MTV: Nyt puhuvat väkivaltaiseksi häiriköksi leimatun lapsen vanhemmat

Jutun äiti ei pidä lastaan kiusaajana, koska lapsi hakkaa tasaisesti kaikkia, ja korostaa, että älykkäällä lapsellaan on aina ns. järkisyy väkivaltaan.

Kuulostaa siltä, että on osin itsekin hyväksynyt lapsensa väkivallan. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote

Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.

Ei kaikki ADHD:t ole suinkaan huonoja koulussa. Jos on yhtään enemmän älyä, niin pystyy suoriutumaan 8-9 tasolla peruskoulusta. Jotkut selviää korkeakoulustakin ilman apuja ja saaneet diagnoosin vasta aikuisena oman lapsen tutkimusten yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Jutun äiti ei pidä lastaan kiusaajana, koska lapsi hakkaa tasaisesti kaikkia, ja korostaa, että älykkäällä lapsellaan on aina ns. järkisyy väkivaltaan.

Kuulostaa siltä, että on osin itsekin hyväksynyt lapsensa väkivallan. Ei hyvä.

Tasaisesti kaikkien hakkaaminen on älykkyyttä? NOT.

Vierailija kirjoitti:

En usko että pojalla edes on ADHD:ta kerta on ollut aina hyvä koulussa.

Ongelma on paljon vakavampi. Uskon, että kyseessä on enemmänkin joku autismin muoto, koska on noin väkivaltainen.

Otappa asioista selvää ennekuin horiset joutavia!

Vierailija kirjoitti:

Ei se woketuksella muuksi pentu muutu...

Montako pentua sulla on. Hyi miten rumasti puhut lapsista, häpee!

Jos lapsi riehuu, vaikka sillä on ADHD-lääkitys, ei ole kyse pelkästä ADHD:sta. Autismia varmasti mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote

Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.

Ei kaikki ADHD:t ole suinkaan huonoja koulussa. Jos on yhtään enemmän älyä, niin pystyy suoriutumaan 8-9 tasolla peruskoulusta. Jotkut selviää korkeakoulustakin ilman apuja ja saaneet diagnoosin vasta aikuisena oman lapsen tutkimusten yhteydessä.

Minulla on ADHD ja olin koko peruskoulun ajan kympin oppilas ilman mitään panostusta. Ongelmat nousivat esille vasta yliopistossa, kun olisi pitänyt olla itseohjautuvampi.

Tällä palstalla kirjoittavat kaikki Suomen lastenpsykiatrit ja hiukan ylikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.[/quote

Lukaisin läpi. Ihan peruskauraa lastenpsykiatrialla vastaavat tapaukset. Adhd ja käytöshäiriö on ihan ilmeisiä. Tourette ei ilmeisesti ole, tai ainakaan ticeistä, ei tuossa puhuta mitään. Hyvä että kyseiselle pojalle on löytynyt sopiva adhd lääkitys, mutta vähän mietin tuota hyvää koulumenestystä suhteessa adhd diagnoosiin. Jos koulu on sujunut noin hyvin jo ennen lääkkeen aloitusta, ei keskittyminen kyllä kauhean huonoa ole voinut olla. Tälle pojalle kannattaisi luultavasti aloittaa neurolepti pienellä annoksella adhd lääkkeen lisäksi. Se tasaa hyvin juuri tuon tyyppistä väkivaltaisuutta, ja auttaisi itsetuntoa kohottavasti kun ei tulisi enää sitä jatkuvaa negatiivista palautetta. Joitain mahdollisia haittoja tietysti on, käytännössä lähinnä ruokahalun lisääntyminen, mutta kun tilanne on näin huono, olisi kyllä mun nähdäkseni hyödyt suuremmat kuin haitat. Sitäpaitsi useimmat adhd lääkkeet puolestaan vähentävät ruokahalua. Toivottavasti perheelle on edes ehdotettu risperidonia tai aripipratsolia. Ja toivottavasti poika saa myös muuta hoitoa kuin pelkän lääkityksen.

Ei kaikki ADHD:t ole suinkaan huonoja koulussa. Jos on yhtään enemmän älyä, niin pystyy suoriutumaan 8-9 tasolla peruskoulusta. Jotkut selviää korkeakoulustakin ilman apuja ja saaneet diagnoosin vasta aikuisena oman lapsen tutkimusten yhteydessä.

