Lue keskustelun säännöt.
MTV: Nyt puhuvat väkivaltaiseksi häiriköksi leimatun lapsen vanhemmat
28.09.2023 |
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nyt-puhuvat-vakivaltaiseksi-hairiko…
Kuulostaa tosi erikoiselle tapaukselle.
Eskarista asti ollut väkivaltainen. Saako poika raivokohtauksia, jolloin ei tiedosta mitä tekee? Jälkikäteen kuulemma itkee ja on pahoillaan teoistaan.
Vanhemmat antaa pojan olla koulussa vaikka hän hakkaa muita lapsia..
Kommentit (105)
41/105
|
28.09.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote
Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.Ei kaikki ADHD:t ole suinkaan huonoja koulussa. Jos on yhtään enemmän älyä, niin pystyy suoriutumaan 8-9 tasolla peruskoulusta. Jotkut selviää korkeakoulustakin ilman apuja ja saaneet diagnoosin vasta aikuisena oman lapsen tutkimusten yhteydessä.
Minulla on ADHD ja olin koko peruskoulun ajan kympin oppilas ilman mitään panostusta. Ongelmat nousivat esille vasta yliopistossa, kun olisi pitänyt olla itseohjautuvampi.
Enkä ollut väkivaltainen.
Oliko enemmän tarkkavuuteen ja toiminnanohjaukseen painottuva oirekuva, eli add? Sinällään siis sama häiriö, mutta ylivilkkaus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun äiti ei pidä lastaan kiusaajana, koska lapsi hakkaa tasaisesti kaikkia, ja korostaa, että älykkäällä lapsellaan on aina ns. järkisyy väkivaltaan.
Kuulostaa siltä, että on osin itsekin hyväksynyt lapsensa väkivallan. Ei hyvä.
Äiti kertoo muiden lasten ensin piilokiusaavan hänen lastaan, koska saavat hänet hermostumaan. Luokassa osa lapsista nauttii saadessaan hänen lapsensa hermostumaan. Piilokiusaaminen on niin hienovaraista ettei opettaja tai kaikki muut lapset sitä huomaa. Ilman piilokiusaamista lapsi ei hermostuisi. Hänen lapsella on heikot verbaaliset taidot ja siksi hän on helppo kohde. Hyvin verbaalisista lapsista jotka osaavat selittää itsensä pois tilanteesta kuin tilanteessa on hauskaa kiusata heikompaa. Eikä moni edes huomaa tuota päivittäistä kiusaamiskuviota. Syytettynä on vain tuo hermostuva lapsi. Totisesti tuo lapsi tarvitsisi apua tunteiden käsittelyyn. Sekä myös käytöksessä olevan hyvän huomaavan ympäristön. Koulussa on hänelle kuormittavaa olla.
On varmasti myös näin. Silti fyysinen väkivalta on täysin väärin.
Äiti on myös sitä mieltä, että koulun tulisi hoitaa ongelma, koska se ilmenee vain koulussa. Mielestäni selvä merkki siitä, että hän pesee käsiään asiasta ja sitä kautta jättää lapsen yksin (kun koulukaan ei auta), vaikka miten väittää puolustavansa lastaan.
Sama
"olisipa hirveää jos meillä olisi vain tämä yksi lapsi. Ajattelisimme koko ajan, että me saimme tämän aikaan, äiti sanoo."
Ja sitten vielä ihmetellään miksi lapsella on paha olla. Varmaan tappaisin itseni jos oma vanhempani sanoisi minusta noin.
Hirveästi puhutaan hyviä asioita, mutta moni asia jutussa ärähtää korvaan, yllä oleva räikeimpänä. Sekin, että korostetaan lapselle että hän ei ollut ainoa syypää, jos mukana oli muitakin lapsia. Ollaan aina lapsen tukena...
