Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadutko jotain valintaa elämässäsi?
24.09.2023 |
Minä kadun nykyistä miestäni. Rakastan häntä niin paljon, mutta se suunta mihin elämä hänen kanssaan on vienyt, on niin kaukana siitä mitä oikeasti haluan.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun, etten pyrkinyt yliopistoon.
Kadun ensimmäistä ja surkeaa suhdettani.
Kadun tutustumista nuorempana miehiin, kaikkiin. Olisi ollut varmasti kunnollisempiakin jossain vaikkei niitä kohdannut. Kadun myös Jariin tutustumista.
Tätä, omaa valintaani (muuttaa takaisin kotiin).
- Sitä, et exäN kanssa pystynyt .... keskustelemaan asioista
- Väärä valinta työelämässä (meni kyl hermo, kun olin/jouduin "päivystäjäksi" ....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kaipaan elämää ja itseäni 4o vuoden takaa. Olisi pitänyt valita toisin. Olin liian epävarma ja arka, en luottanut itseeni yhtään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina esittänyt itselleni kysymyksen: Kaduttaako valita asia X, mikäli se meneekin wituilleen. Olen toteuttanut valinnan vain, mikäli joka tapauksessa ei kaduta.
Kadun, että annoin kyyneleiden ja epätoivon vaikuttaa ja olin monta vuotta suhteessa, joka olisi pitänyt katkaista jo ensimmäisen ison konfliktin myötä. Siinä meni parhaita vuosia ja pari muutakin elämän kannalta tärkeää asiaa hukkaan.
Itsekin olen kokeillut yrittäjyyttä, se oli iso virhe. Vuosien velat ja ulosotot, jotka on jo maksettu, mutta edelleen se kalvaa mieltä. Lisäksi paskaduuneja läpi elämän. On sentään yli 25 vuoden työhistoria, vaan ei se paina mitään tässä iässä, kun kukaan ei huoli töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta kertaa olisin voinut valita viisaamminkin. Koulussa olisi pitänyt olla ahkerampi. Tupakkaa ei olisi koskaan pitänyt polttaa. Monet arkikännit olisi pitänyt jättää juomatta. Rahankäytössäkin olisi paikoin ollut parantamisen varaa. Lisäksi joitain ihmissuhteita olisi pitänyt hoitaa toisin.
Tärkeimmät päätökset ovat kuitenkin osuneet nappiin, joten elämä on sujunut kokonaisuutena paljon paremmin kuin olisin teininä uskaltanut unelmoidakaan. Varmaan myös onnella on ollut oma merkityksensä.
Kaduin, että en lähtenyt lukemaan alaa, joka olis ollut tämän päivän mittapuulla hyvä (varma työpaikka ja n 4500e-5500/kk palkka). Sen sijaan lähdin alalle, joka muiden mielestä oli hieno. Lopputulema oli, että väsähdin ja nyt teen perushommia huonolla palkalla.
Toinen, että nuorempana olis ollut mahdollisuus kokeilla seksin saralla vaikka mitä, mikä kiinnosti/kiinnostaa, mutta iski ujous. Nyt olen sitten perusvaniljasuhteessa, jossa ei nykyisin lasten saannin jälkeen mitään seksuaalisesti jännää. Mies ei edes lähentele, vaikka pidän kropastani ja ulkonäöstäni huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun sitä, etten luottanut sisäiseen ääneeni esikoisen suhteen. Mies halusi lapsen, ja minä luulin haluavani.
Paljon meni pieleen sen vuoksi.
Olen tuo #6,
vähän niinkuin juna, joka jossain vaiheessa lähti väärälle raiteelle.
Toivoisin, et palaisin sille pääraiteelle, joskus.
- Tajuaisin sen, et täähän meni nyt hyvin, loppupeleissä! :)
(just nyt, se ei siltä tunnu ....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alavalintaa, eli terveydenhuoltoalan koulutus, ikuinen pallo jalassa.
En, koska kaikki huonotkin valinnat ovat olleet minulle niitä oppitunteja tai polkuja, joita tarvitsin. Sen tajuaa vasta myöhemmin.
Maisterintutkintoani. Ei johtanut työllistymiseen, lainat lyhennettävä silti.
Vierailija kirjoitti:
Kadun, että annoin kyyneleiden ja epätoivon vaikuttaa ja olin monta vuotta suhteessa, joka olisi pitänyt katkaista jo ensimmäisen ison konfliktin myötä. Siinä meni parhaita vuosia ja pari muutakin elämän kannalta tärkeää asiaa hukkaan.
Itsekin olen kokeillut yrittäjyyttä, se oli iso virhe. Vuosien velat ja ulosotot, jotka on jo maksettu, mutta edelleen se kalvaa mieltä. Lisäksi paskaduuneja läpi elämän. On sentään yli 25 vuoden työhistoria, vaan ei se paina mitään tässä iässä, kun kukaan ei huoli töihin.
Mutta kokeilit ja toteutit sillä lailla unelmasi. Ei sitä tarvitse katua. Onnistuminen tai epäonnistuminen ei johdu pelkästään omasta itsestä. Se on monien tekijöiden summa, kuten koronan aikana tuli nähtyä.
Olin nuorempana totaalinörtti, en kiinnostunut mistään muusta kuin videopeleistä, paitsi siinä sivussa harrastin vanhempieni mieliksi liikuntaa. Harmitti, sillä elämäni olisi todennäköisesti ollut paljon sujuvampaa aikuisiän parisuhteissa, kun olisin saanut oppia omista virheistä nuorten naisten kanssa jo teini-ikäisenä. Etenkin jälkikäteen otti päähän, kun yksi saman luokan söpöimmistä tytöistä oli kiinnostunut minusta yläasteella ja myös näytti sen julkisesti kaikille.
Toisaalta aina voi ajatella, että ymmärtäisinkö siltikään paremmin naisten ajatusmaailmaa, oli sitten kokemuksia jo teininä tai ei. Todennäköisesti olisin ainakin osannut valita aikuisiän kumppanit paremmin aikaisempien kokemusten pohjalta, kun tietäisin paremmin, millaisen naisen rinnalleni haluan. En silti valita: sinkkuna on ollut kivaa jo useita vuosia.
"Kaikkea ihminen katuu, paitsi nuorena naimista" on vanha sanonta, mikä pitää täysin paikkansa. Minä pääsin naimaan naapurin naista 15 vuotiaana, enkä kadu sitä vieläkään
Alue: Aihe vapaa
Kadun sitä, että kenet valitsin lasteni isäksi. Vaikka erosin, niin hänen aiheuttamansa tuho on mittaamaton. Sekä minulle että lapsilleni. En voi muuta kuin elää asian kanssa. Kunpa voisin pyyhkiä hänet kokonaan elämästäni.