Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Tää on hauska ketju.
Kommentista toiseen valitetaan mummojen lahjoista, joistakin väärän kokoisista vaatteista tai kirjasta, kun joka paikassa löytyy vaate- ja paperikeräys ja sekäjäte, jonne mummojen lahjat voi kipata avaamattomana.
Ja ne väärät kirjat ja lelut voi antaa eteenpäin. Kirjat ovat hyvin kysyttyä tavaraa päiväkodissa, terv.keskuksissa ja muissa julkisissa paikoissa, jossa lapset käyvät.
Ja ihako oikeasti nykymammat kuvittelevat teidän omien lahjojen menevän aina nappiin ja on oikea koko, kun annatte lahjoja kummilapsille ja muille.
Tosin luulen, nämä jotka haukkuvat nyt mummoja, ovat itse tuleevaisuuden mummoja, jotka haukkuvat tyttäriään ja miniöitään aikanaan. Eihän koira karvoistaan pääse eroon, kun lasi on aina vajaa ja vika nähdään muissa, ei itsessä.
Tämä!! Juuri näin, vika on aina siinä toisessa, ei koskaan oteta vastuuta omasta käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Niin, nimenomaan tätä varmasti jokainen tuore äiti ja isä toivoisi. Että isovanhempi pitää sen terveen etäisyyden, antaa tuoreen perheen elää omaa elämäänsä, ei yritä ostaa rakkautta lahjoilla. Vaan että kyläillään niin kuin muidenkin ihmisten kanssa, ja sitä kautta se lapsi sitten luo kasvaessaan suhteen isovanhempiin. Omaan tahtiinsa. Ei hurmosmummin tahtiin, suoraan synnäriltä yökyläillen.
Kyllä se lahjomisen aloite nimittäin useimmiten tulee sieltä isovanhemmilta. Vanhemmat sitten vaan sanovat, että jos nyt jotain on pakko ostaa, niin asiaa X. Mitä sitten ei kuunnella. Isovanhemmille on ihan mahdoton se ajatus, että eivät antaisi mitään. Eivät ilmeisesti usko olevansa rakauden arvoisia muuta kuin materialla lahjomalla, mikä on sinänsä surullista.
On toki mahdollista, että jossain piireissä isovanhempia pidetään lahja-automaattina. Siinä kohtaa isovanhemman varmaan kannattaisi katsoa peiliin, että millainen lapsi tuli kasvatettua? Koska joko on kasvattanut lapsen, joka pitää vanhempiaan lahja-automaattina, tai sitten on kasvattanut lapsen, jolla on tavattoman huono maku puolison valinnassa. Kummassakin tapauksessa peiliin katsomisen paikka.
Tässäpä ihminen, joka osaa ottaa vastuuta omista ihmissuhteistaan 🤭 Jos on liian innokkaat isovanhemmat, se on heidän vikansa. Jos itse pitää isovanhempia lahja-automaattina, se on edelleen heidän vikansa että sinä käyttäydyt huonosti.
Milloin aikuistut ja alat ottaa vastuuta omasta käytöksestäsi syyttelemättä kaikkia muita? Vai oletko narsisti?
Tiedätkö, mitä tarkoittaa ad hominem?
Minun isovanhempani muuten ovat kuolleet ja lapsia ei ole, joten ongelma ei sinänsä koske minua. Luen vain ketjua mielenkiinnosta, ja kiteytin sen, miltä tilanne minusta vaikuttaa.
-lainaamasi-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En uskalla ajatella miniöitten/ tytärten raivoa jos mummot muistaisivat jouluna vaan joulukortilla ja vielä synttärinäkin.
Nuorilla tämä lahja/tavarakulttuuri on hyvän elintason aikana kehittynyt. Aina pitää olla lahja, tuominen, kallis ja laadukas. Ei mikään
" marketin kimppu. "
Tuossa yhdessä keskustelussa äiti luetteli mitä vähintään pitää tuoda vauvaa katsoessa.Minä en tiedätkö tahdo edes sitä korttia. Inhoan sitä turhanaikaisten joulukorttien lähettelyä. En tarvitse yhtään mitään.
Se, että joku muu tahtoo kuun taivaalta, ei tarkoita, että kaikki tahtoisivat.
Olisiko mitenkään mahdollista, että kohdattaisiin se toinen ihminen omana itsenään, yksilönä, ja sen mukaan kohdeltaisiin? Että Pirkko-Liisa ei vietä joulua, niin en lähetä sille korttia. Marke tykkää glitteristä, niin glitter-kortin. Jne.
