Haluan entisen maailman takaisin

En minä ainakaan halua. Kivoja juttuja oli tietysti mitä nyt kiva muistella. Naisena en kyllä haluaisi elää menneitä vuosikymmeniä uudelleen. Seksuaalinen ahdistelu oli aivan tavallista ja sitä pidettiin normaalina. Naiset oli yleisesti vitsien aiheena ja kohteina ja perheissä oli vielä perinteiset roolit, tietenkin naiset kävivät jo töissä, hoitivat lapset ja kodin ja isä saapui kotiin syömään ja loppuillan makasi sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan.  Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä. 

Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.

Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla. 

Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.

Syntyvyyden romahtaminen kertoo juuri siitä, että meillä on hyvin asiat. Mitä paremmin yhteiskunta voi, sitä vähemmän syntyy lapsia. Kertoo naisten koulutustason ja hyvinvoinnin laadukkuudesta. Yksinäisiä on samasta syystä, koska voidaan vaan olla kotona tekemättä mitään, jos niin huvittaa.

Suomalaisten naisten mielenterveys ei vain kestä nykymenoa. Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan yhä useammin mt-ongelmien takia. Nuoret naiset ovat äärimmäisen ahdistuneita, ja terapian asiakkaista 75% on naisia. Lisäksi naisten päihteiden käyttö lisääntyy koko ajan, kuten myös lasten huostaanotot. Peruskoulu on nykyään täynnä häiriintyneitä oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan.  Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä. 

Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.

Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla. 

Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.

Syntyvyyden romahtaminen kertoo juuri siitä, että meillä on hyvin asiat. Mitä paremmin yhteiskunta voi, sitä vähemmän syntyy lapsia. Kertoo naisten koulutustason ja hyvinvoinnin laadukkuudesta. Yksinäisiä on samasta syystä, koska voidaan vaan olla kotona tekemättä mitään, jos niin huvittaa.

Suomalaisten naisten mielenterveys ei vain kestä nykymenoa. Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan yhä useammin mt-ongelmien takia. Nuoret naiset ovat äärimmäisen ahdistuneita, ja terapian asiakkaista 75% on naisia. Lisäksi naisten päihteiden käyttö lisääntyy koko ajan, kuten myös lasten huostaanotot. Peruskoulu on nykyään täynnä häiriintyneitä oppilaita.

Ei kestä miestenkään. 

Miksi tästä täytyy edes tehdä sukupuolikysymys?

Nykyaika sairastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmissuhteisiin piti jopa panostaa. Hyviä aikoja.

Niihin ei vaan haluta panostaa enää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan.  Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä. 

Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.

Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla. 

Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.

Syntyvyyden romahtaminen kertoo juuri siitä, että meillä on hyvin asiat. Mitä paremmin yhteiskunta voi, sitä vähemmän syntyy lapsia. Kertoo naisten koulutustason ja hyvinvoinnin laadukkuudesta. Yksinäisiä on samasta syystä, koska voidaan vaan olla kotona tekemättä mitään, jos niin huvittaa.

Suomalaisten naisten mielenterveys ei vain kestä nykymenoa. Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan yhä useammin mt-ongelmien takia. Nuoret naiset ovat äärimmäisen ahdistuneita, ja terapian asiakkaista 75% on naisia. Lisäksi naisten päihteiden käyttö lisääntyy koko ajan, kuten myös lasten huostaanotot. Peruskoulu on nykyään täynnä häiriintyneitä oppilaita.

Ei kestä miestenkään. 

Miksi tästä täytyy edes tehdä sukupuolikysymys?

Nykyaika sairastuttaa.

Pojat ja miehet voivat omasta mielestään ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmissuhteisiin piti jopa panostaa. Hyviä aikoja.

Niihin ei vaan haluta panostaa enää...

Niinpä. Kyllä nykyisinkin ihmissuhteisiin täytyy panostaa, jos haluaa ylläpitää ihmissuhteitaan. Jos ei halua, se on sitten eri juttu.

Noin muuten aiheeseen, niin mä en kaipaa mitään menneitä vuosikymmeniä. Jokaisessa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Tämä on jo seitsemäs vuosikymmen, jolla olen elänyt (synnyin 1961) ja monet asiat on nykyisin helpompia kuin ennen. Ja monia asioita voi edelleen tehdä ihan kuten ennenkin. Itse ainakin tykkään siitä, että monet asiat hoituvat verkossa. Ei tarvitse mennä enää paikan päälle jonottamaan. 

Minä olen vasta syntynyt 93 joten en voi sanoa kaipaavani "entisaikoja", joista aloittaja puhuu. Silti, kaipaan aikaa, jollaista lapsuudessani oli. Siis ihmisiin yhteydenpidon osalta, luulen että luonteeni sopisi sellaiseen paljon paremmin. Nykysin en jaksa sitä että kuuluisi somen ja kännyköiden myötä olla jatkuvasti saatavilla tai elää sitä maailmaa kuuluaksesi porukkaan.

