Mitkä asiat ovat nykyään nomaaleja, joiden ennen katsottiin olevan jotenkin huonoja?

Annetaanhan ihmisten olla. Kukaan ei tykkää, että aina pääluu auki mourutaan joka asiasta.

Avoliittoa paheksuttiin syvästi vielä 50 vuotta sitten. 

Lisäksi työelämässä on ihan viimeisen 10-20 vuoden aikana yleistynyt työpaikan aktiivinen vaihtaminen jokusen vuoden välein. Ennen mentiin töihin ja tehtiin samassa talossa hommia eläkeikään asti ja monessa paikassa työskennellyttä pidettiin epäilyttävänä, miksi se ei viihdy missään vai eikö se pärjää missään? Nykyään taas harva haluaa "jämähtää" ja työpaikan vaihtaminen tyyliin viiden vuoden välein on enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös alanvaihtaminen ei ole enää poikkeuksellista, vaan hyvin tavallista eikä siihen ole yleensä edes mitään pakottavaa syytä, vaan alaa vaihdetaan ihan vaan koska vanha homma kyllästyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Listasta tulisi esseen pituinen, ei jaksa.

Iskikö taas kaamosmasennus vai eikö tullut omenoita.

Urheiluvaatteissa ja lenkkareissa liikkuminen muuallakin kuin urheillessa. Varsin salonkikelpoisia ovat nykyään. Juhlissakin olla ns. lenkkitossut/tennarit, jopa morsiammellakin! Ennen ei päässyt ravintolaan edes farkuissa. Enää ei käännytetä ketään pois.

Vierailija kirjoitti:

Urheiluvaatteissa ja lenkkareissa liikkuminen muuallakin kuin urheillessa. Varsin salonkikelpoisia ovat nykyään. Juhlissakin olla ns. lenkkitossut/tennarit, jopa morsiammellakin! Ennen ei päässyt ravintolaan edes farkuissa. Enää ei käännytetä ketään pois.

Näinpä.  Kaikki uudet tuulet eivät ole tervetulleita, vaan minkäs teet?

Fasistinen hallitus ja psykopaattinen valtiovarainministeri eivät käyneet Tarjan, Maran, Manun ja Kekkosen hallitessa.

Nykyinen neuroottinen suhtautuminen nopeusrajoituksiin olisi ollut ennen omituista. No sen ovat tietysti aiheuttaneet kamerat. Käveleminen suojatielle auton eteen vain siksi että auton kuuluu pysähtyä, olisi ollut ennen omituista. Ennen ihmiset odottivat, että se auto menee ensin. Koulussakin opetettiin lapsia niin.

Nykyistä pikaruokakulttuuria olisi pidetty omituisena. Siis sitä kulttuuria, ei sitä ruokaa. Nykyään ajatellaan että kotiruuan kuuluu valmistua nopeasti. Ennen ei ollut mikään kiire. Kuten sanoin, näitä olisi esseen mittaan asti.

Kaamos ei oo vielä täällä etelärannikolla, ja omenapuut eivät kuulu tämän ydinkeskustan yksiön vuokraan. Harmi kyllä.

Ilmaistyötä.

Aloittelin työelämää 1980-luvun nuorena. Oli kyse minkäpituisesta pätkästä hyvänsä, kaikista sai ihan normaalin palkan. Tuolloin ehkä tulivat ensimmäiset palkkatukisysteemit ja muistan ainakin kerran olleeni palkkatukityössä kunnalla - silloinkin sain ihan normipalkkaa. Työttömyysjaksojakin oli, mutta kertaakaan ei tullut vastaan mitään nykyisen kaltaista ilmaistyövaihtoehtoa. Tuolloin pidettiin itsestäänselvänä, että työstä maksetaan palkka. Ilmaistyön ajatus olisi ammuttu välittömästi alas, mikäli joku olisi sellaista uskaltanut ehdottaakaan, sitä olisi pidetty epäeettisenä ja kaikin puolin järjettömänä  - epä-edistyksellisenä, historian jäänteenä. Ilmaistyön esittäjää olisi pidetty hulluna ja häikäilemättömänä.

