Kävin katsomassa Kaurismäen uuden elokuvan
Mielestäni tuntui lähinnä pastissilta Kaurismäen aikaisemmista elokuvista. Tyyppi asuu jossain ikivanhassa varastorakennuksessa ja kuuntelee 50-luvun radiota, toinen tyyppi jossain Triplan vieressä olevassa konttimajassa. Uutuutena päähenkilöillä on (2000-luvun alun) matkapuhelimet ja toisella jopa mikro ja nettikahvilassa läppäri, vaikka ravintolan kalenterin mukaan on vuosi 2024 (!!!). Aina kun radion avaa, tulee uutisia Ukrainan sodasta. Metron alle jäänyt päätyy koomassa diakonia-laitoksen sairaalaan, toinen saa kulkukoiran. "Lisensiaatti söi tyttöystävänsä" oli otsikkona jo Mies vailla menneisyyttä iltalööpissä. Kaurismäki on tehnyt saman elokuvan jo aika monta kertaa, kenties hän kehittyi vielä 90-luvulla, mutta onko edistystä enää viime vuosina tapahtunut? Jos tämä "työläistrilogian neljäs osa" olisi tullut silloin kun ne muut trilogian osat, ei se eroaisi varmaan juurikaan tästä. Ehkä elokuvan suurin yllätys oli, ettei Kati Outinen ollut osissa, liekkö riitautunut Kaurismäen kanssa.
Kommentit (36)
En oo koskaan katsonut yhtään Kaurismäen leffaa. En Akin enkä Mikan. Todennäköisesti en katso tulevaisuudessakaan.
Ei tuossa elokuvassa haukuta hallitusta. Tietäisitte, jos olisitte katsoneet sen. Haastattelussa Kaurismäki toki haukkui, mutta sellaista se on, taiteilijat harvemmin ovat oikeistolaisia.
Ihan hyvä elokuva, mutta esimerkiksi Mies ilman menneisyyttä oli parempi.
Minä olin nähnyt vain yhden leffoistaan joskus nuorena, eikä sen perusteella paljoa kiinnostanut. Mutta kun tästä uudesta on puhuttu niin olen areenasta joitain nyt katsellut.
Ihan hauskaa tavallaan, sellaisia vanhan ajan kuvia, vaikka on se kyllä hassua kun keskustelu on niin tönkköä. Vanha pariskuntakin puhuu kuin olisi ensitreffeillä ja jännittäisi kauheasti.
Samaa mieltä, että oli jo nähdyn toistoa. Ei taida enää uutta ideaa pukata. Hahmotkin samanlaisia, pohdin kuvaako esim.vanhempiaan noissa leffoissa.
Joo, hallitustahan tässä taas soimataan. Jännä juttu, eikös.
Vierailija kirjoitti:
Montako askia tupakkaa paloi elokuvassa? Kuvottavaa se Kaurismäen elokuvien jatkuva tupakointi.
Kirkasta viinaa juotiin pullonsuusta tälläkertaa. Ja taskumatista. Ja pieni pullollinen aperitiiviä nautittiin myös.
Vierailija kirjoitti:
Joo, hallitustahan tässä taas soimataan. Jännä juttu, eikös.
Tosi kekseliästä oli kyllä. Sanoiko joku ahtaat stereotypiat? Ai mut se ei pädekään näissä asetelmissa taas.
Oletteko te ihan vajaita? Miten ihmeessä nyt ilmestyneessä elokuvassa voitaisiin haukkua hallitusta joka on vasta muutaman kuukauden vanha? Kuinka nopeasti oikein luulette elokuvien syntyvän?
Oli pettymys. Jotenkin laiskasti tehty. En pystynyt parhaalla halullakaan löytänyt mitään tuoreutta noista jo niin läpikalutuista asetelmista, joissa niin tutusti onnettomat ryysyduunarit ja häikäilemätön riisto ja raasto. Joo. Niin varmaan. Kun tietää että noista oloista on kuljettu vuosikymmeniä.
Helsingin kuvaamisen takia silti katson.
Elokuva jää ohueksi jos lähdetään kirjallisuudessa toimivaan minimalistiseen niukkuuteen. Eivät toimi samat keinot elävässä kuvassa, ei ainakaan osoittelevasti näin toteutettuna. Mykkäfilmissä ehkä onnistuu kun eleillä ja ilmeillä saa paisuttaa. Nyt tuo nihilistinen kyynisyys puudutti. Näyttelijät eivät olleet huonoja mutta jokin syvyysulottuvuus jäi pois, mikä olisi tehnyt leffasta aidosti koskettavan.