Kirjeiden lähettely tai lankapuhelimella soittelu olisi paljon mukavempaa ja sitä haluaisi tehdä kun et muuten tietäisi mitä ihmisten elämään kuuluu. Nykyisin kaiken saa tietää (tai osan totuudesta) somesta ja ei oikeastaan enää kaipaa muuta kun luulee että tietää jo mitä sen toisen elämässä on meneillään. Itse en päivittele somea kuin harvoin, jollain "turhilla" kuvilla, niin ei minusta olla kiinnostuneita. Siellä kuitenkin on niitä jotka ovat aktiivisia ja saavat vastavuoroisuutta niin meitä somehiljaisia ei edes muisteta.

Sitten ne muutama kaveri mitä on, ärsyttää se jos itsellä kiirettä ja kaveri laittaa viestiä niin oletus on että edes saman päivän aikana vastataan. Jos joku oli lankapuhelimeen soittanut, niin et edes tiennyt siitä ellet ollut kuulolla, eli ei painetta siitä että pitäisi soittaa takaisin.

Tästä jaksaisin jauhaa vaikka kuinka. Luulen kuitenkin että entisaikaan olisin kokenut vähemmän yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan.  Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä. 

Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.

Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla. 

Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.

Syntyvyyden romahtaminen kertoo juuri siitä, että meillä on hyvin asiat. Mitä paremmin yhteiskunta voi, sitä vähemmän syntyy lapsia. Kertoo naisten koulutustason ja hyvinvoinnin laadukkuudesta. Yksinäisiä on samasta syystä, koska voidaan vaan olla kotona tekemättä mitään, jos niin huvittaa.

Suomalaisten naisten mielenterveys ei vain kestä nykymenoa. Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan yhä useammin mt-ongelmien takia. Nuoret naiset ovat äärimmäisen ahdistuneita, ja terapian asiakkaista 75% on naisia. Lisäksi naisten päihteiden käyttö lisääntyy koko ajan, kuten myös lasten huostaanotot. Peruskoulu on nykyään täynnä häiriintyneitä oppilaita.

Ei kestä miestenkään. 

Miksi tästä täytyy edes tehdä sukupuolikysymys?

Nykyaika sairastuttaa.

Pojat ja miehet voivat omasta mielestään ihan hyvin. 

Hengen ottaminen itseltään ja tilastojen ykkös paikka siinä harrastuksessa kertoo muuta. Ja mitä näihin häiriköiviin jengeihinkin tulee niin taitaa olla tytöt niissäkin pienempi ryhmä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan.  Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä. 

Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.

Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla. 

Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.

Syntyvyyden romahtaminen kertoo juuri siitä, että meillä on hyvin asiat. Mitä paremmin yhteiskunta voi, sitä vähemmän syntyy lapsia. Kertoo naisten koulutustason ja hyvinvoinnin laadukkuudesta. Yksinäisiä on samasta syystä, koska voidaan vaan olla kotona tekemättä mitään, jos niin huvittaa.

Suomalaisten naisten mielenterveys ei vain kestä nykymenoa. Työkyvyttömyyseläkkeelle joudutaan yhä useammin mt-ongelmien takia. Nuoret naiset ovat äärimmäisen ahdistuneita, ja terapian asiakkaista 75% on naisia. Lisäksi naisten päihteiden käyttö lisääntyy koko ajan, kuten myös lasten huostaanotot. Peruskoulu on nykyään täynnä häiriintyneitä oppilaita.

Ei kestä miestenkään. 

Miksi tästä täytyy edes tehdä sukupuolikysymys?

Nykyaika sairastuttaa.

Pojat ja miehet voivat omasta mielestään ihan hyvin. 

Juu, nuorissa miehissä on ennätysmäärä syrjäytyneitä ja Pisa-tuloksetkin ovat heidän osaltaan huonoja.

Huono homma, kun kivijalasta ei nykyään oikein saa mitään automarkettien ulkopuolella. Positiivisena poikkeuksena yllättäen tusinatavarakauppa Clas Ohlsonit, joo joo on kiinakrääsää mutta kunnon sekatavarakauppa kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vasta syntynyt 93 joten en voi sanoa kaipaavani "entisaikoja", joista aloittaja puhuu. Silti, kaipaan aikaa, jollaista lapsuudessani oli. Siis ihmisiin yhteydenpidon osalta, luulen että luonteeni sopisi sellaiseen paljon paremmin. Nykysin en jaksa sitä että kuuluisi somen ja kännyköiden myötä olla jatkuvasti saatavilla tai elää sitä maailmaa kuuluaksesi porukkaan.