Minulla on ADHD ja olin koko peruskoulun ajan kympin oppilas ilman mitään panostusta. Ongelmat nousivat esille vasta yliopistossa, kun olisi pitänyt olla itseohjautuvampi.

Enkä ollut väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla kirjoittavat kaikki Suomen lastenpsykiatrit ja hiukan ylikin.

On olemassa myös sellainen juttu kuin omakohtainen kokemus. Ilmeisesti siitä pohjalta ei saisi esittää ajatuksia, vaan pitäisi lukea itsensä ensin psykiatriksi?

En tajua miksi lapsi ei ole jo laitoshoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Jutun äiti ei pidä lastaan kiusaajana, koska lapsi hakkaa tasaisesti kaikkia, ja korostaa, että älykkäällä lapsellaan on aina ns. järkisyy väkivaltaan.

Kuulostaa siltä, että on osin itsekin hyväksynyt lapsensa väkivallan. Ei hyvä.

Äiti kertoo muiden lasten ensin piilokiusaavan hänen lastaan, koska saavat hänet hermostumaan. Luokassa osa lapsista nauttii saadessaan hänen lapsensa hermostumaan. Piilokiusaaminen on niin hienovaraista ettei opettaja tai kaikki muut lapset sitä huomaa. Ilman piilokiusaamista lapsi ei hermostuisi. Hänen lapsella on heikot verbaaliset taidot ja siksi hän on helppo kohde. Hyvin verbaalisista lapsista jotka osaavat selittää itsensä pois tilanteesta kuin tilanteessa on hauskaa kiusata heikompaa. Eikä moni edes huomaa tuota päivittäistä kiusaamiskuviota. Syytettynä on vain tuo hermostuva lapsi. Totisesti tuo lapsi tarvitsisi apua tunteiden käsittelyyn. Sekä myös käytöksessä olevan hyvän huomaavan ympäristön. Koulussa on hänelle kuormittavaa olla.

Selkeästi lapsen paikka olisi pienluokalla. Miksei ole, lienee koulusta johtuva syy, koska ne iänikuiset resurssit. Mekin jouduimme omalle nepsyllemme tappelemaan sen pienluokan, päiväkotiin ja eskariin avustajat ja kaikki tarvittavat, kun aina piilouduttiin niiden resurssien taakse. Eskari heittäytyi niin hankalaksi avustajan hankkimisen kanssa, että jouduimme muistuttamaan laista, jonka mukaan heidän velvollisuutensa on se avustaja hankkia, vasta sitten lapselle hankittiin avustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun äiti ei pidä lastaan kiusaajana, koska lapsi hakkaa tasaisesti kaikkia, ja korostaa, että älykkäällä lapsellaan on aina ns. järkisyy väkivaltaan.

Kuulostaa siltä, että on osin itsekin hyväksynyt lapsensa väkivallan. Ei hyvä.

Äiti kertoo muiden lasten ensin piilokiusaavan hänen lastaan, koska saavat hänet hermostumaan. Luokassa osa lapsista nauttii saadessaan hänen lapsensa hermostumaan. Piilokiusaaminen on niin hienovaraista ettei opettaja tai kaikki muut lapset sitä huomaa. Ilman piilokiusaamista lapsi ei hermostuisi. Hänen lapsella on heikot verbaaliset taidot ja siksi hän on helppo kohde. Hyvin verbaalisista lapsista jotka osaavat selittää itsensä pois tilanteesta kuin tilanteessa on hauskaa kiusata heikompaa. Eikä moni edes huomaa tuota päivittäistä kiusaamiskuviota. Syytettynä on vain tuo hermostuva lapsi. Totisesti tuo lapsi tarvitsisi apua tunteiden käsittelyyn. Sekä myös käytöksessä olevan hyvän huomaavan ympäristön. Koulussa on hänelle kuormittavaa olla.

Ihmeellistä selittelyä. Kukaan ei ole huvikseen potkittavana. Jos oma lapsi ei osaa olla hakkaamatta ja potkimatta muita lapsia, lapsen paikka ei ole siinä luokassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat muuta voi, Suomessa on oppivelvollisuus ja jos lapsi ei ole sairaalakoulussa, hän menee tavalliseen kouluun. Kotikoulu ei ole suurimmalle osalle mahdollista.

Ihan lainkin mukaan koulun kuuluu huolehtia tarvittamista tukitoimista ja järjestelyistä. Onko poika edes pienluokalla? Sen nyt ainakin pitäisi olla tässä tilanteessa itsestäänselvyys. Välitunteja voi porrastaa, tuntityöskentelyä tarvittaessa tauottaa ja kohdentaa enemmän aikusen huomiota juuri tähän oppilaaseen (avustaja).

