Huhtikuusta-elokuuhun elämä hymyilee, sitten alkaa jokavuotinen taistelu!

Jatkuva sairastelu ja ankeus alkaa yleensä näihin aikoihin ja kestää n. 6kk.

Jaa, mä tunnen eläväni elokuusta helmikuuhun. Sen jälkeen tulee univaikeuksia ja ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla hymyilee marraskuun ekat viikot vielä. Sitten alkaa suunnaton tylsistyminen. Kun ei voi treenata mitä haluaa kun on niin liukasta.

Just tämä! Ja sitten joku vielä kehtaa ehdottaa, että "liiku ulkona mahdollisimman paljon ympäri vuoden."

Ei ole eka kerta, kun kuulen tämän. Ja kehoitetaan liikkumaan valoisaan aikaan ulkona. Mitenköhän tämä onnistuu työssäkäyvältä ihmiseltä, jolla on myös usein sunnuntaisinkin töitä. Talvella on pimeää, kesällä ei. Lisäksi talvella on liukasta. "Hanki nastalenkkarit!". No ei se nastalenkkareilla liikkuminen ole samanlaista kuin tavallisilla lenkkareilla - itse ainakin saan niissä jalkani kipeiksi, jos käyn pitkällä juoksulenkillä.

Talvella tulee katsottua todella paljon televisiota. Kesällä ei malta, kun on niin paljon ulkoaktiviteetteja. Talvella tulee liikuttua paljon sisätiloissa. Mikä on tietysti tyhjää parempi. Mutta ei ihmekään, että on väsynyt koko ajan, kun on jatkuvasti vaan sisällä.

Minä voisin kyllä lähteä esim.tanssitunneille ulos, jos joku sellaisia järjestäisi. Mutta eipä niitä ole talvisin. En harrasta hiihtoa enkä luistelua, en vain pidä näistä lajeista. 

Itsellä taas vähän toisin päin kaikki. Keväällä monesti hyvin levoton olo ja saattaa ahdistaa. Jotenkin liikaa energiaa tai sitten voimat lopussa. Ei oikein hyvä olo kuitenkaan. Kevät talvi vielä menee, mutta huhtikuussa tuo levottomuus iskii. Sitten kesällä pitäisi taas tehdä paljon. Olla ulkona ja viettää hyvää aikaa. Sitten olo on kuitenkin väsynyt ja taas levoton jotenkin. En tavallaan osaa ainakaan enää viettää kesää rennosti. Viime kesä oli kaikkine juttuineen hyvin raskas. Tapahtui kaikkea ikävää. Näin en tavallaan saanut kesästä voimia. Yleensä kesä on minullekin ollut kuitenkin melko hyvää aikaa. Oikeastaan jos miettii niin syys ja lokakuu on itselle usein parasta aikaa. Jaksan ulkoilla ja on voimia enemmän. Itselläkin tosin se energia alkaa sitten marraskuussa loppua.

Joulukuu ja tammikuu on raskasta. Pimeys väsyttää ja sotkee sisäistä kelloa. Helmikuun ja maaliskuun pelastaa vain kauniit päivät, mitkä tosin taas lisäävät sitä levittomuuden tunnetta. Olisi taas energiaa enemmän, mutta ei tekemistä mihin sitä purkaisi. Ehkä olen vaan jotenkin huono tapaus, kun harvoin hyvä olla. Toki moni asia vaikuttaa. Varsinkin nyt, kun voin huonommin. Ehkä syyskuu on minulle nykyisin se paras kuukausi. Itsellä talven pimeys sekoittaa sisäistä kelloa ja nukkumisen kanssa vaikeaa. En oikein jaksa enää pimeyttä ja talvea, vaikka esim lumen tulo yms ei haittaakaan. Ehkä se on niin henkilökohtaista. Jokaisella kuitenkin elämässään omat juttunsa mitkä vaikuttavat myös.

Sama juttu.

Tosin piristyn loppusyksystä koska juhlakausi lähenee. Tammikuu on vähän ankea mutta valo alkaa jo pikkuhiljaa lisääntyä ja voi alkaa odottaa kevättä.

Nyt onneksi ollut ihan kesäisiä ilmoja mutta pimeä ja kosteus tulee jo todella aikaisin.

Yleensä olen pyrkinyt varaamaan jonkun reissun syksylle ja yrittänyt keksiä kivoja juttuja ettei arki tunnu liian arjelta.

Mulla on ihan sama poislukien joulun ja uudenvuoden aika, jolloin nähdään paljon perheen kanssa ja vietetään mukavaa aikaa yhdessä. Sitten tammikuun 2. päivä kaikki kaikkoaa taas omiin kiireisiin ja töissä alkaa kiirettä pitää. Jotenkin haluaisi skipata aina loka- ja marraskuun ja tammi-maaliskuut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap tästä avauksesta. Puit ajatukseni täydellisesti sanoiksi. Lohduttaa hiukan, etten olekaan ainoa näin tunteva.