Noin yleensä jos tahtoo toista ilahduttaa, kannattaa miettiä, mistä se toinen oikeasti välittää. Eikä vaan antaa sitä, mistä itse sattuu pitämään.
Mutta eihän tässä lahjomisessa toisten ilahduttamisesta olekaan kyse, vaan jostain omien tarpeiden tyydyttämisestä. Mitä tarvetta tyydyttää se, että antaa epämieluisia lahjoja, voi vaan arvailla.
No nyt taas on vedetty mutkat suoriksi ja ollaan niin täydellisiä 🙄 Eiköhän jokainen yritä ostaa sopivia lahjoja, mutta toisille ei yksinkertaisesti mikään kelpaa ja käy. Mun mielestä koko ketjussa on esitetty niin paljon liioittelevia "kokemuksia", että kukaan ei enää usko näihin.
No ei osta. Anoppi oli mukana tekemässä jotain perähikiän historiikkia. Hän osti itseään korostaakseen tuon opuksen sukulaisille ja tutuille joululahjaksi. Meidänkin perheeseen noita tuli kolme kpl, kun lapsetkin (tuolloin päiväkoti-ikäisiä) saivat omat. Oli kyllä ajatellut taas vain ja ainoastaan itseään.
Nirppanokka perheenäiti ei saa enää lahjoja lapsilleen isovanhemmilta ollenkaan.
Tämä koskee myös rahalahjoja, joita ei tule jatkossa.
Joko helpotti mein kommandantin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En uskalla ajatella miniöitten/ tytärten raivoa jos mummot muistaisivat jouluna vaan joulukortilla ja vielä synttärinäkin.
Nuorilla tämä lahja/tavarakulttuuri on hyvän elintason aikana kehittynyt. Aina pitää olla lahja, tuominen, kallis ja laadukas. Ei mikään
" marketin kimppu. "
Tuossa yhdessä keskustelussa äiti luetteli mitä vähintään pitää tuoda vauvaa katsoessa.Tämä!!
Raivomammat osaa vaatia ja uhkailla, ettei ikinä saa nähdä lastenlapsia, jos ei hypitä hänen pillinsä mukaan. Todella ala-arvoista!
Mä en uhkaillut, vaan ulkoistin mummon ja lasteni kanssakäymisen miehelleni anopin jatkuvan huonon käytöksen vuoksi Vähemmän yllättäen miehenikään ei halunnut viedä lapsia tapaamaan äitiään, kovin on kyllästynyt hänkin äitinsä "ominaisuuksiin".
Tuskin miehellä oli muuta mahdollisuutta kuin totella rouva kenraalia, eikä viedä lapsia mummolaan. Sinun aivopesusi saa aikaan sen, ettei kukaan perheessäsi uskalla olla yhteydessä sukuunsa.
Olet siis ihan vakavasti sitä mieltä, että yksikään pojan äiti ei voi olla niin kamala ihminen, että sitä ei siedä edes se oma poika?
Kun nyt ympärilleni katselen, aika harva mies on oma-aloitteisesti kovinkaan paljoa äitiinsä yhteydessä. Edes sinkkuna ollessaan, vaikka asuisi samassa kaupungissa.
Sitten vaan kun poika kariutuu, se äiti löytää syntipukin miniästä, koska kyllähän hänen täydellisesti kasvattamansa kultapoika muuten... Unohtuu kätevästi, että sitä poikaa näkynyt sinkkunakaan.
Aika moni ongelma ei koskaan syntyisikään, jos me miniät ottaisimme alusta saakka sen linjan, että mies hoitaa suhteet äitiinsä. Että me emme viestittele, soittele, emmekä kutsu kylään. Mies toki saa kutsua äitinsä jos tahtoo. Minä menettelin näin ja olen saanut olla anopilta aika rauhassa. Minulla ei itse asiassa ole henkilökohtaisesti mitään sitä vastaan, onpahan vaan ventovieras ja yhdentekevä ihminen.
Kylläpä annat itsestäsi empaattisen kuvan - anoppi on vaan yhdentekevä ja vieras ihminen 🤮
Toivottavasti omat lapsesi hylkäävät sinut samoin, niin näet kuinka helppoa se mummoilu on raivopäisten miniöiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Vau, yksi mummeli tajusi 60 sivun jälkeen! Vau!
Wau, joku itsekäs jankuttaja on viimein tyytyväinen. Paitsi kohta se kuitenkin lähettää lahjalistat kaikille joulua varten 😂
Emme vietä joulua.