Pienluokalle siirtåminen vaatisi, että vanhemmat suostuvat siirtoon.

Pojassa ei ole mitään vikaa vaan vika on miehiä alistavassa toksisessa feminismissä. Pojan pitää antaa olla poika!

Oma lapseni on mm.autistinen.

Kun hän oli päiväkodissa, se ilmeni juurikin väkivaltaisuutena muita kohtaan. Itse olin kauhuissani ja mm. pahoittelin tätä sekä lapsille että vanhemmille, pakotin lapseni pyytämään anteeksi ja tein muutenkin selväksi, etten hyväksy käytöstä. Pakotin myös fyysisesti sisään tai ulos, jos yritti lähteä muiden perään pahat mielessään. Tiedättekö, miten siihen suhtauduttiin?

Vanhemmat vähättelivät tapahtunutta.

Päiväkoti vähätteli tapahtunutta.

Lapset olivat ruhjeilla ja surullisia, mutta heidän hätänsä ei kiinnostanut ketään minua lukuunottamatta.

Muistan varmaan ikuisesti, kun nuhtelin lastani tämän juuri tönäistyä jonkun kumoon jäisellä pihalla. Päiväkodin opettaja tuli siihen käskyttämään MINUA, että annapas olla. Anteeksi mitä?? Viesti sekä omalle, että muille erityisille oli, että on täysin ok satuttaa muita. Kerran yksi väkivaltaiseksi tunnettu lapsi läimäytti omaani poskelle, kun olimme lähdössä kotiin. Lähdin lapsen perään, löytäen tämän opettajan sylistä, ja kerroin tapahtuneesta. Opettaja totesi, että heillä on nyt sylihoito kesken (alkanut sekunteja ennen tuloani..), ja että näitä sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on mm.autistinen.

Kun hän oli päiväkodissa, se ilmeni juurikin väkivaltaisuutena muita kohtaan. Itse olin kauhuissani ja mm. pahoittelin tätä sekä lapsille että vanhemmille, pakotin lapseni pyytämään anteeksi ja tein muutenkin selväksi, etten hyväksy käytöstä. Pakotin myös fyysisesti sisään tai ulos, jos yritti lähteä muiden perään pahat mielessään. Tiedättekö, miten siihen suhtauduttiin?

Vanhemmat vähättelivät tapahtunutta.

Päiväkoti vähätteli tapahtunutta.

Lapset olivat ruhjeilla ja surullisia, mutta heidän hätänsä ei kiinnostanut ketään minua lukuunottamatta.

Muistan varmaan ikuisesti, kun nuhtelin lastani tämän juuri tönäistyä jonkun kumoon jäisellä pihalla. Päiväkodin opettaja tuli siihen käskyttämään MINUA, että annapas olla. Anteeksi mitä?? Viesti sekä omalle, että muille erityisille oli, että on täysin ok satuttaa muita. Kerran yksi väkivaltaiseksi tunnettu lapsi läimäytti omaani poskelle, kun olimme lähdössä kotiin. Lähdin lapsen perään, löytäen tämän opettajan sylistä, ja kerroin tapahtuneesta. Opettaja totesi, että heillä on nyt sylihoito kesken (alkanut sekunteja ennen tuloani..), ja että näitä sattuu. 

Olen huomannut saman! Itselläni myös autistinen lapsi, ei ole ollut tosin väkivaltainen, mutta saattaa rikkoa toisten leikit ja härnätä ja huitoa lähellä toisia lapsia tahallaan.

Päiväkodissa ja eskarissa näitä aina vähäteltiin, ei toruttu tai puututtu mitenkään. Itse todellakin puutuin ja kerroin myös päiväkotiin ja eskariin, miten meillä kotona toimitaan ja haluan heidän toimivan. Eivät kuitenkaan tehneet mitään muuta asialle, kuin valittivat sitten aikanaan minulle. Kun kysyin toimivatko he kuten olen ohjeistanut, niin eivät olleet toimineet, kun se tilanne nyt oli sellainen ja tällainen, mutta kyllä tämä käytös nyt pitää saada loppumaan. Joka ikinen päivä valittivat minulle siitä, tästä ja tuosta asiasta ja joka ikinen päivä kerroin uudestaan, miten asian se, tämä ja tuo saa loppumaan, mutta ei. Hetken aikaa sitten tekivät kuten ohjeistin/käskin ja olivat ihan haltioissaan sen vaikutuksesta käytökseen. Ja sitten ykskaks, lopettivat toimimasta niin ja loput 3 vuotta valittivat minulle lapsen käytöksestä.

