Miten ennen vietettiin aikaa lasten kanssa?

Sanoisin että aika kultaa muistot. Moni syyttää nykyvanhempia mm. puhelimenkäytöstä mutta omat lapsensa on kuitenkin istuneet telkkarin edessä koko 80-luvun.

Olen elänyt lapsena ja nuorena 70 luvun lopulta 90 luvun loppupuolelle ja kuule meidän kanssa ei viettänyt aikaa kukaan. Ei ole istuskeltu hiekkalatikoilla eikä ole ollut vanhemmat hyysäämässä. Jos liikaa ääntä piti käskettiin pitää pää kiinni ja häipyä huoneeseensa. Mitään rääkymistä ei sallittu eikä pään aukomista vanhemmille.

No omia vanhempiani näin vain VL ja lomilla, eivätkä he silloinkaan olleet kanssani, paitsi jos oltiin esim. huvipuistossa. 80-luku.

Minä sain lapset ysärin alussa. Kyllä minä kuljetin lapsia kerhoissa ja oltiin ulkona lähes joku päivä. Luin lapsille paljon. Sitä en osaa sanoa, miten nykyään tehdään, mutta olisin kyllä mieluusti ottanut älykännykän hiekkalaatikon reunalle mukaan. Siellä istuminen on välillä niin puuduttavaa, jos samaan aikaan ei ollut pihalla ketään naapuria.

Istuin hiekkalaatikon reunalla tekemässä kakkuja, työnsin keinuun vauhtia, rakensin lumiukkoja ja leikin poneilla ja barbeilla. Välillä oli mukana vauvanukke ja sen vaunut tai uima-allas ja vesileluja. Kesällä käytiin Lintsillä, Korkeasaaressa, Seurasaaressa, Suomenlinnassa ja eri rannoilla. Eväät ja viltit mukaan ja päiväreissuja Tammisaareen, Hankoon ja Porvooseen. Talvella käytiin luistelemassa ja pulkkaleimassa. Kyllä mä olin paljon lasten kanssa, kun ne oli pieniä.

No minä olen ulkoillut kaksi kertaa päivässä lasten kanssa, viikonloppuisin kerran mutta pitempi retki silloin. Kotona normaalit rutiinit, lapset leikkineet keskenään ja katsoivat pikkukakkosen joka päivä. Iltasatu luettiin joka ilta mutta en ole juurikaan leikkinyt lasten kanssa, kotitöissä ovat olleet mukana ihan vauvasta asti.

Olen syntynyt 90-luvun alussa ja meillä oli ihan tavallisen kiireistä lapsiperheen perusarkea. Oltiin päivähoidossa ja vanhemmat töissä. Silti meidän kanssa vietettiin aikaa ja vanhemmat oli kiinnostuneita meidän asioista. Ulkoiltiin paljon ja tehtiin retkiä, jutut aina kausien mukaan. Molemmat vanhemmat on olleet tarkkoja siitä että ollaan ulkona ja liikutaan. Käveltiin, pyöräiltiin, hiihdettiin, laskettiin mäkeä, tehtiin luontoretkiä, käytiin puistossa jne.

Silloin 80 - 90-luvulla lapset leikki keskenään. En muista, että äitini olisi koskaan ollut rakentamassa minulle hiekkakakkuja. Silloin ei hyysätty lapsia pilalle. Avainnauha kaulassa kulki mukana ja välillä käytiin kotona syömässä. Eikä sitä telkkua katsottu kun tiettyinä aikoina kun tuli lastenohjelmia. Niin silloinhan olikin vaan kolme tv-kanavaa :)

Itse olen syntynyt 1989, joten olen ollut tuolloin 90-luvun alussa pieni lapsi. Tarkkaa muistikuvaa ei tietystikään ole mutta aika itsenäisesti sitä leikittiin sisarusten kanssa. Vanhemmat oli mukana tekemässä lumilinnoja, kun olin ihan pieni mutta en muista, että olisin ikinä leikkinyt heidän kanssaan nukkeleikkejä tai vastaavaa. Hiljaa piti olla, kun telkkarista tuli uutiset tai formulat.

Oltiin myös paljon keskenämme pihalla ja näin jälkikäteen se kauhistuttaa. Esimerkiksi alle kouluikäisenä leikittiin pihalla vielä pimeän tultua ja nuorin, minua neljä vuotta nuorempi sisarus, tultiin hakemaan siinä kohtaa sisälle iltapuuhiin ja me jäätiin pikkuveljen kanssa vielä ulos.

Omassa lapsuudessa  ( 80-luvulla, ysärin alussa) koen, että se yhdessä olo oli enemmän läsnäoloa kuin erikoisia taikatemppuja. Ja minulla oli vanhemmat, jotka tykkäsivät olla meidän lasten kanssa, ja jakoivat hoitovastuuta. Esim. rakastin isäni kanssa kaupassa käymistä. Hän oli ja on ja mitä mainioin tarinan kertoja ja olen aina rakastanut kuunnella juttujaan ja keskustella kanssaan. Olin jo ihan pienenä myös kaksin isäni kanssa erilaisilla viikonloppureissuilla.

