Tulee kiusallinen olo, kun joku sanoo mua kauniiksi
Miten siihen pitäisi reagoida? Sanoa joku vastakohteliaisuus vai kiittää vai miten? Epäilen tosin joka kerta kehujan rehellisyyttä..
Kommentit (47)
Aukaisen heti haarani kun joku kehuu ulkonäköäni, koska olen niin otettu siitä, että minun ulkoinen kauneuteni on huomattu ja se ääneen todetaan. Täytyyhän minun kiittää kehujaa, ei saa olla ylpeä ja välinpitämätön.
Vierailija kirjoitti:
Aukaisen heti haarani kun joku kehuu ulkonäköäni, koska olen niin otettu siitä, että minun ulkoinen kauneuteni on huomattu ja se ääneen todetaan. Täytyyhän minun kiittää kehujaa, ei saa olla ylpeä ja välinpitämätön.
Vai niin. Mun kanssa pääsee sänkyyn kehumattakin, jos olen sillä tuulella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on suominaisten yksi perusvika. Niin huono itsetunto että luulevat olevansa rumia eikä kehu tuo sitten hyvää oloa.
Onko parempi jos rumaksi sanotaan?
Minä henkilökohtaisesti en pidä siitä että mun ulkonäköä kommentoidaan. Jotain vaatetta saa kommentoida, että onpa sulla kiva paita, tai sopiipa nuo värit sulle hyvin. Mutta muuten ulkonäön kommentoinnin voi jättää pois.
Enkä ole edes ikinä saanut mitään negatiivista kommenttia, joko on kehuttu tai sitten on ymmärretty olla hiljaa jos ei ole positiivista sanottavaa. Yleensä vaan se positiivinen kommentointi on johtanut siihen, että huomaa sen olleen vain jonkin agendan takia sanottu. Ei koskaan vain sen takia, että toinen haluaisi olla mukava, vaan aina on haluttu multa jotain. Yleensä seksiä tai parisuhdetta, tai vähintään hauskaa seuraa hetkeksi. Ensimmäinen ajatus joka kerta kun joku kehuu ulkonäköä, on että jaahas, mitähän tuo multa haluaa (kun mua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se kaipaa).
Onko näin, että sua ei ylipäänsä voisi vähempää kiinnostaa muut ihmiset?
Melkoisen ladattu kysymys. Yksinkertaistettuna; pääsääntöisesti mua ei voisi vähempää kiinnostaa muut ihmiset. Mun rakkaat ja läheiset ihmiset toki kiinnostaa.
Autan kyllä muitakin kuin läheisiä, jos joku apua tarvii, koska se on kanssaihminen. Muuten ei kyllä kiinnosta kuka tai mikä tyyppi se on. Auttelen esimerkiksi naapurin pyörätuolimummoa. En sen takia että se olisi mulle henkilönä jotenkin tärkeä, vaan koska se tarvii välillä apua. Ihan sama mulle kuka mummeli siinä olisi apua tarvimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on suominaisten yksi perusvika. Niin huono itsetunto että luulevat olevansa rumia eikä kehu tuo sitten hyvää oloa.
Onko parempi jos rumaksi sanotaan?
Minä henkilökohtaisesti en pidä siitä että mun ulkonäköä kommentoidaan. Jotain vaatetta saa kommentoida, että onpa sulla kiva paita, tai sopiipa nuo värit sulle hyvin. Mutta muuten ulkonäön kommentoinnin voi jättää pois.
Enkä ole edes ikinä saanut mitään negatiivista kommenttia, joko on kehuttu tai sitten on ymmärretty olla hiljaa jos ei ole positiivista sanottavaa. Yleensä vaan se positiivinen kommentointi on johtanut siihen, että huomaa sen olleen vain jonkin agendan takia sanottu. Ei koskaan vain sen takia, että toinen haluaisi olla mukava, vaan aina on haluttu multa jotain. Yleensä seksiä tai parisuhdetta, tai vähintään hauskaa seuraa hetkeksi. Ensimmäinen ajatus joka kerta kun joku kehuu ulkonäköä, on että jaahas, mitähän tuo multa haluaa (kun mua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se kaipaa).
Tuollaista on hirveän vaikea mennä sanomaan esimerkiksi eskari-ikäiselle lapselle, joka tulee ujona kysymään, että oletko prinsessa, koska olet niin kaunis. Tai vaikkapa vanhalle mummolle, joka ihailee ulkonäköä:)
Pelimiehet niin sanoo koska haluavat pillua. Ja nainen kyllä antaa heti jos mies on komea pelimies.
Onko näin, että sua ei ylipäänsä voisi vähempää kiinnostaa muut ihmiset?