Nykyään erilaisen ilmaistyön teettäminen on normalisoitu. Kukaan ei ole moksiskaan, mikäli tänä päivänä joku kertoo saaneensa työkkärin ohjaamana määräaikaisen pestin työkokeilussa, työharjoittelussa, kuntouttavassa työtoiminnassa - kaikki nämä siis palkattomina. Minusta tässä olemme menneet kehityksessä taaksepäin, orjuuden kaikissa muodoissaan toivoisi jääneen jo historiaan. Ilmaistyön normalisoituminen mielestäni myös havainnoi sitä, että itse asiassa mikä tahansa vääryys voidaan normalisoida yhteiskunnassa. Ei se hetkessä käy, vaan hitaasti askel askeleelta hivuttamalla ja mieliä hyväksyvämmäksi muokkaamalla.

Anaalin nuoleminen on nykyään normaalia.

Tatuoinnit

Vierailija kirjoitti:

Urheiluvaatteissa ja lenkkareissa liikkuminen muuallakin kuin urheillessa. Varsin salonkikelpoisia ovat nykyään. Juhlissakin olla ns. lenkkitossut/tennarit, jopa morsiammellakin! Ennen ei päässyt ravintolaan edes farkuissa. Enää ei käännytetä ketään pois.

Mistä ajasta puhut? Tuo kaikki oli kyllä yleistä jo 1980-luvulla. Lukunottamatta ehkä tuota morsian lenkkarissa-ilmiötä, mutta kaikilta muilta osin.

Vierailija kirjoitti:

Urheiluvaatteissa ja lenkkareissa liikkuminen muuallakin kuin urheillessa. Varsin salonkikelpoisia ovat nykyään. Juhlissakin olla ns. lenkkitossut/tennarit, jopa morsiammellakin! Ennen ei päässyt ravintolaan edes farkuissa. Enää ei käännytetä ketään pois.

Tuo ei pidä paikkaansa. Kasarilla yleisin asuste oli verkkaritakki. Toisena tuli farkkutakki.

Suomi oli silloin urheilumenestyksensä huipulla monessa lajissa. Ihmiset olivat siitä ylpeitä. Katso vaikka video siitä mielenosoituksesta eduskuntatalon edessä 1993. Lähes jokaisella on verkkaripusakka. Niitä ei muuten enää nykyään juuri näe!

Kunnon kenkiä kyllä sentään osattiin siihen aikaa yhä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ennen pidettiin paheksuttavana räikeää omaneduntavoittelua muista piittaamatta, nykyään tämä tuntuu olevan ihan normaalia, jopa toivottavaa ja ihailtavaakin.

Nykyisin ihmiset ovat yksilöitä, ennen vanhaa oli enemmän sitä yhteisöllisyyttä ja ihmiset muodosti kokonaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Fasistinen hallitus ja psykopaattinen valtiovarainministeri eivät käyneet Tarjan, Maran, Manun ja Kekkosen hallitessa.

He olivatkin kaikki kokeneet aidosti vaikeita aikoja elämässään ja siksi kokivat empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Kultalusikka suussa syntyneet käärmeet puolestaan eivät osaa muuta kuin kyykyttää muita. Nykyiset poliitikot on henkiseltä iältään jotain taaperoikäisiä narsistiseen kehitysvaiheeseen jämähtäneitä ressukoita, joilla on ollut liian helppoa.

Vielä 2000-luvun alussa paheksuttiin, jos joku puhui kännykkään esim. ravintolassa. Oli moukkamaista vastata puhelimeen tai räplätä tekstaria, jos oli toisten seurassa esim. ravintolan ruokapöydässä. Nykyisin ollaan kännykät kourassa ja huomio on monilla ihan muualla kuin vieressä olevissa ihmisissä.

Manga ja anime.

Ennen naiset eivät voineet sietää, SIETÄÄ, jos mies luki mangaa tai katseli animea. Mutta nykyisin kaksi- ja kolmekymppiset naiset ei tästä pillastu, kun ovat itsekkin kasvaneet mangan ja animen parissa. Mutta nelikymppiset naiset vielä urputtaa vastaan. Mutta tämä on tottakai hyvä näin, että mangaa pidetään vihdoinkin kirjallisuutena, ma maalauksiensa perusteella myös taiteena ja anime on saavuttanut normaalin statuksen muiden sarjojen ja elokuvien joukossa.

