||♥ TAMMENterhojen Synnytystarinat ♥||

ja käynnistyksestä 4h50min.

Heräsin aamulla 7 aikoihin aamukahville ja tunsin oloni pettyneeksi kun jouduin lähtemään käynnistykseen,jotenkin olin kuvitellut luultavasti viimeisen synnytykseni olevan hieman erilainen.



Olimme perillä sairaalassa yhdeksältä ja pääsin suoraan vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan suureen koitokseen. Klo:10.00. pääsimme synnytyssaliin.Lääkäri saapui paikalle tarkistamaan tilanteen,joka oli sama kuin perjantaina eli kaulaa 2cm jäljellä ja kohdunsuu 2cm auki. Kalvot puhkaistiin klo:10.20. Kätilö päivitteli lapsi veden määrää,sitä tuli ja tuli ja tuli ties kuinka paljon,siinä vaiheessa tämä äiti huokaisi helpotuksesta,koska arvasin ettei sieltä kovin valtavaa lasta tule jos lapsi vettä on ollut runsaasti,kun mahani ei kuitenkaan kovin valtava ollut.Vauvalle laitettiin päähän sydänäänten mittausjuttu. (en muista mikä se oli..) Eli tämä äiti enää liikkeelle saati mihinkään suihkuihin pääsisi.



10.30 alkaen supistuksia alkoi tulla tasaisesti,7 min välein.Löhöilin sängyllä,mies yritti nukkua keinutuolissa..(oli ollut edellisen yön yövuorossa)



11:00 tilasin syömistä itselleni ja samalla pyysin oksitosiinitippaa vauhdittamaan toimitusta.



12:00 Aloiteltiin 24ml/h (yksiköistä ei mitään tietoa) Oli tarkoitus kirjoitella salissa synnytyksen kulkua samalla,mutta en huomannut sanoa tipan laittajalle että kirjoitan vasemmalla kädellä,eli kirjoitus touhut loppuivat tipan laittamiseen.Tipan jälkeen supistukset tulivat tiheämmin 5min välein,mutta kivuttomasti.



13:30 tippaa lisättiin 36ml/h ,jolloin saatiin vähän toimintaa lisää,tutkittiin kohdunkaulan tilanne samalla 3 cm auki,kaula sentään kadonnut,hieman kipuilua joten päätin turvautua lämpötyynyyn ja jumppapalloon,mitkä auttoivatkin hienosti ja kivut katosivat.



15:00 kohdunsuu auki vasta 4,5cm.Supistuksia 4min välein Pyysin syömistä. Laittoivat tippaa taas isommalle 48ml/h



16:00 Tipan vaikutus alkoi tuntua aivan yhtäkkiä,todella hurjilla supistuksilla joita tuli 3 min välein. Pyysin spinaalipuudutusta,joka luvattiin,mutta anestesialääkäri ei päässyt tulemaan.



16:30 Sain sen sijaan PCB puudutuksen jonka luvattiin auttavan tunnin verran :) sitten olinkin kuin taivaassa kun kaikki kivut katosivat. Tippaa lisättiin 54ml/h



17.25 Puudutteen vaikutus loppui kuin seinään. Kohdunsuu auki 7cm. Onneksi anestesia lääkäri sattui olemaan juuri viereisessä huoneessa ja sain spinaalipuudutusen. Aivan mahtava tunne!



Melkein heti alkoi tuntua paineen tunnetta alhaalla,koitin rentoutua ja olla välittämättä siitä että vauva pääsee laskeutumaan mahdollisimman alas ennen ponnistusta.



18:00 Ponnistuttaa! Spinaalin kanssa tuntui hyvältä ponnistaa,ja neiti näki päivän valon klo:18:07



istukka syntyi 18:20. Eikä tarvinnut tikkejä. Olin erittäin tyytyväinen KSKS:n henkilökuntaan. Ja synnytykseen myös,vaikka käynnistettynä synnytyksenä olikin paljon rajumpi kun edellinen.



Synnytyksen kokonaiskesto 7h 37min



T:Isa ja vauva 8vrk

Sunnuntai aamuna 14.1.07 klo: 6.45 heräsin siihen, että jotain lorahti housuun?

Tikkana pomppasin sängystä ylös ja juoksin vessaan. Lapsivettähän sieltä tuli...Miehelle hihkaisin, että tänään se on menoa ja hänkin innoissaan pomppasi ylös kahvin keittoon. Yhtään supistusta ei kuitenkaan tullut, vain lapsivettä lorahteli tasaseen tahtiin. Mies sai luututa lattioita ja tuoda minulle kuivia vaatteita tasaseen tahtiin.

Noin 8.00 soitin kättärille ja kysyin miten menetellään kun vettä tulee muttei supistuksia? Edelliset synnytykset kun ovat alkaneet supistuksilla ja kalvot puhkaistu salissa niin tämä oli aivan uusi tilanne minulle.

Kätilö sanoi, että seuraan tilannetta pari tuntia ja tulen sitten sinne.



Väli kommentti: toivoinkin, että synnytys alkaisi vesien menolla. Koska en tiennyt miltä se näyttää ja tuntuu....

Olinkin aivan uupunut tähän raskauteen, sillä en ollut nukkunut kunnolla kolmeen viikkoon. Äitini ehdotti minulle vielä yhtä " käynnistys-kikkaa" !!!!

Sanoi: Lämmitä sauna ja ota kuumat löylyt sitten mene suihkuun kylmän veden alle...sitten taas saunaan....kylmään suihkuun...muutamat kerrat näin. Tällä systeemillä hän oli saanut veljeni maailmaan.

Minähän kokeilin tuota lauantai-iltana 13.1.07

ja näin meni vedet sunnuntaina...tiedä sitten oliko sattumaa vai mitä..?



No, joka tapauksessa kättärin päivystysosastolle saavuimme n. 10.00 ja pääsin heti käyrille. Vauvan sykkeet olivat hyvät, mutta supistuksia ei tullut.

Lääkäri kävi tekemässä sisätutkimuksen. Paikat olivat auki parille sormelle ja kaulaa jäljellä.

Sanoi, että synnytys on käynnissä eli kotiin ei ainakaan lähetetä.

hän myös sanoi, että jos supistuksia ei ala tulemaan 24h aikana, niin sitten käynnistetään.

Minä vaihdoin sairaalan vaatteet päälle ja sitten aloimme miehen kanssa odottelemaan suppareita.

Odotimme ja odotimme...rampattiin kättärin rappusia ylös ja alas, mutta supparit pysyivät poissa. Silloin tällöin tuli joku satunnainen kivuton supistus muttei sen kummempaa.

Päivä vaihtui illaksi eikä merkkiäkään synnytyksen alkamisesta.

Noin kello 23.30 sunnuntai iltana mies lähti kotiin nukkumaan ja minä jäin sairaalaan.

Lohduttavaa oli se, että tiesi käynnistämisen olevan maanantai aamuna.

yöksi sain miedon nukahtamispillerin ja se hieman auttoikin. Sain pari tuntia nukuttua. Yön aikana tuli muutama tuntuva supistus johon aina heräsin, mutta ei sen ihmeempää.



Aamulla mies tuli sairaalaan ja noin kymmenen aikaa tepsuttelimme synnytys-saliin. Oli hassu fiilis...nyt alkaisi tositoimet eikä kivuista tietoakaan!!!!

Oksitosiinitippa ja antibioottitippa laitettiin heti käteen. Antibioottitippa sen vuoksi, koska vedet olivat mennyt vuorokautta aiemmin ja tulehdusriski oli olemassa.

Siitä se sitten alkoi. Supistuksia alkoi tulemaan ja klo: 10.45 niitä tuli säännöllisesti. Pikkuhiljaa oksitosiinia lisättiin enempi ja supistukset kovenevivat.

Minulla oli aivan ihan kätilöopiskelija joka koko ajan kyseli halusinko jotain kuten keinutuolin jonka halusinkin, mutta totesin supistuksen tullen ettei se ollutkaan hyvä asento. Sitten hän toi minulle säkkituolin joka laitettiin sängynpäälle. Siihen sitten nojailin supistusten tullessa.

supparit alkoivat olemaan todella kipeitä...tuntui, että joku viiltelisi puukolla alamahaa ja että alapää tippuisi lattialle.