Yhdellä tutulla on vastaava tilanne. Lapsi on väkivaltainen kavereitaan kohtaan ja katuu jälkeenpäin, mutta tilanteet silti lähes päivittäisiä. Lyö ja kuristaa myös vanhempiaan. Opetuksesta ei tule koulussa välillä mitään, kun lapsi terrorisoi tunteja. Joka viikko tulee kuulemma puhelu, että lapsi lähetetään siltä päivältä kotiin, jolloin oma työpäivä pitää jättää kesken ja lähteä hakemaan. Vanhemmat ovat ottaneet vastaan kaikki tukitoimet mitä mahdollista saada. Olen henk. koht. ollut järkyttynyt, miten vähän niitä loppujen lopuksi on. Lapsella on lääkitys, ok, mutta se ei lopeta käytöstä. Perheessä käy kerran kuussa joku tukihenkilö keskustelemassa vanhempien kanssa, että miten kannattaisi tilanteissa toimia. Ohjeet ovat ympäripyöreää maalaisjärjellä pääteltävää liibalaabaa.
Erityisluokalle siirtoa ovat pyytäneet, mutta koulu haluaa toteuttaa inkluusiota. Pelkona kuulemma että käytös voimistuisi jos lapsi kokisi olevansa ongelma. Ei voi käsittää, miten se tuosta voisi vielä pahentua, eiköhän se lapsi itsensä koe ongelmaksi ihan joka päivä.
Muuta ei käsittääkseni ole vanhempien tehtävissä kuin pyytää perheen ulkopuolelle sijoittamista, minkä varmasti tekisivät jos olisi mitään vihjeitä siihen suuntaan että se auttaisi. Mutta tosiasiassa silloin vain tutustuisi mahd. päihdeongelmaisiin ja rikollisiin samanikäisiin, eikä varsinaista apua sielläkään ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote
Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.Ei kaikki ADHD:t ole suinkaan huonoja koulussa. Jos on yhtään enemmän älyä, niin pystyy suoriutumaan 8-9 tasolla peruskoulusta. Jotkut selviää korkeakoulustakin ilman apuja ja saaneet diagnoosin vasta aikuisena oman lapsen tutkimusten yhteydessä.
Minulla on ADHD ja olin koko peruskoulun ajan kympin oppilas ilman mitään panostusta. Ongelmat nousivat esille vasta yliopistossa, kun olisi pitänyt olla itseohjautuvampi.
Enkä ollut väkivaltainen.
Oliko enemmän tarkkavuuteen ja toiminnanohjaukseen painottuva oirekuva, eli add? Sinällään siis sama häiriö, mutta ylivilkkaus puuttuu.
Enemmän joo, mutta silti pitää olla jotenkin liikkeessä koko ajan. Heilutella jalkoja, raapia päätä, narskutella hampaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote
Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.Jos olet oikeasti ammattilainen, niin sinun pitäisi kyllä tietää ettei adhd tarkoita oppimattomuutta. Moni adhd pärjää koulussa yhtä hyvin kuin ns normaalit laset murto-osalla tehtväien teosta ja läksyjen luvusta, joka indikoi että adhd on usein paljon älykkäämpi oppija, kuin keskiverto koululainen. Adhd:lle koulu on monesti liian helppoa, ja ongelmia esiintyy siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on mm.autistinen.
Kun hän oli päiväkodissa, se ilmeni juurikin väkivaltaisuutena muita kohtaan. Itse olin kauhuissani ja mm. pahoittelin tätä sekä lapsille että vanhemmille, pakotin lapseni pyytämään anteeksi ja tein muutenkin selväksi, etten hyväksy käytöstä. Pakotin myös fyysisesti sisään tai ulos, jos yritti lähteä muiden perään pahat mielessään. Tiedättekö, miten siihen suhtauduttiin?
Vanhemmat vähättelivät tapahtunutta.
Päiväkoti vähätteli tapahtunutta.
Lapset olivat ruhjeilla ja surullisia, mutta heidän hätänsä ei kiinnostanut ketään minua lukuunottamatta.
Muistan varmaan ikuisesti, kun nuhtelin lastani tämän juuri tönäistyä jonkun kumoon jäisellä pihalla. Päiväkodin opettaja tuli siihen käskyttämään MINUA, että annapas olla. Anteeksi mitä?? Viesti sekä omalle, että muille erityisille oli, että on täysin ok satuttaa muita. Kerran yksi väkivaltaiseksi tunnettu lapsi läimäytti omaani poskelle, kun olimme lähdössä kotiin. Lähdin lapsen perään, löytäen tämän opettajan sylistä, ja kerroin tapahtuneesta. Opettaja totesi, että heillä on nyt sylihoito kesken (alkanut sekunteja ennen tuloani..), ja että näitä sattuu.