Kuulostaa todella mukavalta, varsinkin lastesi kannalta 🤭
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka eivät vietä joulua. Alkaen nyt vaikka hinduista, muslimeista, buddhalaisista, juutalaisista ja Jehovan todistajasta.
Kristinusko on toki maailman suurin uskonto, mutta emme me kaikki ole kristittyjä. Edes Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on varmaan jo rönsyillyt sinne tänne, mutta, miksi isovanhempien pitäisi kustantaa teille mitään? Vaatteita, lahjakortteja, turvaistuimia? Miksi te ootte hankkineet lapsia jos se eläminen on isovanhempien lahjoitusten varassa. Hankkikaa omat kamanne, niin ei tarvi täällä nillittää!
Eihän tässä nyt ole tästä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Minä vieraannutin lapset anopista, kun tämä halusi välttämättä hoitaa heitä. Tuloksena oli elvytettävä lapsi, kun anoppi vähän "unohti" valvoa heitä uimarannalla, mihin hän vei lapset ilman lupaa. Olin erikseen teroittanut, ettei uimaan, mutta sinne menivät, "ei niitä ole ennenkään joka sekunti vahdittu". Anoppi ei edes pahoitellut tilannetta mitenkään. Sellaiset ikävät rajat meillä, että haluan lapseni elävänä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En uskalla ajatella miniöitten/ tytärten raivoa jos mummot muistaisivat jouluna vaan joulukortilla ja vielä synttärinäkin.
Nuorilla tämä lahja/tavarakulttuuri on hyvän elintason aikana kehittynyt. Aina pitää olla lahja, tuominen, kallis ja laadukas. Ei mikään
" marketin kimppu. "
Tuossa yhdessä keskustelussa äiti luetteli mitä vähintään pitää tuoda vauvaa katsoessa.Tämä!!
Raivomammat osaa vaatia ja uhkailla, ettei ikinä saa nähdä lastenlapsia, jos ei hypitä hänen pillinsä mukaan. Todella ala-arvoista!
Mä en uhkaillut, vaan ulkoistin mummon ja lasteni kanssakäymisen miehelleni anopin jatkuvan huonon käytöksen vuoksi Vähemmän yllättäen miehenikään ei halunnut viedä lapsia tapaamaan äitiään, kovin on kyllästynyt hänkin äitinsä "ominaisuuksiin".
Tuskin miehellä oli muuta mahdollisuutta kuin totella rouva kenraalia, eikä viedä lapsia mummolaan. Sinun aivopesusi saa aikaan sen, ettei kukaan perheessäsi uskalla olla yhteydessä sukuunsa.
Me emme ole tekemisissä minun äitini kanssa. Se ei liity mieheeni mitenkään, vaikka meilläkin toki äitini siitä pauhaa.
No, tämä antaakin hyvän kuvan käytöksestäsi - kaikki isovanhemmat ovat "pahiksia" ja "rajattu" ulos. Voi lapsiraukkoja!
Yhden kirjoittajan yksi äiti ei ole kaikki isovanhemmat.
Jos osaisit lukea koko lainatun ketjun, kyseessä on sekä anoppi että oma äiti.
Kuvaa sitä, että kyseinen tyyppi ei tule toimeen kenenkään kanssa, varsinkaan isovanhempien kanssa.
Täh? Ihan kuin täällä olisi yksi ainoa kirjoittaja.
Ja vaikka se olisikin yksi kirjoittaja, silti siinä sinulla on vasta kaksi isovanhempaa, ei kaikki isovanhemmat, kuten sinä luet. Ihan pikkasen nyt liioittelua.
Ei tuo sinunkaan lukutaito tai ymmärrys ole kovin kehuttavaa. Voihan sitä tietysti olla kymmeniä isovanhempia yhdellä naisella, mutta yleensä niitä on vain kaksi paria.
Kuvitteletko sinä tosissasi, että täällä ketjussa on yksi ainoa ihminen joka on kirjoittanut lastensa isovanhemmista???
En, enkä ole sitä väittänytkään. Sinä vaan et edelleenkään osaa lukea tai kommentoida aiheeseen, josta oli puhe, joten lopeta tuo jankutus!
Miten ne kaksi, äiti ja anoppi, on edes yhden ihmisen KAIKKI ISOVANHEMMAT, kuten väitit? Se on kaksi neljästä. Ei kaikki. Oletko sinä kännissä?