Halusin makoilemaan sänkyyn, jotta supistusten aikaan saisin käpertyä kaksin kerroin.

Jokaisen supistuksen aikana puristin mieheni sormia rystyset valkoisina ja hän urheasti seisoi vierelläni.



Kivut olivat todella kovat. Kätilö ehdotti puudutusta. Ajattelin, että tässä varmaan menee kauan, kun lapsivesien menostakaan ei mitään tapahtunut...joten yritin vielä kärvistellä.

Sattui niin kauheasti, että aloin täristä..olin väsynyt viikkojen valvomisesta..aloin itkeä, enkä pystynyt lopettamaan itkua...tärisin ja itkin ja puristin miehen sormea minkä jaksoin. Tuossa vaiheessa supistuksia tuli taukoamatta.

Ja kuin taivaan lahjana kätilö oli pyytänyt anestesialääkärin luokseni.

Puhe oli ollut epiduraalista, mutta kätilö oli sanonut lääkärille että laitetaan spinaalipuudutus ja epiduraalipuudutusvaraus.

Anestesialääkäri laittoi puudutteen ja se alkoi samantien vaikuttaa...ihana lämpö levisi jalkoihin ja supistuksien aiheuttama kipu lakkasi...olin taivaassa!!!



Kun tuska oli laantunut mielikin virkistyi.

Mies lähti syömään ja minä jäin höpöttelemään kätilöopiskelijan kanssa. Kätilö pyysi " pääkätilön" paikalle, sillä ajattelimme laittaa pinnin vauvan päähän. Kätilö tutki kohduntilannetta...katsoi minua..ja sanoi: tämähän on kymmenen senttiä auki!!

Itse olin ihan hölmistynyt " mitä pitääkö ponnistaa vaikka en tunne tarvetta sille??"

Edellisistä synnytyksistä jäänyt kammo ponnistamisen järkyttävään tuskaan oli ilm. kirjoitettu minun papereihin, jolloin kätilö oli sen vuoksi valinnut minulle spinaalipuudutteen tietäen sen auttavan.

Kätilöopiskelija oli huolissaan, kun isä ei ollut paikalla. Kieltämättä itseäkin harmitti, että toinen on mussuttamassa jotain sämpylää ja koko touhun kohokohta oli käsillä.

Ei siinä muu auttanut kuin alkaa työntämään toukkaa maailmaan. Sanoinkin, että jos tälläiset jumalaiset puudutteet on päällä niin tässä ei aleta ketään odottelemaan vaan aletaan hommiin ennenkuin puudute lakkaa!

Minä kokeilin aina kädellä mahaa milloin supistaa ja kätilö seurasi supparikäyrää ja sanoi milloin piti ponnistaa.

Siinä sitten ähelsin tuntematta mitään...

Ovi aukesi ja hölmistynyt mieheni kiirehti viereeni, manaten sämpyläreissun sinne minne aurinko ei paista....

Kahdeksan minuutin päästä pilkisti pelkkä toukanpää kohdun pimeydestä ja hän kajautti ensi rääkäykset!

Mahto olla koomisen näköistä, kun vaan pää näkyy ja vauva jo rääkyy!?! Itse en sitä tilannetta tajunnut, mies vaan siitä myöhemmin kertoi. Pää kun oli tullut ulos ja kyseinen rääkäisy kajahtanut loppu vartalo muljahti kuin " hylje" (niin kuin mies asian kuvaili ja siltä se myös tuntui) ulos.

Toukka pääsi heti paitani sisälle ja voi sitä onnen tunnetta. Se tunne on jotain sanoin kuvaamatonta...poika pituutta 50cm ja painoa 3050g py 35,5cm pötkötti mahallani siristellen silmiään kirkkaista valoista.

Hän valloitti samantien niin äidin kuin isänkin sydämen.



Istukka tuli hetken päästä ja isä sai leikata napanuoran.

Hetken ihastelin vaaleatukkaista poikatoukkaani ja sitten isä pääsi kylvettämään vauvan.

Odottelin, että puudute lakkaa ja pääsin suihkuun.

Yhtään repeämää ei tullut eikä muutakaan nirhaumaa ja muutenkin synnytyksen jälkeen olin hyvissä voimissa.

Suihkun jälkeen saimme kahvia ja muuta pikku purtavaa.

Sitten siirryimmekin osastolle ihmettelemään vauvaamme.



Synnytys kesti säännöllisistä supistuksista vajaa kolmetuntia.

Eli poika syntyi 15.1.07 klo: 13.18 ponnistusvaihe kesti 8min.

Pojan syntymästä olin 2vrk sairaalassa sillä lapsivesien menosta oli kulunut vuorokausi ja he halusivat tarkkailla vauvaa mahd. tulehdusvaaran vuoksi. Muuten olisimme päässyt seuraavana paivänä jo kotiin.



Synnytys oli yllättävän helppo vaikka supistukset olivatkin käynnistyksen vuoksi rajuja. Onneksi spinaalipuudutus oli pelastava tekijä.



Kotona on mennyt hyvin. Poika syö noin kolmen tunnin välein ja välillä tuntuu, että rinnat räjähtää maidosta. Sillä tämä toukka on nautiskelija joka tykkää lumpsuttaa muutaman huikan ja nukahtaa sitten tissille ;D

Isommat sisarukset ovat aivan haltijoissaan pienestä veljestään. Varsinkin 6-vuotias isosisko on aktiivinen hoitaja ja miettii jo nyt milloin hän saa oman vauvan ;)



-Marge78 ja toukkapoika 8vrk

Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni supistusten kourissa, jotka tulivat säännöllisen epäsäännöllisesti :) sattuivatkin aikas paljon mutta aamua kohti ne vain hiipui. Mies jäi kuitenkin varuilta kotiin. Soitin jo äidillekin että lähdetään käymään näytillä että tietää olla kotona kun tuodaan tyttöä hoitoon. Mutta hieman yhdentoista jälkeen supistukset loppui kokonaan... Ajattelin jo tuskaisena että taasko tässä käy näin.(olin jo monta kertaa luullut pääseväni synnyttämään mutta aina supistukset vain loppui) Lähetin äidille viestin että ei mennä minnekään, että minä menen tytön kanssa nukkumaan.



Ja siitä se sitten alkoikin :) klo 13 tuli aivan järkyttävän kipeä ja piiiiiitkä supistus. Ja sen supistuksen jälkeen lähtikin oikein rytinällä käyntiin. Verilimaa tuli reilusti ja suoistuksetkin KAHDEN minuutin välein. Hetki niitä seurattiin ja itku kurkussa sanoin miehelle että kyllä nämä varmaan vielä loppuu ;) johon mies vain totesi että eipä taida loppua josko lähdettäis. No eikun tyttö ylös päikkäreiltä ja soitto mummille että tullaan sittenkin. Matkalla isäni otti tytön " lennosta" moottoritiellä omann autoonsa, koska kipujeni vuoksi en voinut olla yhtään ylimääräistä hetkeä autossa. Supisteli jo minuutin välein pelkäsin että ehtiikö tässä sairaalaankaan..



Klo 14 oolimme naistenklinikan pihalla ja mieheni lähti viemään autoa parkkiin ja minä menin edeltä. Infossa kysyivät että tulenko suoraan synnyttämään vai menenkö polin kautta. Samaan aikaan kun vastasin että tulen synnyttämään kuului vain *poks* ja vedet meni. Pääsimme suoraan saliin jossa kätilö totesi minun olevan 5cm auki. Pyysin saada ilokaasun ja epiduraalin. Anestesia lääkäriä odotellessa kätilö vain totesi ettei ilokaasu enää tuossa vaiheessa auta kun supistukset tulevat kokoajan. Epiduraalin sain hieman ennen kolmea ja se o´li kuin taivaan lahja. Ihana olo kun kipua ei tuntunut. Siinä sitten kätilö yhdessä opiskelijan kanssa totesivat minun olevan 7cm auki. Väliaika tietoja soittelin äidille ja tuleville kummeille.