Kirjeiden lähettely tai lankapuhelimella soittelu olisi paljon mukavempaa ja sitä haluaisi tehdä kun et muuten tietäisi mitä ihmisten elämään kuuluu. Nykyisin kaiken saa tietää (tai osan totuudesta) somesta ja ei oikeastaan enää kaipaa muuta kun luulee että tietää jo mitä sen toisen elämässä on meneillään. Itse en päivittele somea kuin harvoin, jollain "turhilla" kuvilla, niin ei minusta olla kiinnostuneita. Siellä kuitenkin on niitä jotka ovat aktiivisia ja saavat vastavuoroisuutta niin meitä somehiljaisia ei edes muisteta.

Sitten ne muutama kaveri mitä on, ärsyttää se jos itsellä kiirettä ja kaveri laittaa viestiä niin oletus on että edes saman päivän aikana vastataan. Jos joku oli lankapuhelimeen soittanut, niin et edes tiennyt siitä ellet ollut kuulolla, eli ei painetta siitä että pitäisi soittaa takaisin.

Tästä jaksaisin jauhaa vaikka kuinka. Luulen kuitenkin että entisaikaan olisin kokenut vähemmän yksinäisyyttä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Olet vielä nuori ja sun ikäluokastasi varmaan kaikki omaksuivat asiat, joita kehitys on tuonut mukanaan. Mun vanhemmat ovat syntyneet 1920-luvun lopulla ja omat vanhempansa edellisen vuosisadan puolella. Jo mun lapsuudessani mummoni harmitteli, kun ennen tultiin koko perheen voimin käymään ja nyt vaan soitetaan puhelimella. Jo lankapuhelinkin siis muutti ihmisten tapaa pitää yhteyttä. Millainen maailma on sitten, kun sun ikäluokkasi lapset ovat 30-40 -vuotiaita. Vaikea sanoa. Ehkä hekin haikailevat aikaa, kun olivat vielä lapsia. Muistelevat, miten ihanaa oli 2020-luvulla. 

Lisään listaan hyvän pukeutumisen.

On ollut mukava katsoa vanhoja Suomifilmejä ja valokuvia, missä miehillä oli puku päällä lähes joka paikassa ja naisilla myös joku jakkupuku tai muu vastaava.

Tarkoitan nyt jotain 40-60 lukua.

Nykyinen collari ja trikoomuoti on kovin tylsän näköistä ja mielikuvituksetonta. Siinä ei ole mitään kaunista eikä hienoa mitä voisi ihastella vuosikymmenien päästä.

Tuntuu, että kaikki menee vain alaspäin mitä enemmän "helpottavaa" teknologiaa tulee. Liika helppous sekä passivoi, että tylsistyttää. Kunto rapistuu ja aivotkin voi surkastua. Sitä vastaankin on vaikea taistella kun laiskottelu on niin houkuttelevaa.

Tyrannia ja diktatuuri on ollut ihmiskunnan uhkana aina. Tällä kertaa meillä on mahdollisuus todelliseen muutokseen, internet yhdistää meidät kaikkialla.

Mutta et saa sitä takaisin. Hah.

Vierailija kirjoitti:

Lisään listaan hyvän pukeutumisen.

On ollut mukava katsoa vanhoja Suomifilmejä ja valokuvia, missä miehillä oli puku päällä lähes joka paikassa ja naisilla myös joku jakkupuku tai muu vastaava.

Tarkoitan nyt jotain 40-60 lukua.

Nykyinen collari ja trikoomuoti on kovin tylsän näköistä ja mielikuvituksetonta. Siinä ei ole mitään kaunista eikä hienoa mitä voisi ihastella vuosikymmenien päästä.

Tuntuu, että kaikki menee vain alaspäin mitä enemmän "helpottavaa" teknologiaa tulee. Liika helppous sekä passivoi, että tylsistyttää. Kunto rapistuu ja aivotkin voi surkastua. Sitä vastaankin on vaikea taistella kun laiskottelu on niin houkuttelevaa.

Totta tuokin. Mutta pukeuduttiinko silloin kuten pukeuduttiin siksi, että niissä vaatteissa oli mukava olla? Vai siksi, että niin "kuului" pukeutua? Ihan varmasti naiset olivat iloisia silloin, kun ei tarvinnut enää vääntäytyä tiukkaan korsettiin. Se oli samalla tavalla vapauttavaa kuin mitä nykyisin on mukavissa trikoovaatteissa. Eikä muuten korkokengissä keikkuminen mitään ihan mukavaa ollut jaloille. Itse käytin korkkareita vielä kasarillakin - siis ihan arkena - vaikka jalat olivat ihan muhennosta välillä. Mutta kun piti olla olevinaan. 