Pelkään että jonain päivänä teen jotain todella lopullista tämän syys- ja talvimasennukseni kanssa.

Ja kyllä, käytössä on vitamiinit, kirkasvalolamput, liikuntaharrastukset. Myös työpaikka ja ystäviä löytyy.

Mikään ei silti kiinnosta eikä innosta enkä jaksa yhtään mitään syyskuusta huhtikuuhun. Olen ihan kuin jokin maanalisen painajaisversio itsestäni ja elämä on täyttä tuskaa.

Minäkään en enää meinaa kestää talvea. Olen silti lapsuudesta lähtien tykännyt talvesta. Pidän lumesta ja pakkasesta. Näin siedän kyllä talvea. En vaan meinaa sietää sitä, kun olo huononee talvisin ja en kestä enää pimeää, kun se sekoittaa sisäisen kellon. Toisilla kevät sekoittaa kelloa. Minulla taas valon lisääntyessä alkaa vähän helpottaa. Talven pimeys pahinta. Kaksi talvea kärsin unettomuudesta. Sitäkin ennen on ollut jo vaikeaa nukkua, mutta nuo talvet menivät kuin ohi. Onneksi järjissäni pysyin, vaikka lääkärireissuja tuli. En tosin saanut unettomuuteen kunnon apua ja ahdistus myös paheni. Toki eihän siihen kaikkeen mitään helppoa ratkaisua edes ole.

Viime talvi meni vähän paremmin, mutta huono ikävä kesä eri kamalian myötä ei tuonut mitään voimaa talvea varten. Se kaikki pelottaa minuakin. Lähden ilman kesän tuomaa voimaa talveen. Aiemmin olen saanut sentään vietettyä melko hyvän kesän. Välillä mietin itsekin miten selviän talvesta tällä kertaa.

Ei täällä kukaan asuisi jos ei olisi pakko. Minustakin vuoden paras aika on huhtikuun ja marraskuun välinen aika. Talvi menee seuraavaa kevättä odotellen.

Vihaan kylmyyttä, pakkasta, lunta ja pimeyttä.

Sitä kutsutaan elämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa liikkua paljon luonnossa kaikkina vuodenaikoina. Jokainen aika on omalla tavallaan mielenkiintoinen ja myös vuodenakojen vastakohdat. Ei kesäkään ole paljon mitään, jos ei ole kokenut kunnon talvea ja pimeää aikaa. Suomessa tämä on mahdollista.

Miten niin kannattaa? Kun se lumi, pimeys ja kylmyys on yksi aiheuttaja sille masentuneelle vitutusfiilikselle. Ei se lumessa tarpomalla muuksi muutu. Äläkä edes ehdota hiihtämistä.

Olen aina ollut syksy/talvi-ihminen ja nyt keski-ikäisenä tämä oikein korostuu.

Inhoan kuumuutta ja olen alkanut inhoamaan myös auringonpaistetta.

Viileä ilma herättää minun sieluni henkiin.

Ihan sama vaikka tuulee ja sataa, pääasia että on viileää.

Kesä, kuuma ilma ja 24/7 valoisuus on jotain aivan kamalaa.

Todella paljon voimia teille kesäihmisille ja muille kaamosmasentujille.

Oikeastaan itselläni yksi syksyn ja talven hyvä puoli on jonkinlainen rauhallisuus. Asun paikassa missä ihmiset tulevat mökeilleen ja meluavat siellä koko lämpimän ajan. Samoin ihmisiä muutenkin liikkeellä enemmän. En meinaa jaksaa senkään vuoksi kesällä, kun pitäisi itsekin pystyä ulkona olemaan. Välillä se meteli on vaan liikaa. Nyt oikeasti odotan, että viimeiset mökkiläiset viimein jättäisivät mökkinsä tyhjilleen ja palaisi edes joku rauha. Kesällä pitäisi olla niin hyvä paikka missä sitä viettää. En saisi valittaa (joku viettää kesän pienessä asunnossa), mutta itseä vaan väsyttää se meteli ja huuto. Näin kesästä on vähitellen tullut raskas minulle. Toki muitakin syitä siihen liittyen on.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kukaan asuisi jos ei olisi pakko. Minustakin vuoden paras aika on huhtikuun ja marraskuun välinen aika. Talvi menee seuraavaa kevättä odotellen.

Vihaan kylmyyttä, pakkasta, lunta ja pimeyttä.

Äläpä yleistä. Tätäkin ketjua kun luet, huomaat, että meitä muiden vuodenaikojen ihmisiä on paljon. Rakastan raikasta syysilmaa ja kirpeitä talvipakkasia, pimeyttä ja syksyn värejä. Minä asuisin täällä aina.