Ajattelin pponnistaa jakkaralla mutta jostain syystä en saanut siinä ponnistettua, joten siirryin sängylle kyljelleni ja mies tuki päätäni. Siinä asennossa oli helppo ponnistaa ja sainpahan puristettua mieheltäkin melkein käden poikki ;)

Tyttö syntyi muutaman reilun ponnistuksen jälkeen klo 16.44 ja kokoa oli 3822 ja 47.5cm py 35 painoa oli kilo enemmän kuin esikolla.



Ja sitten odoteltiin istukkaa.Odotettiin ja odotettiin sain sytotecit ja oksitosiinit ja taas odotettiin. Kätilö yritti hieman avustaa käsin mutta ei se vain irronnut.. Kätilön " runnoessa" istukkaa kipu alkoi olla jo aika valtava ja huusinkin kätilölle että älä enää koske minä kuolen tähän kipuun... 1 1/2 tuntia synnytyksen jälkeen gynekologi päätti irroittaa istukan leikkaussalissa. J avoi sitä letkujen ja johtojen määrää mikä minussa oli. 4 eri tippaa ja happiviikset ym ym. Ihanaa ei tarvinnut enää kärsiä sillä se kipu oli jotain aivan älytöntä.. Isi jäi vauvan kanssa ja äiti lähti leikkuriin. Osastolle pääsin vauvan ja mieheni kanssa hieman ennen yhdeksää illalla. Olo oli hieman heikko kun vertakin meni tuon istukan takia 1,3litraa ja hb 97 (lähtö 129) Mutta kaiken korjasi hetki kun sain oman ihan pulloposken syliini.



Seuraavat päivät oli vatsa hieman kipeä tuosta istukan repimisestä ja painamisesta, mutta onneksi alapäässä selvittiin sentään muutamalla pikku tikillä. Nyt kaikki on mukavasti ja kotonakin ollaan jo viikko oltu.



äityli ja pikku rinsessa 13vrk

Tyttäremme tuli maailmaan tasan laskettuna aikana, la 20.1.

Heräsin kipeisiin supistuksiin aamulla klo 5. Yritin nukkua, mutta en malttanut olla aloillani vaan aloin puuhailla lähtövalmisteluja :) Supistusten väli oli n.15min. ja kesto n.15sekuntia. Kävin suihkussa, söin aamupalan, pakkasin laitoskassin ja vauvan vaatekassin, luin lehden ja yritin herätellä miestä, joka ei vielä oikein uskonut synnytyksen olevan käsillä.



Klo 7 maissa supistukset tihenivät ja pitenivät, ja alkoivat muuttua kunnolla kipeiksi. Mies nousi ylös ja alkoi kellottaa aikoja. Pitelin kuumaa kauratyynyä toisen kyljen päällä kun oikein supisti. Supistukset tulivat nyt alle 10min välein ja olivat melkein minuutin pitkiä.



Soitin sairaalaan klo 8 ja koska asumme ko. laitoksen vieressä, ei kiirettä lähteä sinne vielä ollut. Kehottivat olemaan tunnin vielä kotona jos mahdollista. Puoli yhdeksän maissa en enää voinut supistusten välillä nousta jalkeille koska se laukaisi aina uuden supparin. Päätimme lähteä sairaalaan kun vielä pystyin jotenkuten kävellä.



klo 9 saapuminen sairaalaan, pääsin suoraa valmisteluun jossa seurailtiin ensin supistuksia käyrällä, tehtiin suolihuuhtelu ja vaihdettiin sairaalavaatteet päälle. Kohdunsuu oli 3cm auki ja synnytys hyvässä käynnissä.



Klo 10.30 synnytyssaliin. Pyysin epiduraalin jonka sain onneksi jo tunnin sisään. Puudutuksen jälkeen olo oli autuaallinen useamman tunnin ajan. Makoilin lämpölakanoissa, kuuntelin lempimusiikkia ja söin suklaata. Jotenkin ulkopuolisena seurailin kuinka kätilö ja gynekologi kävivät luonani tekemässä milloin mitäkin: välillä piti saada lapsen sykkeeseen vaihtelua (onnistui kyljenkääntämisellä ja suklaansyönnillä), sitten kalvot puhkaistiin ja lapsivesi todettiin vihertäväksi, minut katetroitiin, supistuksia kiihdyttämään laitettiin oksitosiinitippa, ja sokeritippakin laitettiin jossain välissä.



Pikkuhiljaa kivut alkoivat palata venytyskipuina, ja klo 14 kohdunsuu oli täysin auki. Tunsin selvästi miten vauvan pää painoi tulokanavaa, joten oli helppo harjoitella ponnistusta. 14.30 alettiin ponnistaa, ja 13min myöhemmin 14.48 vauva oli maailmassa. Mies oli aivan ihana koko ajan, suukotteli päätä ja muistutti hengityksestä. Minulta leikattiin välilihaa 5 tikin määrä.



Kun vauva " hulahti" ulos sisältäni oli se ihan ihmeellinen tunne. Olin aikas lailla pyörällä päästäni, tuijotin vain vauvaa joka pikkuisena ja ryppyisenä haroi käsillään ja availi silmiään. Oli uskomatonta, että sisältäni oikeasti tuli pieni elävä olento!! En muistanut kysyä edes vauvan sukupuolta siinä täpinässä!!! Kätilö sanoi minuuttien päästä että " tytön merkit" . Sekin tuntui ihmeelliseltä, sillä olin ollut poikaodotuksissa koko ajan. Mies itki krokotiilin kyyneleitä vieressäni.



Sain vauvan nopeasti paidan alle ja hän otti heti kiinni kädellään tiukasti rinnastani ja painautui minua vasten. :) Mies kylvetti vauvan kun minua tikattiin. Sitten imetin hieman ja kävin suihkussa. Saimme kaakaot ja sitten lähdettiin osastolle.



Synnytyksestä jäi todella hyvä muisto, kätilö oli mitä ihanin ja jaksoi koko ajan iloita uudesta tulevasta vauvasta vaikka näkee työnsä puolesta syntymiä koko ajan. Koska sain kipuihin lievitystä nopeasti, ei niistäkään jäänyt mitään traumaa. Alkusupparikivut kestin ajattelemalla että kellun vedessä täysin rentona. Synnytyksen kesto oli ensisynnyttäjäksi aika lyhyt, 7.5h. Aika tosin katosi synnytyssalissa maatessa täysin, en voinut usko että muka niinkin kauan oli mennyt aikaa.

Torstaina illalla 25.01. rv:lla 39+6 olin esikoisen kanssa luistelemassa, ja kun kotiuduimme oli isäntä laittanut saunan päälle ja siivoili hermostuneena. Isäntä oli ottanut " rohkaisuryypyn" ja uhkasi harrastaa sitä kolmatta s:ää ja urakalla, että saataisiin vaavi ulos :)



Saunoin esikoisen kanssa kahden ja kun esikoinen oli pesty jatkoin äkäisten löylyjen ja kylmän suihkun kanssa pelaamisen. Illalla ja yöllä sitten alkoikin supistella vähän aiempaa napakammin, ja sitä jatkui aamuun asti. (Isäntä oli sammunut soffalle jo klo 20.30, eli se siitä seksistä). Oli siis pe aamu 26.01. ja minulla LA!!! Vein esikoisen hoitoon, kävin ostamassa viikon ruuat, kävin duunipaikalla ja lounaalla työkamun kanssa. Kotiintulomatkalla koukkasin vielä raksan kautta. Supistuksia oli ollut koko aamupäivän n. 15 min välein, mutta pystyin autoilemaan. Kotiin päästyäni tyhjeni vatsa ja supistukset tihentyivät sekä kipeytyivät. Siispä laitoin kasseja kuntoon ja silitin viimeisetkin vaavin vaatteet kaappiin.