Lopeta jo se juopottelu ja opettele lukemaan. Tuossa aiemmin mainitsin 2 paria - eli se on siis 4. Joko ymmärrät ja pitääkö piirtää kuva?
Yleensähän kun ei olla yhteydessä äitiin tai anoppiin, suljetaan myös ulos se isä tai appi. Nämä ongelmatapausmammat kun eivät tule toimeen oikein kenenkään kanssa.
Me olemme paljonkin tekemisissä appiukon kanssa, anopin kanssa emme niinkään. Ihan miehestäni lähtee tämä.
Ne on katsos eronneet. Ilmeisistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Mulla ei ole lapsia, mutta vaikka olisikin, ei tänne mun kotiini tarvi yhdenkään naapurin, serkun, isovanhemman, kummin, kissan kaiman sisaruksen, tai kenenkään muunkaan tulla _jatkuvasti_ tuomaan kaikenlaista kippoa, kuppia, huivia, kaulaliinaa, pipoa, villapaitaa, tai yhtään mitään muutakaan.
Mä en tajua miten joidenkin mielestä on ihan ok ja normaalia raahata kysymättä suunnilleen joka tapaamiskerralla toisten kotiin jotain tavaraa. Ihan sama onko halpaa tai kallista, se vaan ei ole normaalia käytöstä keneltäkään. Yleisesti ottaen on outoa että aina tavatessa pitäisi lahjoitella jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Meillä ihan sama.
Lelut levitetään joka puolelle.
Ja kun olohuone halutaan potää leluttomana ja siistinä, se myllätään ja sotketaan ylösalaisin.
Koti on lapsenkin koti. Jopa miehenkin koti.
Joku asuu tilavasti, on varaa ja tilaa pitää se yksi huone tilana jossa perheen äiti käy istumassa valkoisella sohvalla.Kuitenkin perheasunnot rivitaloissa ja kerrostaloissa ovat pienehköjä ja minun mielestäni lapset saa olla samassa tilassa vanhempiensa kanssa eikä siellä omassa huoneessaan mistä tullaan vaan komentamaan hampaan pesulle ja nukkumaan.
Lasten on kyllä oikeasti tärkeä oppia siivoamaan omat jälkensä. Samoin niiden on tärkeä oppia kunnioittamaan sääntöjä, alkaen niistä oman kodin säännöistä. Jotka vanhemmat sopivat keskenään, ei isovanhempien kanssa.
Meillä lastenhuoneessa saa remeltää miten tykkää, olohuone on rauhoittumista varten. Sielläkin saa leikkiä, mutta enimmäkseen se on varattu rauhalliselle olemiselle. värityskirjat, palapelit, piirtely, sen sellainen. Muutenkin kyllä kannusta lapsia siihen, että pihalla riehutaan ja sisällä rauhoitutaan.
Se rauhoittumisen oppiminen on lapsille oikeastaan vielä tärkeämpää kuin omien jälkien siivoaminen.
Yleensä meillä menee kyllä niin, että minä menen olkkariin ja panen jonkun jooga- tai pilatesstreamin pyörimään, eikä aikaakaan kuin koko perhe koira mukaanluettuna on siinä vieressäni "kookaamassa". Koira ja pienin lapsi simahtaa ja mieskin yleensä, isommat lapset joogaa tai pilatoi mukana. Ovat tottuneet tuohon pienestä pitäen.
Eikä meillä ole valkoista muuta kuin maito jääkaapissa. Ja okei, se jääkaappi.
Apua, tästä tulee mieleen se Siskonpeti(?) sketsi, jossa äiti esittää someen miten täydellistä heidän elämänsä on. :D Oikeasti raivoaa niille kakaroilleen koko ajan.
Minä en ole somessa, niin ei tarvitse esittää kenellekään mitään. Enkä väittänyt, että meillä olisi täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Niin, nimenomaan tätä varmasti jokainen tuore äiti ja isä toivoisi. Että isovanhempi pitää sen terveen etäisyyden, antaa tuoreen perheen elää omaa elämäänsä, ei yritä ostaa rakkautta lahjoilla. Vaan että kyläillään niin kuin muidenkin ihmisten kanssa, ja sitä kautta se lapsi sitten luo kasvaessaan suhteen isovanhempiin. Omaan tahtiinsa. Ei hurmosmummin tahtiin, suoraan synnäriltä yökyläillen.