Kävimme myös yhdessä paljon niin mummolassa, kuin serkkujen luona. Viikoittain. Ja automatkoilla tosiaan aina juteltiin paljon, ehkä siksi en koskaan ole vihannut pitkiäkään automatkoja.

Äitini luki meille todella paljon, ja niin tilasi kirjakerhoista kotiin, kuin vei kirjastoon ja kirjastoautolle. Äitini myös leipoi usein kanssamme. Ja pelasi lukuisia lautapelejä mitä meillä oli

Ja äiti rakasti konsertteja ja teatteria, joten niihinkin aina joskus pääsi kanssaan katsomaan lapsille sopivia juttuja. Vanhempani eivät olleet rikkaita, mutta ihan ok toimeentulevia joten kävimme toisinaan myös ravintolassa syömässä. Se oli mielestäni mukavaa ja juhlavaakin :D.

Kävimme myös perheenä ja yhdessä serkkujen perheen kanssa erilaisissa luontokohteissa retkillä. Paljon toki tuohon aikaan ulkoilivat lapset myös itsenäisesti, meillä oli mukava rauhallinen asuinpaikka ja paljon kavereita ( joista monen kanssa olen yhä toisinaan tekemisissä)

Kesällä vietettiin paljon aikaa mökillä. Sielläkin parasta oli ihan tavallinen tekeminen, esim. kävelyretket, jolloin kerättiin matkan varrelta heiniin tai kuppiin metsämansikoita ja mustikoita myös. Ja paistettiin lettuja, ne ja mökki tuntuvat kuuluvan todella paljon yhteen.

Teimme myös perheenä paljon erilaisia lomareissuja, enimmäkseen Suomessa, mutta myös Norjassa mikä oli isäni suuri innostuksen kohde, samoin kuin Suomen Lappi missä kävimme paljon.

Mutta vaikka silloin luulin, että kaikissa perheissä toimitaan näin, totta kai nykyään tiedän, että ei ollut mitenkään itsestään selvyys tuohon aikaan, että vanhemmat näin paljon lasten kanssa aikaa viettivät.

Ei lasten kanssa vietetty aikaa. Olin lapsi 90-luvun alussa. Vanhemmat kävivät töissä, tekivät kotitöitä ja tapasivat vapaa-ajallaan ystäviään. Lapset roikkuivat mukana, mutta en muista että äiti tai isä olisivat ikinä leikkineet meidän kanssa. Lasten kanssa ulkoiltiin niin, että aikuiset tekivät pihatöitä ja lapset istuivat hiekkalaatikolla tai lehtikasassa. Sama juttu kotitöiden kanssa. Kökötin kodinhoitohuoneen lattialla, kun äiti silitti pyykkejä. Tai värittelin keittiön lattialla, kun äiti teki ruokaa. Ainoa leikkivä aikuinen omassa elämässäni oli toinen isoäideistäni, joka heittäytyi kaikenlaisiin roolileikkeihin täysillä mukaan. Hänen luonaan oli ihana kyläillä, kun sai kokeilla mummin koruja ja leikkiä hienoa rouvaa.

90-luvulla telkkari oli paras lastenvahti. Lastenohjelmia telkkarista ja videoilta Muumeja. Ulkoilut ei olleet niin justiinsa, ei haitannut vaikka oltiin koko päivä sisällä.

Laten kanssa mentiin joka päivä ulos kaksi kertaa, säästä riippumatta. Näin meillä 1980-luvulla, jollon lapset syntyivät. Lapsille luettiin paljon ja myös lauletiin yhdessä. Lisäksi lapset otettiin mukaan kaikkin kodin töihin, pesutuvasta alkaen. Lasten kanssa ei leikitty ainakaan meillä, mutta osoitettiin toki kiinnostusta kun lapsi kertoi rakenteluistaan tms.

50 luvulla ei leikitty lasten kanssa eikä vietetty aikaa muuten kuin ehkä hiihtoladulla ja pakollisissa töissä mukanaolwmisena. Tämä, että lapsi pistetään kaiken keskiöön, on todellakin haitallista lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Silloin 80 - 90-luvulla lapset leikki keskenään. En muista, että äitini olisi koskaan ollut rakentamassa minulle hiekkakakkuja. Silloin ei hyysätty lapsia pilalle. Avainnauha kaulassa kulki mukana ja välillä käytiin kotona syömässä. Eikä sitä telkkua katsottu kun tiettyinä aikoina kun tuli lastenohjelmia. Niin silloinhan olikin vaan kolme tv-kanavaa :)