Soitin iltapäivän aikana pari kertaa isännälle, että voisi kohta hakea esikoisen hoidosta ja tulla kotio kohti. Klo 18 jälkeen lähdimme viemään esikoista mummille hoitoon. Lähdimme sieltä kohti sairaalaa, supistuksia oli 3-7 min välein. Koukattiin vielä kaupan kautta hakemaan evästä sairaalaan :) Saavuimme sairaalaan n. klo 19.20 ja kätilö laittoi minut käyrille. Sanoi, että olen liian hymyileväinen tullakseni synnyttämään...Teki sisätutkimuksen ja oli melkein laittaa minut kotiin vielä! Olin 2,5 auki ja kanavaa 1 cm jäljellä. Supistuksen tullessa kätilö piti kättä kohdunsuulla ja se SATTUI! Mutta kätilö sanoi vain varmistavansa, että saan jäädä synnyttämään.



Niinpä pääsin saliin ja otin vastaan voimistuvia supistuksia seinään nojailemalla ja hymisemällä jotain ihme muminaa samalla keinuttaen lantiota voimakkaasti ees taas. Isäntä kävi syömässä. Vuoro vaihtui 21.30 ja uusi tiimi kävi esittäytymässä. Kandi muistutti pientä duracel-pupua ja mua pakkasi naurattamaan...Menin suihkuun hieromaan mahaani. Klo 22 kätilö teki sisätutkimuksen ja kysyi, että mitä olin ajatellut kivunlievityksestä. Halusin tietysti epiduraalin, mutta olin varma, etten sitä vielä saisi. kätilö ilmoitti, että olen 5 cm auki, ja epiduraali olisi otettavat nyt! Siispä laittoivat anestesia läääkärin tilaukseen.



Epiduraali laitettiin n.22.15 js sain luvan liikkua taas klo 23 aikaan. Olin varma, että vauva syntyisi vasta seuraavan päivän puolella. Klo 23 olin vielä kytkettynä käyrälle ja makoilin sängyllä ja mietin, josko voisin lähteä kävelylle...23.15 tuntui alapäässä muljahdus ja järkyttävä ponnistamisen tarve yllätti 23.20 samalla lorahti lapsivettä. Käskin miestä riisumaan mun housut ja hälyttämään hoitajan paikalle, nyt se tulisi!!! Niinpä kätilö ja kandi ilmestyivät sängyn viereen ja katselivat vierestä, kun meikä rupesi punnertamaan. Kandi kyseli välillä jotain ihan tyhmiä ja minä olin omissa maailmoissani. Ajattelin mielessäni, että ei nyt, nyt ei pysty small talkia vetämään!



Yks kaks peli puhallettiin poikki, en saanut ponnistaa. Vauvalla oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri!! Kipu siinä venytystilassa oli sietämätön, luulin halkeavani. Huohotin ja hätäännyin hetkeksi ja huusin " mitä mä teen?" Onneksi apujoukkoja oli paikalla pitämässä vauvaa vastaan ja kandi ja kätilö saivat napanuoran poikki! Sitten vauva saikin taas syntyä ja oli maailmassa 23.37, tarkka tyttö!

Oli hieman sinertävä tuon kuristuksen johdosta, mutta muuten kaikki oli ok ja sain hänet rinnalleni. Mitat: 3615g, 53 cm ja pipo 36 cm. Pari tikkiä tuli entisen eepparihaavan kohdalle. Olo oli jälleen euforinen ja onnellinen!



Täytyy vain todeta, että tästä toisesta synnytyksestä jäi todella hyvät muistot ja sen helppous ja nopea edistyminen yllättivät minut 100 %:sti

Nyt ollaan oltu kotona viikko ja hienosti on tämä vauva-arki lähtenyt rullaamaan. Neiti viihtyy tissillä ja nukkuu öisin välillä jopa 4h putkeen!



Äitee ja Alina 10 pv

Jos nyt sais vihdoin kirjoiteltua tännekin.



Tiistaina 23.1 menin ennalta sovittuun käynnistykseen joka tehtiin vauvan arvioidun painon perusteella. Edellisen viikon maanantaina olin siis käynyt synnärillä tarjoutumassa mut ei tapahtunut mitään. Siellä kätilö kysyi et onko tehty painoarviota? No, olihan se, rv 34, tuloksena max. 4kg vauva. Eli ei hätää. Kätilö kun teki keskussairaalassa sisätutkimuksen niin sanoi heti et on isompi kuin 4kg. Hätäännyttiin miehen kans vähän, mie kun en ole kun 163cm, ja kysyttiin voiko saada siellä ultralla painoarvion. Lääkäri teki, arvioi 4,2kg. Luultiin et se olis syntymäpaino. Lääkäri sanoi et ei anneta mennä yhtään yli lasketun ajan (25.1) Tiistaina sit viel ultrasivat niin painoarvio olikin yli 4,5kg. Päätin kuitenkin yrittää alakautta.

Klo 13 laitettiin kohdun suulle käynnistysmurunen ja lähes heti alkoi 10min välein suht kovat supistukset. Niitä kesti pitkin päivää ja illalla 18 aikaan kun ei ollut kuitenkaan mitään tapahtunut niin laitoin miehen kotia koiraa pissattamaan. Sen jälkeen pyysin kipulääkettä, sain petidiiniä, ja sit myös tyhjenneltiin vatsaa. Klo 22 minut siirrettiin saliin ja pian sen jälkeen alkoi tulemaan suppareita 5min välein kipeästi. Onneksi olin soittanut miehelle, hän tuli melkein heti minun perässä. Synnärillä oli hieman kiire, ei olis joutanut kätilö olemaan miun kanssa salissa. Jonkun ajan päästä ajattelin kokeilla ilokaasua (vaikka vannoin etten ota kun edellisen kerran tuli kaamea olo) ja kätilö laittoi sen pienelle ja käski lisätä tehoja jos siltä tuntuu. Ilokaasu toimi ja olo vähän helpottui. Sit kärvisteltiin johonkin 3 asti yöllä ennen kuin oli paikat sen verran auenneet et voi laittaa puudutteen. Valitsin spinaalin, se auttoi ihanasti mut valitettavasti vaan vajaan tunnin. Sen jälkeen mentiin " luomuna" . Olin ihan sekaisin ilokaasusta ja väsymyksestä kun lapsivedet meni, en tienny enää oliko pissaa vai lapsivettä. Sit tokaisin miehelle et soita kelloa, taitaa olla kuitenkin lapsivettä, tulee niin paljon. Kätilö tuli ja tarkasti tilanteen. Edelleen reunaa jäljellä ja tais olla jotain 7cm auki. Mies pyysi laittamaan tipan et vähän vauhdittuis, edellinen kätilö oli luvannut mut oli unohtanut siinä kiireessä. Tipan laiton jälkeen aukenin nopeasti ja alkoi ponnistuttamaan. Tyttö vaati aikamoiset ponnistukset ennenkuin suostu tulemaan ja meinas vielä jättää hartiansa sisäpuolelle mut tuli kuitenkin. Heti helpotti kun sai tytön ulos eikä istukka tuntunut enää missään kun tuli ulos. (Edellisten kohdalla sain tehdä töitä et istukka saatiin ulos) Paikkailla minua ei tarvinnut, mitä kätilö kovasti ihmetteli kun oli niin iso vauva ja jäi vähän hartioista kiinni. Tyttö sai pisteiksi 9-9-9, väristä vähän verottivat

Ilman miehen mukana oloa en varmaan olisi saanut tyttöä ulos, olisi usko loppunut jo kivuliaitten suppareitten aikana.



Synnytyksen kestoksi laskettiin aika minkä olin ollut salissa.

I vaihe 07:40 II vaihe 00:21 istukka painoi 900g



Jennan mitat: 52cm 4460g hattu 35,5cm



T: birgit (+mies) ja Jenna

Pitempiä synnytystarinoita en jaksa nyt kirjoitella, traumaattinen ja järkyttävä kokemus oli mutta tiistaina 6.2.07 pitkä odotus palkittiin ja Maggien syliin lykättiin



Tyttö, 3800g, 54cm ja pipo 35



Ihana tummatukka prinsessa!!!

