Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä? Äitimme kuoli ja hautajaisiin ei ole tulossa äidin puolelta oikein kukaan. Joudumme todennäköisesti
29.09.2023 |
pyytämään seurakunnalta arkunkantajan. Muille tullut samanlaisia ikäviä yllätyksiä hautajaisten yhteydessä?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
En ole ap, mutta tuntuu ällöttävältä ajatella, että ihminen poltetaan niin kuin roska.
Onko parempi että madot syövät ja hautausmaan puut kasvattavat juurensa vainajan sisälle näin ottaen ravintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhkauurnan kantamiseen ei tarvita kuin yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
En ole ap, mutta tuntuu ällöttävältä ajatella, että ihminen poltetaan niin kuin roska.
Sun ei sitten kannata matkustaa Ganges-joelle rovioita katselemaan.
Ketä sinne sitten olisi voinut olla tulossa? Sisaruksia (ovatko iäkkäitä), sisarusten lapsia (ovatko he olleet kovin läheisiä äidillesi), serkkuja?
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
Yleensä vainaja siunataan arkussa, vaikka olisi tuhkaus. Arkku kannetaan tällöin autosta kirkkoon ennen siunaustilaisuutta ja takaisin autoon siunaustilaisuuden jälkeen. Olen juuri järjestämässä oman omaiseni hautajaisia. Kantajat tarvitaan, vaikka vainaja tuhkataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt että arkku viedään kärryillä haudalle. Lasketaan maahan ja joskus omaiset ovat jopa lapioineet haudan piripintaan. Tavat on monet mutta kyllä kirkolta löytyy porukkaa viemään, vaikka sitten vain kärryä vetämään.
Harvoin alttarilta saakka kärryillä pääsee. Toisaalta harvoin siellä hautausmaalla enää arkkua kannetaankaan ennen arkun laskemista vaan haudalla se kuljetetaan kärryillä. Arkku siirretään esim. kirkon portaiden jälkeen kärryille.
Että tämmönen stoori vaihteeksi!
0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
En ole ap, mutta tuntuu ällöttävältä ajatella, että ihminen poltetaan niin kuin roska.
Enemmän ällöttää väkivalloin litistetty ruho joka lilluu kehonsa rasvoissa ja nesteissä matojen syötävänä. Polttaminen sentään vie vain hetken eikä hajoa vuosikymmeniä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
Yleensä vainaja siunataan arkussa, vaikka olisi tuhkaus. Arkku kannetaan tällöin autosta kirkkoon ennen siunaustilaisuutta ja takaisin autoon siunaustilaisuuden jälkeen. Olen juuri järjestämässä oman omaiseni hautajaisia. Kantajat tarvitaan, vaikka vainaja tuhkataan.
Jos arkkua ei hautaan lasketa hautaustoimiston kanssa voi yleensä sopia että he kuljettaa arkun kirkko ja myös pois. Voidaan sopia myös että arkku on valmiiksi alttarilla ja se kannetaan vain sieltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
En ole ap, mutta tuntuu ällöttävältä ajatella, että ihminen poltetaan niin kuin roska.
Mukavampaako on kun horsmat kasvaa korvissa?
Pyllyssä olevista nokkosista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuhkauurnan kantamiseen ei tarvita kuin yksi.
Minä kannoin läheiseni uurnaa sylissäni viimeisen matkan. Koskaan ennen se matka ei ole tuntunut niin pitkältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini kun haudattiin, haudalla oli systeri ja minä.
Maksoin seurakunnan arkunkantajille muutaman kympin per nokka ja mutsi haudattiin halvimpaan arkkuun mikä hautaustoismistissa oli tarjolla.
Kun arkkua lasketti hautaan, "taivas itki sadoin pisaroin", enkä ole koskaan kokenut samanlaista kaatosadetta mikä silloin iski pienen surijajoukkomme päälle.
Laitoin oman pikkutakkinin pyörötuolissa istuvan systerisin suojaksi ja vinkkasin pastorille, eiköhän tämä ollut tässä ja sain turhanpäiväiset hautajaialöpinät loppumaan ennen niiden aloittamista.
Palasimme takaisin kappelille ja vaikka ne olivat köyhän, kovan elämän eläneen ihmisen hautajaiset, minä muistan ne loppuikäni.
Tuskin kukaann muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten ollut läheisiä, jotkaedes tuon vertaa olisivat välittäneet.
En minä ainakaan ole missään tekemisissä muun sukuni kuin sisareni ja omien vanhempieni kanssa. En ole puhunut esimerkiksi tätieni kanssa varmaan parinkymmeneen vuoteen enkä varmastikaan menisi heidän hautajaisiinsa.
Kyse ei ole mistään välirikosta. En vain ole koskaan oikein hiffannut sukulaisuuden pointtia.
No tuskin noilla sukuunsa yhteyttä pitämättömillä kauhean laajaa ystäväpiiriäkään on. Tuntuu kuin kenenkään elämällä ei olisi enää mitään merkitystä. Sitten ei tule kukaan hautajaisiin.
Surullista tämä yksinäisyys, yhteydenpidon jättäminen ja oikeasti välittävien yhteisöjen puuttuminen on. Yhteisö ei ole sitä, että käydään ravintolassa hyvänä päivänä, vaan sitä, että autetaan pyyteettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini kun haudattiin, haudalla oli systeri ja minä.
Maksoin seurakunnan arkunkantajille muutaman kympin per nokka ja mutsi haudattiin halvimpaan arkkuun mikä hautaustoismistissa oli tarjolla.