Ennen yritettiin olla saamatta diagnooseja ja erityishelpotuksia, koska niitä hävettiin. Nyt on päinvastoin. Jos saa koulussa alle kaseja tai keskittyminen on vähän vaikeaa, ensimmäisenä lähdetään etsimään diagnoosia.

Tämä on kaksipiippuinen juttu. Minusta oli puolensa siinäkin, että ensin itse yritetään, eikä heti mennä diagnoosin taakse.

Ja nykyään diagnoosi on liian monella. Esimerkiksi omassa koulussani reilusta 500 oppilaasta 50:llä on muka ADHD. Yli sadalla on joko erityisen tai tehostetun tuen päätös. Ei voi olla niin, että 20 tai 30 prosenttia yleisopetuksen oppilaista on jotenkin "erityisiä".

Tällä en tarkoita, etteikö tuelle ja diagnoosille olisi joskus paikkansa. Esimerkiksi tyttöjen autismi on alidiagnosoitu. Mutta kaikki pojat, joilla on ADHD-dg, eivät oikeasti pode neurologista poikkeavuutta. Mutta sehän haetaan vaikka väkisin. On jopa sellaisia vanhempia, jotka haluavat diagnoosin lapselle, jolla ei oikeasti ole ongelmaa.

T. Yläkoulun opettaja

Ennen olisi naureskeltu ja hävetty, jos koululaisen vanhempi olisi soittanut opettajalle ja inttänyt, että asiat pitää tehdä meidän Niilo-Mimosan mukaan. Nykyisin tuo on ihan normi, että vaaditaan kaikkea tehtäväksi oman lapsen mukaan. Nyt sitten saatetaan koulusta lopettaa tyttöjen ja poikien urheilukilpailut tai ev.lut.kirkkoon tutustumiset, ettei Neo-Mimosalle tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen pidettiin paheksuttavana räikeää omaneduntavoittelua muista piittaamatta, nykyään tämä tuntuu olevan ihan normaalia, jopa toivottavaa ja ihailtavaakin.

Nykyisin ihmiset ovat yksilöitä, ennen vanhaa oli enemmän sitä yhteisöllisyyttä ja ihmiset muodosti kokonaisuuden.

Äkkiseltään voisi kuvitella näin. Siis että nykyään ihmiset olisivat yksilöitä (Vs. entinen yhteisöllisyys). Mutta minusta ihmiset eivät ole kovin yksilöllisiä persoonia enää. Yksilöt eivät erotu massasta eikä myöskään mm. viihde esitä juuri mitään massasta erottuvaa. Avaat minkä tahansa median, somen, töllökanavan, niiin samaa vähä-älyistä valmiiksi puhkihekotettua viihdettä joka tuutissa, ihmiset samannäköisiä, nuoret naiset toistensa kopiota irtoripsineen, turpohuulineen, lisäkekutreineen, puhetyyleineen, jopa äänineen. Kasarilla oli toki omat muotioikkunsa, mm. olkatoppaukset ja muhkea kiharapehku, mutta ei minun mielestäni ihan nykyisen kaltaista pakkomielteistä ulkonäön muokkausta tiettyyn kaavaan kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ennen olisi naureskeltu ja hävetty, jos koululaisen vanhempi olisi soittanut opettajalle ja inttänyt, että asiat pitää tehdä meidän Niilo-Mimosan mukaan. Nykyisin tuo on ihan normi, että vaaditaan kaikkea tehtäväksi oman lapsen mukaan. Nyt sitten saatetaan koulusta lopettaa tyttöjen ja poikien urheilukilpailut tai ev.lut.kirkkoon tutustumiset, ettei Neo-Mimosalle tule paha mieli.

Ennen opettajat soittivat kotiin jos oli aihetta ja vaativat asioita, joskus veetuilivat vanhemmille ihan suoraan jos ei heti mennyt perille. Opettaja oli auktoriteetti, ei vanhempi.