Lisäisin vielä, että harrastuksiin piti päästä julkisilla, pyörällä tai kävellen, tai ei harrastettu. Ketään ei kyyditti mihinkään. Muuten juuri noin. -eri, -79

Olin 1990-luvulla nuori äiti ja edelleen lapseni muistavat hyvin sen, että olimme ulkona todella paljon eli kävimme eväitten kanssa luontoretkillä, leikkipuitoissa, kesällä uimarannoilla ja tavlvella väkerrettiin lumiukkoja ja -linnoja. Ja tietysti talvella käytiin pulkkamäessä, hiihtämäss ja luistelemassa. Missään maksullisissa harrastuksissa eivät lapsemme käyneet (jos ei viikottaisia uimahllireissuja lakseta)

Telkkarista katsottiin aina Pikkukakkonen sekä ennen sitä tullut lastenohjlema aina yhdessä, se tavallaan lopetti  päivän ja aloitti illan.

Olen kasarmin/ysärin lapsi. Veljen kanssa ulkoiltiin omassa pihassa tai sitten kavereiden kanssa. Ei meitä mitenkään erityisemmin valvottu, neljä vuotta nuoremman veljen perään katsoin isosiskona siinä kohden, kun pystyin. Kouluikäisenä koulu loppui sitten yhden ja kolmen välillä, sen jälkeen tultiin kotiin tekemään läksyt. Äiti tuli töistä joskus neljän jälkeen ellei ollut iltakokousta, isä kuuden aikoihin. Sitä ennen ei saanut lähteä ulos tai kavereiden luokse ellei ollut erityislupaa, samalla tuli läksyt hoidettua kun ei ollut muuta tekemistä vanhempia odotellessa. Mummille sai soittaa jos tuli jotain hätää, mutta harvemmin. Oltiin sen verran rauhallisia mukuloita ja tykkäsin lukea itsekseni jo ennen kouluikää.

Eli ei meillä ainakaan mitenkään erityisemmin lasten kanssa ulkoiltu, mitään vauva-aikoja en omalta osaltani tietenkään muista. Kerhoissa tai päikyssä en ole ollut, äitini oli kyllä kotona siihen saakka kun täytin kuusi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että aika kultaa muistot. Moni syyttää nykyvanhempia mm. puhelimenkäytöstä mutta omat lapsensa on kuitenkin istuneet telkkarin edessä koko 80-luvun.

Niin tuttua. Nukutin vauvaa aamupäiväunille ulkona työntelemällä vaunuja pihassa hiljakseen ja vastasin samalla muutamaan viestiin, eka kertaa sinä päivänä. Tätini joka oli meillä kylässä oli nähnyt tämän ja ihmetteli, että miksi vanhemmatkin nykyään "on puhelimella", ja että ei ennen vaan oltu.

No ei kai, kun ei ennen ollut niitä puhelimia. Kysyin että mitä minun sitten olisi pitänyt siinä pihalla maleksiessa tehdä samalla kun matelin etanavauhtia ja kuuntelin nukahtaako vauva, en saanut mitään vastausta. Erityisen huvittavaa tästä tekee se, että täti itse oli omassa lapsuudessani sellainen vanhemmat joka aina pyrki vaan pitämään lapset pois tieltä. Televisio oli tähän mitä mainioin väline, koska lasten kuului olla hiljaa eikä häiritä aikuisia. Täti myös laittoi omat lapsensa oli serkkuni sekä minut n. 5-6v. hoitamaan nuorinta 1v. lastaan ja ulkoilemaan tämän kanssa. Keskenämme. Eikä ollut mikään yksittäinen kerta vaan ihan tavallista tädin ja serkkujen luona.

Olin pikkulapsi kasarilla, alakoululainen ysärillä, meitä kuskattiin kimppakyyteillä harrastuksiin jos ne oli kaukana. Mutta ei vanhemmat taipuneet jatkuvasti solmuun meitä viihdyttääkseen ja elämyksiä tarjotakseen.

Ihan itse oltiin ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja pelaamassa. Käytiin syömässä ja tultiin illalla kuuntelemaan iltasatu ja nukkumaan.

Vietiin toki mökille, mummolaan, marjastamaan, kalastamaan, potunnostoon, oltiin siis mukana normihommissa kotona ja mummoloissa. Näin on omienkin kanssa eletty.

Nykyään näyttää nuoremmilla sukulaisilla olevan yhtä sirkusta kun pieniäkin lapsia ja viedään joka ilta johonkin harrastuksiin ja viikonloppuisin aina johonkin elämyspuistoon.

Olin 90-luvun alussa vuorotöissä, joten oli päivisin paljon aikaa olla hiekkalaatikolla ja keinun äärellä vauhtia antamassa. Ei ollut kännykkää viihteenä, mutta muiden lasten vanhempiin tutustui hyvin. Sisäleikkeihin tuli myös osallistuttua, mutta toki kotityöt sitä vähän rajoitti.