Perjantai aamuyönä 2.2 heräsin vessaan klo 3.30 rv:t oli 40+6. veristä limaa oli tullut lisää ja jotenkin minulla oli sellainen ol että kohta alkaisi synnytys, vaikkei supistuksia vielä ollutkaan. Makoilin sängyllä ja sitten alkoikin klo 4.00 supistamaan, tulivat heti 7 minuutin välen ja kestivät minuutin, joten se olisi menoa nyt.



viideltä supistuksia tuli jo kolmen minuutin välein ja herätin miehen, joka kävi suihkussa ja soitti lasten vahdit paikalle. Mummon ja papan tullessa klo 5.45 lähdettiin samantien sairaalaan ja käyrille, olin auki vasta kahdelle sormelle, mutta ennestään arvelin että synnytys etenee nopeaan, joten pääsimme saliin samantien.



Seiskalta supistuksia tuli jo yhtenään ja olin auennut kuuteen senttiin ja sain spinaalliin, samalla hetkellä tuli vedet, joka oli ihan vihreää ja kätilö varasi lastenlääkärin paikalle. Aivan mahtava tunne kun kaikki kivut hävisivät.



Mutta sitten vauvan sydänäänet alkoivat heiketä joka supistuksen tullessa, lääkäri kävi ottamassa verikokeen vauvasta, vauva voi ihan hyvin, joten odoteltiin. kahdeksan aikaan spinaalin vaikutus alkoi heiketä ja vauvan sydänäänet seilasivat vielä. En ollut avautunut enää yhtään ja kohdun suulle oli muodostunut " makkara" niinkun kätilö asian ilmaisi eli kohdun suu alkoi kovettumaan takaisin. Lääkäri arveli että vauva on nyt kietoutunut niin pahasti, että napanuora ei anna perikisi ja vauva ei pysty supistuksen tullessa työntymään eteenpäin ja kuristaa vauvaa joka supistuksella josta sydänäänten laskeminen, sillä näillä supistuksilla vauvan olisi pitänyt jo periaatteessa syntyä, olisi tehtävä kiireellinen sektio, eli ei kun saliin.



Siinä vaiheessa tuli itku, vauvan puolesta ja itsenikin, tuntui että olisin epäonnistunut. Enpä ollut moiseen edes varautunut ajatuksissakaan, sillä kaksi edellistä synnytystä ovat olleet helppoja ja nopeita.



Saliin mentiin vauhdilla ja alettiin valmisteleen epiduraalia, minua pyydettiin kyljelle, mutta samassa kun oli kyljelläni, kuulin kun lääkäri sanoi ettei kerkiä, nukuta heti ja minut käänettiin vauhdilla selälleni ja loppu onkin sitten unta...eli kiireellinensektio muuttui hätäsektioksi.



Kaksi minuuttia nukutuksesta syntyi terve tyttövauva joka sai pisteet 8/8 värin ja velttouden vuoksi. Lääkäri teki oikeat päätökset ja vauva oli siksi noinkin hyväkuntoinen, velttous johtui nykutusaineesta koska vauva oli kuitenkin tiukasti kiinni ja irrottaminen vei sen aikaa että oli saanut hieman nukutusainetta.



Vauva oli tosiaan kietoutunut napanuoraan kovasti, se oli molempien kainaloiden ali sekä tiukasti kaulan ympäri. Oli kuulema kuin laskuvarjohyppääjä.

Meidän ¿Pikku-K¿:n syntymä 15.1 klo: 9.06:



Eli ajattelin nyt vihdoin kertoa meidän pikkuherran synnytyksestä. Ekat päivät kotiintulon jälkeen olin niin hormonihuuruissa etten voinut edes läheisten kanssa käydä tätä läpi, sen verran oli kokemus.

Sitten postissa tuli sekä minun että vauvan synnytyskertomukset ja vauvan osuus sai taas kyyneleet virtaamaan kun tajusin vasta lukiessani kaiken tapahtuneen.

Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja saimme terveen, ihanan poikavauvan!



La-su 13.-14.1

Herään puolilta öin supisteluihin ja valvon 3 asti niitä miettiessäni. (Limatulppa oli alkanut irrota jo torstai-aamuna). Supparit eivät ole kauheen kipeitä, menkkamaista jomotusta, kuitenkin mahdotonta nukkua. Nukahdan ja herään aamulla normaalitilassa, mutta 10.30 alkavat taas. Lähetin miehen varmuudeksi viemään tyttöään jo kotiin jos tulisi kiire lähteä synnärille.

Klo: 12.45 alan kirjata suppareita ylös, tulevat 10-30 min välein, kauratyyny auttoi pahimman yli, nyt olivat jo suht kivuliaita. Soitin klo:15 jälkeen Naistenklinikalle kysyäkseni neuvoa että koska kannattaa tulla, sanoivat että sitten kun tuntuu etten enää pärjää kotona ja kun suppareiden väli on alle 10 min.



Klo:19 sanoin miehelle että nyt lähetään, en uskaltanut enään jäädä kotiin. Automatkalla (35 min sairaalaan) supistelikin sitten ihan 3-4 min välein, voi olla että johtui autossa istumisesta.

Klo: 20 olinkin jo sitten Nkl:n käyrällä, supistuksia tuli ja vauva voi hyvin mutta sisätutkimus paljasti ettei ne olleet vaikuttaneet mitään kohdunsuulle joten minut passitettiin osastolle ja mies kotiin.

Muutaman tunnin olin siellä, sain petidiinipiikin klo: 22.30 kun olo rupesi olemaan aika sietämätön, mutta se aiheutti ainoastaan huimausta ja oksentamista.

Klo: 24 supistelikin jo parin minuutin välein ja kätilö päätti siirtää minut takaisin alakertaan. Soitin miehen takaisin, ja siinä vaiheessa kun hän tuli niin olin jo ystävystynyt vankasti uuteen ¿pelastusrenkaaseeni¿ eli ilokaasuun....

Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin kahdelle sormelle auki eli jotain oli tapahtunut sentään. Olo oli aika kipeä, supistukset tuntuivat alavatsalla kuten menkkasärkykin. Vessassa en pystynyt käymään kun kipu oli niin kova joten joutuivat katetroimaan kahteen otteeseen.

Kun olin muistaakseni 4 cm auki sain taivaanlahjan eli epiduraalin Sen laittaminen ei tuntunut missään mutta vaikutus oli aivan ihana. Nyt pystyin jopa hellittämään hetkeksi ilokaasumaskista

Sitä jouduttiinkin alussa heti säätämään miedommaksi kun menin ihan sekaisin niin että huuletkin puutu.... Mies sanoikin jälkikäteen että olit aika pilvessä jo kun hän tuli saliin, ja vedin kuulemma ilokaasua silloinkin kun ei ollut supistusta, ihan varmuuden vuoksi....



Epiduraali sitten teki sen mitä olin myös pelännyt (synnytysvalmennuksessa puhuttiin tästä ja kyselin neuvolassakin) eli nosti minulle kuumeen. Sen seurauksena vauvan sydänäänet hipoivat 180-190 aika pitkään ja sen seurauksena jouduttiin seurailemaan vauvan tilaa ottamalla päästä verikokeita jopa 4 kertaa, Tässä vaiheessa olin jo aika paniikissa koska en ollut ihan varma vakuutteluista huolimatta että vauvalla oli kaikki hyvin.

Epiduraalia lisättiin vielä 2 kertaa ja sain lääkettä laskemaan kuumetta ja tippa oksitosiiniakin laitettiin tulemaan jouduttamaan avautumista sillä se oli pysähtynyt 8 cm. Lisäksi kohdunsuulla oli jonkinlainen ¿lippa¿ joka esti vauvan ulostulon ja epäilivät että tarjontakin on huono sillä kaikesta huolimatta synnytys ei edistynyt.

Klo: 08.40 lääkäri tuli ilmoittamaan että tekevät sektion niin kauan kun vauvalla on kaikki hyvin. Ja ennen kun ehdin edes sulatella asiaa minua jo riisuttiin, annettiin esilääkitystä ja kärrättiin juoksujalkaa leikkaussaliin miehen jäädessä synnytyssaliin ihmettelemään. Itkuhan siinä tuli varsinkin siinä vaiheessa kun mies tuli saliin vakuuttelemaan että kaikki menee hyvin.

