Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan entisen maailman takaisin
26.09.2023 |
Sen mitä elin 70-90 -luvuilla.
Haluan alkaa kirjoittamaan kirjeitä, päiväkirjaa ja ostamaan tavarani kaupoista jatkuvan tilaamisen sijaan. Ynnä muuta kaikkea sellaista mitä täällä oli silloin nykyisen sijaan.
Saa jatkaa listaa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
2000 luvun nostalgisointi ei helpolla tule muotiin, koska me eletään sitä tällä hetkellä. Omasta mielestä viimeiset 20 vuotta on ollut tätä samaa ja helposti seuraavat 10-20 vuotta tulee tätä samaa mutta pahempana.
Lupaan, että tulee, kun 1995 jälkeen syntyneet nuoret ihmiset täyttävät 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin jossain määrin takaisin -50 luvun, johon aikaan sijoittui lapsuuteni.
Ihmiset oli onnellisempia kuin nykyisin.
Oli tietysti vähän pula ruuasta ja vähän kaikesta. Valmisvaatteita ei paljoa ollut myynnissä, ihmiset tekivät vaatteensa itse ja elivät aika oma varaisesti lähes kaikessa.
Suuri osa ihmisiä asui maaseudulla, he viljelivät, leipoivat leivän itse, heillä oli karjaa.
Lapsia syntyi paljon, avioliitot harvoin, ani harvoin hajosi. Ihmiset oli ahkeria.
He pitivät kauempana asuviin sukulaisiin yhteyttä kirjeillä.
He eivät vaatineet enempää, kuin heillä oli.
Inhoan ehkä eniten tätä kun ihannoidaan tätä miten ennen pysyi liitot kasassa. Ehkä siksi että oma isä juoksi vieraissa minkä ehti, joi, löi äitiä ja äiti kosti sen sitten meille lapsille, kun me ei osattu käyttäytyä isä tästä sitten hermostui. Äiti sen isän sitten juotti hengiltä, että pääsi tästä eroon, mutta ei se äidin katkeruutta meitä lapsia kohtaan poistanut. Ihmisillä joilla ei olisi pitänyt olla yhtään lasta oli niitä neljä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan. Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä.
Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.
Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla.
Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Homous oli sairaus vielä muutama vuosikymmen sitten. Jos sen on todettu olevan sairaus,
miten se on parannettu, että se ei enää olisi sairaus. Ei mikään sairaus parane itsestään.
Isorokko ja vaikka tuberkuloosi ovat myös olleet sairaus, tosin aika voitettuja sairauksia ne on,
mutta sellainen sairaus kuin homous (sairaukseksi joskus todettu) ei ole voitettu.
Eikö siihen ole vielä lääkettä keksitty.
Nykyajan Euroopassa on tuberkuloosia vieläkin. Luin kerran avustusjärjestön lehteä, jossa kerrottiin tuberkuloosia sairastavasta lapsesta. Lapsi oli ihan eurooppalainen, mutta kuului maansa köyhempään väestönosaan. Mitenkähän käy, jos rokotusvastaisuus lisääntyy paljon?
Paljon oli pahaa menneinäkin vuosikymmeninä, mutta väitän silti, että monilta ihmisiltä alkaa vaivihkaa katoamaan tietynlainen alitajuinen toivo ja usko tulevaisuuteen isossa kuvassa - seikat, joihin aina ennen on jaksettu uskoa.
Mm. toisen maailmansodan jälkeinen aika oli Euroopassa yhtä hävitystä ja kurjuutta, mutta silti ihmiset jaksoivat - olkoonkin, että syviä haavoja ja traumoja oli paljon - rakentaa asiat uudestaan ja paremmiksi kuin ennen.
Luonnonresurssien väheneminen, väestön liikakasvu, ja oli sitten asiasta mitä mieltä vain, ilmastonmuutos. Näiden asioiden kanssa ei vielä menneinä aikoina kipuiltu, vaikka kaukokatseisimmat niitä tuolloinkin näkivät. Lisäksi heitän vielä peliin puhtaan subjektiivisen sekä ylimielisenkin näkökannan: Ihminen kokonaisuudessaan lajina on koko ajan mennyt ahneempaan ja häikäilemättömämpään suuntaan synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan. Kun tällaisia ihmisiä alkaa olemaan enemmän ja enemmän, tulee se olemaan viimeinen naula arkkuun muiden tuomionpäivän kellojen ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan. Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä.
Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.
Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla.
Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.
Syntyvyyden romahtaminen kertoo juuri siitä, että meillä on hyvin asiat. Mitä paremmin yhteiskunta voi, sitä vähemmän syntyy lapsia. Kertoo naisten koulutustason ja hyvinvoinnin laadukkuudesta. Yksinäisiä on samasta syystä, koska voidaan vaan olla kotona tekemättä mitään, jos niin huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan. Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä.
Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.
Vuonna 1992 ei ollut yhtään sen parempaa aikaa, usko pois. Ja 80-luvulla ydinsota oli alkamassa millä minuutilla tahansa. Kaikkialla maailmassa sodittiin, myös Euroopassa. Väkivalta oli monesti perushupia, kun kännissä tapeltiin vähän joka pitäjässä. Ei tämä elämä nyt niin erilaista loppujen lopuksi ollut. Suurin ero oli siinä, että uutistointia oli 90 prosenttia vähemmän ja info oli huomattavasti hitaampaa.
En allekirjoita tätä. Tavallisten ihmisten elämä oli silloin vaatimattomampaa. Oli vähemmän härveleitä ja viihdettä, se on totta. Mutta elimme inhimillisemmässä ympäristössä, jossa ihmiset kohtasivat toisensa kaupassa, pankissa, postissa, Kelan toimistossa jne. Myös yksin asuva henkilö sai puhua virkailijoiden kanssa ja moni asia tuli selvememäksi, kun oltiin kasvotusten. Puhelimessa tulee yllättävän paljon väärinkäsityksiä, kun kaksi toisilleen tuntematonta keskustelee. Tiedän sen puhuttuani monien kanssa puhelimessa työelämässä. En ihaile digimaailmaa ja "tehokkuutta" ja mihin ihmisillä olisi niin kiire? Omiin hautajaisiinko?
No ei kyllä kohdattu. Siellä jurotettiin pankissa ihan samalla tavalla, kuin nykyäänkin. Lama-aika toi Suomeen kunnon itsemurha-aallon, eikä tuntunut olevan toivoakaan paremmasta. Kunnes tuli Nokia ja MM95.
Lama-aika ei tuonut Suomeen kunnon itsemurha-aaltoa. Yleinen harhaluulo. Asia selviää helposti googlettamalla. Itse asiassa lama-aikana itsemurhat vähenivät huomattavasti 80-lukuun nähden. Olisiko selitys siinä, että kun muillakin oli vaikeaa niin ei ollut niin kova elämässä menestymisen paine koko ajan päällä. Keskikaljaa kului ja kirppikset tulivat tutuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin jossain määrin takaisin -50 luvun, johon aikaan sijoittui lapsuuteni.
Ihmiset oli onnellisempia kuin nykyisin.
Oli tietysti vähän pula ruuasta ja vähän kaikesta. Valmisvaatteita ei paljoa ollut myynnissä, ihmiset tekivät vaatteensa itse ja elivät aika oma varaisesti lähes kaikessa.
Suuri osa ihmisiä asui maaseudulla, he viljelivät, leipoivat leivän itse, heillä oli karjaa.
Lapsia syntyi paljon, avioliitot harvoin, ani harvoin hajosi. Ihmiset oli ahkeria.
He pitivät kauempana asuviin sukulaisiin yhteyttä kirjeillä.
He eivät vaatineet enempää, kuin heillä oli.
Inhoan ehkä eniten tätä kun ihannoidaan tätä miten ennen pysyi liitot kasassa. Ehkä siksi että oma isä juoksi vieraissa minkä ehti, joi, löi äitiä ja äiti kosti sen sitten meille lapsille, kun me ei osattu käyttäytyä isä tästä sitten hermostui. Äiti sen isän sitten juotti hengiltä, että pääsi tästä eroon, mutta ei se äidin katkeruutta meitä lapsia kohtaan poistanut. Ihmisillä joilla ei olisi pitänyt olla yhtään lasta oli niitä neljä.
Papan ainoa neuvo mun isälle oli, että etsi rikas, mutta vähän tyhmä vaimo. Äidin suvun rahoilla on pistetty firmat, yms pystyyn ja naimisissa pysyvät, kun lähtee elanto heiltä kummaltakin ja äidin veljeltä. Ja isä on elänyt ihan omaa elämäänsä todeten vaan että mitä se sulta pois on.