Kun arkkua lasketti hautaan, "taivas itki sadoin pisaroin", enkä ole koskaan kokenut samanlaista kaatosadetta mikä silloin iski pienen surijajoukkomme päälle.
Laitoin oman pikkutakkinin pyörötuolissa istuvan systerisin suojaksi ja vinkkasin pastorille, eiköhän tämä ollut tässä ja sain turhanpäiväiset hautajaialöpinät loppumaan ennen niiden aloittamista.
Palasimme takaisin kappelille ja vaikka ne olivat köyhän, kovan elämän eläneen ihmisen hautajaiset, minä muistan ne loppuikäni.
Tuskin kukaann muu.
Olisi jotenkin hienoa, että tuollaisistakin ihmisistä jäisi muisto muuallekin kuin sinulle. Ovat varmasti tehneet enemmän ja itseään korostamatta kuin monet muut.
Siksi olisi hienoa saada edes muutama ihminen paikalle hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten ollut läheisiä, jotkaedes tuon vertaa olisivat välittäneet.
Ap:n tilanteesta en tiedä, mutta tämä on nykysuuntaus. Nuorempi polvi ei edes tiedä ketkä ovat vaikkapa heidän serkkujaan. Yhä harvempi avioituu ja yhä harvempi parisuhde on elämänikäinen. Yhä useampi asuu yksin ja nuoremmasta polvesta moni juttelee ihmisille vain netissä jos sitäkään.
Yksinäisyys on myös kotisairaanhoidossa olevien vanhojen ihmisten yleisin vaiva, ihan hoitajienkin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
En ole ap, mutta tuntuu ällöttävältä ajatella, että ihminen poltetaan niin kuin roska.
Enemmän ällöttää väkivalloin litistetty ruho joka lilluu kehonsa rasvoissa ja nesteissä matojen syötävänä. Polttaminen sentään vie vain hetken eikä hajoa vuosikymmeniä
Juu ja luut jotka eivät pala jauhetaan myllyssä pienemmiksi. Todella mukava ajatus tuo polttohautaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
En ole ap, mutta tuntuu ällöttävältä ajatella, että ihminen poltetaan niin kuin roska.
Vielä ällöttävämpää laittaa maahan hitaasti mätänemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuhkaus? Ei tarvita arkunkantajia.
Yleensä vainaja siunataan arkussa, vaikka olisi tuhkaus. Arkku kannetaan tällöin autosta kirkkoon ennen siunaustilaisuutta ja takaisin autoon siunaustilaisuuden jälkeen. Olen juuri järjestämässä oman omaiseni hautajaisia. Kantajat tarvitaan, vaikka vainaja tuhkataan.
Muistaakseni meillä hautaustoimisto toimitti arkun valmiiksi kirkkoon kun äitäni hautasin. Siinä laittavat myös kukkakoristeen valmiiksi arkulle.
Koska arkkua ei haudata, niin eipä siinä tarvita kantajia. Tuhkauurna sitten voidaan haudata tai mitä sille tehdäänkään jälkeenpäin eri aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini kun haudattiin, haudalla oli systeri ja minä.
Maksoin seurakunnan arkunkantajille muutaman kympin per nokka ja mutsi haudattiin halvimpaan arkkuun mikä hautaustoismistissa oli tarjolla.
Kun arkkua lasketti hautaan, "taivas itki sadoin pisaroin", enkä ole koskaan kokenut samanlaista kaatosadetta mikä silloin iski pienen surijajoukkomme päälle.
Laitoin oman pikkutakkinin pyörötuolissa istuvan systerisin suojaksi ja vinkkasin pastorille, eiköhän tämä ollut tässä ja sain turhanpäiväiset hautajaialöpinät loppumaan ennen niiden aloittamista.
Palasimme takaisin kappelille ja vaikka ne olivat köyhän, kovan elämän eläneen ihmisen hautajaiset, minä muistan ne loppuikäni.
Tuskin kukaann muu.
Olisi jotenkin hienoa, että tuollaisistakin ihmisistä jäisi muisto muuallekin kuin sinulle. Ovat varmasti tehneet enemmän ja itseään korostamatta kuin monet muut.
Siksi olisi hienoa saada edes muutama ihminen paikalle hautajaisiin.
Äitini oli yksinhuoltaja, joka joutui taistelemaan koko elämänsä ajan pitääkseen perheemme koossa.
Olimme koyhiä, sellaisia jota harvan on edes vaikeaa ymmärtää olevan olemassa nykysuomessa.
Sosiaalivorato, poliisi, ambulanssi tuli tutuksi lapsuuteni aikana, väkivaltaa ja jatkuvasti vaihtuvia osoitteita ympäri Pirkanmaata.
Äitini eli yksinäisen elämän, huolehti meistä parhaansa mukaan, mutta ei lähtökohtia voinut aikanaan siihen aikaan muuksi muuttaa.
Toinen systeri umpihullu, minä koko elämäni ajan atari, kriminaali, joka vasta vuosien lusimisen jälkeen löysin toisenlaisen elämäntavan.
Mutsi eli yksinäisen elämän, kuoli yksin sairaalan sängyssä, haudattiin yhtä köyhänä kuin elikin.
Kukaan ei muista, ketään ei kiinnosta ja onko tuolla edes suurempaa merkitystä.
Life is shit and then you die.
No hautaaminen tuntuu vieläkin ällömmältä.