Mitä tulee laiskuuteen, niin sekin on totta. On kuitenkin oma valinta, miten käyttää lisääntyneen vapaa-aikansa. Mä teen huomattavasti mieluummin nettiostoksia ja tilaan vielä kotiinkuljetuksella kuin kierrän kaupoissa etsimässä jotain, mitä kaupoista ei löydy. Ja sitten raahata ne vielä julkisilla (mulla ei ole autoa) kotiin. Tästä säästyneen ajan sitten kuljen koirani kanssa ulkona. Paljon mukavampaa kuin kauppojen kiertely. Ja tulee muuten juteltua matkan varrella paljon enemmän ihmisten kanssa kuin shoppailureissuilla.

Koska olen elänyt sen ajan, jolloin joka ainoa asia piti hoitaa joko puhelimella tai paikan päälle menemälllä, osaan arvostaa nykypäivän helppoutta. Tämä digimaailman helppous on yksi syy siihen miksi pystyn huolehtimaan 96- ja 94-vuotiaista vanhemmistani.

Kahvilakulttuurin yleistyminen Suomessa ja sen helppous kyllä vaikutti siihen, ettei pariin vuosikymmeneen käyty juuri kenenään kotona kahvilla. Pandemia muutti tämänkin omassa ystäväpiirissäni. Ja vaikka nyt voikin tavata kahviloissa, ei enää kiinnostakaan, koska kyläilykulttuuri palasi takaisin. Kenties jäädäkseen tai sitten ei. 

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan halua. Kivoja juttuja oli tietysti mitä nyt kiva muistella. Naisena en kyllä haluaisi elää menneitä vuosikymmeniä uudelleen. Seksuaalinen ahdistelu oli aivan tavallista ja sitä pidettiin normaalina. Naiset oli yleisesti vitsien aiheena ja kohteina ja perheissä oli vielä perinteiset roolit, tietenkin naiset kävivät jo töissä, hoitivat lapset ja kodin ja isä saapui kotiin syömään ja loppuillan makasi sohvalla.

Olen syntynyt 70-luvulla, enkä lapsena ja nuorena mitenkään erityisemmin ajatellut naisen asemaa. Nyt olen lukenut joitain 70-80-luvuille sijoittuvia dekkareita, siis ihan kepeitä suomalaisia viihdekirjoja. Kyllä nousee niskavillat pystyyn, kun ihan tavallisena ajankuvana esitetään, kuinka nainen yrittää jotenkin vain maanitella ja kestää juoppoa miestä, mies voi kieltää vaimoltaan yhteydenpidon aikuiseen lapseen ja se on vain "voi voi". Tuntematon mies voi kehua naista tyyliin vetäväksi pakkaukseksi ja nainen vain kikattelee vaivautuneena. En ole edes käsittänyt miten paljon maailma on muuttunut.

Kaipaan joitain juttuja menneiltä ajoilta kuten ihan oikeaa palvelua pankissa, mutta kaikkea en. Toinen vastenmielinen juttu esim. kasarilla oli täysin välinpitämätön suhtautuminen koulukiusaamiseen. Jos verta roiskui, sitten opettaja vähän puuttui. Oli ihan normimeininkiä, että nuoret kännäsivät sammumiseen asti ja vähän tulivat siinä raiskatuiksi ja tätä vain hehkutettiin jossain nuorten tyttöjen lehdissä kunnon nuoruudeksi. Jos olit ns. kotityttö, piti vain hävetä omaa epänormaaliutta. 

No mikä meitä sitten oikein vaivaa kun emme ole onnellisia ja tyytyväisiä nykyiseen? Poissulkien ne, jotka ovat, tietysti.

Minua ei haitannut monetkaan edellisten vuosikymmenien epäkohdat, mutta nykyisin paljon muuta ei olekaan kuin epäkohtia ja laiskaa välinpitämättömyyttä.

Korkkarit särki jalkoja kyllä mutta yhä nykyisinkin laitan ne mieluummin jalkaan jos haluan edes hetken näyttää tyylikkäältä.

Puen päälleni mieluummin hyvin istuvan kauluspaidan ja suorat housut kuin muodottomat collarit.

Tunnen aitoa iloa jos onnistun edes hetkeksi saavuttamaan sellaisen rauhan ja harmonian mitä koin joskus näinä menneinä vuosikymmeninä.

Nykyaika ei anna minulle enää mitään sellaista mitä pidän arvokkaana, tärkeänä tai tavoiteltavana. Viimeisetkin rippeet siitä ovat jotenkin särkyneet vuoden 2019 jälkeen.