Tulee aina Pasilan Rauno Repomies mieleen näistä "ennen oli kaikki paremmin" -jankkaajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin panostettiin melkein kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan. Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä.
Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.
Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla.
1. Lamasta selvittiin
2. Persianlahti ei ole Euroopassa
3. Minun tautiini ei ole löydetty parannusta. Mihin tauteihin on muka löydetty parannuskeino?Ei tarvitse mennä Persianlahdelle, ihan keskellä Eurooppaa sodittiin todella, todella verisesti 90-luvulla (nuorille tiedoksi että Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia olivat ennen sotaa kaikki yksi ja sama maa).
Sisällissota on silti eri juttu, kuin vieraan valtion aloittama hyökkäyssota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä aika oravanpyörä kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan. Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä.
Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.
Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla.
Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.
Ja tuloerot kasvavat. Et voi enää omalla panostamisella kivuta ylöspäin yhteiskunnassa kuten ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 1990-luvulla lapsi ja nuori, mutta en pätkääkään kaipaa tuota kamalaa aikaa.
Toimiva ja vähävelkainen perhefirmamme ajettiin pankin toimesta konkurssiin, ja elimme lama-ajan todella niukasti, ja ilmapiiri oli ahdistava koko ajan. Monissa muissakin perheissä kärsittiin, oli konkursseja, pitkittyvää työttömyyttä, paljon koteja meni pilkkahintaan vasaran alle (mutta velkaa jäi), moni lainan takaajakin joutui lähtemään kodistaan, ja todella moni joutui maksamaan tappohintaisissa koroissa asuntonsa vähintään kahteen kertaan. Muutoinkin ilmapiiri oli ikävä ja masentava.
Jos jonkun mielestä 90-luku oli kulta-aikaa, kannattaisi tutkituttaa päänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina romantisoi entistä aikaa, koska muistimme on valikoiva. Totuus on se, että tällä hetkellä elämme paremmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin kaikkien mittareiden mukaan. Saa tosin nähdä kuinka kauan. Voit ihan hyvin kirjoittaa päiväkirjaa ja lähettää kirjeitä, vaimoni esimerkiksi tekee molempia. Ja kaupoissa voi vieläkin käydä.
Ukrainan sota, tappava koronan x-muunnos tulossa?, taloutemme vajoamassa kohti lamaan?, työttömyys nousussa rajusti, ruoka kalliimpaa kuin koskaan, asumismenot räjähtäneet koronnousun takia, katujengien väkivalta piinaa asukkaita, mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti, jne.
Ei sitten -90 luvun lama ja Persianlahden sota ole muistissa? Sairauksissa on löydetty parannus kymmeniin tauteihin viimeisten kolmen vuosikymmen aikana. Toki on paljon huonoja uutisia, mutta faktuaalisesti katsottuna maailma on nyt parempi kuin koskaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä yksilön kokemuksen tasolla.
Julkinen terveydenhuolto on rapakunnossa Suomessa, ei siinä uudet lääkkeetkään auta. PISA-tulokset ovat romahtaneet. Koulutusasteemme on nykyään Turkin ja Chilen tasoa. Syntyvyys romahtanut Suomessa. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta.
Ja tuloerot kasvavat. Et voi enää omalla panostamisella kivuta ylöspäin yhteiskunnassa kuten ennen.
Kyllä nykyäänkin ihan tavallisella työssäkäynnillä pärjää ihan mukavasti. Elintason vaatimukset vaan kasvavat ihmisillä kokoajan.
Olen nyt 42-vuotias, mutta mielestäni elän nykyisin parempaa aikaa kuin koskaan.
Nautin todella paljon nykyajasta, kun muistelen ja katselen vanhoja valokuvia ja mietin jotakin aikaa "silloin ennen".
Nykyisin suomalaisilla menee todella paljon paremmin melkein millä elämän alueella tahansa.
En nostalgisoi mitään ajanjaksoa, enkä todellakaan osaa kaivata yhtään mitään menneiltä ajoilta. Koko ajan ollaan menossa kohti parempaa suuntaa, noin isossa kuvassa tarkastellen. Erilaisia takaiskuja tulee sekä yksilötasolla että yhteiskunnan tasolla ja kv-tasolla, mutta isossa kuvassa ihmiskunta menee koko ajan eteenpäin.
Minä vihaan nykymaailmaa.
Vihaan digidigidigiä (osaan käyttää sujuvasti ja omistan useamman laitteen) ja loputonta itsepalvelua.
