voivat tuntua raskaalta. Metsään meneminen ei ole yhtä vaikeaa, koska yleensä pidän siitä ja se on aiemmin ollut minulle henkireikä.
Ja kiitos teille, jotka sanotte ymmärtävänne! Joistakin pelko voi tuntua hassulta, mutta ahdistuksesta kärsivälle pienetkin huolet voivat tuntua suurilta. Borrelioosi on vakava sairaus (minulla on jo rokote aivokuumeeseen) ja artikkeleiden mukaan punkkeja on eniten metsässä, toisin kuin yleensä luullaan.
Kiitos muille vastauksista! Tuo jo helpotti paljon, että monella purema kutisee. Voikohan antibiootteja pyytää silloinkin, jos punkki on kiinnittynyt ihoon ja puremaan ei muodostu borrelioosin "rinkulaa"?
Borrelioosia ei kannata vähätellä mutta se on kuitenkin mikrobisairaus, joka lähtee antibiootilla pois. Useimmiten se on havaittavissa varhaisvaiheessa siitä rinkulaihottumasta, ja jos silloin aloitetaan antibioottikuuri muita oireita ei ehdikään kehittyä.
Se on vaan paha jos rinkula on selässä, niskassa, päänahassa tms, niin sitä ei tule välttämättä huomattua. Minulla ehti tauti muhia 15 vuotta, kunnes menetin kävelykykyni. Rinkula oli ollut silloin aikoinaan päässä. Muistin koko asian vasta jälkikäteen, kun mietin milloin oireeni alkoivat. Nyt ei enää saa antibiootteja kun "vanha tartunta" ja olen loppuelämänsä työkyvytön. Ikää vasta 35.
Vierailija kirjoitti:
Tultiin lapsen kanssa juuri metsältä, oltiin alle puoli tuntia ja 6 punkkia ehti joko vaatteisiin tai iholle mut ne sai helposti pois
Punkkeja vai hirvikärpäsiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua. Mulla on ollut joka kesä punkkeja kiinnittyneenä enkä pelkää yhtään. Pitää vaan tehdä syyni iltaisin jotta saa ne ajoissa pois
Turhaa pelkoa ja paniikkia.
Olen ikäni asunut Varsinais-Suomessa, meren rannassa tai lähellä ja punkkeja on ihan omassa pihassakin yllin kyllin. Ei vaikuta tekemisiini, en pue pitkälahkeisia housuja enkä ole istumatta maassa tai kallioilla, ei käy mielessäkään. En tee punkkitarkastuksia itselle enkä lemmikeille. Kissoista olen nyppinyt jopa 8 punkkia päivässä, ennen kuin punkkiaineet on alkaneet vaikuttaa. Ja paljain käsin nypin punkit sekä kissoista että koirista, sen oppii kun sitä tarpeeksi tekee 😄
Olen aina tuntenut nipistyksen jos omassa kropassa on ollut punkki kiinni. Mitään seuraamuksia ei ole tullut koskaan. Omat vanhemmat ja kolme sisarustani perheineen asuvat samalla alueella ja kellään ei ole borrelioosia tai mitään tullut. Kerran on äidille tullut rinkula pureman ympärille, haki kuurin ja se siitä.
Punkkeja on miljoonia ja vain pienenpieni osa tartuttaa jotain tautia. Kuin negatiivinen lottovoitto eli hyvin epätodennäköistä. Ei syytä paniikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaan pelkäät. Rannalla vältät kaisloja ja kaislikkoja, metsässä heinikkoja. Kalliolla istumisesta ei punkkia saa, laita joku alusta alle, mutta ei ne punkit kalliolla ryömi.
Niitä on myös muussa aluskasvillisuudessa, ei pelkästään heinikoissa.
Mutta kun sen punkkitsekin tekee niin riskin ei pitäisi olla suuri. Ihokarvat kun pitää ajettuna niin löytyy helpommin.
Itse olen keski-ikäinen mutta ainoastaan yhtenä kesänä löytänyt pari kertaa kiinnittyneen punkin kun kuljin paljon pöpeliköissä.
Huomasin kirjoitusvirheen, tarkoitat punikkipelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punkkeja on paljon eri lajeja. Joskus ihmiset pelkäävät pieniä hämähäkkejä ja sanovat niitä punkeiksi.
Puutiainen on se vaarallinen punkki. Eikä se ole mikään puu-tiainen, eli ei ole sukua tiaiselle.
Minä olen elämäni aikana nyppinyt tosi monta punkkia itsestäni. Yhdestä seurasi borrelioosi, joka kuitenkin parani antibiooteilla hyvin. Tämä tapahtui Ahvenanmaalla, jossa olen käynyt monta kertaa. Puutiaisaivokuumeeseen olen hankkinut rokotuksen. Jos haluaa mennä metsään, kannattaa tosiaan satsata peittävään pukeutumiseen. Marjareissuille pitkät housut ja kumpparit.
