MTV: Nyt puhuvat väkivaltaiseksi häiriköksi leimatun lapsen vanhemmat

Vanhempien vika että lapsi on tuollainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat on poikia ja välillä nyrkit heiluu. Ei mitään ongelmaa kunhan ei ole itse vastaanottavalla puolella.

Niin kai se sitten on. Minä en jaksanut enää olla nyrkkeilysäkkinä päiväkodin eskarisyhmässä kolmelle pojalle, jotka terrorisoi joka ikinen päivä siellä. Ja kyllä tuollasellakin pikkupojalla on yllättävän paljon voimaa kun se tulee voimainsa tunnossa nyrkein hakkaamaan ja potkimaan. Yksi niistä pojista, se pahin, oli vieläpä jotenkin pelottava, kun se oli aina ihan ilmeetön. Eikä katsonut koskaan silmiin. Ihan ilmeetön naama silloinkin kun kävi päälle. 

Sen pojan vanhemmat oli jotain opettajia, tai ainakin toinen vanhemmista oli opettaja, ja toinenkin jossain ns. hyvässä ammatissa. Ja niille kun mainitsi että tänään oli taas huono päivä, otin monta kertaa osumaa niin nehän oikein tuohtui että ei meidän poika ole väkivaltainen, hän on kotona aina kiltti ja ihana. Meidän poika ei ketään lyö. Juu, ei lyö. Lähdin siitä päiväkodista sitten lopulta kun tosiaan en jaksanut enää sitä jokapäiväistä hakkaamista. 

Niille jotka tulee tähän vinkumaan että ei ihme että tulit hakatuksi niin kyllä, annoin pojalle positiivistakin palautetta heti kun vaan huomasin jonkun pienenkin asian mikä meni hyvin. Mutta ei se auttanut, naama pysyi ilmeettömänä ja sitten taas nyrkit jo heiluivatkin. 

Näihinhän auttaisi wanha kunnon tukkapölly. Pari kertaa pyöritetään niin että näkee joka nurkan...

Tässä on, kokemukseni mukaan, totuuden siemen.

Ei siksi, että lapselle saisi kostaa kokemaansa väkivaltaa, vaan siksi että kaikista vähiten todellisuudentajuisimmat (esim. autismi, psykoottiset oireet jne.) tuntuvat reagoivan parhaiten fyysiseen ärsykkeeseen. Itselläni katkesi pinna kerran oman nepsyni kanssa, tämän jäädessä jumiin satuttaessaan minua, ja läimäytin tätä lujaa poskelle (oli saanut minut perääntymään nurkkaan enkä päässyt pois, lapsi ihan omissa maailmoissaan). Väkivalta lakkasi siihen, lapsi räpytteli hämmästyneenä hetken ja lähti sitten tekemään muuta. Kun kauheissa syyllisyydentuskissa etsin vertaistukea netistä, löysin useita aloituksia samasta aiheesta etenkin kansainvälisiltä foorumeilta. Aihe on tabu, joten siitä ei puhuta kuin nimettömästi netissä. 

Tuollainen väkivaltainen kakara oli joskus luokallani  7 luokalla ja kerran sitten suutuin ja hakkasin sen kunnolla. Se ei kouluun enää palannut ja kukaan ei oikeastaan edes kysellyt minulta mitään. Poliisit hiukan kuulusteli ja minä sanoin että tuollaisen vittumaisen tyypin saa hakata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kova on selittely, yhteiskunta sitä ja tätä mutta joku valuvikahan tuossa lapsessa on ja siitä pitää saada joku ote.

Ennen ei yksinkertaisesti ollut noin vaikeita lapsia. Vika on joko yhteiskunnassa (päiväkoti, koulu, hoitotaho ym) tai kotikasvatuksessa, että lasta ei saada edes jotenkuten kuriin.

Sanoisin että vika on molemmissa, eli yhteiskunta ja kotikasvatus yhdessä ovat saaneet tämän aikaan. Lisäksi usein tuntuu olevan taustalla kaikenlaisten kasvatussuositusten vakavaa laiminlyömistä (lapset ihan heitteillä) TAI vastaavasti suositusten orjallista noudattamista, hampaat irveessä sanoitetaan tunteita ja muuta vastaavaa, minkä seurauksena uuvutaan ja todellisuudentaju katoaa.

.

Vierailija kirjoitti:

Se on vain ja yksin vanhemman vastuulla, jos on tuottanut tähän maailmaan yhteiskuntakelvottoman jälkeläisen. Ei voi olla niin, että ulkopuoliset kärsivät. Vanhempi pysyy sitten tällaisen lapsen mukana, kouluun ei ole menemistä, ellei vanhempi ole mukana. Se on sitten irtisanoutumista töistä vain, ns. oma aika tulee päättymään siihen ja niin se pitää ollakin.

Miten vanhempi voisi välttää tällaisen lapsen "tuottamisen"?