Olen huomannut saman! Itselläni myös autistinen lapsi, ei ole ollut tosin väkivaltainen, mutta saattaa rikkoa toisten leikit ja härnätä ja huitoa lähellä toisia lapsia tahallaan.
Päiväkodissa ja eskarissa näitä aina vähäteltiin, ei toruttu tai puututtu mitenkään. Itse todellakin puutuin ja kerroin myös päiväkotiin ja eskariin, miten meillä kotona toimitaan ja haluan heidän toimivan. Eivät kuitenkaan tehneet mitään muuta asialle, kuin valittivat sitten aikanaan minulle. Kun kysyin toimivatko he kuten olen ohjeistanut, niin eivät olleet toimineet, kun se tilanne nyt oli sellainen ja tällainen, mutta kyllä tämä käytös nyt pitää saada loppumaan. Joka ikinen päivä valittivat minulle siitä, tästä ja tuosta asiasta ja joka ikinen päivä kerroin uudestaan, miten asian se, tämä ja tuo saa loppumaan, mutta ei. Hetken aikaa sitten tekivät kuten ohjeistin/käskin ja olivat ihan haltioissaan sen vaikutuksesta käytökseen. Ja sitten ykskaks, lopettivat toimimasta niin ja loput 3 vuotta valittivat minulle lapsen käytöksestä.
Nyt lapsi on koulussa ja siellä samaa, joskus toimivat kuten ohjeistan, joskus eivät ja valittavat minulle ja voivottelevat käytöksestä ja pohtivat kovasti, mitä voisi tehdä. Ja joka päivä kerron uudestaan ja uudestaan, mitä heidän pitäisi tehdä, lapsi on kuitenkin pienluokalla, jossa yhteensä viisi oppilasta ja viisi avustajaa opettajan lisäksi, joten henkilöstöä kyllä on. Eikä todellakaan meillä käytetä fyysistä kurittamista, joten siitä ei ole kyse, mutta en tiedä miksi eivät toimi kuten on ohjeistettu. Eskarin aikana kaikissa palavereissa koko sairaalan työryhmä, erityislastenopettaja, terapeutit, kaikki, käskivät eskarissa toimimaan kuten ohjeistin, mutta ei. Kai sama ruljanssi alkaa nyt sitten koulussa ja saadaan varmaan lastensuojelukin riesaksemme, kun ei vaan voi tehdä kuten vanhemmat kertovat. Ja silti aina sitä toitotetaan, miten vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, no miksi meitä ei sitten ikinä kuunnella?!
No juuri näin.
Mekin juoksimme palavereissa ja ties missä verkostotapaamisissa, ja ne noudattivat aina samaa kaavaa: neuro antoi neuvot ja toimintatavat, päiväkoti otti vastaan muttei totellut. Esim. valittivat ettei lapsi malta levätä sängyssä; neuro kehoitti antamaan lukemista. Toimi hetken, sitten lukeminen otettiin pois, koska jotkut muutkin olisivat halunneet lukea. Sen sijaan että päiväkodissa olisi oltu aikuisia (eli sanottu esim. "tämä on x:n tukitoimi, muistatteko miten hän ei ennen rauhoittunut millään?"), lapseltani otettiinkin kirjat veks kokonaan. Sitten kelpasi taas nurista, että ei rauhoitu levolle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.
Ihan lainkin mukaan koulun kuuluu huolehtia tarvittamista tukitoimista ja järjestelyistä. Onko poika edes pienluokalla? Sen nyt ainakin pitäisi olla tässä tilanteessa itsestäänselvyys. Välitunteja voi porrastaa, tuntityöskentelyä tarvittaessa tauottaa ja kohdentaa enemmän aikusen huomiota juuri tähän oppilaaseen (avustaja).
Pienluokalle siirtåminen vaatisi, että vanhemmat suostuvat siirtoon.