Kyllä se lahjomisen aloite nimittäin useimmiten tulee sieltä isovanhemmilta. Vanhemmat sitten vaan sanovat, että jos nyt jotain on pakko ostaa, niin asiaa X. Mitä sitten ei kuunnella. Isovanhemmille on ihan mahdoton se ajatus, että eivät antaisi mitään. Eivät ilmeisesti usko olevansa rakauden arvoisia muuta kuin materialla lahjomalla, mikä on sinänsä surullista.
On toki mahdollista, että jossain piireissä isovanhempia pidetään lahja-automaattina. Siinä kohtaa isovanhemman varmaan kannattaisi katsoa peiliin, että millainen lapsi tuli kasvatettua? Koska joko on kasvattanut lapsen, joka pitää vanhempiaan lahja-automaattina, tai sitten on kasvattanut lapsen, jolla on tavattoman huono maku puolison valinnassa. Kummassakin tapauksessa peiliin katsomisen paikka.
Tässäpä ihminen, joka osaa ottaa vastuuta omista ihmissuhteistaan 🤭 Jos on liian innokkaat isovanhemmat, se on heidän vikansa. Jos itse pitää isovanhempia lahja-automaattina, se on edelleen heidän vikansa että sinä käyttäydyt huonosti.
Milloin aikuistut ja alat ottaa vastuuta omasta käytöksestäsi syyttelemättä kaikkia muita? Vai oletko narsisti?
Tiedätkö, mitä tarkoittaa ad hominem?
Minun isovanhempani muuten ovat kuolleet ja lapsia ei ole, joten ongelma ei sinänsä koske minua. Luen vain ketjua mielenkiinnosta, ja kiteytin sen, miltä tilanne minusta vaikuttaa.
-lainaamasi-
Oi kuinka sivistyneeltä ja fiksulta vaikutatkaan! Tekstisi kyllä vaikutti melkoisen puolueelliselta, harva ulkopuolinen käyttää sanaa hurmosmummo. Tekstissä oli vain niin huvittava oksymoron, kun molemmat skenaariot perustuivat isovanhempien syyttelyyn.
Itsekin luen ketjua mielenkiinnosta ja toisaalta kauhistuen millaiset käytöstavat nykyäideillä on.
Nim. Vela
Vierailija kirjoitti:
Nirppanokka perheenäiti ei saa enää lahjoja lapsilleen isovanhemmilta ollenkaan.
Tämä koskee myös rahalahjoja, joita ei tule jatkossa.Joko helpotti mein kommandantin?
Mielenkiintoisesti ilmaistu. Saa lapsilleen lahjoja. Kyllä ne lapset ne lahjat saavat, ei se äiti.
Mutta, edelleen, mieluummin lahjatta kuin täysin turhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Mulla ei ole lapsia, mutta vaikka olisikin, ei tänne mun kotiini tarvi yhdenkään naapurin, serkun, isovanhemman, kummin, kissan kaiman sisaruksen, tai kenenkään muunkaan tulla _jatkuvasti_ tuomaan kaikenlaista kippoa, kuppia, huivia, kaulaliinaa, pipoa, villapaitaa, tai yhtään mitään muutakaan.
Mä en tajua miten joidenkin mielestä on ihan ok ja normaalia raahata kysymättä suunnilleen joka tapaamiskerralla toisten kotiin jotain tavaraa. Ihan sama onko halpaa tai kallista, se vaan ei ole normaalia käytöstä keneltäkään. Yleisesti ottaen on outoa että aina tavatessa pitäisi lahjoitella jotakin.
Kuulostaa siltä, että peruskäytöstavat ja kohteliaisuus on sinulle uutta ja outoa. Minä vien vieraisilla mennessä aina jonkun pienen tuliaisen, yleensä joko kukkia tai syötävää. Ja ihmettelen niitä, jotka tulevat kylään tyhjin käsin, kuten useimmat milleniaalit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Vau, yksi mummeli tajusi 60 sivun jälkeen! Vau!
Wau, joku itsekäs jankuttaja on viimein tyytyväinen. Paitsi kohta se kuitenkin lähettää lahjalistat kaikille joulua varten 😂
Emme vietä joulua.
Kuulostaa todella mukavalta, varsinkin lastesi kannalta 🤭
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka eivät vietä joulua. Alkaen nyt vaikka hinduista, muslimeista, buddhalaisista, juutalaisista ja Jehovan todistajasta.
Kristinusko on toki maailman suurin uskonto, mutta emme me kaikki ole kristittyjä. Edes Suomessa.