Toinen näkökulma. Onko se sitten hyvä että kaikki autistiset ja adhd ja muut väkivaltaset lapset laitetaan samallae luokalle provosoimaan ja mätkimään toisiaan. Itse tunnen tapauksen, jolle pienluokka on toki jossain määrin turvallinen ainakin oli aluksi, mutta opinnoissa edetään huonoimman ehdoilla ja se ei ole hyvä ylivilkkaalle hyvälle oppilaalle. Normaali luokkaan kokeilussa hän on tajunnut että kaikki ikäisensä ei olekaan samanlaisia 'sekopäitä' vaan on kivempi ja rauhallisempi olla 'normaali luokassa', missä hänellä ei ole ainakaan käytöshäiriöitä. Hiukan on totuttelua nopeampaan ja itsenäisempään opiskelutahtiin. Rauhallisemmassa luokassa ei tarvi joka välitunnilla olla keskellä kahakkaa vaan voi leikkiä järkeviä leikkejä. Sanoisin että olisi hyvä vähitellen ohjata ne oppilaat normaaliluokille, jotka siellä pystyvät käyttäytymään hyvin. Silti tässä tapauksessa ei opettajat ole halukaita siirtämään hyvinkäyttäytyvää lasta enää normaaliluokalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, se lapsi kuulostaa yhä ylikuormittuneelle autistille, mutta eihän sitä ongelmaa tarvitse hoitaa, ei varsinkaan jos on lasu päässyt väliin niin diagnoosia ei pääse tekemään ikinä. Tuon lapsen elämä on jo ohi.

Tuossa ei juuri mikään kylläkään autismiin. Varmasti joitain piirteitä voi olla, kuten meillä kaikilla, mutta diagnoositasolla tuo oireilu viittaa kyllä muuhun.

Kaikilla ihmisillä ei ole autismin piirteitä. Jos ihmisellä on autismin piirteitä, hän ei ole silloin terve.

Väärin. Jokaiselta löytyy jotain piirteitä, jotka sopisivat autismikiirjoon, mutta yksittäisinä piirteinä nämä ovat vain luonteenpiirteitä. Vasta kun samalla henkilöllä on runsaasti näitä tiettyjä piirteitä, ja kaikilta kolmelta ydinalueelta tietty määrä, täyttyvät diagnostiset kriteerit autismikirjonhäiriölle.

Olet väärässä. Terveillä ihmisillä ei ole autismin piirteitä.

Monella nepsyllä lukee diagnoosina autistiset piirteet. Sillä ei silloin tarkoiteta normaalia ihmistä.

Sama juttu psykopaattisilla piirteillä. Normaaleilla ihmisillä ei ole psykopaattisia piirteitä. Ihminen jolla on psykopaattisia piirteitä, on vahvasti poikkeava, vaikka ei kaikkia diagnoosikriteereitä täytäkään.

Mutta työpaikalla saadaan tietää, kun olet aikuinen, että olet ollut väkivaltainen, ihmiset juoruaa.

Päiväkodit on nykyään täynnä näitä väkivaltaisia lapsia odottamassa kasvamista ja "kukkaan puhkeamista." Kouluissa ei todellakaan ole turvallista kohta kenenkään olla.

Olisi tärkeää että lapselle tehdään tarvittavat päätökset ja tukitoimenpiteet jo päiväkodissa että koulu lähtee sujumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin ihan tässä lähivuosina tulee tuen tarvitsijat olemaan niin suuri määrä että rahkeet ei tule erityiskouluissa/luokissa riittämään. Tilat ja henkilökunta ei tule riittämään.

Miten niin leimatun lapsen? Vanhemmathan itsekin sanovan lapsen olevan sellainen, kun päästää ulos "häkistä".

Tietenkin vanhempien tulee lastaan puolustaa, mutta luulisi noiden ymmärtävän silti sen, että jos tenava hyökkii ympäriinsä, niin ei sitä muiden tule määräänsä enempää suvaita. 

Ja on kyllä sinällään mielenkiintoista, kun aluksi muistaakseni isä kertoo kuinka poika tietää mistä naruista vedellä, mutta sitten kun kuitenkin ilman sen kummempaa kritiikkiä esitetään, että poika aidosti katuisi tekemisiään, kun niillä on niitä itkupiirejä kotonaan.

Onko fB:ssä sellaista ryhmää, kuin "ADHDn ymmärtäjät" ?

Sille voisi olla tilausta?

Mitäpä tuolle voi tehdä? Palauttaa lapsia ei voi. Aika hankala on vanhempienkin tilanne. Ei käy kateeksi. Jos muutosta ei tule, niin tenava on kohta aikuinen ja sillä on sitten aikuisen voimat. Siinä jää tappelussa vanhempi toiseksi ja voi käydä huonosti. Näitähän aina välillä tapahtuu.

