Voiko katkeruudesta "parantua"?
Siinä kysymys. Olen ollut ison osan elämääni tosi katkera. Viime aikoina itselläni alkoi mennä paremmin, ja kas, osasin luopua katkerista fiiliksistäkin. Oli ihanaa! Kaikki vanhat harmit tuntuivat pyyhkiytyneen pois. No kuinka ollakaan... Omassa elämässä alkoi mennä huonommin, ja olen ihan tosi uupunut kaikkeen. Nyt vanha katkera mieli pamahti täysillä päälle. Ihan karmeaa. Muistelen jotain ihan älyttömiä asioita, ja voivottelen sitä, kun jollain 20 vuoden takaisilla tyypeillä joiden koen kohdelleen mua väärin menee nyt hyvin! Ei jeesus! Ymmärrän, että tämä vahingoittaa vain itseäni, mutta en vain pääse irti, en sitten millään. On ihan paskaa märehtiä omaa kurjuutta, mutta en osaa lopettakaan. Ja nyt sitten märehdin sitä että märehdin. Argh! Auttakaa!
Kommentit (7)
Onko tuo sittenkin kateutta eikä katkeruutta? Kateuden vastalääke on kiitollisuus. Voi pitää esim kiitollisuusppiväkirjaa. Muihin vertailu pitää lopettaa.
Omassa elämässäsi menee paremmin=et ole katkera
Menee huonommin=olet katkera
Lopeta vertailu ja omien fiilisten ulkoistaminen muihin.
1. Harjoittele kiitollisuutta, esim. kiitollisuuspäiväkirjan avulla.
2. Lopeta tällä palstalla roikkuminen, koska tämä on täynnä katkeria, kateellisia ja vihaisia ihmisiä. Ikävä kyllä usein seura tekee kaltaiseekseen.
3. Keskity hyviin asioihin elämässäsi.
Ala etsimään niitä huvittavia puolia tuosta ja mene stand up kurssille työstämään materiaalia. Samaistuttavaa kamaa, eli tykättyä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes halua parantua.
Sama. Tai siis aivan sama eli ei mitään väliä parannunko vai en.
Positiivinen ajattelu on se millä saat tuon loppumaan.
Ajattele omaa elämää, älä muiden.