Eikö tän pojan vanhemmat siis ole suostuneet? Miksi ihmeessä eivät halua lapsensa saavan tarvitsemaansa tukea? Jos tosiaan on näin, on kyllä vanhemmissa vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote
Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.Jos olet oikeasti ammattilainen, niin sinun pitäisi kyllä tietää ettei adhd tarkoita oppimattomuutta. Moni adhd pärjää koulussa yhtä hyvin kuin ns normaalit laset murto-osalla tehtväien teosta ja läksyjen luvusta, joka indikoi että adhd on usein paljon älykkäämpi oppija, kuin keskiverto koululainen. Adhd:lle koulu on monesti liian helppoa, ja ongelmia esiintyy siksi.
En kyseenalaista tätä ollenkaan, vaan tarkoitin sitä, että oirekuva ei ole kovin paha keskittymisen osalta, jos ilman lääkettäkin pystyy keskittymään seuraamaan opetusta riittävästi jotta oppiminen etenee, ja/tai pystyy keskittymään tehtäviin. Hyvät kognitiiviset taidot auttavat paljon, mutta jos oirekuva on hyvin vaikea keskittymiskyvyn osalta, on opetuksen vastaanottaminen tietenkin vaikeaa. Siitä päättelin, että suuremmat ongelmat on impulsiivisuuden käyttäytyminen, kun keskittymisen alueella. Adhd oireet painottuvat hyvin eri tavoin eri henkilöillä. Diagnoosia en kyseenalaista, vaan mietin lääkityksen riittävyyttä, kun käytös on noin impulsiivsta. Koska lapsi ilmeisen hyvin oppii adhd:sta huolimatta (ilman lääkettäkin?), on tuskin pelkällä adhd lääkkeellä riittävää vastetta käytösoireisiin. Sitä tarkoitin. Voimakkaiden impulsiivisuuteen liittyvien käytösoireiden vuoksi ajattelen, että risperidoni pienellä annoksella adhd lääkityksen lisänä voisi tuoda paremman kokonaisvasteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä integraatio on tyhmin uudistus, mitä tässä maassa kouluissa on saatu aikaan. Viis veisataan enemmistön eduista ja oppimisrauhasta, kunhan jokaikinen erityistukea tarvitseva saa oikeuden olla tavallisessa luokassa vaikka koko muu luokka kärsii ja opettajan koko aika ja energia menee yhden rauhoitteluun. Tässä tapauksessa turha syyttää vanhempia, todella raskasta heille, eikä tilanne heitä syyttelemällä parane. Lapsi on sairas ja tarvitsee apua ja lääkitystä. Ja erityisluokat ja -koulut takaisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että pojalla edes on ADHD:ta kerta on ollut aina hyvä koulussa.
Ongelma on paljon vakavampi. Uskon, että kyseessä on enemmänkin joku autismin muoto, koska on noin väkivaltainen.
ADHD on ihan yhtä vakavaa kuin autismi.
Väkivaltaisuus kuuluu adhd:hen, ei autismiin.
höpöhöpö, mistä hatusta näitä oikein vesetään :D Menepä hetkeksi vaikka vapaaehtoiseksi autismiyksikköön ja tule sitten kertomaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä vanhemmat ovat tehneet paljon asioita oikein. Heillä on diagnoosit lapselle, ADHD-lääkitys, he ovat käyneet valmennuksissa ja he kasvattavat lapsiaan. Ainoa ongelma tässä nyt on, että poika ei sovi normaaliluokalle. Ei se ole häpeä, jos pojalla on sairaus. Vanhempien pitäisi vaatia erityisluokkaa. Ei nykyinen tilanne varmasti ole eduksi pojalle eikä luokkalaisille, jos väkivaltainen käytös jatkuu eikä normaaliluokalla saa riittävästi tukea.
"Aika harva vanhempi kasvattaa lapsiaan yhtä paljon kuin me olemme kasvattaneet meidän lapsiamme, hän sanoo."