Mutta kuten sanottua - minkä tuolle tekisi? Kyllä jokainen vanhempi lastaan yrittää puolustaa ja väläyttää myös toista näkökulmaa. Keinot taitaa silti olla jo käytetty. Nyt jännätään, hoitaako normaali kasvu ja kehitys asian kuntoon, vai sitten lopulta yhteiskunta vankilan muodossa. Selvää on, että homman pitää ratketa tavalla taikka toisella. Toivottavasti asia päätyy kypsymisen kautta myönteiseen lopputulemaan, ennen kuin tapahtuu lopullisia vahinkoja joko toisille lapsille tai aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhemmat ovat tehneet paljon asioita oikein. Heillä on diagnoosit lapselle, ADHD-lääkitys, he ovat käyneet valmennuksissa ja he kasvattavat lapsiaan. Ainoa ongelma tässä nyt on, että poika ei sovi normaaliluokalle. Ei se ole häpeä, jos pojalla on sairaus. Vanhempien pitäisi vaatia erityisluokkaa. Ei nykyinen tilanne varmasti ole eduksi pojalle eikä luokkalaisille, jos väkivaltainen käytös jatkuu eikä normaaliluokalla saa riittävästi tukea.

Vielä on vähän aikaa helppoa vanhemmille, kun lapsi on lapsi. Kun alkaa murrosikä ja muuttuu teiniksi niin lapsi muuttuu hengenvaaralliseksi, jos väkivaltaisuutta ei siihen mennessä ole ratkaistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhemmat ovat tehneet paljon asioita oikein. Heillä on diagnoosit lapselle, ADHD-lääkitys, he ovat käyneet valmennuksissa ja he kasvattavat lapsiaan. Ainoa ongelma tässä nyt on, että poika ei sovi normaaliluokalle. Ei se ole häpeä, jos pojalla on sairaus. Vanhempien pitäisi vaatia erityisluokkaa. Ei nykyinen tilanne varmasti ole eduksi pojalle eikä luokkalaisille, jos väkivaltainen käytös jatkuu eikä normaaliluokalla saa riittävästi tukea.

Vielä on vähän aikaa helppoa vanhemmille, kun lapsi on lapsi. Kun alkaa murrosikä ja muuttuu teiniksi niin lapsi muuttuu hengenvaaralliseksi, jos väkivaltaisuutta ei siihen mennessä ole ratkaistu. 

Samaa mietin itsekin. Nyt lapsi on 11-vuotias ja saa väkivaltaisia kohtauksia. Kohta lapsi alkaa saamaan lihasmassaa ja huonoitsetuntoisena saattaa alkaa käyttämään päihteitä "helpottamaan oloaan".

Mitkä eivät ole mikään paras yhdistelmä..

" Jos me ajattelisimme, että remmillä tämä lapsi saadaan kuriin, minä voin sen sanoa, että hänestä ei tulisi kovin tasapainoista aikuista, isä sanoo. "

Eihän kukaan ole enää niin boomer että näkisi lapsen pahoinpitelyn hyvänä ja ainoana kasvatuskeinona. Tuo lapsi ei todellakaan tule ikinä olemaan tasapainoinen aikuinen, jos häiriökäyttäytymisen annetaan arkipäiväistyä eikä siihen haeta heti apua. Ei taida olla tasapainoisia nuo vanhemmatkaan.

Aina on ollut väkivaltaisia lapsia. Aiemmin vain oli olemassa psykiatriset osastot näille lapsille, nyt ne on ajettu alas ja yritetään laittaa samaan sakkiin kaikki lapset. Ja ennen psykiatrisia osastoja näitä tapauksia saatettiin pitää kotona köysissä. Lukekaa suomen mielenterveyslaitosten historiaa ketkä huutelette että ennen ei ollut tällaista ja kaikki oli paremmin.

"ADHD on ihan yhtä vakavaa kuin autismi."

Älä puhu siitä mistä et ilmeisesti tiedä yhtään mitään.

2 autistin ja 1 adhd-lapsen äiti

Kuten vanhemmat toteaa, lapsi on oppinut miten toimia. Koulussa asiat ratkaistaan väkivallalla, kotona nyyhkimällä. Ilmeisesti mitään tuntuvaa seurausta ei ole tullut, koska käytös jatkuu.

Minun ehdotus: Ensin osastojakso lastenpsykiatrialla, sen jälkeen huostaanotto ja sijoitus joko ammatilliseen perhekotiin tai laitokseen. Jos vuodessa kuntoutuu voi palata kotiin, jos ei niin jää sinne. Ei noilla vanhemmilla ole enää keinoja lopettaa tuota väkivaltaisuutta.

Isä ylpeilee, että heillä ei kasvatuksessa väkivaltaa käytetä; ja poikansa ei muuta teekään, kuin käyttää väkivaltaa, sekä aikuisia että muita lapsia kohtaan.

Tässä on nykyisen kasvatuskulttuurimme sokea piste. Lastensuojelun näkökulmasta kyseessä lienee ihanteellinen toiminta vanhemmilta, vaikka lopputulos on mitä surkein?

Tämäkin lapsi olisi todennäköisesti raiteillaan, ilman jatkuvaa väkivaltaista käytöstä, jos häntä olisi ohjattu siihen pienestä pitäen (tarvittaessa fyysisesti, kun sanat eivät ole tehonneet). Voisi lapsikin nyt keskittyä rauhassa koulunkäyntiin.

Nyt on jo myöhäistä. Paitsi vanhempien kerskua "väkivallattomuudellaan".