Sukkahousuista on myös tosi hyvä apu, jos haluaa kulkea kesällä metsässä. Olen alkanut laittaa shortsien alle vaaleat sukkikset, jos lähden vaikka kävelylenkille metsäpolulle. Punkki erottuu helposti vaaleaa sukkahousua vasten eikä tartu jalkaan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään illalla suihkuun mennessä huomaat jos jokin on tarttunut sinuun. Vaikka punkki on pieni, niin kyllä normaalinäköisen ihmisen pitäisi se suht helposti huomata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punkin pureman tunnistat kutinasta! Eli jos tiettyä paikkaa kutittaa vimmatusti, poista punkki ja käy vaatimassa antibiootit lääkäriltä. Punkki voi olla ihan olemattoman pieni nymfi.
Ei välttämättä kutia ollenkaan.
No ei niin, mutta silloin tuskin saat siitä tauteja. Ohjeistin, että milloin kannattaa hakea antibiootit.
Kutina ei liity mitenkään borrelioosin saamiseen. Minulla on borrelioosi ollut kolme kertaa ja vain kerran puremapaikka on ollut kutiseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tultiin lapsen kanssa juuri metsältä, oltiin alle puoli tuntia ja 6 punkkia ehti joko vaatteisiin tai iholle mut ne sai helposti pois
Kannattaa silti varmuuden vuoksi vielä käydä kuumassa suihkussa ja käsin pestä koko kroppa saippualla.
Juu meille arkipäivää punkit. Päivässä 6-8 löydetään iholta tai vaatteilta, ennen iltapesua poistetaan vielä vaeltavat ja melkein kiinnittyneet. Ainut on pää mitä ei pysty tutkimaan varsinkaan itseltä kun hiuksia tuhottomasti niin menisi kymmeniä tunteja tutkia pää. Välillä vaikka kuinka ois käynyt läpi niin silti löytyy kiinnittyneenä seuraavana päivänä ja sit saa ruuvailla irti ällöä mut jos haluaa elää niin ei paljoa vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään illalla suihkuun mennessä huomaat jos jokin on tarttunut sinuun. Vaikka punkki on pieni, niin kyllä normaalinäköisen ihmisen pitäisi se suht helposti huomata.
Pienimpiä ei kyllä erota pienestä näppylästä ilman et ottaa kuvan ja suurentaa. Osa on todella niin pieniä ettei kenenkään näkö ole niin hyvä et näkis.
Mulla muutama tietty hyönteinen joihin kohdistuva pelko on siis sairaalloista tai fobia, jotain mihin ei auta mikään, ei järkeily, ei altistuminen, ei mikään. Ärsyttävintä tässä on juuri se että ymmärtää järjellä aivan hyvin oman reaktion olevan täysin ylimitoitettu, järjetön, mutta se on omaa mieltä vahvempi. Loppukesästä ampiaisten sekoillessa poistun kotoa vain sen verran kuin on pakko. Punkkien vuoksi en poistu polulta ja jos poistun niin joka ainoa ihoalue peitettynä mutta koko ajan jännittää silti niin paljon että melkeen turha edes mennä kun en pysty keskittymään mihinkään, vaan sekoilen vaan paniikissa. Se pakokauhu on niin voimakas. Olen vain alistunut elämään elämääni sitten näiden hyönteisten "ehdoilla" ja paljon kaikkea hauskaa jää varmasti välistä. En jaksa enää yrittää voittaa pelkoani, olen yrittänyt ja lähtenyt vaikka mille metsäreissuille ja mökille vain lähteäkseni kesken pois kun se stressin määrä on ylitsepääsemätön. Ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla muutama tietty hyönteinen joihin kohdistuva pelko on siis sairaalloista tai fobia, jotain mihin ei auta mikään, ei järkeily, ei altistuminen, ei mikään. Ärsyttävintä tässä on juuri se että ymmärtää järjellä aivan hyvin oman reaktion olevan täysin ylimitoitettu, järjetön, mutta se on omaa mieltä vahvempi. Loppukesästä ampiaisten sekoillessa poistun kotoa vain sen verran kuin on pakko. Punkkien vuoksi en poistu polulta ja jos poistun niin joka ainoa ihoalue peitettynä mutta koko ajan jännittää silti niin paljon että melkeen turha edes mennä kun en pysty keskittymään mihinkään, vaan sekoilen vaan paniikissa. Se pakokauhu on niin voimakas. Olen vain alistunut elämään elämääni sitten näiden hyönteisten "ehdoilla" ja paljon kaikkea hauskaa jää varmasti välistä. En jaksa enää yrittää voittaa pelkoani, olen yrittänyt ja lähtenyt vaikka mille metsäreissuille ja mökille vain lähteäkseni kesken pois kun se stressin määrä on ylitsepääsemätön. Ei voi mitään.
Vinkkinä voin antaa, ettei kannata pukeutua kirkkaankeltaiseen, mikä houkuttelee ampiaisia pörräämään ympärille. Etenkin silloin, kun voikukat rehottavat.
Tultiin lapsen kanssa juuri metsältä, oltiin alle puoli tuntia ja 6 punkkia ehti joko vaatteisiin tai iholle mut ne sai helposti pois