Luuleksä, ettei kaikki tätä tiedä entuudestaan. Olet kenties yksi itämaan tietäjistä, ja luennoit asiaa, jonka jokainen aikuinen jo tietää. Tai olet siinä kaikkitietäväisiässä, jossa luulet muiden olevan kouluja käymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Minä vieraannutin lapset anopista, kun tämä halusi välttämättä hoitaa heitä. Tuloksena oli elvytettävä lapsi, kun anoppi vähän "unohti" valvoa heitä uimarannalla, mihin hän vei lapset ilman lupaa. Olin erikseen teroittanut, ettei uimaan, mutta sinne menivät, "ei niitä ole ennenkään joka sekunti vahdittu". Anoppi ei edes pahoitellut tilannetta mitenkään. Sellaiset ikävät rajat meillä, että haluan lapseni elävänä takaisin.
Onpa kurjaa lasten kannalta, että rankaiset anoppia yhdestä virheestä vieraannuttamalla heidät täysin. Eivätkö he muka voisi tavata teillä tai heillä sinun valvontasi alla? Viekö anoppi heidät aina väkisin uimaan? Eivätkö lapset pysy elävinä ihan vain vierailun ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Mulla ei ole lapsia, mutta vaikka olisikin, ei tänne mun kotiini tarvi yhdenkään naapurin, serkun, isovanhemman, kummin, kissan kaiman sisaruksen, tai kenenkään muunkaan tulla _jatkuvasti_ tuomaan kaikenlaista kippoa, kuppia, huivia, kaulaliinaa, pipoa, villapaitaa, tai yhtään mitään muutakaan.
Mä en tajua miten joidenkin mielestä on ihan ok ja normaalia raahata kysymättä suunnilleen joka tapaamiskerralla toisten kotiin jotain tavaraa. Ihan sama onko halpaa tai kallista, se vaan ei ole normaalia käytöstä keneltäkään. Yleisesti ottaen on outoa että aina tavatessa pitäisi lahjoitella jotakin.
Kuulostaa siltä, että peruskäytöstavat ja kohteliaisuus on sinulle uutta ja outoa. Minä vien vieraisilla mennessä aina jonkun pienen tuliaisen, yleensä joko kukkia tai syötävää. Ja ihmettelen niitä, jotka tulevat kylään tyhjin käsin, kuten useimmat milleniaalit.
Kukat ja syötävät sentään kuluvat pois. Vaatteet, kipot ja kupit eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nirppanokka perheenäiti ei saa enää lahjoja lapsilleen isovanhemmilta ollenkaan.
Tämä koskee myös rahalahjoja, joita ei tule jatkossa.Joko helpotti mein kommandantin?
Mielenkiintoisesti ilmaistu. Saa lapsilleen lahjoja. Kyllä ne lapset ne lahjat saavat, ei se äiti.
Mutta, edelleen, mieluummin lahjatta kuin täysin turhaa!
No niinhän siinä seisoo. Lapsilleen. Eli lapset ei saa lahjoja.
Pitääkö piirtää? Tajuuks?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Minä vieraannutin lapset anopista, kun tämä halusi välttämättä hoitaa heitä. Tuloksena oli elvytettävä lapsi, kun anoppi vähän "unohti" valvoa heitä uimarannalla, mihin hän vei lapset ilman lupaa. Olin erikseen teroittanut, ettei uimaan, mutta sinne menivät, "ei niitä ole ennenkään joka sekunti vahdittu". Anoppi ei edes pahoitellut tilannetta mitenkään. Sellaiset ikävät rajat meillä, että haluan lapseni elävänä takaisin.
Onpa kurjaa lasten kannalta, että rankaiset anoppia yhdestä virheestä vieraannuttamalla heidät täysin. Eivätkö he muka voisi tavata teillä tai heillä sinun valvontasi alla? Viekö anoppi heidät aina väkisin uimaan? Eivätkö lapset pysy elävinä ihan vain vierailun ajan?
Jos anoppi ei edes pahoittele, ei hän todellakaan ole lapsille sopivaa seuraa.
eri
Alue: Aihe vapaa
Eihän tuossa ole minkäänlaista esimerkkiä minkäänlaisesta toiminnasta, todetaan vaan että mitään juridista lapsen oikeutta isovanhempaan ei ole, ja että kaikki isovanhemmat eivät ole lapselle hyväksi, eikä kaikki ihmissuhteet aikuisille. Siis ihan tosiasioita kerrotaan. Eihän siinä edes sanota onko kirjoittajalla lapsia.