Lisäsivät epiduraalia, laittoivat tippaa, ympärillä hääri ainakin toistakymmentä ihmistä, tuntui ihan kauheelta varsinkin kun tämä oli se peloista pahin.

Maanantaina 15.1 klo: 9.06 syntyi sitten meidän potra poika, pakkasterho , 3840 g ja 50 cm, ei itkenyt syntyessään eikä edes kun laittoivat pöydälle ja siinä vaiheessa mielessä kävi kaikenlaista. Mutta voi sitä helpotuksen tunnetta kun poitsu rääkäisi oikein kunnolla ja sain hänet rinnalle ja siinä tapitti mammaansa ihmeissään!

3 min he joutuivat ilmeisesti häntä ventiloimaan huonon hengityksen takia (pulssi ensin 60 mutta nousi 120 nopeasti, onneksi) ja pisteet olivat ensin 6 mutta 5 min kuluttua jo 9.

Ylpeä isukki pääsi viettämään ensihetkiä poikansa kanssa, kylvettämään ja syöttämään ja minä jäin ommeltavaksi ja sitten jouduin heräämöön 1,5 h. Mies tuli sinne näyttämään ensimmäisiä kuvia, olo oli aika kurja kun jouduin heti eroon vauvasta mutta onneksi kaikki oli hyvin ja sain pojan heti vierihoitoon osastolla!



Imetys lähti ihan hyvin käyntiin pari päivää synnytyksen jälkeen, ekat päivät harjoteltiin lisämaidolla kunnes poitsu vieroitti itsensä pullosta ja päätti ettei muu kun tissi kelpaa!



Tällä ollaan nyt sitten kotona treenattu jo reilu viikko, kotiin päästiin jo torstaina18.1 kun sekä vauva että äiti olivat sen kuntoisia!



Ihanaa tämä on ja kaiken sen arvoista!



Toivon vaan että vaikka nyt koinkin melkein ¿tavallisenkin¿ synnytyksen sektion lisäksi, niin että seuraavan voisin synnyttää alakautta. Tosin epiduraalin ottaminen epäilyttää kyllä, täytynee kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa.



Erityiskehuja ja kiitosta saa kyllä Naistenklinikan henkilökunta, oli aivan ihanat kätilöt sekä synnytyksessä että osastolla!

Ainoa mitä jäi puuttumaan oli sektion tehneen lääkärin selvitys synnytyksen kulusta, olisin halunnut käydä joitain asioita läpi ja saada selityksen joillekin epäselvyyksille, mutta se nyt jäi. Huonekaverille kyllä lääkäri tuli juttelemaan ja hänellä oli melkein identtinen tapaus. Täytynee ottaa asia puheeksi neuvolalääkärin kanssa jälkitarkastuksessa sekä sitten jos meille tulee lisää lapsia niin tulevassa synnytystapa arvioinnissa.

Mutta kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus pientä ¿leikkaussali¿ draamaa lukuunottamatta!



Pupina & ¿Pikku-K¿ 12 vrk

[color=00688B] Päivällä käydessäni siskon luona,onnistuin liukastella lumisilla kengillä melkein itseni kumoon keittiön ovella,siitä lähtien oli selkä kipeä, mutta liekö jokin " naksahtanut" paikoilleen,kun ensimmäinen supistus tuli pari tuntia tuon jälkeen??

Eli neljältä ruokaa laittaessa tunsin ensimmäisen erilaisen supistuksen,katsahdin kelloa vaistomaisesti.. seuraava tuli n. 15 min päästä,en sanonut kellekkään mitään vielä,ettei vaan " onni" kääntyisi ;)

Juotiin siinä kaffit siskon kanssa joka haki likkansa pois meiltä hoidosta,heidän lähdettyään sanoin ukolle,että supistaa ja väliä on siinä vartti..

Siinä sitten siivoilin ja touhusin ja lähdettiin kauppaan.

kaupassa supisteli jo noin 12 minuutin välein,piti pysähtyä ja rauhassa puhaltaa.

Kun pääsimme kotiin ,alkoi tuntua siltä että tämä todella taitaa olla lähtöä,koetin jatkaa siivouksia loppuun,lapsille iltapalaa ja heitä nukkumaan,isännän käskin laittaa saunaa päälle,että saisin lämpöä selkään.

Supistukset kuitenkin koveni niin,että soitin äidille ,että mies hakee meille,kyllä tässä pian ainakin näytille on mentävä.

Ajattelin että käydään saunassa ja mennään sitten :) saunassa nauroin isännälle ,että olin viimeksi näin kipeä kun jo siirryttiin prenalta saliin, tää kommentti säikäytti ukkoa,joka kyllä oli valmiiksi jo saunaan menoa vastaan ja lähtikin saman tein pois ja pukemaan

sieltä ne sitten kilvan äitini kanssa komensivat minua pois saunasta ja lähtemään :D tilanne oli melko koominen :)

Minä pesin itseni rauhassa ja sieltä päästyäni alkoin laittaa itseäni lähtö kuntoon ja tavarat kasaan.



klo 22 lähdettiin kotoa,matkalla viestittelin vielä vähän ennen sairaalaa Lydi@n kanssa :)



tässä vaiheessa supistukset tuli jo 6 minuutin välein.

sairaalassa laittoivat ensin käyrille ja otettiin tietoja ylös ja sitten saliin, olin auki n. 3cm ja salissa jo 4cm..

sain tipan käteen ja kaasumaskin kouraan.

Tippaa laitetiin vauhdilla,koska aloin olla jo niin kipeä,että puudutteta olisi saatava.

Pian lääkäri tulikin laittamaan spinaalia,olin jo niin kipeä,etten paikallaan juuri voinut olla!

ikuisuuden koetettiin laittaa spinaalia pöydällä maaten,onnistumatta(puudutteet on epäonnistunut joka kerta ennenkin)

Kunnes lääkäri käski miehen ja kätilöiden kääntää mut istumaan,sitten puudutus onnistui!

ihana lämpö kulki jalkoihin :)

a.lääkärillä oli aikaa jäädä saliin myös juttelemaan,nyt kun mullakin taas puhe kulki!

Ilmeisesti mulla on selässä vika,jonka takia puudute ei meinaa mennä normaalissa asennossa.



Ensimmäinen synnytys,jossa puudutus onnistuu,enkä tunne kipua,outoa ja ihanaa!

Pikku hiljaa kuitenkin alan tuntea painetta ja kätilö tutkii tilannetta ja saan alkaa hiljakseen ponnistaa aina paneen tunteen iskiessä,se helpottaa,pidän jalastani kiinni,kyljellään maaten ja ponnistelen pikku hiljaa.

sitten käännytään puoli istuvaan ja aletaan ponnistaa tosissaan.

Puudutteesta huolimatta tuntuu että koko alapää repeää,kun

pikkuinen herra plumpsahtaa lopukin ulos...