Vihaan ihmisten kylmyyttä, tyhmyyttä ja käytöstapojen puutetta. Maalaisjärjen puutetta.
Työtilanne, palkkakehitys ym. omalle ikäluokalleni ovat suuri vitsi. Harva kykenee omistamaan edes autoa.
Haluan takaisin ysärille, jossa köyhyydenkin keskellä oli turvallista ja vahva yhtenäisyys suomalaisten välillä.
Minulle riittää lankapuhelin, voin lukea kirjaa ja katsoa paria kanavaa telkkarista tai videoita (sanon tämän itse netin kautta useita juttuja harrastavana, se on jotain se).
Haluan tavata ihmisiä, en hoitaa asiointejani netissä.
Haluan asua omakotitalossa, tai edes rivarissa, mieluiten maalla.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on tullut muotiin 90-luvun nostalgisointi, koska me keski-ikäistyvät olimme lapsia ja nuoria silloin. Pian tulee aika, kun 2000-luvun alun ensimmäistä vuosikymmentä aletaan nostalgisoida paljon parempana aikana jne... Ja näin se menee maailman loppuun saakka.
2000-luvun alkua nostalgisoidaan jo nyt. Miten teiltä on mennyt Y2K-trendit ohi?
2000-luvun alkua on oikeastaan helpompi fiilistellä nykyään. Se ei tunnu kokonaan eri maailmalta kuin ysäri, mutta oli silti niin erilainen nykyiseen verrattuna että sitä miettii miten kaikki voisi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
Paljon oli pahaa menneinäkin vuosikymmeninä, mutta väitän silti, että monilta ihmisiltä alkaa vaivihkaa katoamaan tietynlainen alitajuinen toivo ja usko tulevaisuuteen isossa kuvassa - seikat, joihin aina ennen on jaksettu uskoa.
Mm. toisen maailmansodan jälkeinen aika oli Euroopassa yhtä hävitystä ja kurjuutta, mutta silti ihmiset jaksoivat - olkoonkin, että syviä haavoja ja traumoja oli paljon - rakentaa asiat uudestaan ja paremmiksi kuin ennen.
Luonnonresurssien väheneminen, väestön liikakasvu, ja oli sitten asiasta mitä mieltä vain, ilmastonmuutos. Näiden asioiden kanssa ei vielä menneinä aikoina kipuiltu, vaikka kaukokatseisimmat niitä tuolloinkin näkivät. Lisäksi heitän vielä peliin puhtaan subjektiivisen sekä ylimielisenkin näkökannan: Ihminen kokonaisuudessaan lajina on koko ajan mennyt ahneempaan ja häikäilemättömämpään suuntaan synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan. Kun tällaisia ihmisiä alkaa olemaan enemmän ja enemmän, tulee se olemaan viimeinen naula arkkuun muiden tuomionpäivän kellojen ohessa.
Tulevaisuudenuskoa ei ole, se on ihan totta.
Tämän näkee myös viihdemaailmassa: ennen piirretyissä tulevaisuus kuvattiin kiinnostavana, loputtomien innovaatioiden aikana (lentävät autot, futuristinen suunnittelu, ihmisten mukavuuden lisääntyminen vaivattomasti, pastellivärit ja kepeä tunnelma). Nykyään jo lapset "tietävät", että tulevaisuus = maailmanloppu = on sekasortoon ajettu maailma, jossa taistellaan resursseista punaoranssina hehkuvaa taustaa vasten. Tulipaloja, kuivuutta, kurjuutta, zombeja...ei paljoa näy lentäviä autoja, ja vähäiset kulkuneuvot ovat luokkaa "rakensin tän isän vanhan traktorin jämistä ja yhdistin junanraatoon tosta läheltä". Poissa on kepeys, positiivisuus, pastellisuus.
Kuvaa hyvin nykymaailmaa ja sen toivottomuutta.
Alue: Aihe vapaa
Edellisen palstalaisen mukaan Persianlahti ei ole Euroopassa. Ei kai kukaan ole väittänyt, että olisi? Nuoremmille palstalaisille voin kertoa, että Persianlahden sota järkytti monia suomalaisia, vaikka sotaa käytiin kaukana meistä. Lapset kyselivät vanhemmiltaan mitä tapahtuu ja olemmeko me turvassa täällä Suomessa. Sota-alueella asui myös suomalaisia, vaikka maailma ei ollut niin globaali kuin nyt.