Nyt lapsi on koulussa ja siellä samaa, joskus toimivat kuten ohjeistan, joskus eivät ja valittavat minulle ja voivottelevat käytöksestä ja pohtivat kovasti, mitä voisi tehdä. Ja joka päivä kerron uudestaan ja uudestaan, mitä heidän pitäisi tehdä, lapsi on kuitenkin pienluokalla, jossa yhteensä viisi oppilasta ja viisi avustajaa opettajan lisäksi, joten henkilöstöä kyllä on. Eikä todellakaan meillä käytetä fyysistä kurittamista, joten siitä ei ole kyse, mutta en tiedä miksi eivät toimi kuten on ohjeistettu. Eskarin aikana kaikissa palavereissa koko sairaalan työryhmä, erityislastenopettaja, terapeutit, kaikki, käskivät eskarissa toimimaan kuten ohjeistin, mutta ei. Kai sama ruljanssi alkaa nyt sitten koulussa ja saadaan varmaan lastensuojelukin riesaksemme, kun ei vaan voi tehdä kuten vanhemmat kertovat. Ja silti aina sitä toitotetaan, miten vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, no miksi meitä ei sitten ikinä kuunnella?!

Vierailija kirjoitti:

En usko että pojalla edes on ADHD:ta kerta on ollut aina hyvä koulussa.

Ongelma on paljon vakavampi. Uskon, että kyseessä on enemmänkin joku autismin muoto, koska on noin väkivaltainen.

Miten ADHD estää hyvän koulumenestyksen? Tyhmyys sen estää, ei ADHD. 

Meinaatko, että kun mun pojasta sanottiin jo 1v9kk iässä päiväkodista, että ei ole normaali, ei pysty rauhoittumaan ollenkaan, niin silloin jo tiedettiin millainen koulumenestys tulee olemaan? Tai kun sai diagnoosin 5v iässä?

Jos olisi tiedetty, niin ei hän sitten olisi toki diagnoosia saanutkaan, kun k.a. on yli 9, ja ei, lääkkeitä hänelle ei ole koskaan syötetty.  Oli vaan loistava, ymmärtäväinen opettaja alakoulussa ja tehostettu tuki. Yläkoulussa ei enää sitä tehostettua tukeakaan.

Ja itse olen ollut ihan samanlainen, sain itse deagnoosin 12 v sitten.

Älykkyys on ADHD-ihmisissä ihan samalla lailla vaihtelevaa kuin muissakin ihmisissä, ja fiksut pärjää aina.

Vierailija kirjoitti:

Pojat on poikia ja välillä nyrkit heiluu. Ei mitään ongelmaa kunhan ei ole itse vastaanottavalla puolella.

Niin kai se sitten on. Minä en jaksanut enää olla nyrkkeilysäkkinä päiväkodin eskarisyhmässä kolmelle pojalle, jotka terrorisoi joka ikinen päivä siellä. Ja kyllä tuollasellakin pikkupojalla on yllättävän paljon voimaa kun se tulee voimainsa tunnossa nyrkein hakkaamaan ja potkimaan. Yksi niistä pojista, se pahin, oli vieläpä jotenkin pelottava, kun se oli aina ihan ilmeetön. Eikä katsonut koskaan silmiin. Ihan ilmeetön naama silloinkin kun kävi päälle. 

Sen pojan vanhemmat oli jotain opettajia, tai ainakin toinen vanhemmista oli opettaja, ja toinenkin jossain ns. hyvässä ammatissa. Ja niille kun mainitsi että tänään oli taas huono päivä, otin monta kertaa osumaa niin nehän oikein tuohtui että ei meidän poika ole väkivaltainen, hän on kotona aina kiltti ja ihana. Meidän poika ei ketään lyö. Juu, ei lyö. Lähdin siitä päiväkodista sitten lopulta kun tosiaan en jaksanut enää sitä jokapäiväistä hakkaamista. 

Niille jotka tulee tähän vinkumaan että ei ihme että tulit hakatuksi niin kyllä, annoin pojalle positiivistakin palautetta heti kun vaan huomasin jonkun pienenkin asian mikä meni hyvin. Mutta ei se auttanut, naama pysyi ilmeettömänä ja sitten taas nyrkit jo heiluivatkin.