Herralla on kokoa 4130g ja 53,5cm ,py 36cm.

selvästi mies oli yliaikainen,ihan nahan riekaleet roikku kantapäissäkin,kun oli jo nahkaa alkanut vaihtaa :)



istukka ei ihan heti meinannut irrota,mutta juuri kun kätilö hieman painoi mahasta ja veti,irtosi istukka oikein paineella!

verta lensi kaaressa pitkin poikin..

säikähdin tosissaan,mutta ei onneksi ollut mitään vakavaa :)

salissa sain edellisen vuodon takia varmuudeksi cytotecia ,että varmasti kohtu supistuu..



salissa oltiin vielä ja syötiin ja ihasteltiin vauvaa..



sokerit oli vauvalla vaan hieman alhaiset ja lisämaidon kanssa pelattiin jo salissa ja seuraava vuorokausi,että saatiin tilanne tasaantumaan.



kotiin päästiin jo 2,5 vrk ikäisenä

Kuulun kanssa tähän joukkoon joilla supistelee monta päivää ja se 2 cm kuitenkin ollaan auki tosi pitkään. eli toista tyttöä lähdettiin hakemaan 21.1 sunnuntai iltana viimein, kun supistukset olivat tulleet iltapäivästä säännöllisesti. Päivällä olimme käyneet taysissa näytillä, mutta lähdin kotiin odottelemaan kunnon supisteluja ym. Tilattiin kuitenkin mummo lapsenvahdiksi siltä varulta, jos lähtö tulisi viimein. Oltiin jo rv 41+5. Supisteli jo napakasti, mutta käyrille ei kunnollisia piirtynyt. Sain petidiini-piikin ja unilääkkeen ja mies lähti nukkumaan kotiin. Aamulla 04.00 pyysin kätilöä tutkimään tilanteen ja 3 cm oli viimein auki ja sain soittaa miehen paikalle. Yhdessä siirryttiin saliin. Ja pallon päällä supisteltiin sitten koko aamu ja odoteltiin synnytyslääkäriä puhkaisemaan kalvot. Eli viimein 9.30 lääkäri tuli ( 4 cm vain auki) ja kalvot puhkaistiin ja tippa aloitettiin 15 ml/min. Tunnissa supistukset tulivat tosi tiukoiksi ja kätilö tutki-7 cm!Sain nopeasti epiduraalin ja se vein hyvin kivut.

keinuttelin keinutuolissa tunnin verran ja tuntui, kun joka supistuksella pää työntyi alemmas ja alemmas...pyysin kätilöä tutkimaan ja melkein olin auki, toista reunaa vielä jäljellä.Hirveä tarve ponnistaa!

Käännyin kyljelleni ja kätilö lähti pois-samassa huusin miestä painamaan kelloa sillä tuntui että vauva tulee sillä minuutilla.Sain luvan ponnistaa, ja 2 min ja tyttö oli ulkona. Iho vaavilla tosiaan kesi hirveästi. Istukka syntyi 10 min. Mitat:3860g ja 53 cm. Oikea solisluu murtui ja sitä itkeskelee välillä.

Torstaina 18. tammikuuta heitin hanskat naulaan. Olin päässyt raskausviikolle 39+3 ja olin totaalisen kyllästynyt jo viikon kestäneisiin supisteluihin, jomotuksiin ja tukalaan oloon. Viimeiset pari päivää olin kaiken muun vaivan lisäksi viettänyt pitkiä vessaistuntoja, joista tuloksena erittäin kivuliaat pukamat sekä haavat kovasta pyyhkimisestä. Koko viikon olin touhunnut ja yrittänyt saada synnytystä käynnistymään, isäni oli nimittäin tullut Suomesta kylään. Perjantai- aamuna koittaisi hänellä kotiinlähtö ja kovasti toivoin, että vaari kerkeisi nähdä tämän uuden tulokkaan ennen lähtöään. Torstaina kauppareissun jälkeen päätin, että nyt yrittäisin vaan levätä ja koettaa sillä tavoin synnytystä edistää. Varmaa oli se, ettei vauva ehtisi syntyä ennen iskän lähtöä.. Nukkumaan käydessä miehen kanssa rupateltiin ja mainitsin hänelle, että tämä vauva näkee varmaan päivänvalon vasta käynnistelyn tuloksena. Mies siihen tokaisi, että hänelle se on aivan sama milloin syntyy, kunhan ei juuri tänä yönä synny kun isäni pitää saada lentokentälle aamu seitsemäksi.

Niin vaan kuitenkin heräsin klo 04.15 oikein mojovaan supistukseen. Tiesin heti kyseessä olevan Sen Oikean Tuntuisen supistuksen. Kävin veskissä ja huomasin taas limatulppaa irronneen. Odottelin vielä pari supistusta, jotka tulivat noin 8min välein ja sitten herätin miehen. Mitäpä siihen mies muuta pystyi tokaisemaan, kuin että ¿oletko nyt ihan varma?¿ jonka jälkeen hän kirosi ja painui alakertaan kahvinkeittoon. Mä pakkailin siinä vielä kotiinlähtövaatteet kassiin ja pukeuduin ja menin sitten perästä itsekin alakertaan. Soitin synnärille, josta toivotettiin tervetulleeksi (olin toivonut aikaista epiduraalia sekä käynyt pelkopolilla, joten mulla oli ¿lupa¿ mennä synnärille heti kun kotona alkaisi tuntua turvattomalta). Tällä välin mies oli soittanut isänsä vaimolle ja sopi, että veisimme lapset sinne matkalla kaupunkiin. Mies ehdotti, että veisi ensin minut sairaalaan ja lapset vaarille ja veisi isäni lentokentälle, kestäisi noin 45min suuntaansa. En tuohon suostunut, sillä en ollut yhtään varma, miten pitkälle synnytys oli jo edennyt. Olihan paikat jo jonkinverran auki ja supisteluja oli jatkunut pitkään. Niinpä mies soitti ja pyysi sukulaismiestä kuskaamaan isäni kentälle.

Siinä sitten herätettiin lapset ja vaari, laitettiin vaari sukulaismiehen matkaan ja lähdettiin kohti kaupunkia. Kello oli tässä vaiheessa kuusi, supistuksia tuli neljän minuutin välein. Mukana mulla oli kuuma kauratyyny, joka tuntui ihanalta autossa istuessa! Mentiin miehen isän luokse ja päätettiin odotella siellä niin kauan kuin olo sallisi. Ajatuksena, ettei tarvitse kahdelle eri kätilölle näyttäytyä, vuoro vaihtuisi seitsemältä. Klo 7 maissa lähdettiin, apen ja vaimonsa hoputtamina, appi raukka pelkäsi, että synnytän pian heillä ;)

Kello 7.25 kirjauduttiin sisälle synnytykseen. Suoraan saliin, sillä vastaanottohuoneet olivat täynnä. Samalla ovenavauksella sisään tuli kaksi muutakin synnyttävää paria ja käytävällä juoksentelivat ristiin rastiin hoitajat, kätilöt ja lääkärit. Kiirettä piti tuona aamuna!! Saatiin kylpyammeellinen huone, se olikin minulla toiveissa. Sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunkaulaa oli vajaa cm jäljellä ja olin auki vain 3cm. Mikä pettymys! Vauvan tarjonta oikea kuitenkin ja puoli tuntia CTG- käyrällä kertoi vauvalla kaiken olevan hyvin. Suht kivuttomia supistuksia piirtyi säännöllisesti viiden minuutin välein. Kello 8, käyrän oton jälkeen kätilö ehdotti kävelylenkkiä käytävillä, jospa se toisi edistystä tilanteeseen. Ja niin teimme työtä käskettyä; käytiin kahviossa ostamassa päivän lehti, söin myös hiukan aamupalaa osaston seisovasta pöydästä.

Kello 10 tuli kätilö tutkimaan tilanteen. Pärjäsin edelleen ilman erityistä kivunlievitystä, kaurapussi toimi hyvin! Supistukset tuntuivat kuitenkin koventuneen. Muistutin kätilöä epiduraalista, mutta en sitä vielä tahtonut kuitenkaan. Kätilö ehdotti ammetta ja ilokaasua, joka tuntui hyvältä idealta. Otettiin verinäytteet myöhempää tarvetta varten. Kätilön poistuttua tuli hoitaja valmistelemaan kylpyä, ja yhtäkkiä se ei enää tuntunutkaan kivalta ajatukselta. Päätin vain ottaa ilokaasua ja olla pystyasennossa.