Epäreilu kommentti minusta, sillä mistä nuo voi tietää kuinka paljon kukakin lapsiaan kasvattaa. Jutun perusteella tuli mieleen etteivät ehkä suhtaudu asiaan kovin realistisesti. Kaikkien lasten kohdalla pelkkä keskustelu ei vain toimi, vaan pitäisi olla myös selkeitä ja johdonmukaisia rangaistuksia. Ei taida vain olla luontevaa näille vanhemmille. Tuntuu että kasvatusasioissa edetään harmillisen usein vanhempien ihanteiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä vanhemmat ovat tehneet paljon asioita oikein. Heillä on diagnoosit lapselle, ADHD-lääkitys, he ovat käyneet valmennuksissa ja he kasvattavat lapsiaan. Ainoa ongelma tässä nyt on, että poika ei sovi normaaliluokalle. Ei se ole häpeä, jos pojalla on sairaus. Vanhempien pitäisi vaatia erityisluokkaa. Ei nykyinen tilanne varmasti ole eduksi pojalle eikä luokkalaisille, jos väkivaltainen käytös jatkuu eikä normaaliluokalla saa riittävästi tukea.
ADHD ei ole sairaus. Lisäksi on tosi vaikea erottaa että mikä käytöksessä johtuu ADHD:sta ja mikä taas jostain ihan muusta, esim. omasta luonteesta, kasvatuksesta tai vaikka elämäntilanteesta.
ADHD, käytös 9, k.a. 9.5, ei väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä integraatio on tyhmin uudistus, mitä tässä maassa kouluissa on saatu aikaan. Viis veisataan enemmistön eduista ja oppimisrauhasta, kunhan jokaikinen erityistukea tarvitseva saa oikeuden olla tavallisessa luokassa vaikka koko muu luokka kärsii ja opettajan koko aika ja energia menee yhden rauhoitteluun. Tässä tapauksessa turha syyttää vanhempia, todella raskasta heille, eikä tilanne heitä syyttelemällä parane. Lapsi on sairas ja tarvitsee apua ja lääkitystä. Ja erityisluokat ja -koulut takaisin!
Suomessa on edelleen pienluokkia esim. jopo.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla kirjoittavat kaikki Suomen lastenpsykiatrit ja hiukan ylikin.
Tämä. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote
Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.Jos olet oikeasti ammattilainen, niin sinun pitäisi kyllä tietää ettei adhd tarkoita oppimattomuutta. Moni adhd pärjää koulussa yhtä hyvin kuin ns normaalit laset murto-osalla tehtväien teosta ja läksyjen luvusta, joka indikoi että adhd on usein paljon älykkäämpi oppija, kuin keskiverto koululainen. Adhd:lle koulu on monesti liian helppoa, ja ongelmia esiintyy siksi.
En kyseenalaista tätä ollenkaan, vaan tarkoitin sitä, että oirekuva ei ole kovin paha keskittymisen osalta, jos ilman lääkettäkin pystyy keskittymään seuraamaan opetusta riittävästi jotta oppiminen etenee, ja/tai pystyy keskittymään tehtäviin. Hyvät kognitiiviset taidot auttavat paljon, mutta jos oirekuva on hyvin vaikea keskittymiskyvyn osalta, on opetuksen vastaanottaminen tietenkin vaikeaa. Siitä päättelin, että suuremmat ongelmat on impulsiivisuuden käyttäytyminen, kun keskittymisen alueella. Adhd oireet painottuvat hyvin eri tavoin eri henkilöillä. Diagnoosia en kyseenalaista, vaan mietin lääkityksen riittävyyttä, kun käytös on noin impulsiivsta. Koska lapsi ilmeisen hyvin oppii adhd:sta huolimatta (ilman lääkettäkin?), on tuskin pelkällä adhd lääkkeellä riittävää vastetta käytösoireisiin. Sitä tarkoitin. Voimakkaiden impulsiivisuuteen liittyvien käytösoireiden vuoksi ajattelen, että risperidoni pienellä annoksella adhd lääkityksen lisänä voisi tuoda paremman kokonaisvasteen.
Jätähän sinä diagnosointi ja lääkitysten miettiminen hoitavalle lääkärille, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote
Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.Kukaan vastuullinen lääketieteen tai hoitoalan ammattilainen ei jaa "lääkitysohjeitaan" ihmisille netissä. Toisaalta, psykiatria ei mielestäni edes lääketiedettä ole.