Kai nyt kaurismäen elokuvat pitäis tietää minkä tyylisiä,miten voi olla pettymys.
Niin tylsän kuuloista puhetta en itse jaksa katsoa kun pätkän,siksi en elokuvaa käy katsomassakaan.
ihan turhaa ylistystä saanut koko Kaurismäki tylsää
Kaurismäkeläiseen mielenmaisemaan kiinnipääsemiseksi pitää katsella useampi hänen elokuvansa. Jokainen tietysti tulkitsee taiteilijan työtä omien vaikutelmiensa ja ennakkoluulojensa pohjalta.
Puhetta on vähän, mutta kun puhutaan on sanottavana usein painavaa asiaa ja asiat ilmaistaan kiertelemättömän suoraviivaisesti. Ehkä pyritään osoittamaan, että me puhua pölpötämme usein vain tavan vuoksi, joko lämpimiksemme, tehdäksemme muihin vaikutuksen tai puhuaksemme itsestämme. Kuinka paljon lopulta tarvitaan puhetta ilmaistaksemme vaikkapa rakkautta?
Ymmärrän ettei kaurismäkeläinen maailmankuva miellytä kaikkia. Se on kovin mustavalkoinen ja iloton, elämä on raskasta, ihmiset usein kylmiä ja kovia, työläistä riistetään, onni löytyy yksinkertaisista asioista. Ehkä maailmankuvaus laittaa joskus pistelemään pienin piikein jonkun omaatuntoakin? Oli miten oli, tarkoituksena on varmastikin myös luoda karikatyyria yhteiskunnallisista ilmiöistä.
Parasta antia elokuvissa on ainutlaatuinen estetiikka; rähjäinen minimalismi hipoo usein täydellisyyttä. Asunnot ovat karun harkitusti sisustettuja, autot vanhoja amerikan rohjakkeita tai ranskan rapeita. Lounaaksi syödään soppaa jossa muutama kasvin pala ja peruna. Musiikki on valittu ilmeisesti Kaurismäen oman mieltymyksen mukaisesti, koska se on joskus hieman outoa elokuvan muuhun kokonaisuuteen nähden ja kuljettaa ajatukset lähinnä 1950-luvulle? Punaviiniä juodaan kuin ranskassa.
Tupakointi on harkittu tavaramerkki ja osaltaan täydentää muuta valittua estetiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-684
Tuolta löytyy Kaurimäen elokuvia.
Kukaan minkään Ylen puoleen käänny.
Se on elokuva, itse katsoin leffan juuri ja ihailin siinä sitä taiteellista laajuutta miten on yhdistetty erilaisia asioita "historiallisesta museosta futuuriin" En ole vastaavanlaista suomalaisissa elokuvissa ennen nähnyt. Et taida paljoakaan katsoa elokuvia kuin mitä tv-tarjonta tarjoaa, ja jotain mitä yle areenasta löydät. Tuollaisia elokuvia on aika paljon yleensä yhdysvalloissa tuotettuja joissa yhdistetään asioita tuolla tavalla, japanistakin löytyy vastaavia. Eihän elokuvan tarvi olla mikään dokumentti, nyt sulla on mennyt kummallisen yli hilseen tämä asia.
Sulla ei oo mielikuvitusta ollenkaan, olemassakaan. Arvosanaksi annan 7 tai 8 /10
Voisin antaa 9 jos olisin pitänyt elokuvassa kaikesta, mutta toteutus on uskomattoman hyvä, mutta tylsähän tuo elokuva oli kuin mikä, mutta se ei tarkoita sitä että se tylsyys tekisi siitä toteutuksena huonon.
Olen katsonut tämän elokuvan neljä kertaa, ensin leffateatterissa kertaalleen ja nyt kolme kertaa Areenasta. Joka katsomiskerralla olen huomannut uusia riemastuttavia yksityiskohtia. Aki Kaurismäki on yksi parhaista tarinankertojista aivan maailmanlaajuisestikin. Kerronta on todella harkittua ha sujuvaa. Ymmärrän toki senkin, ettei Kaurismäkeläinen tyyli iske jokaiselle.
No kokeile etsiä seuraava julkkis haukuttavaksi jollain verukkeella.