Kello 11.30 tuli kätilö tekemään sisätutkimuksen. Auki 6cm! Hallitsin edelleen supistukset hyvin, hengittelemällä läpi vaan. Kätilön ehdotuksesta aletaan kuitenkin valmistelemaan epiduraalia. Tippa käteen ja siirryin sängylle makaamaan ilokaasumaski turvanani. Pian tulikin ensimmäinen anestesialääkäri paikalle. Hänelle ei kuitenkaan ole vapaana avustajaa, kaikki kätilöt ja hoitajat ovat toisissa synnytyksissä kiinni. Pian kuitenkin saapuu kätilöni ja epiduraalin laitto alkoi. En tiedä, oliko anestesialääkäri (nuori tyttö..) ensimmäistä kertaa asialla, sillä jotain meni laitossa pieleen. Hän sai paikallispuudutuksen paikalleen ja alkoi työntää katetria selkääni. Sanoin tuntevani sen, jolloin tyttö (sori, lääkäri..) lopetti ja kaikki meni tosi huolestuneen näköisiksi. Kuulin vaan selkäni takaa, kun anestesialääkäri soitti johonkin ja pyysi kollegaansa paikalle. Mulla mielessä vilisi kaikki kauhukuvat halvauksista lähtien.. Ja samalla yritin hallita supituksia erittäin epämukavassa asennossa. Lopulta paikalle tuli vanhempi mieslääkäri joka sujuvasti ja nopeasti sai puudutteen paikoilleen. Voi ihanaa tunnetta, kun kipu hävisi totaalisesti! Kovasti sain kehuja, kun jaksoin puudutteen laiton ajan, vajaat puoli tuntia, olla kiemurtelematta ja paikoillaan ;)

Pian tunsin pissahätää. Siirryin pissalle sängyn viereen sankolle ja samalla vauvan sydänäänet laskivat! Onneksi kätilö oli samassa huoneessa, minut autettiin takaisin sängylle. Kalvot puhkaistiin klo 12.55 ja vauva sai anturan päähänsä. Sydänäänet muuttuivat taas normaaleiksi. Noin tunnin ajan torkuin sängyllä, miehen kanssa höpöteltiin ja odoteltiin ponnistusvaihetta alkavaksi. Tiesin ennestään, että se alkaisi pian puudutteen alettua vaikuttaa kun kroppa rentoutuisi ja paikat aukeaisi. Ja niin kävi.. Klo 14.26 sanoin kätilölle ekan kerran, että ponnistuttaa. Hän tarkasti, 10 cm auki mutta pieni lipare jäljellä, kätilö sai sen hieromalla pois. Aloin pikkuhiljaa ponnistelemaan, kätilö samalla laittoi instrumentit valmiiksi ja kutsui apulaista paikalle. Tuntui tosi kauhealle ponnistaa, vaikka mulla oli epiduraali niin tunsin kyllä hyvin selvästi miten vauva laskeutui ja runnoi paikkoja... En oikein uskaltanut ponnistaa kunnolla alkuun. Mutta sitten päätin, ilokaasun voimalla, että nyt se tulee ja yhdellä ISOLLA ponnistuksella syntyi aivan ihana pieni, ryppyinen, poika klo. 14.38!

Istukka tuli ulos helposti 9 minuuttia myöhemmin. Kätilö tarkasti alapään tilanteen, ei mitään repeämää. Joten tällä kertaa vältyin tuskalliselta ompeluvaiheelta ;) Synnytysosastolla oli tosiaan kiire, vasta klo 16 jälkeen ehti lastenhoitaja mittaamaan vauva. 3460g painoa pojalla, 47cm pituutta (jota me epäillään mittavirheeksi!) ja 34,5cm pipo. Illalla seitsemää käydessä pääsin siirtymään ¿itsehoito- osastolle¿ (siellä ei palvelu pelaa eikä ole henkilökuntaa yöaikaan, ainoastaan soittamalla saa apua). Mies haki pojat hoidosta, kävivät vauvaa katsomassa jo synnytyssalissa ja auttoivat sitten meitä siirtymään.

Kolme yötä jouduttiin olemaan osastolla, sillä pojalla oli kovasti limaa ja sitä haluttiin seurata, ettei painu kauhkoihin.

Aivan loistava synnytyskokemus kaikenkaikkiaan oli tämä kolmas kerta!

Keskiviikkoaamuyöllä puoli neljän aikaan heräsin tunteeseen että kohta lorahtaa. Nousin heti ylös ja ehdin juuri vessaan kun lapsivedet meni paineella limatulpan kera. Mietin hetken mitä tehdä; herättääkö mies heti vai myöhemmin. Herätin heti, sillä hänellä olisi ollut töihin meno seitsemäksi. Hän soitti töihin ja lastenvahdillemme, sillä aikaa kun minä soitin synnärille. Lastenvahdin tultua lähdettiin ja synnärillä oltiinkin jo tunti vesien menosta.



Saatiin huone 3 ja siellä laitettiin heti käyrille makaamaan. Supistuksia tuli tasaisesti n. 6min välein napakoina muttei kuitenkaan vielä hirmu kipeinä. Kätilön mielestä vauvan sydänäänissä oli laskua supistusten tullessa mutta hän ei kuitenkaan saanut " pinniä" laitettua, koska vauva vielä niin takana ja ylhäällä. Tässä vaiheessa olin siis vasta 2cm auki, vaikka koko syksyn olin maannut kotona runsaiden ja kipeidenkin supistusten takia!! Kohdunkaulaa ei kuitenkaan ollut enää jäljellä. Sain pyytämäni peräruiskeen ja sain luvan nousta ylös sängyltä. Supistukset tihenivät 3min välein tuleviksi. Vauvan painoarvio " just ja just 4kg"



Istuin keinutuolissa kaurapussin kanssa, kun lääkärikierto oli puoli yhdeksän aikaan. Lääkäri oli sitä mieltä että olen liian hyväntuulinen vielä synnyttämään ja määräsi minut " ottamaan vauhtia" päivystysosastolle ja vapauttamaan huoneen kiireisemmille. Päivystysosastolla taas makailin hetken käyrillä. Vauvan painoarvio reilu 3.5kg. Sain luvan mennä suihkuun, jossa lotrasin tunnin verran. Sieltä tullessa oli todella huono ja kipeä olo. Supistukset tulivat edelleen 3min välein mutta selvästi kipeämpinä. Kätilö suostutteli odottamaan kohta saapuvaa lounasta n. klo 11 aikaan ja yrittämään syödä jotakin. Sain puolikkaan perunan alas! Tässä vaiheessa oli 4cm auki ja lähdettiinkin heti takaisin synnytyssaliin...



Päästiin takaisin huoneeseen 3. Siellä kulutin aikaani kaurapussin kanssa keinutuolissa kiikkuen ja ilokaasua posket lommolla imien. Kätilöt olivat pahoillaan että jouduimme mieheni kanssa olemaan niin paljon kahdestaan, kun heillä niin kiire. Pyysivät soittamaan kelloa, jos tulisi tarve puudutteelle tms.

Sain spinaalipuudutteen hiukan ennen klo 16 ja tässä vaiheessa olin vasta reilu 5cm auki. Puudute vaikutti ihanasti heti ja supistukset tuntuivat vain mahan kovettumisina. Vauva tuntui kyllä myös laskeutuvan koko ajan alaspäin. Hiukan ennen viittä soitin kelloa kysyäkseni voinko ottaa taas ilokaasun käyttöön, sillä puudutteen teho lakkasi. Kätilöharjoittelija totesi minun olevan täysin auki mutta tarvittaisiin " oikea" kätilö paikalle varmentamaan asia. Hänen tultua sain alkaa ponnistamaan. Kiva, että tässä vaiheessa kätilöt keskustelivat keskenään poikkipöydästä (?) yli 4.5kg vauvoille ja että vauvani onkin kääntynyt selin! Kauhuissani sanoin etten ala ilman lisäpuudutetta!!! Kätilö valoi uskoa ja kehui lantioni mallin olevan tehty isojen lasten synnyttämiseen ja kehoitti vain kuuntelemaan heidän ohjeitaan. Niinpä meidän neiti näki päivänvalon 7min ponnistusvaiheen jälkeen ilman lisäpuudutteita, ilman nirhaumia tai repeämiä klo 17.27!



Täydet 10p, paljon vaaleahkoa tukkaa ja muhkeat mitat 4300g, 53cm ja py 36cm!



Istukka, 860g, plumpsahti melkein samantien perässä. Mikä helpotus, urakka ohi!!!!!! Siinä me sitten köllöteltiin vauvan kanssa pitkä tovi sylikkäin isän ihastellessa tuoreinta prinsessaansa vieressä.



Synnytyksen virallinen kesto 6h 27min.